Eilen illalla se sitten tuli.Tasan viikko edellisestä viestistä.Saman tien ponkaisin puhelimen kimppuun.Miten joku voikin saada tällaisen tunne myrskyn aikaan ja vieläpä niin vähästä?Pelkkä puhelimen piippaus tiettyyn kellon aikaan ja maailma aivan sekaisin.Luulin jo päässeeni sen vaiheen yli, mutta ei.Niin vaan maha kääntyi ympäri, poskia alkoi kuumottaa,korvissa paineen tuntua ja sydän alkoi hakkaamaan kovempaa.Toiveeni heräsivät eloon ja jännittyneenä luin viestin.Mitä oikein odotin ja odotan yhä?
No eipä siinä kummosia lukenut.Muutama rivi vain, mutta oma mielikuvitukseni alkoi heti laukkaamaan ja muistot tulvivat mieleen.Ne typerät lupaukset joita hän minulle antoi. Tai ainakin luulin hänen luvanneen.Siispä heti ensimmäiseksi ajattelin hänen kaipaavan seuraani, vaikka oikeastihan ei siinä niin lukenut.Hän vain ilmoitti lähtevänsä ryyppäämään.Miten siitä mukamas voisi kuvitella hänen kaipaavan seuraani.No kun olimme niin monesti puhuneet lähtevämme yhdessä baariin, mutta koskaan se ei toteutunut. Nyt sitten heti luulin hänen haluavan minut mukaansa.Ällöttävää mitä oma mielikuvitus saakaan aikaiseksi.
Niinpä luin viestin yhä uudestaan ja uudestaan kunnes sain päähäni taottua ettei se ollut kutsu mihinkään ,vaan pelkkä toteamus. Tänään sitten vastasin siihen.Tarkoitus ei ollut laittaa kun muutama rivi, mutta tekstiä tuli sitten lopulta kolmen viestin verran.En malttanut mieltäni ja meninkin suoraan asiaan ja tiedustelin oliko hän menossa naisia etsimään vai kaipasiko hän mahdollisesti minun seuraani ryyppyreissulleen? En usko että saan vastausta.Menee varmasti viikko ennen kun hän kokoaa itsensä ja uskaltautuu laittamaan uuden viestin.Onhan hän edelleen exänsä kanssa yhdessä ja karttelee minua.Luulen hänen kuitenkin jollain tapaa haluavan minua.Olen siitä melko varma ettei hän ole tunteeton joutuessaan lähelleni.Olkootkin ne tunteet sitten pelkkää himoa tai jotain muuta.Ehkäpä se joskus selviää minullekkin.Mutta varmaa on kuitenkin ,ettei hän pysty minusta päästämään irti ,vaikka haluaisikin.Johan se on nähty.
Nyt sitten ryven tunnemyrskyssä ja koetan saada hormoonini aisoihin ja ajatukset kuriin.Haaveilen.Halu olla hänen lähellään ja nähdä hänet on valtava.Haluaisin niin kovasti hänen rutistavan minua ja tuntea kuinka hän painaa hitaasti kuumat huulet huulilleni hyväilevään suudelmaan.Maistellaan toisiamme kunnes suudelma muuttuu vaativaksi ja emme pysty lopettamaan pitkään aikaan.Kaikki muu ympärillämme häviää.On vain me kaksi tässä hetkessä jonka ei tahtoisi loppuvan koskaan.
Kuukausi lähenee uhkaavasti loppua.Tänään lähdin töistä vähän aikaisemmin.Askelkin tuntui kevyeltä ja hymy nousi väkisin huulilleni.Jotenkin kaikki tuntui paremmalta.Hyräilin radion mukana”aikuista naista” ajaessani kohti vuokra kämppää.Minun on huomenna luovutettava sen avaimet.Kävin tänään siivoamassa asunnon.En ollut saanut aikaisemmin sitä tehtyä.Nyt oli pakko.Olin yllättynyt omasta reaktiosta kuinka hyvälle tuntui päästä siitä asunnosta lopullisesti eroon.Jokin vaihe elämässäni tuntui jäävän taakse.
Minulla ei ole kauheasti hyviä muistoja tuosta asunnosta.Vuokrasin sen miehelleni keväällä ja ehdin jo sen kerran irtisanoakkin kun mieheni muutti takaisin kotiin, mutta tilanne kotona kärjistyi niin nopeasti ,että sain sen vielä takaisin.Salaa öisin kun mieheni oli töissä ajoin tavaroitani tuonne asunnolle.Se oli rankka kokemus touhuta yksin öisin ja vielä työt päälle.Silloin vielä minulla oli nämä kaksi sivutyötäkin .En ehtinyt kaikkea viedä, mutta tärkeimmät kuitenkin asumisen kannalta.
En siellä kuitenkaan ehtinyt paljon viettää aikaa ,koska koti-ikävä vaivasi ja halusin kuitenkin pitää mieheeni yhteyden ja hakea ratkaisua ongelmiimme.Olinkin lähes joka yön juhannuksen jälkeen kotona, mutta tavarat asunnolla.Se piti mieheni kurissa ja elämämme aika rauhallisena.Minulle se asunto merkitsi kuitenkin pahan tilanteen sattuessa turvaa.Pelkäsin kuitenkin koko ajan mieheni mielialan vaihteluita.Hän kun kuitenkin joi edelleen reippaan puoleisesti.Masennuslääkkeet olivat kuitenkin jo alkaneet tehota ja näytti siltä että elämämme pääsee raiteilleen eikä niitä kamalia raivokohtauksia ollut enää tullut.Uskoinkin että pahin on jo takana päin, mutta se oli vain tyyntä myrskyn edellä.
Mieheni syntymäpäivät aiheuttivat hankaluuksia.Hän oli kutsunut vieraita meille useammaksi yöksi ja järjestänyt megabileet saunailtoineen ym. juttuineen ja niitä juhlittiin kaksi päivää.Olin jo ilmoittanut hänelle edellisenä vuotena etten sitten näihin juhliin osallistu millään tavalla, koska tiesin etten jaksaisi niitä järjestää eikä voimavarani/tunnetilani olisi juhlakunnossa.Mieheni loukkaantui kun en osallistunut ja olin yötä kämpällä hänen juhlaviikonlopun ajan.Sitten menin taas takaisin kotiin.Hän sai kuitenkin tuosta kimmokkeen aloittaa uhkailut ym. kuviot alusta.En enää tiennyt mitä tehdä.Mikä mieheeni oli taas oikein mennyt?
Ahdistuin.Asiat alkoivat olla jo todella huonosti.Hän muuttui vainoharhaiseksi.Hän kyttäsi vieressä minua kun kävin suihkussa, kun lähdin ulos hän tuli perästä jos menin talon taakse,kun olin sisällä hän vakoili minua ikkunoista jne.Olin koko ajan valvonnan alla.Puhelimeni oli joko kiinni tai äännettömällä koko ajan ettei sen soiminen aiheuttaisi hulluuskohtausta.Työkaverinikin huomasi muutokset minussa ja yhdessä asiaa pohdittuamme tulimme siihen johtopäätökseen, että hän on jättänyt lääkkeensä pois.Varovasti tiedustelin asiaa ja niin oli käynytkin.Syntymäpäivien jälkeen hän ei ollut ottanut lääkkeitään.Syyksi hän sanoi että minä olin sanonut ettei niistä ole mitään hyötyä.En kyllä itse muista sellaista sanoneeni ,vaikka olen sitä miettinyt.Viimeinen niitti oli kun en suostunut luovuttamaan kännykkääni hänelle.Silloin hän sai kohtauksen joka kauhistuttaa minua vieläkin.Se oli jotain vielä suurempaa kuin aikaisemmat.Hän oikein tärisi ja puhkui.Hetken perästä hän seisoo edessäni leipäveitsi kädessä ja huutaa “Nyt akka saatana laitat sen kännykän tähän”.En voinut muuta kun rukoilla että pääsen lähtemään hengissä ulos .Olin aivan järkyttynyt ja sekaisin pelosta.En muista miten pääsin talosta ulos.
Viimeiset viikot jotka asuin kämpällä eivät enää tuntuneet turvallisilta.Turvattomuuden tunnetta lisäsi tieto siitä että hänen kaverinsa asui alapuolellani.Hän kävi siellä usein.Lähes joka päivä.Pelkäsin ovikellon soittoa.Mainosten jakajaa.Miestäni että hän odottaa ulko-ovella.En uskaltanut pitää puhelinta päällä, koska hän soitteli ja lähetti viestejä koko ajan.Olin vankina omassa asunnossa.Siitä oli tullut minunkin vankila.Miehenikin sitä kutsui vankilaksi sillon kun asui siellä.Meillä oli kuitenkin eri syyt mitkä siitä teki vankilan.
Niin aloin etsiä asuntoa itselleni.Turvapaikkaa johon hän ei löytäisi.Ja niin löysin tämän paikan.Salaisen paikan .En oikein enää jaksanut uskoa suhteemme mahdollisuuksiin.Salaa öisin ajoin tavaroitani tännekkin.Ettei hän saisi tietää että olin muuttamassa pois.Kovasti hän kyselee tutuiltani, että missä asun.Kukaan ei vielä toistaiseksi ole kertonut.Tosin tästä ei vielä tiedä kun muutama henkilö.
Nyt olen sen “vankilan” siivonnut ja samalla siivonnut nekin muistot pois elämästäni, jotka siellä ollessa ahdistivat.Huomenna se on kokonaan luovutettu.
Oli ihan pakko käydä puntarissa.Mieheni päivitteli eilen laihuuttani sekä ihmetteli mitä ihmettä minulla oikein tuntui vaatteiden alla ja missä tissit oikein olivat kun ei löytynyt muuta kun näppylät.
No luuthan ne olivat alkaneet törröttämään sieltä täältä ja tissini olivat kutistuneet kahvikuppikokoon.Se sai minut havahtumaan mitä muuta minulle on ero aikana tapahtunut.En ollut tajunnutkaan että olin laihtunut näinkin paljon näin lyhyessä ajassa.Kuudessa viikossa lähes viisi kiloa.Melkein kilo per viikko.Kaikkiaan paino on pudonnut kuusi kiloa tänne muuton alkamisesta.En tosin ole yhtä laihassa kunnossa kun suhteemme alkuaikoina, mutta jos tämä tahti jatkuu on syytä huolestua toden teolla.
Ilokseni totesin myöskin kuntoni olevan parempi kuin suhteen aikana.Minulta siis löytyi enemmän kestävyyttä sängyssä kun mieheltäni.Pystyin viemään homman loppuun hyvällä suorituksella.Tosin hän poti krapulaa, mutta siltikin uskon olevani kovempikuntoinen.Ennen oli toisinpäin.Väsähdin ja mies joutui hoitamaan homman loppuun.Myöskin huomasin ettei onnettomuudesta ollut jäänyt minulle pysyvää keuhkosairautta.On siis syytä olla tyytyväinen että on edes ruumiillisesti hyvässä kunnossa vaikka henkinen puoli onkin rempallaan.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin On alettava paneutumaan ongelmakohtiin sekä satsattava omaan hyvinvointiin enemmän.Olen ollut kyllä tietoinen että teen taas ihan liikaa töitä vaikka enää minulla ei ole tällähetkellä kuin yksi kokopäivätyö.Tosin teen pitkää päivää enkä aina muista edes käydä tauoilla.Olen pyrkinyt syömään yhden eineksen ja jugurtin töissä.Pitkää päivää teen nyt siksi ettei tarvitsisi ajatella yksinäisyyttä ja erontuottamaa ikävää.Kotona syön sitten jotain mitä tahansa mitä tekee mieli.Ruoka ei todellakaan ole oikein maittanut.Puoliväkisin koetan syödä evääni töissä. Luulen kuitenkin että kun mieli kohoaa niin alkaa ruokakin maittamaan ja alan kaipaamaan muutakin tekemistä kuin työ.Onhan tämä blogi jo hyvä askel oikeaan suuntaan:)
Ei voi olla totta!Ei todellakaan!Heti aamulla töihin mennessäni hän tuli rampilta eteeni.Aivan kuten viikko sittenkin.Moikkasin kumminkin kun ajoin ohitse.Poskia alkoi kuumottaa.Tällä kertaa ei tullut tekstiviestiä, eikä hän yrittänyt saada minua autollaan kiinni niinkuin viikko sitten.Olin helpottunut. Tiesin hänen kuitenkin ajattelevan minua.Hän selvästikkin yrittää karttella .Tosin huonolla menestyksellä.Kohtalo tuntuu koko ajan puuttuvan peliin omalla panoksellaan.
Töiden jälkeen lähdin kaupungille ja törmäsin mieheeni. Juttelimme päivän tapahtumista ja tulevasta viikosta. Hän vaikutti surulliselta.Tulevan viikon asiat painoivat mieltä.Eilisestä emme puhuneet.Ei halauksia.Ei suudelmia eikä kosketusta.Olimme kuin ventovieraita ,vaikka edellisenä päivänä oli hyvinkin kiihkeää ja tunteikasta.Tiemme erkanivat.Minulla jäi kuitenkin kohtaamisesta silti hyvä tunne.Rauhallinen…tyyni…sellainen… kyllä kaikki järjestyy…toiveikas olo meidän suhteen.Toivottavasti hän pyytää minut lauantaina saunaan.
Kotiin ajellessani hän tuli minua vastaan.Oli niin pimeää että en meinannut huomata, mutta poskeni alkoivat kuumottaa.Edelleenkään ei tullut viestiä.Olen yhä helpottunut.Näinköhän hän minut vihdoinkin jättää rauhaan.
Nyt vain odottelen mitä kohtalolla on minulle tarjottavana.Saanko mieheni takaisin vai joudunko tyytymään siihen mitä saan , milloin saan.
Tapasin siis tänään mieheni monen viikon jälkeen.Edellisen kerran törmäsimme toisiimme kaupungilla.Se oli raskasta kun oli niin kova ikävä ja mieli olisi tehnyt koskettaa.Nyt olin kuitenkin häntä menossa entisestä yhteisestä kodistamme hakemaan.Tunnelma oli yllättävän rauhallinen kun astuin tupaan.Takassa oli tuli, astiat oli pestynä ja lattiat imuroituina.Muutenkin näytti asiat olevan kunnossa.Hän oli ollut ryyppäämässä kuten edellisinäkin iltoina.Harvinaisen hyväkuntoinen kuitenkin ryyppyputkensa jälkeen.Pyysin keittämään kahvia kun en ollut ehtinyt juoda kun kupillisen lähtiessä.Nälkäkin olisi ollut, mutta muuta tarjottavaa ei ollut.
Siinä sitten luin lehtiä ja join kahvia mieheni touhutessa muuta.Tuntui niin kotoisalta olla tutun pöydän ääressä.En oikein tiennyt mihin varautua, mitä minulla oli vastassa mennessäni sinne.Olinhan lähtenyt karkuun miestä joka oli aivan sekavassa mielentilassa leipäveitsi kädessä.Katseemme eivät kohdanneet jutellessamme niitänäitä.Sellaista tuttavien välistä keskustelua.Minua siinä odotellessaan hän lähti sängylle lepäilemään.
Kahvin juotuani vaistomaisesti mitään ajattelematta menin hänen viereensä pitkäkseen.Siinä sitten turistiin jo vähän suhteemme ongelmiakin ja miten on mennyt.Onko ollut seksikumppaneita jne.Niin… jutut todellakin menivät seksiin.Totesimme,että olimme molemmat puutteessa.Emme olleet kyenneet aktiin kenenkään muun kanssa.Hänet oli tosin joku jo ehtinyt torjuakkin.Toista ihmistä oli ollut kova ikävä.Molempien teki mieli, mutta sitä ratkasevaa askelta ei kumpikaan uskaltanut ottaa.Olisiko se edes järkevää?
Annoin hänen kosketella minua.Tuntui niin hyvälle kun joku kosketti ja oli siinä vieressä.Halusin tuntea ne tunteet jotka olimme niin useasti jakaneet menneinä vuosina.En kyennyt enkä edes halunnut torjua.Enhän voinut tietää milloin seuraava kerta tulisi jos tulisi ollenkaan.Annoin vain mennä mitään ajattelematta.Välillä itkimme ja taas jatkoimme.Monta tuntia rakastelimme yhä uudestaan ja uudestaan kunnes olimme molemmat viimisen päälle tyydytettyjä ja raukeita.Kaikki mahdollinen tuli koettua ja annettua.Välillä hetken nukuimmekin sylikkäin.Se oli ihanaa,kotoista.Ihan kun emme koskaan olisi kokeneetkaan kahta viimeisintä kriisiä vaan jatkaneet siitä mihin silloin jäimme.
Mutta oli aika lähteä. Tuntui raskaalta lähteä kun tietää ettei toinen halunnut muuta kun sen hetkisen tyydytyksen.Seuraavasta tapaamisesta emme sopineet.En tiedä milloin seuraavan kerran näemme ja mitä silloin tapahtuu.Onko joku toinen silloin tilallani ja minulle ei ole enää sijaa edes sääliseksin merkissä.
Olen monet kerrat yrittänyt päästä hänestä eroon niin tunnetasolla kun fyysisestikkin.Hän hiipi niin äkkiä sydämmeeni etten osannut olla varuillani.Enhän ollut muihinkaan miehiin retkahtanut vaikka olen niiden kanssa jatkuvasti tekemisissä. Ja joihinkin salaa vähän ihastunut.Miksi siis juuri hän pääsi muurini läpi ja vieläpä niin nopeasti?Hän ei ole edes komea.Ei millään lailla tyyppiäni.Hän on jotain mistä en edes päässyt oikein perille.Mikä hän oikein on miehiään.En edes tiedä mitä hän minusta vieläkin tahtoo.Hänellä kun on nainen elämässään. Luultavasti useampikin.
Palaan hetkeen jolloin tapasimme. Haisin hielle, haalarini puupurun peitossa, naamassani öljyä ja muutenkin olin varmasti kaamea näky itkunpunaisine silmineni kontallaan lattialla.Siihen hän tupsahti ihmettelemään mitä oikein touhusin. Ja minä ihmettelin mikä mies se tuo on kun tulee minua töissäni neuvomaan.Olenhan tätä jo vuosia tehnyt. Siitä se juttu lähti ja juttelimme ainakin tunnin tuosta noin vaan.Olimme heti samalla aaltopituudella.Hän sai minut hymyilemään jutuillaan ja en voinut kun ihmetellä sitä energiaa ja hyvää tuulta joka hänestä säteili.Sellainen leikkisä pilke olemuksessa ja jutuissa.Sellaista leikkisää vinoilua. Hän selvästi härnäsi minua.Olin ihastunut, miten tuollainen mies on olemassa ja vapaana.Ihmettelin miten samat taustat meillä oli ja sen hetkinen yhteinen harrastus.Paljon yhtäläisyyksiä.Tunsin heti hänet sielunkumppanikseni. Työkaverini ihmetteli että mitä minulle oikein oli tapahtunut.Niin paljon tuo tapaaminen minuun oli vaikuttanut. Sama kuvio jatkui toistamiseen ja olin häntä hyvästelemässä kun meidät molemmat valtasi sama ajatus.Molemmat nytkähtivät yhtä aikaa kohti toisiaan.Hän haroi niskaansa ja minä käännyin ympäri kun tajusin että voi paska ,oon naimisissa eihän tämä tällainen peli vetele ja peräännyi ennen kun mitään ehti tapahtua.Paitsi että se oli jo tapahtunut.Olin rakastunut.
Siitä alkoi kierre.Kartteli häntä kun tiesin että on samaan aikaan odottamassa tapaamistani.Ehdin hänet jo unohtaakkin kun törmäsin häneen uudestaan kun en muistanut varoa ja sydän lauloi jälleen.Hymy nousi huulilleni ja lumoutuneena kuuntelin tunnin hänen juttujaan kuulematta ja ymmärtämättä sanaakaan.Kroppani halusi häntä ja huuleni janosivat suudelmaa.Niin lähellä, mutta silti niin kaukana.Olin jo epätoivoinen itseni suhteen.Miksi tuo mies riivasi ajatuksiani?Miksi halusin häntä niin kipeästi.Salaa otin hänen autostaan tiedot ylös ja näin sain tietää kuka hän oli ja mistä.
Olin päättänyt etten ota yhteyttä ja onnistuin karttamaan häntä kolme kuukautta.Tiesin että tulee päivä jolloin hän soittaa.Niin sanaton yhteys meidän välillä oli. Hänkin oli tehnyt salapoliisin työtä ja onkinut minun henkilöllisyyteni selville.Ja niin sitten tapahtui.Jouluaattona. Kädet tärisivät lukiessani tuota kohtalokasta viestiä, joka sitoi meidät yhteen.Kohtalokkaasti.Tekstiviestit vaihtuivat vinhaa vauhtia.Lähenimme toisiamme päivä päivältä.Hän ehdotti tapaamista ja myönnyin.Mitä nyt yksi kahvikupillinen haittaa ajattelin. Uutenavuotena sain hempeän viestin häneltä kun olin palaamassa kotiin reissulta mieheni kanssa.Sydän hakkasi onnesta.Mietin miten kertoa hänelle että olin varattu eikä meidän juttu koskaan tule menemään pidemmälle.Olin päättänyt kertoa tuolla tapaamisella, mutta kerroinkin sitten puhelimessa hänen asiaa kysyessään.Olin varma että tähän tämä jää, mutta hän ilmoittikin että ei se haittaa.
Aika kului ja eräänä päivänä hän tuli työmaalleni katsomaan minua.Juttelimme ja hyvästelimme.Hän halusi kovasti koskettaa minua ja hipaisi kättäni, mutta vetäytyi sitten pois kuin ujo pikkupoika.Sydän pamppaillen lähdin kotiin miettien mitä pitäisi tehdä.Eräänä päivänä tuli sitten viesti että tuletko iltakaakaolle.Mietin mitä teen.Sydän sanoi mene ja järki huusi älä mene.Ei varmasti ole vaikea kuvitella mitä tapahtui.Menin. Sillon suutelimme ensimmäisen kerran ja myöskin tapasimme ensimmäisen kerran muualla kun työpaikallani.En pystynyt vastustamaan eikä hänkään.Pidimme toisistamme kiinni pitkän aikaa kunnes minun oli pakko lähteä.Se jäi muutamaa suudelmaan.
Meni taas aikaa.Pidimme yhteyttä soittelemalla ja tekstiviestein.Olin menossa erääseen liikkeeseen, johon hän tuli perästäni.Yhdessä lähdimme parkkipaikalle jossa hän kertoi haluavansa suudella minua ja että halusi nähdä minut.Sanoin vain että miksi et sitten suutele jos kerran haluat.Ja hän suuteli.Olin niin rakastunut.Hehkuin onnesta.Mahassa nipisteli.Päätin antaa mennä kävi miten kävi.Niin me sitten aloimme tapailemaan aina sillon tällön kun molemmille sopi.Hän leperteli ja kehui minua.Valokuvasi.Olin todella imarreltu kun joku puhui minulle niin ja sain huomiota.Kukaan ei koskaan ollut aikaisemmin kohdellut minua prinsessana.Se oli ihanaa aikaa.Olla rakastunut.Ruoka ei maittanut.Vatsassa oli perhosia ja hehkuin punaisena kuin taivaan ranta auringon laskiessa.
Minua kuitenkin vaivasi miksi hän ei tahtonut rakastella kanssani, vaikka puhui siitä jatkuvasti.Monesti meinasi, mutta aina perääntyi viime tingassa.Minä kävin kuumana kuin uuni.En saanut rakkaudelle sitä viimeistä täyttymyksen kokemusta.Hän puhui ja puhui.Suunnitteli mitä kaikkea teemme yhdessä.Käski jättämään mieheni ja kertoi ettei voi olla toinen mies elämässäni.Pyysi yöksi ja järjestin itseni yhdeksi yöksi hänen luokseen.Vietimme yön sylikkäin ja jutellen.Yöllä heräsin hänen silittäessään minua, mutta vetäytyi heti pois kun huomasi minun heränneen.Olin aivan sekaisin ristiriitaisista viesteistä joita hän minulle antoi.Tein kohtalokkaan päätöksen kun tajusin että olin menettämässä häneen yhteyden.Ehkäpä hän pelästyi omia tunteitaan ajattelin silloin.
Niinpä kerroin miehelleni suhteestani. Toivoin mieheni asettuvan puolelleni ja kertovan että haluaa tehdä elämästäni paremman ettei minun tarvitse haikailla toisen miehen perään, mutta kävikin päin vastoin.Hän työnsi minut lähemmäksi tätä toista.Oli hukassa.En halunnut erota, mutten halunnut jatkaa suhdettanikaan toiseen mieheen.Yritin ryhdistäytyä ja “jätin ” molemmat.
Hänpä ei jättänytkään minua rauhaan vaan viestiä sateli ja pyyntöjä rakastelulle jota ei aikonut toteuttaa kuten olin jo oppinut huomaamaan .Ne olivat kaikki vain pelkkiä sanoja joita hän lausui minulle.Ne eivät merkinneet mitään.Minuun kuitenkin sattui.Oli ikävä.Suunnaton ikävä niitä viestejä.Yhteisiä hetkiä.Suudelmia jotka sytyttivät minut liekkiin.Kukaan ei koskaan ollut suudellut minua sillai.Välillä hän laittoi viestiä että oli löytänyt toisen jonka kanssa rakasteli.Mietin vain mielessäni miksi minä en ollut kelvannut hänen rakkautensa kohteeksi kun selvästikkään ei pystynyt olemaan erossa.Sitä veivasimme kolme kuukautta.Emme tapailleet emmekä soitelleet.Satunnaisia tekstiviestejä vain.
Karttelin häntä niin pitkään kun pystyin.Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja työpaikalla sattuneen onnettomuuden takia törmäsin häneen jälleen josta alkoi taas uusi kierre sitä samaa.Tosin tapasimme vain työpaikallani ja viestit kulki.Hän kehui minua seksikkääksi ja olin niin sulaa vahaa hänen edessään kuin vain voi olla.Hän nautti kiusaamisestani .Siitä kun jatkuvasti kerjäsin että tavattaisiin ja janosin hänen suudelmiaan joita ei koskaan tullut.Lupauksia sateli.Hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa minua omakseen.Olin hänen itsetunnon kohottaja.Hulluuden partaalla vaadin häntä tilille ja painostuksen seurauksena tunnusti, että seurustelee entisen tyttöystävänsä kanssa, muttei halua menettää minua.Hän on siis ollut yhteisen historiamme ajan.Ex:n,minun sekä muiden naisten kanssa (joiden lukumäärää en edes tiedä ) yhtä aikaa.Valehdellut meille kaikille.
Ilmoitin hänelle että ystävyytemme on päättynyt, mutta eihän hän sitä uskonut.Tuli tapaamaan minua työpaikalle.Tarve koskettaa oli kova ja hän halusi tulla luokseni käymään.Sanoin ettei käy. Silti tulee tekstiviestejä.Nyt ei ole kuulunut kolmeen päivään mitään.Taisin loukata häntä viimeisimmässä viestissäni ja toivon ettei kuulukkaan.Päättäis kenen kanssa haluaa olla.
Tulin hänestä siihen loppu tulokseen , että oman minänsä pönkittämiseen ja kykenemättömyydestä oikeaan parisuhteeseen hän tarvitsee naisia jotka lepertelevät hänelle, mutta vaikeista asioista hän ei kykene puhumaan vaan jättää naisen odottamaan kunnes on leppynyt ja nainen ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi, vaikka oikeasti vika onkin tuossa miehessä. Mies pitää hauskaa sillä aikaa jonkun toisen kanssa.Näin ruletti pyörii ja aina on halukas nainen tarjolla.
Nyt vain jään odottamaan miten ja millonka hän ottaa seuraavan kerran yhteyttä.Sillä taatusti ottaa.Viimeksi kului 12 päivää.En sillä että haluaisin olla ruletissa vaan siksi että nyt saa mies maistaa omaa lääkettään.Nyt on hänen vuoronsa olla ruletissa:)
Miten vaikeaa voikaan olla ensimmäisen jutun kirjoittaminen.Ei oikein tiedä mistä aloittaisi kun on niin paljon asioita jotka pyörivät mielessä ,eikä oikein tiedä millaiseksi bloginsa haluaisi.Hempeästä sivustani huolimatta ei elämäni ole vaaleanpunaista unelmaa vaan jotain ihan muuta.
Olen avioeroa läpikäyvä 35-vuotias lapseton nainen. Minulla on 10-vuotias kissa jota hoivaan ja hellin. Asun tällä hetkellä omassa yksiössä rivitalossa.
Tämän päiväkirjan tarkoitus on hiukan itsekäs eli kirjoitan sitä helpottaakseni yksinäisyyttäni ja omaa tuskaista oloani. Onhan minulla ystäviä, mutta en ole oikein seurustelu tuulella ,enkä jaksa kulkea tekohymy huulilla koko ajan ja selitellä miksi en halua lähteä johonkin. Toivon toki että löytyisi kohtalotovereita joiden kanssa jakaa ajatuksia kuinka selvitä elämässä eteenpäin kun on petetty, jätetty ja pettynyt elämään ja sen tuomiin kiusauksiin.
Elämäni on täysin rempallaan ja olen kykenemätön tekemään yhtään mitään. Pitää paikkansa kun sanotaan millainen koti sellainen ihminen. Asuntoni on vieläkin sekaisin muuton jäljiltä. Niin on elämänikin yhtä sotkuista ja saamatonta.En ole saanut aikaiseksi purkaa laatikoita ja laittaa tavaroita paikalleen.
Tämä blogi on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää. Haluan saada aikaiseksi edes jotain, josta saan voimia nousta jaloilleni ja saada asiani sekä elämäni kuntoon.
Huomenna on raskas päivä. Tapaan rakkaan aviomieheni monen viikon jälkeen. Kaipaus ja ikävä hänen syliinsä on kauhea.Olen häneen yhä rakastunut, eikä hänen kohtaamisensa onnistu ilman kyyneliä. Olen täysin hukassa ja tunteitteni armoilla.En saa häneen mitään kontaktia. En sitä kyllä ihmettele tekemisieni ja sanojeni jälkeen, mutta silti tuntuu oudolta kun toinen on niin rakastanut minua eikä enää rakasta. Enää en tiedä hänen tunteistaan muuta kun, että hän vihaa ja haluaa kostaa minulle aiheuttamani tuskan ja vääryydet eikä edes peittele. Se on hyvin julmaa ja raakaa. Onhan hän taitava manipuloija sekä henkisen väkivallan taituri ollut suhteessamme. Miksi siis rakastan miestä, joka on tehnyt elämästäni kurjaa ja haluan hänet takaisin?
Mistä siis kaikki sai alkunsa?
Meidän suhteeseen on mahtunut surullisia tapahtumia todella paljon. Yleensä ne lujittavat suhdetta. Niin meillekkin kävi aluksi, mutta kun ne samat ongelmat seuraavat vuosia perästä eikä toinen kykene niitä jättämään taakseen on parisuhde lujilla.
Kaikki sai alkunsa hänen vanhempiensa sarastuttua. Hänen masennuskierteensä alkoi silloin ja antoi luvan uhkailla itsemurhalla. Minulla oli samaan aikaan menossa lapsettomuushoidot ja eihän sitä lasta sitten tietenkään tullut sen kriisin keskelle.Oma keskenmenoni hautautui hänen tuskansa alle. Yritimme adoptiota, mutta sieltä ilmoitettiin ettemme tule koskaan saamaan lasta, joten sekin jäi.Se oli miehelleni kovempi isku kun minulle.Itse halusin unohtaa ja jatkaa elämää eteenpäin, mutta mieheni ei unohtanut. Asiat kulkivat vuodesta toiseen jutuissa mukana.Elämämme oli myös muutenkin kiireistä.Kun hän ei antanut minun käydä missään ,niin korvasin sen työllä ja teinkin pitkää työpäivää lähes lomitta viimeiset 4-vuotta. Hänen aikansa täyttivät uhkapelaaminen, saunaillat ja urheilu, joten yhteistä aikaa ei paljon ollut. Seksistä emme kuitenkaan tinkineet.Se oli hyvää ja lähes päivittäistä toiseksi viimeiseen kriisiimme asti.
Parivuotta tein töitä saadaksemme suhteemme raiteilleen ja järjestettyä yhteistä aikaa ,sekä normaalin perhe- elämän. Onnistuin ja totesin rakastavani miestä todella syvästi sillä aikuisen rakkauden tavalla. Se oli minulle uusi tunne, jollaista en ollut ennen kokenut.Kaikki tuntui ihanalta ja luottamus suhteeseen sekä mieheen oli täydellinen. Uskaltauduin lähtemään hänen kanssaan baariin. Aikaisemmin oli vain huonoja kokemuksia baari-illoista hänen kanssaan. Hän kävi yleensä ilman minua.Olemme molemmat aika mustasukkaisia ja se sitten tulikin tuhoamaan koko jutun.
Juttelin erään miespuolisen tuttavani kanssa kun hän tuli pyytämään tanssimaan kanssaan. Sanoin että saat mennä jonkun toisen kanssa(luotin siis täysin mieheeni) ja hän menikin. Vessaan mennessä silmäni löysivätkin hänen baaritiskiltä kyseisen naisen kanssa juttelemassa. Kun palasin vessasta hän edelleen jutteli ja kävin hakemassa juomani ja lähdin kulkemaan miestäni kohti. Pysähdyin kuin naulattu tuijottamaan heitä.En voinut uskoa että mieheni suuteli tuota naista. No eihän yksi kerta mitään, mutta nyt se suuteli jo toisen kerran. Olin aivan shokissa ja järkyttynyt. Nainen ei kylläkään ollut kovin halukas, mutta minua raivostutti mieheni.Miten hän kehtasi tehdä tämän minulle? Olin tehnyt viimeiset 2-vuotta töitä suhteemme eteen. Löytänyt luottamuksen ,järjestänyt yhteistä aikaa ja siinä oli kiitos uurastuksestani. Läväytin miestäni poskelle ja lähdin kotiin. Toiseksi viimeinen kriisimme oli valmis.
Ajauduin takaisin tekemään pitkää lomatonta työpäivää ,viikonloppuisinkin. Kävin kotona vain nukkumassa.Seksi ei maittanut.Olin pohjattoman surullinen ja pettynyt.Äidilläni todettiin syöpä.Masennuin.Elämäni oli romahtanut.Mietin kuinka monia hän oli pussaillut niinä baari-iltoina joita oli vuosien varrella ollut? Miksi hän osoitti kiitollisuutta tuolle naiselle (hän itse sanoi että oli tuolle naiselle kiitollinen kun hän lähti tanssimaan ja minä en lähtenyt.Siksi pussasi häntä.)eikä minulle joka tein kaikkeni hänen eteensä, jotta hänen olisi hyvä olla.Sen ainoan kerran kun kieltäydyin tekemästä jotain hän kääntää selkänsä.
En tiennyt mitä tehdä. Olin itsemurhan partaalla. Oli kulunut jo puolivuotta tapahtuneesta.Olin kävelevä zombi.Käännyin mieheni puoleen ja pyysin apua. Hän käänsi selkänsä jälleen kerran ja jätti minut selviytymään yksin.
Lähetin hiljaisen rukouksen” Anna minulle jotain mihin tarttua”. Seuraavana päivänä rukoukseeni vastattiin. Tapasin sielunystävän. Hän oli kuin minä.Samat ajatukset.Hän sai minut hymyilemään.Odotin juttuhetkiämme.Kolmannen kerran hänet nähdessäni tajusin olevani lumottu/rakastunut tuohon mieheen.Olin vähällä suudella häntä. Olin hämilläni. Miksi? Mitä minulle oikein on tapahtumassa? Rakastan omaa miestäni? Miksi tuo vaikuttaa minuun niin syvästi, että unohdan todellisuuden? Vetäydyin ja pakenin paikalta.En kyennyt kertomaan että olin naimisissa .Aloin vältellä häntä, mutta hän ei ollut unohtanut minua ,vaan otti jouluna yhteyttä.Siitä alkoi viimeinen kriisimme.
Olin mieheni kanssa reissussa parantamassa välejämme kun tuo kohtalokas viesti saapui. Vastasin ja siitä alkoi tiivis viestittely. Mieheni huiteli omilla teillään ja oli jättänyt minut yksin ,vaikka meidän piti parannella suhdettamme.Annoin lopullisesti periksi kiusaukselle. Miksi en vastailisi jos se tuo hymyn naamalleni.Olinhan jo pitkään ollut onneton.Viikon viestittelyn jälkeen kerroin olevani naimisissa.Yllätyksekseni hän ei halunnut lopettaa.Kerroin tunteistani, mutta sekään ei pelästyttänyt häntä. Näin häntä muutaman kerran, soiteltiin ja viestiteltiin. Vaihdettiin muutaman kerran suudelmia. Minä rakastuin yhä syvemmin. Päädyin yöksi hänen luokseen. Yhä vielä tänäänkin ihmettelen mitä oikein tapahtui silloin. Hän ei halunnut seksiä kanssani, koska minulla oli mies.Juttelimme ja nukuimme sylikkäin ja suutelimme. Siinä kaikki.Sovimme että olisimme vain ystäviä.Minuun se kuitenkin jätti jäljen. En voinut katsoa itseäni peiliin. Olin pettäjä ja päätin kertoa miehelleni. Kävi miten kävi. Halusin puhdistaa pöydän ja aloittaa kaiken alusta.Aivan alusta.Luulin että mieheni suhtautuisi asiaan ymmärtäväisesti ja voisimme keskustella asian rauhassa pois, mutta toisin kävi.Siitä alkoi perhe helvetti.
Jouduin tekemään ratkaisun ja hankin miehelleni asunnon johon hän muutti.Hän meni aivan sekaisin tuosta uutisesta, vaikka olin sanonut että haluan korjata asiamme kuntoon enkä ole häntä jättämässä.Tarvitsen vain hieman aikaa saadakseni asiani kuntoon eli unohtaakseni tuon toisen miehen. Hän söi masennuslääkkeitä, joi ja kävi baareissa, kyttäsi minua , tuli öisin tarkistuskäynneille.Pahinta oli uhkailu, kiukuttelu,painostus,henkinen väkivalta ja lopuksi fyysinen.En olisi ikinä uskonut mitä kaikkea toinen voi keksiä.En saanut olla hetkeäkään rauhassa. Mieheni meni niin pitkälle että lopulta tuijotin leipäveistä ja rukoilin että pääsisin hengissä ulos talosta.Minun oli pakko muuttaa pois.Tänne tuntemattomaan osoitteesseen ja hain avioeroa.
Nyt vain olen ja odottelen ihmettä.Miten tästä kaikesta selviän.Asioiden setviminen tulee viemään pitkään.Pelkään mieheni näkemistä ja hän on täysin haluton sopimaan yhteisen omaisuuden jakamisesta.
