Nean tarina

Miten vaikeaa voikaan olla ensimmäisen jutun kirjoittaminen.Ei oikein tiedä mistä aloittaisi kun on niin paljon asioita jotka pyörivät mielessä ,eikä oikein tiedä millaiseksi bloginsa haluaisi.Hempeästä sivustani huolimatta ei elämäni ole vaaleanpunaista unelmaa vaan jotain ihan muuta.

Olen avioeroa läpikäyvä 35-vuotias lapseton nainen. Minulla on 10-vuotias kissa jota hoivaan ja hellin. Asun tällä hetkellä omassa yksiössä rivitalossa.

Tämän päiväkirjan tarkoitus on hiukan itsekäs eli kirjoitan sitä helpottaakseni yksinäisyyttäni ja omaa tuskaista oloani. Onhan minulla ystäviä, mutta en ole oikein seurustelu tuulella ,enkä jaksa kulkea tekohymy huulilla koko ajan ja selitellä miksi en halua lähteä johonkin. Toivon toki että löytyisi kohtalotovereita joiden kanssa jakaa ajatuksia kuinka selvitä elämässä eteenpäin kun on petetty, jätetty ja pettynyt elämään ja sen tuomiin kiusauksiin.

Elämäni on täysin rempallaan ja olen kykenemätön tekemään yhtään mitään. Pitää paikkansa kun sanotaan millainen koti sellainen ihminen. Asuntoni on vieläkin sekaisin muuton jäljiltä. Niin on elämänikin yhtä sotkuista ja saamatonta.En ole saanut aikaiseksi purkaa laatikoita ja laittaa tavaroita paikalleen.

Tämä blogi on ensimmäinen askel kohti parempaa elämää. Haluan saada aikaiseksi edes jotain, josta saan voimia nousta jaloilleni ja saada asiani sekä elämäni kuntoon.

Huomenna on raskas päivä. Tapaan rakkaan aviomieheni monen viikon jälkeen. Kaipaus ja ikävä hänen syliinsä on kauhea.Olen häneen yhä rakastunut, eikä hänen kohtaamisensa onnistu ilman kyyneliä. Olen täysin hukassa ja tunteitteni armoilla.En saa häneen mitään kontaktia. En sitä kyllä ihmettele tekemisieni ja sanojeni jälkeen, mutta silti tuntuu oudolta kun toinen on niin rakastanut minua eikä enää rakasta. Enää en tiedä hänen tunteistaan muuta kun, että hän vihaa ja haluaa kostaa minulle aiheuttamani tuskan ja vääryydet eikä edes peittele. Se on hyvin julmaa ja raakaa. Onhan hän taitava manipuloija sekä henkisen väkivallan taituri ollut suhteessamme. Miksi siis rakastan miestä, joka on tehnyt elämästäni kurjaa ja haluan hänet takaisin?

Mistä siis kaikki sai alkunsa?

Meidän suhteeseen on mahtunut surullisia tapahtumia todella paljon. Yleensä ne lujittavat suhdetta. Niin meillekkin kävi aluksi, mutta kun ne samat ongelmat seuraavat vuosia perästä eikä toinen kykene niitä jättämään taakseen on parisuhde lujilla.

Kaikki sai alkunsa hänen vanhempiensa sarastuttua. Hänen masennuskierteensä alkoi silloin ja antoi luvan uhkailla itsemurhalla. Minulla oli samaan aikaan menossa lapsettomuushoidot ja eihän sitä lasta sitten tietenkään tullut sen kriisin keskelle.Oma keskenmenoni hautautui hänen tuskansa alle. Yritimme adoptiota, mutta sieltä ilmoitettiin ettemme tule koskaan saamaan lasta, joten sekin jäi.Se oli miehelleni kovempi isku kun minulle.Itse halusin unohtaa ja jatkaa elämää eteenpäin, mutta mieheni ei unohtanut. Asiat kulkivat vuodesta toiseen jutuissa mukana.Elämämme oli myös muutenkin kiireistä.Kun hän ei antanut minun käydä missään ,niin korvasin sen työllä ja teinkin pitkää työpäivää lähes lomitta viimeiset 4-vuotta. Hänen aikansa täyttivät uhkapelaaminen, saunaillat ja urheilu, joten yhteistä aikaa ei paljon ollut. Seksistä emme kuitenkaan tinkineet.Se oli hyvää ja lähes päivittäistä toiseksi viimeiseen kriisiimme asti.

Parivuotta tein töitä saadaksemme suhteemme raiteilleen ja järjestettyä yhteistä aikaa ,sekä normaalin perhe- elämän. Onnistuin ja totesin rakastavani miestä todella syvästi sillä aikuisen rakkauden tavalla. Se oli minulle uusi tunne, jollaista en ollut ennen kokenut.Kaikki tuntui ihanalta ja luottamus suhteeseen sekä mieheen oli täydellinen. Uskaltauduin lähtemään hänen kanssaan baariin. Aikaisemmin oli vain huonoja kokemuksia baari-illoista hänen kanssaan. Hän kävi yleensä ilman minua.Olemme molemmat aika mustasukkaisia ja se sitten tulikin tuhoamaan koko jutun.

Juttelin erään miespuolisen tuttavani kanssa kun hän tuli pyytämään tanssimaan kanssaan. Sanoin että saat mennä jonkun toisen kanssa(luotin siis täysin mieheeni) ja hän menikin. Vessaan mennessä silmäni löysivätkin hänen baaritiskiltä kyseisen naisen kanssa juttelemassa. Kun palasin vessasta hän edelleen jutteli ja kävin hakemassa juomani ja lähdin kulkemaan miestäni kohti. Pysähdyin kuin naulattu tuijottamaan heitä.En voinut uskoa että mieheni suuteli tuota naista. No eihän yksi kerta mitään, mutta nyt se suuteli jo toisen kerran. Olin aivan shokissa ja järkyttynyt. Nainen ei kylläkään ollut kovin halukas, mutta minua raivostutti mieheni.Miten hän kehtasi tehdä tämän minulle? Olin tehnyt viimeiset 2-vuotta töitä suhteemme eteen. Löytänyt luottamuksen ,järjestänyt yhteistä aikaa ja siinä oli kiitos uurastuksestani. Läväytin miestäni poskelle ja lähdin kotiin. Toiseksi viimeinen kriisimme oli valmis.

Ajauduin takaisin tekemään pitkää lomatonta työpäivää ,viikonloppuisinkin. Kävin kotona vain nukkumassa.Seksi ei maittanut.Olin pohjattoman surullinen ja pettynyt.Äidilläni todettiin syöpä.Masennuin.Elämäni oli romahtanut.Mietin kuinka monia hän oli pussaillut niinä baari-iltoina joita oli vuosien varrella ollut? Miksi hän osoitti kiitollisuutta tuolle naiselle (hän itse sanoi että oli tuolle naiselle kiitollinen kun hän lähti tanssimaan ja minä en lähtenyt.Siksi pussasi häntä.)eikä minulle joka tein kaikkeni hänen eteensä, jotta hänen olisi hyvä olla.Sen ainoan kerran kun kieltäydyin tekemästä jotain hän kääntää selkänsä.

En tiennyt mitä tehdä. Olin itsemurhan partaalla. Oli kulunut jo puolivuotta tapahtuneesta.Olin kävelevä zombi.Käännyin mieheni puoleen ja pyysin apua. Hän käänsi selkänsä jälleen kerran ja jätti minut selviytymään yksin.

Lähetin hiljaisen rukouksen” Anna minulle jotain mihin tarttua”. Seuraavana päivänä rukoukseeni vastattiin. Tapasin sielunystävän. Hän oli kuin minä.Samat ajatukset.Hän sai minut hymyilemään.Odotin juttuhetkiämme.Kolmannen kerran hänet nähdessäni tajusin olevani lumottu/rakastunut tuohon mieheen.Olin vähällä suudella häntä. Olin hämilläni. Miksi? Mitä minulle oikein on tapahtumassa? Rakastan omaa miestäni? Miksi tuo vaikuttaa minuun niin syvästi, että unohdan todellisuuden? Vetäydyin ja pakenin paikalta.En kyennyt kertomaan että olin naimisissa .Aloin vältellä häntä, mutta hän ei ollut unohtanut minua ,vaan otti jouluna yhteyttä.Siitä alkoi viimeinen kriisimme.

Olin mieheni kanssa reissussa parantamassa välejämme kun tuo kohtalokas viesti saapui. Vastasin ja siitä alkoi tiivis viestittely. Mieheni huiteli omilla teillään ja oli jättänyt minut yksin ,vaikka meidän piti parannella suhdettamme.Annoin lopullisesti periksi kiusaukselle. Miksi en vastailisi jos se tuo hymyn naamalleni.Olinhan jo pitkään ollut onneton.Viikon viestittelyn jälkeen kerroin olevani naimisissa.Yllätyksekseni hän ei halunnut lopettaa.Kerroin tunteistani, mutta sekään ei pelästyttänyt häntä. Näin häntä muutaman kerran, soiteltiin ja viestiteltiin. Vaihdettiin muutaman kerran suudelmia. Minä rakastuin yhä syvemmin. Päädyin yöksi hänen luokseen. Yhä vielä tänäänkin ihmettelen mitä oikein tapahtui silloin. Hän ei halunnut seksiä kanssani, koska minulla oli mies.Juttelimme ja nukuimme sylikkäin ja suutelimme. Siinä kaikki.Sovimme että olisimme vain ystäviä.Minuun se kuitenkin jätti jäljen. En voinut katsoa itseäni peiliin. Olin pettäjä ja päätin kertoa miehelleni. Kävi miten kävi. Halusin puhdistaa pöydän ja aloittaa kaiken alusta.Aivan alusta.Luulin että mieheni suhtautuisi asiaan ymmärtäväisesti ja voisimme keskustella asian rauhassa pois, mutta toisin kävi.Siitä alkoi perhe helvetti.

Jouduin tekemään ratkaisun ja hankin miehelleni asunnon johon hän muutti.Hän meni aivan sekaisin tuosta uutisesta, vaikka olin sanonut että haluan korjata asiamme kuntoon enkä ole häntä jättämässä.Tarvitsen vain hieman aikaa saadakseni asiani kuntoon eli unohtaakseni  tuon toisen miehen. Hän söi masennuslääkkeitä, joi ja kävi baareissa, kyttäsi minua , tuli öisin tarkistuskäynneille.Pahinta oli uhkailu, kiukuttelu,painostus,henkinen väkivalta ja lopuksi fyysinen.En olisi ikinä uskonut mitä kaikkea toinen voi keksiä.En saanut olla hetkeäkään rauhassa. Mieheni meni niin pitkälle että lopulta tuijotin leipäveistä ja rukoilin että pääsisin hengissä ulos talosta.Minun oli pakko muuttaa pois.Tänne tuntemattomaan osoitteesseen ja hain avioeroa.

Nyt vain olen ja odottelen ihmettä.Miten tästä kaikesta selviän.Asioiden setviminen tulee viemään pitkään.Pelkään mieheni näkemistä ja hän on täysin haluton sopimaan yhteisen omaisuuden jakamisesta.