Olen monet kerrat yrittänyt päästä hänestä eroon niin tunnetasolla kun fyysisestikkin.Hän hiipi niin äkkiä sydämmeeni etten osannut olla varuillani.Enhän ollut muihinkaan miehiin retkahtanut vaikka olen niiden kanssa jatkuvasti tekemisissä. Ja joihinkin salaa vähän ihastunut.Miksi siis juuri hän pääsi muurini läpi ja vieläpä niin nopeasti?Hän ei ole edes komea.Ei millään lailla tyyppiäni.Hän on jotain mistä en edes päässyt oikein perille.Mikä hän oikein on miehiään.En edes tiedä mitä hän minusta vieläkin tahtoo.Hänellä kun on nainen elämässään. Luultavasti useampikin.
Palaan hetkeen jolloin tapasimme. Haisin hielle, haalarini puupurun peitossa, naamassani öljyä ja muutenkin olin varmasti kaamea näky itkunpunaisine silmineni kontallaan lattialla.Siihen hän tupsahti ihmettelemään mitä oikein touhusin. Ja minä ihmettelin mikä mies se tuo on kun tulee minua töissäni neuvomaan.Olenhan tätä jo vuosia tehnyt. Siitä se juttu lähti ja juttelimme ainakin tunnin tuosta noin vaan.Olimme heti samalla aaltopituudella.Hän sai minut hymyilemään jutuillaan ja en voinut kun ihmetellä sitä energiaa ja hyvää tuulta joka hänestä säteili.Sellainen leikkisä pilke olemuksessa ja jutuissa.Sellaista leikkisää vinoilua. Hän selvästi härnäsi minua.Olin ihastunut, miten tuollainen mies on olemassa ja vapaana.Ihmettelin miten samat taustat meillä oli ja sen hetkinen yhteinen harrastus.Paljon yhtäläisyyksiä.Tunsin heti hänet sielunkumppanikseni. Työkaverini ihmetteli että mitä minulle oikein oli tapahtunut.Niin paljon tuo tapaaminen minuun oli vaikuttanut. Sama kuvio jatkui toistamiseen ja olin häntä hyvästelemässä kun meidät molemmat valtasi sama ajatus.Molemmat nytkähtivät yhtä aikaa kohti toisiaan.Hän haroi niskaansa ja minä käännyin ympäri kun tajusin että voi paska ,oon naimisissa eihän tämä tällainen peli vetele ja peräännyi ennen kun mitään ehti tapahtua.Paitsi että se oli jo tapahtunut.Olin rakastunut.
Siitä alkoi kierre.Kartteli häntä kun tiesin että on samaan aikaan odottamassa tapaamistani.Ehdin hänet jo unohtaakkin kun törmäsin häneen uudestaan kun en muistanut varoa ja sydän lauloi jälleen.Hymy nousi huulilleni ja lumoutuneena kuuntelin tunnin hänen juttujaan kuulematta ja ymmärtämättä sanaakaan.Kroppani halusi häntä ja huuleni janosivat suudelmaa.Niin lähellä, mutta silti niin kaukana.Olin jo epätoivoinen itseni suhteen.Miksi tuo mies riivasi ajatuksiani?Miksi halusin häntä niin kipeästi.Salaa otin hänen autostaan tiedot ylös ja näin sain tietää kuka hän oli ja mistä.
Olin päättänyt etten ota yhteyttä ja onnistuin karttamaan häntä kolme kuukautta.Tiesin että tulee päivä jolloin hän soittaa.Niin sanaton yhteys meidän välillä oli. Hänkin oli tehnyt salapoliisin työtä ja onkinut minun henkilöllisyyteni selville.Ja niin sitten tapahtui.Jouluaattona. Kädet tärisivät lukiessani tuota kohtalokasta viestiä, joka sitoi meidät yhteen.Kohtalokkaasti.Tekstiviestit vaihtuivat vinhaa vauhtia.Lähenimme toisiamme päivä päivältä.Hän ehdotti tapaamista ja myönnyin.Mitä nyt yksi kahvikupillinen haittaa ajattelin. Uutenavuotena sain hempeän viestin häneltä kun olin palaamassa kotiin reissulta mieheni kanssa.Sydän hakkasi onnesta.Mietin miten kertoa hänelle että olin varattu eikä meidän juttu koskaan tule menemään pidemmälle.Olin päättänyt kertoa tuolla tapaamisella, mutta kerroinkin sitten puhelimessa hänen asiaa kysyessään.Olin varma että tähän tämä jää, mutta hän ilmoittikin että ei se haittaa.
Aika kului ja eräänä päivänä hän tuli työmaalleni katsomaan minua.Juttelimme ja hyvästelimme.Hän halusi kovasti koskettaa minua ja hipaisi kättäni, mutta vetäytyi sitten pois kuin ujo pikkupoika.Sydän pamppaillen lähdin kotiin miettien mitä pitäisi tehdä.Eräänä päivänä tuli sitten viesti että tuletko iltakaakaolle.Mietin mitä teen.Sydän sanoi mene ja järki huusi älä mene.Ei varmasti ole vaikea kuvitella mitä tapahtui.Menin. Sillon suutelimme ensimmäisen kerran ja myöskin tapasimme ensimmäisen kerran muualla kun työpaikallani.En pystynyt vastustamaan eikä hänkään.Pidimme toisistamme kiinni pitkän aikaa kunnes minun oli pakko lähteä.Se jäi muutamaa suudelmaan.
Meni taas aikaa.Pidimme yhteyttä soittelemalla ja tekstiviestein.Olin menossa erääseen liikkeeseen, johon hän tuli perästäni.Yhdessä lähdimme parkkipaikalle jossa hän kertoi haluavansa suudella minua ja että halusi nähdä minut.Sanoin vain että miksi et sitten suutele jos kerran haluat.Ja hän suuteli.Olin niin rakastunut.Hehkuin onnesta.Mahassa nipisteli.Päätin antaa mennä kävi miten kävi.Niin me sitten aloimme tapailemaan aina sillon tällön kun molemmille sopi.Hän leperteli ja kehui minua.Valokuvasi.Olin todella imarreltu kun joku puhui minulle niin ja sain huomiota.Kukaan ei koskaan ollut aikaisemmin kohdellut minua prinsessana.Se oli ihanaa aikaa.Olla rakastunut.Ruoka ei maittanut.Vatsassa oli perhosia ja hehkuin punaisena kuin taivaan ranta auringon laskiessa.
Minua kuitenkin vaivasi miksi hän ei tahtonut rakastella kanssani, vaikka puhui siitä jatkuvasti.Monesti meinasi, mutta aina perääntyi viime tingassa.Minä kävin kuumana kuin uuni.En saanut rakkaudelle sitä viimeistä täyttymyksen kokemusta.Hän puhui ja puhui.Suunnitteli mitä kaikkea teemme yhdessä.Käski jättämään mieheni ja kertoi ettei voi olla toinen mies elämässäni.Pyysi yöksi ja järjestin itseni yhdeksi yöksi hänen luokseen.Vietimme yön sylikkäin ja jutellen.Yöllä heräsin hänen silittäessään minua, mutta vetäytyi heti pois kun huomasi minun heränneen.Olin aivan sekaisin ristiriitaisista viesteistä joita hän minulle antoi.Tein kohtalokkaan päätöksen kun tajusin että olin menettämässä häneen yhteyden.Ehkäpä hän pelästyi omia tunteitaan ajattelin silloin.
Niinpä kerroin miehelleni suhteestani. Toivoin mieheni asettuvan puolelleni ja kertovan että haluaa tehdä elämästäni paremman ettei minun tarvitse haikailla toisen miehen perään, mutta kävikin päin vastoin.Hän työnsi minut lähemmäksi tätä toista.Oli hukassa.En halunnut erota, mutten halunnut jatkaa suhdettanikaan toiseen mieheen.Yritin ryhdistäytyä ja “jätin ” molemmat.
Hänpä ei jättänytkään minua rauhaan vaan viestiä sateli ja pyyntöjä rakastelulle jota ei aikonut toteuttaa kuten olin jo oppinut huomaamaan .Ne olivat kaikki vain pelkkiä sanoja joita hän lausui minulle.Ne eivät merkinneet mitään.Minuun kuitenkin sattui.Oli ikävä.Suunnaton ikävä niitä viestejä.Yhteisiä hetkiä.Suudelmia jotka sytyttivät minut liekkiin.Kukaan ei koskaan ollut suudellut minua sillai.Välillä hän laittoi viestiä että oli löytänyt toisen jonka kanssa rakasteli.Mietin vain mielessäni miksi minä en ollut kelvannut hänen rakkautensa kohteeksi kun selvästikkään ei pystynyt olemaan erossa.Sitä veivasimme kolme kuukautta.Emme tapailleet emmekä soitelleet.Satunnaisia tekstiviestejä vain.
Karttelin häntä niin pitkään kun pystyin.Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja työpaikalla sattuneen onnettomuuden takia törmäsin häneen jälleen josta alkoi taas uusi kierre sitä samaa.Tosin tapasimme vain työpaikallani ja viestit kulki.Hän kehui minua seksikkääksi ja olin niin sulaa vahaa hänen edessään kuin vain voi olla.Hän nautti kiusaamisestani .Siitä kun jatkuvasti kerjäsin että tavattaisiin ja janosin hänen suudelmiaan joita ei koskaan tullut.Lupauksia sateli.Hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa minua omakseen.Olin hänen itsetunnon kohottaja.Hulluuden partaalla vaadin häntä tilille ja painostuksen seurauksena tunnusti, että seurustelee entisen tyttöystävänsä kanssa, muttei halua menettää minua.Hän on siis ollut yhteisen historiamme ajan.Ex:n,minun sekä muiden naisten kanssa (joiden lukumäärää en edes tiedä ) yhtä aikaa.Valehdellut meille kaikille.
Ilmoitin hänelle että ystävyytemme on päättynyt, mutta eihän hän sitä uskonut.Tuli tapaamaan minua työpaikalle.Tarve koskettaa oli kova ja hän halusi tulla luokseni käymään.Sanoin ettei käy. Silti tulee tekstiviestejä.Nyt ei ole kuulunut kolmeen päivään mitään.Taisin loukata häntä viimeisimmässä viestissäni ja toivon ettei kuulukkaan.Päättäis kenen kanssa haluaa olla.
Tulin hänestä siihen loppu tulokseen , että oman minänsä pönkittämiseen ja kykenemättömyydestä oikeaan parisuhteeseen hän tarvitsee naisia jotka lepertelevät hänelle, mutta vaikeista asioista hän ei kykene puhumaan vaan jättää naisen odottamaan kunnes on leppynyt ja nainen ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi, vaikka oikeasti vika onkin tuossa miehessä. Mies pitää hauskaa sillä aikaa jonkun toisen kanssa.Näin ruletti pyörii ja aina on halukas nainen tarjolla.
Nyt vain jään odottamaan miten ja millonka hän ottaa seuraavan kerran yhteyttä.Sillä taatusti ottaa.Viimeksi kului 12 päivää.En sillä että haluaisin olla ruletissa vaan siksi että nyt saa mies maistaa omaa lääkettään.Nyt on hänen vuoronsa olla ruletissa:)
Hei Dulchinea ja kiitos kutsustasi tänne blogiisi! Luinkin henkeäni pidätellen tarinaasi, onpa sinullakin aikamoinen liemi tuossa hautumassa… Todella ikävän kuuloista tuo pyöritys, jota se mies harrastaa. Voi meitä nöyryytettyjä.. tsempataan toinen toistamme ylös näistä soista!
-Dolore
Kommentti dolore — 27.10.2007 @ 23.08
Doloreelle:
Kiva kun tulit vierailulle.Itse ihmettelen vieläkin miten niin rehellisen ja kiltin oloinen mies pystyy pyörittämään sellaista naisrulettia jäämättä kiinni.Sopan oon keittänyt ja nyt se on nieltävä.Tosin osan aion syöttää tuolle ruletipyörittäjälle takaisin.Jospa oppisi edes jotain meistä naisista.
Tsemppiä vaan meille molemmille.Sitä tarvitaan.miehet ovat todellakin sikoja.Onkohan oikeasti hyvää miestä olemassa?
Kommentti dulchinea — 28.10.2007 @ 1.07
…miehet ovat todellakin sikoja. näin miehenä tuntui epäoikeudenmukaiselta moinen yleistäminen.
jotkut miehet ovat sikoja ja jotkut naiset ovat sikoja.
Kommentti sika? — 28.10.2007 @ 14.02
sialle?:
Ehkäpä jotkut miehet eivät ole.En päässyt perille kumpaan ryhmään kuulut.Itse en ole vielä sellaiseen törmännyt,joka ei olisi pettänyt luottamustani. Luulempa että tilaisuuden tullen meissä jokaisessa asuu pieni sika.Jokainen tekee virheitä. Sen olen oppinut.On vain noustava virheiden yläpuolelle ja annettava anteeksi.
Kommentti dulchinea — 28.10.2007 @ 21.45
Hyvin sanottu ;että on noustava virheiden yläpuolelle ja annettava anteeksi; se on varmaan sitä henkistä voimaa ja kypsyyttä . Syvissä syövereissä rypeminen ja katkeroituneena eläminen kuluttaa ja tyhjentää ihmisen totaalisesti. Vaikeaahan on joskus antaa anteeksai ja ymmärtää, mutta jos voi, niin voittajahan löytyy melko läheltä.
Enkä kuulu sikojen joukkoon. Tunnen todella vilpittömästi olevani melko hyvä ihmiseksi pienine puuteineneni ja virheineni.
Kommentti sika? — 29.10.2007 @ 8.15
sialle?(joka on vähemmän sika)
Olen joutunut käymään viimeisinä vuosina aika rankan elämänkoulun.Henkisesti olen kasvanut paljon ja luulenkin oivaltaneeni elämän syvimmän merkityksen.Se vaan vie oman aikansa kasvaa.Kypsymme jokainen omaa tahtia.Toiset joutuvat kovemmalle kuin toiset, mutta silti jokainen joutuu käymään koulunsa loppuun.Jotkut oppivat yhdestä virheestä.Toiset taas joutuvat toistamaan niitä useammin.
Kommentti dulchinea — 29.10.2007 @ 19.21