Tapasin siis tänään mieheni monen viikon jälkeen.Edellisen kerran törmäsimme toisiimme kaupungilla.Se oli raskasta kun oli niin kova ikävä ja mieli olisi tehnyt koskettaa.Nyt olin kuitenkin häntä menossa entisestä yhteisestä kodistamme hakemaan.Tunnelma oli yllättävän rauhallinen kun astuin tupaan.Takassa oli tuli, astiat oli pestynä ja lattiat imuroituina.Muutenkin näytti asiat olevan kunnossa.Hän oli ollut ryyppäämässä kuten edellisinäkin iltoina.Harvinaisen hyväkuntoinen kuitenkin ryyppyputkensa jälkeen.Pyysin keittämään kahvia kun en ollut ehtinyt juoda kun kupillisen lähtiessä.Nälkäkin olisi ollut, mutta muuta tarjottavaa ei ollut.
Siinä sitten luin lehtiä ja join kahvia mieheni touhutessa muuta.Tuntui niin kotoisalta olla tutun pöydän ääressä.En oikein tiennyt mihin varautua, mitä minulla oli vastassa mennessäni sinne.Olinhan lähtenyt karkuun miestä joka oli aivan sekavassa mielentilassa leipäveitsi kädessä.Katseemme eivät kohdanneet jutellessamme niitänäitä.Sellaista tuttavien välistä keskustelua.Minua siinä odotellessaan hän lähti sängylle lepäilemään.
Kahvin juotuani vaistomaisesti mitään ajattelematta menin hänen viereensä pitkäkseen.Siinä sitten turistiin jo vähän suhteemme ongelmiakin ja miten on mennyt.Onko ollut seksikumppaneita jne.Niin… jutut todellakin menivät seksiin.Totesimme,että olimme molemmat puutteessa.Emme olleet kyenneet aktiin kenenkään muun kanssa.Hänet oli tosin joku jo ehtinyt torjuakkin.Toista ihmistä oli ollut kova ikävä.Molempien teki mieli, mutta sitä ratkasevaa askelta ei kumpikaan uskaltanut ottaa.Olisiko se edes järkevää?
Annoin hänen kosketella minua.Tuntui niin hyvälle kun joku kosketti ja oli siinä vieressä.Halusin tuntea ne tunteet jotka olimme niin useasti jakaneet menneinä vuosina.En kyennyt enkä edes halunnut torjua.Enhän voinut tietää milloin seuraava kerta tulisi jos tulisi ollenkaan.Annoin vain mennä mitään ajattelematta.Välillä itkimme ja taas jatkoimme.Monta tuntia rakastelimme yhä uudestaan ja uudestaan kunnes olimme molemmat viimisen päälle tyydytettyjä ja raukeita.Kaikki mahdollinen tuli koettua ja annettua.Välillä hetken nukuimmekin sylikkäin.Se oli ihanaa,kotoista.Ihan kun emme koskaan olisi kokeneetkaan kahta viimeisintä kriisiä vaan jatkaneet siitä mihin silloin jäimme.
Mutta oli aika lähteä. Tuntui raskaalta lähteä kun tietää ettei toinen halunnut muuta kun sen hetkisen tyydytyksen.Seuraavasta tapaamisesta emme sopineet.En tiedä milloin seuraavan kerran näemme ja mitä silloin tapahtuu.Onko joku toinen silloin tilallani ja minulle ei ole enää sijaa edes sääliseksin merkissä.
Ei kommentteja toistaiseksi.
