Ei voi olla totta!Ei todellakaan!Heti aamulla töihin mennessäni hän tuli rampilta eteeni.Aivan kuten viikko sittenkin.Moikkasin kumminkin kun ajoin ohitse.Poskia alkoi kuumottaa.Tällä kertaa ei tullut tekstiviestiä, eikä hän yrittänyt saada minua autollaan kiinni niinkuin viikko sitten.Olin helpottunut. Tiesin hänen kuitenkin ajattelevan minua.Hän selvästikkin yrittää karttella .Tosin huonolla menestyksellä.Kohtalo tuntuu koko ajan puuttuvan peliin omalla panoksellaan.
Töiden jälkeen lähdin kaupungille ja törmäsin mieheeni. Juttelimme päivän tapahtumista ja tulevasta viikosta. Hän vaikutti surulliselta.Tulevan viikon asiat painoivat mieltä.Eilisestä emme puhuneet.Ei halauksia.Ei suudelmia eikä kosketusta.Olimme kuin ventovieraita ,vaikka edellisenä päivänä oli hyvinkin kiihkeää ja tunteikasta.Tiemme erkanivat.Minulla jäi kuitenkin kohtaamisesta silti hyvä tunne.Rauhallinen…tyyni…sellainen… kyllä kaikki järjestyy…toiveikas olo meidän suhteen.Toivottavasti hän pyytää minut lauantaina saunaan.
Kotiin ajellessani hän tuli minua vastaan.Oli niin pimeää että en meinannut huomata, mutta poskeni alkoivat kuumottaa.Edelleenkään ei tullut viestiä.Olen yhä helpottunut.Näinköhän hän minut vihdoinkin jättää rauhaan.
Nyt vain odottelen mitä kohtalolla on minulle tarjottavana.Saanko mieheni takaisin vai joudunko tyytymään siihen mitä saan , milloin saan.
Ei kommentteja toistaiseksi.
