Nean tarina

Vaikka väsymys painaa niin silti elämä hymyilee:)Notkahduksiakin on tullut hetkittäin,mutta suurimmaksi osaksi olen päässyt taas askeleita eteenpäin.Olen hymyillyt jo kaksi päivää peräkkäin.Siihen on kolme syytä.On vaikea uskoa että tämä jatkuu kovin kauan,mutta toivottavasti nyt ainakin viikonlopun yli.

Ensinnäkin töissä on mennyt naureskellessa suurin osa ajasta.Kaikki vaan menee niinkun pitääkin.Oli kiva kuulla että minua on kaivattu takaisin tuotannon ohjaukseen.

Miesasiat ovat tällä hetkellä hyvässä asetelmassa.Kaikki tuntuu loksahtelevan paikoilleen.Toivottavasti tämä tuuli jatkuu suotuisana ja yhteys säilyy.

Kolmanneksi reissuun lähden aamulla.Se tuleekin tarpeeseen että pääsee vähäksi aikaa pois näistä kuvioista ja saa etäisyyttä asioihin.Monta muutakin asiaa saa hoidettua pois päiväjärjestyksestä tällä matkalla.

Palaan siis vasta Sunnuntaina katsomaan miten olette ystävät jakselleet eteenpäin ajoittaisista vastatuulista huolimatta.Hyvää viikonloppua kaikille:)

Oli tosi ihanaa huomata että eräs on miettinyt minua ja tulevaa reissua kuumeisesti.En oikein jaksanut uskoa että se olisi totta,mutta kiihkeän viestinnän jälkeen hän tokaisi ettei toivo minun olevan toisen miehen kanssa ja että kaikki päätyy hyvin.Toivottavasti niin on ettei taas kuseta minua olemaan ilman uutta kumppania vain koska haluaa pitää minua varalla.Oon ihan sikarakastunut siihen.Ikävä on ollut suunnatonta.Jospa joskus pääsisin häntä rutistamaan oikein kunnolla.En voi vieläkään uskoa että oon siihen saanut vihdoinkin yhteyden.Mitä ihmettä oikein on tapahtunut ja millonka?

Tarzukasta ei tänään ole kuulunut mitään,mutta en sitä kaivannutkaan kun olen liidellyt muutenkin seitsemännessä taivaassa.

Huomenna on tupperikutsut ja vien kissan hoitoon.Lähden viikonlopuksi vuokattiin.

Töissäkin on tapahtunut ihania asioita.Tänään minulle sanottiin että minua on kaivattu kentälle takaisin ja oikein työnjohtajallekkin kerrottu.Eräät ovatkin olleet ärsyyntyneitä kun ovat huomanneet että hoidan yhä noita tehtäviä ja he eivät ole tienneet.Olen oikein tyytyväinen että heidän hymynsä hyytyy jokapäivä tajutessaan että minä olenkin sen asian takana:)

Voi miten ikävä voikaan olla “toista miestä”.Kaipaan häntä niin että oli pakko hiukan itkeä.Hänestä ei ole kuulunut perjantain jälkeen mitään.Kuinka kaipaankaan hänen hellää suudelmaa.Sitä katsetta ja kosketusta joka on kuin höyhenen sivallus ,mutta tuntuu läpi kehon kuin sähköisku.Rakastan yhä häntä ja haluan myöskin.Haluaisin osoittaa hänelle tien rakkauden ympäröivään maailmaan.Kunpa hän sen minulle soisi edes kerran.Näin hänet unessa.Oli tosi lutunen.

Uusi nettituttavuuteni ei ollutkaan se mitä etsin.Ilmoitus oli sellainen kun pitikin  paitsi valehteli ikänsä ja kirjoittelu sujui hyvin.Puhelimessa puhuminen sitten vei pohjaa pois.Petyin kun en kuullut enkelin laulavan äänessä.Tapaan hänet kyllä ettei jää myöhemmin mieltä kaivelemaan.Tiedän kuitenkin jo nyt ettei hän ole oikea minulle.Liian sitova.Minulle tuli ”mauno” mieleen.Se on tyyppi joka ei osaa jättää ihastuksen kohdetta rauhaan vaikka kieltää.

Nyt mietin pitäisiköhän minun ottaa rakkaaseen yhteyttä vai jäänkö odottamaan hänen yhteyden ottoaan.Tiedän että hänellä on kiireitä,mutta ainahan yleensä edes yhdelle viestille on tilaa.Jään siis odottamaan.Perjantaina laitan viestin lomalle lähdöstä.

Miehenikin kävi mielessä tai unessa.En ole varma olinko jo hereillä.Se hyvä puoli ,jonka kanssa olin etelässä.Hän hymyili minulle.Hän oli se normaali johon rakastuin.Kylläpäs muistot sattuu.Itku tulee ei voi mitään.Millonka tää on ohi?

Eilinen päivä hujahti ohitse.Tuli niin tyhjä olo viikonlopun kirjoituksista etten jaksanut eilen muuta kun käydä lukemassa toisten kirjoituksia.Moniin olisin halunnut vastata,mutta en vaan jaksanut puristaa itsestäni mitään ylimääräistä.

Säpinääkin olisi tiedossa,mutta jotenkin tuntuu etten ole valmis pitämään aktiivisesti kehenkään yhteyttä.Se jotenkin on niin kuluttavaa.Taisin hoppuilla ja mennä asioiden edelle.Nyt on pakko painaa hiukan jarrua. Mitenköhän mahtanen tästä keittämästäni sopasta selvitä?

Pahoin pelkään että tämäkin nettituttavuus kuivuu kasaan hyvän alun jälkeen.En vaan jaksa tätä seurustelu touhua näin pian.No tapaaminen siirtyi toistaiseksi.Nyt koetan kerätä voimia sillä välin.

Yhä vakuuttuneemmaksi tulen siitä että netin kautta on ihan turha etsiä seuraa.Sitä oikeaa sielunkumppania.Ei sitä tekstistä näe mitä toisessa päässä on.Siellä on ihan liikaa nopeasti sitoutuvia ja haluan hallita sinua tyyppejä.Itse haluaisin vain pikkuhiljaa tutustua,mutta näyttää siltä että pitäisi heti olla pakkaamassa laukkuja ja muuttaa saman katon alle ja naimisiin ja tehdä vielä lapsiakin.APUA!Oikein karvat nousee pystyyn jo pelkästä ajatuksestakin.

No nyt jään hetkeksi miettimään mistä muualta se sellainen syötävänsuloinen löytyisi:)

Luin eilen yhden erotarinan, jossa mies oli narsisti ja alkoholisti.Luin sitä aamu kolmeen asti.En malttanut jättää kesken.Se herätti minussa monia kysymyksiä.Tuttujakin asioita löytyi.Miksi mies juo ja pettää vaimoaan?Pitää sitä vielä oikeutettunakin.Onko kaikki toiset suhteet alkoholin aikaansaamaa?Onko taustalla alkoholismi tai muu riippuvuudesta aiheutuva tekijä?

Narmismista sen verran että  en tiennyt sen olevan parantumaton luonnehäiriö.Omaa miestäni en pidä narsistina,koska hänen luonneviat ovat korjattivassa pitkien terapiakäyntien, sekä hänen oman halunsa mukaan.Hänen aivokemiansa ei vaan toimi normaalilla tavalla, kun on niin pitkään altistunut riippuvaisuuksilleen.

Alkoholismi on erittäin paha tauti.Se saa paljon pahaa aikaan.Monesti lapsiaankin seksuaalisesti hyväksikäyttäjät ovat alkoholin kanssa tekemisissä .Se muuttaa aivojen kemiaa niin paljon etteivät ne toimi samalla periaatteella kuin mormaalin ihmisen aivot.Tulee näitä häiriökäyttäytymismalleja perheeseen.Perhe sopeutuu.En nyt muista miten se muuttaa,mutta jos sen yhden kirjan vielä joskus saan käsiini niin palaan asiaan.

Peliriippuvaisuutta verrataan alkoholismiin.Monesti nämäkin asiat kulkevat käsikädessä.Siinä on samasta asiasta kyse kun alkoholismissakin.Sama aivojen tuottama mielihyvähormooni.Sitä tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän jotta saataisiin sama hyvä tunne.Lopulta käy niin että ihminen ei enää koe olevansa mitään ilman tätä riippuvaisuuttaan, vaikka se ei enää tuota samaa mielihyvääkään.Riipuvaisuus pyörittää ihmistä.Kaikki asiat pyörivät tämän asian ympärillä.Koko elämä on rakennettu sen ympärille.Meillä se ilmeni niin että ainoastaan sunnuntai aamusta olisimme voineet käydä yhdessä jossain kylässä.Paikoissa jossa ei juoda ja ainoa ajankohta jolloin ei tullut mitään urheiluun liittyvää.No aika usein hän makasi krapulassa.Olihan sauna lauantaisin.

En tiedä miten jaksoin näin pitkään.Ehkä siksi että olin niin vähän tekemisissä mieheni kanssa viimeisimpien vuosien aikana.Ehkä törmäykset olivatkin siksi niin rajuja koska “toivuin” osittain aina välillä.Asiathan tulivat esiin pahiten aina loma-aikoina kun olimme yhdessä paljon.Ne olivat raskasta aikaa.Uskoin viimiseen asti että mieheni muuttuu ja lopettaa.Jopa silloin kun hän hakeutui hoitoon.Pahinta oli että minun olisi pitänyt uhrautua hänen puolestaan.Ottaa vastuu ja huolehtia hänestä tämän prosessin ajan.Olin itse niin loppu etten jaksanut.Olihan oma tervehtymis prosessi käynnissä.Akkuni olivat hetkessä tyhjät kun hän ripustautui sairautensa kanssa minuun.En ollut saanut ladata omia akkuja missään vaiheessa.Olinhan henkisesti ollut loppu jo useamman vuoden.

Luulin että erillään asuminen toisi tähän helpotuksen.Että kaikki muuttuu hyväksi.Hän ottaa vastuun itsestään ja pääsee eroon riippuvaisuuksistaan ja minä toivun sillä aikaa hänen aiheuttamastaan epänormaalista olotilasta,mutta meillä kävikin päinvastoin.Asiat menivät hullummiksi.Minä en saanut kaipaamaani aikaa toipumiseen hänen häiriköimiseltään ja hän ei halunnut toipua vaan tulla sairaammaksi,koska halusi toipua minun kautta.Silloin en vielä tiennyt että hän on läheisriippuvainenkin.Se tuli vasta tässä yhteydessä esiin.Tämä vielä yhdistettynä sairaanloiseen mustasukkaisuuteen tiesi varmaa räjähdysvaarassa olevaa pommia.Mieheni oli kävelevä aikapommi.

Viimeiseen asti yritin häntä saada raiteille,mutta eihän se onnistunut.(Se on yksi huonoista piirteistäni etten pysty asettamaan itseäni missään vaiheessa ykköseksi.Aina toiset ensin.)Nyt tiedän miksi en onnistunut.Noin sairasta ihmistä ei pysty kukaan muu auttamaan kun hän itse.Hänen tarvitsee nyt käydä rypemässä pohjamudissa ja vahvistua ihmisenä ennen kun muutos tulee.

Itse olen toipunut hyvin.En syytä enää tapahtuneesta itseäni.Olen löytänyt sen vanhan iloisen,huumorintajuisen ja sosiaalisen puoleni  takaisin.Olen elämän kanssa tasapainossa ja tiedän ettei minun tarvitse sietää huonoa kohtelua.Annan takaisin samalla mitalla.Se sotii itseäni vastaan,mutta pakkohan se on alkaa puolensa pitämään jos meinaa olla selviytyjä.Eli opettelen pientä itsekkyyttä.Hyvän olon voi jo aistia minusta.On sen niin moni jo minulle käynyt sanomassa:)

On aika jälleen purkaa jotain itsestäni ulos.Tämä on niin vaikeaa,että asiat tulevat vasta pikkuhiljaa käsittelyyn ja kirjoitukseksi.Mieleni tekisi itkeä ja tulen varmasti itkemäänkin tätä kirjoittaessa.Onhan tämä vielä kuitenkin niin  tuoreessa muistissa.Minuun sattuu palata takaisin kipeisiin asioihin,mutta se on välttämätöntä.

Mieheni oli/on mm.läheisriippuvainen.Hän ei kykene olemaan hetkeäkään yksin eikä kykene tekemään mitään yksin.Hän roikkui minussa.Tarvitsi kaikkeen minut avuksi.”Läheisriippuvaisuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila,joka syntyy kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä,eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassa oloon”En sitä ymmärtänyt ennen kun vasta viimeisen vuoden aikana.Olihan kaikki merkit olemassa jo silloin kun aloimme olemaan yhdessä,mutta en osannut niitä asioita eritellä mitenkään.Luulin sen kuuluvan elämään ja parisuhteeseen.Minulla kun ei ollut aikaisempaa kokemusta pitkäaikaisesta seurustelusta ja kilttinä tyttönä halusin miellyttää miestäni kaikin tavoin, että hänellä olisi hyvä olla minun kanssa.Hänpä käytti sitä sikailematta hyväkseen.Yritin ymmärtää häntä.En tiennyt että sairasta ei tarvitse ymmärtää.

Hän myöskin salaili asioita.Vaistosin että jotain oli pielessä ja silloin hän jäi eka kerran kiinni peliriippuvaisuudesta.Olimme olleet vasta puolivuotta yhdessä.Luulin koko ajan että kyse on vain normaalista pelaamisesta, mutta myöhemmin selvisi että se oli iso ongelma ja vain yksi asia monien joukossa.Hän piilotteli kuponkeja ja otti lainaa pelaamista varten.Kerran tappelimme yhdestä kupongista.Pidin sitä kädessäni ja hän halusi sen itselleen.En olisi saanut katsoa paljonko siihen oli käytetty rahaa.No en tietenkään antanut eikä hän sitä saanut.Hän hakkasi päätäni seinään.Löi kasvoihin,repi ,puri ja raapi,mutta kuponki pysyi kädessäni.Purin  ja raavin takaisin ja sanoin että saat vaikka tappaa minut mutta kuponkia et saa.Ihme kyllä hän lopetti.Se tapahtui jo alle vuoden yhdessäolon aikana.

Itse sairastuin myöskin.Ihmettelin vain mikä minun on.Etsin syytä itsestäni ja lapsuudestani .Luulin sen johtuvan rivitaloasunnosta,etten viihtynyt siellä jne.Syytin myös työtäni.En ymmärtänyt että syy löytyisikin miehestäni.Että minun ei ollut hyvä olla hänen kanssaan.Että hän oli sairas.Mikään läsnäolo ei riittänyt hänelle.Rakkaudesta myönnyin kaikkeen.Ettei tarvitsisi riidellä.Nyt tiedän että sairas sairastuttaa ympärillä olevat.Ympäristö sopeutuu sairaan elämään.Tässä tapauksessa siis minä sopeuduin.Kun tilanteeseen on tottunut on vaikea irrottautua suhteesta vaikka se tuo vain sairautta lisää.Muistan kun aloin jo ensimmäisen puolenvuoden aikana oireilla.Mieheni rajoitti mustasukkaisuudessaan menemisiäni.Hän oli jo silloin vainoharhainen.Kävi mm.kokeilemassa autoni nokkapeltiä oliko se lämmin, kun hän tuli yövuorosta kotiin.Jospa vaikka olin ollut yön jossakin muualla jonkun muun miehen luona.Sillon se vielä nauratti minua.

Harrastus joka antoi minulle hyvää oloa täytyi lopettaa koska vastassa oli mies joka muutti minun hyvän tuuleni itkuksi kun pääsin kotiin.Myöskin ystävät jäivät samasta syystä.Joudun käännyttämään lenkkikaverinikin oveltani pois.Tunsin olevani syyllinen hänen juomiseensa ja peliriippuvaisuuteensa.Tai oikeastaan hän sanoi niin.Hän odotti pullon kanssa ja kertoi lähtevänsä baariin ja usein lähtikin kun olin tullut kotiin.Ainoastaan kun rukoilin ja itkin,anoin että älä lähde,selvitetään tämä ensin jne hän jätti lähtemättä. Hän “joutui” ottamaan olutta kun en ollut kotona ja hänellä oli yksinäistä.Kun en ollut hänen seuranaan.Nyt tiedän että hän olisi juonut ja pelannut vaikka olisin ollut kotonakin.

Sattuma kuitenkin pahaksi tai hyväksi onneksi(en osaa vielä sanoa kumpaa) puuttui peliin ja jouduin erääseen “harrastukseen” mukaan puoliväkisin.Vaistosin että elämässäni ei ollut kaikki kohdallaan,mutten vain osannut nimetä syytä.Myöhemmin syytin myös tätä ”harrastusta” meidän ongelmista.Luulen kuitenkin että se pelasti minut tai ainakin pitkitti suhdettani mieheen.Sain kuitenkin muutakin tekemistä.Olin muiden ihmisten parissa.Se antoi minulle itsevarmuutta ja syyn laittautua nätiksi.Olin vähemmän aikaa sairaan piirissä.Sain hänet myös puhuttua ympäri että ostimme omakotitalon.Viihdyin hyvin ulkotöissä.Häntä ei kiinnostanut.Luulin että saisin hänet tekemään muutakin kun täyttämään veikkauslappuja,katsomaan urheilua ja juomaan sekä lähtemään ainaisiin saunailtoihin.En tietenkään onnistunut.Eihän hän halunnut kun elämä sujui oikein hyvin näinkin.Hänessähän ei ollut vikaa.Minä tein kaiken mitä tarvitsi.Nurmikon  hän leikkasi ja polttopuita teki sentään tyhjennellessään mäyräkoiraa.Tosin takkaan ei saanut käyttää hänen tekemiään puita vaan siihen minun piti tehdä ne itse.Hän jopa sanoi minulle että minun täytyy luopua jostakin jos kerran en pysty enää kotitöitä tekemään.

Vaistomaisesti tein asioita joiden takia olin loppuajasta jo hyvin vähän tekemisissä mieheni kanssa.Ihmettelin miksi en halunnut edes lähteä hänen kanssaan mihinkään.No usemmin syy oli se juominen.Hän kun halusi minut kuskiksi ja minä inhosin häntä kännissä.Sitä mitä tuo alkoholi teki meille ja millaiseksi se teki hänet. Hän ei pystynyt olemaan ilman kaljaa.Kerran sain hänet ottamaan haasteen vastaan ja melkein viikon onnistui.Tosin en tiedä joiko salaa.Löysinhän piilotettuja pulloja mm.kumisaappaista.

Kuusivuotta hän uhkaili itsemurhalla,tunsin olevani syypää hänen huonoon oloonsa.Kun en  pystynyt tekemään häntä onnelliseksi.Helpottamaan hänen tuskaansa.Lopettamaan hänen juomistaan.Antamaan hänelle lasta.Pysymään häntä laihana.Tehnyt hänen äitiään terveeksi ja antanut uutta työpaikkaa ja pidettyä hänen ystäviään ja kun en ostanut hänelle uutta autoa jne.Tunsin todellakin olevani kaikkeen syypää.Tein mitä tahansa hän kohdisti sen minuun.En uskaltanut edes hymyillä.Kerran telkkarista tuli joku hupijuttu ja erehdyin nauramaan ääneen.Heti kuului halveksivasti että”mille naurat”.Se oli jännä juttu miten hän sai aina vedettyä hymyni pois ja minut itkemään.Sitten seurasi rauhallinen vaihe hän tyynnytteli ja silitti päätä, lässynlässyn ja sovintoseksiä.YÄK! Että minä inhosin tuota “teen ensin sinut surulliseksi jotta saan hoivata sinua” juttua.En jaksanut siinä tilanteessa puolustautua.Annoin sen tapahtua.Tietyllä tapaa hän halusi minut hoivattavaksi.Että olisin jäänyt kotiin ja sänkyyn makaamaan.Silloin hän tunsi olevansa minun yläpuolella ja hallinnassaan.Että hän hallitsi ja minä tein niinkuin hän tahtoi.

Nyt tiedän että hän märehtii näillä omilla asioilla vain siksi että saisi huomiota ja joku säälisi häntä vaikkei säälittävää edes ole.Siksi hän tekeytyy avuttomaksi.Häntä ei kiinnosta ottaa vastuuta itsestään.Hän nauttii huomiosta ja toisen ihmisen ahdingosta.Kerjää huomiota.Imee energian muista.En muista hänen koskaan toivoneen kenellekkään mitään hyvää.

Hän taisteli jatkuvasti ylipainon kanssa vaikken häntä edes pitänyt lihavana.Hän vain halusi märehtiä sillä asialla ja sai syyn kontrolloida minunkin syömisiäni.Enhän saanut syödä hänen läsnäollessaan sinä aikana mitään.Auta armias jos erehdyin ostamaan itselleni jotain hyvää tai vaatteita.Sain siitä heti nuhteet.Suklaa piti piilottaa ja salaa syödä.Kun hänelle tulee muuten mieli syödä jotain.Pitääkö minun häntä vielä kiusatakkin.Hän halveksien sanoi kun kerran laitoin nättiä päälle töihin ja tulin kotiin että”tuollaisenako sinä oikein kuljet.Keneen meinaat tehdä vaikutuksen”.Aina.Aina olin mukamas jotain miestä iskemässä.Olen luonteeltani erittäin uskollinen ja yhden miehen nainen.En voinut käsittää noita lausumuksia joita vuosienvarrella sain kuulla.Kerran tulin oltuani viikonlopun reissussa ja oli erittäin tyytyväinen kun pääsin kotiin ja reissu meni hyvin.Ensimmäiset sanat olivat kun sain oven auki että”Kenen kanssa olet pannut”. 

Imettelin usein sitä miksi minulla oli aina niin hyvä olla kun mieheni oli poissa tai olin itse poissa hänen luotaan.Miksi en viihtynyt hänen kansaan.Enää en ihmettele.

Minua tämä kaikki muutti niin paljon että jouduin itseltäni kysymään kuka oikein olen.Miksi masennuin niin syvästi ja toistuvasti.Mihin elämäniloni oli kadonnut.Olin valmis tappamaan itseni ja lopettamaan tämän tuskaisen olon.Lopettamaan ne asiat joita ei minuun oikeasti kuulunut.Onneksi löysin kaksi hyvää ystävää jotka ohjasivat minut oikealle tielle ja tukivat koko prosessin ajan eteenpäin.Silloin sain tietää mistä elämässäni oli ollut kyse ja aloin etsimään tietoa asiasta.Myös mieheni lainaama kirja auttoi.Tosin hän toi sen ihan muusta syystä.Hän toi sen siksi että ymmärtäisin häntä mutta sielläpä lukikin ettei sairasta tarvitse ymmärtää.

Voi kuulostaa siltä että olen katkera,mutta en ole.Olen tyytyväinen siitä että nyt tiedän millaisia ihmisiä välttelen.Mitä kuuluu normaaliin parisuhteeseen.Senkin mitä oikeasti rakkaus on.Olen oppinut paljon ja ilman tätä kokemusta olisin vähemmän itsenäinen sekä vähemmän itsevarma.Onneksi luonteeni on optimistinen sekä huumorintajuni laaja siksi pystyn löytämään tästäkin kokemuksesta ne hyvät asiat.

Eilinen meni hiukan ohitse ja niin meinaa mennä tämäkin päivä.Nukuin pitkään kun illalla olin niin yliväsynyt ja valvoin silmät ristissä aamu kolmeen.Väsytti tolkuttomasti mutta unta ei vaan tullut.Eikä ajatus juossut että olisi pystynyt tänne kirjoittelemaan.

Tänä aamuna sitten heräsinkin painajaiseen.Oli se aika outo uni,mutta kyllä siinä oli perääkin.Jäin miettimään että nehän on juuri niitä asioita joihin en ole saanut vastausta ja joihin tarvitsen kipeästi vastauksen ennenkun siirryn eteenpäin.

Kunpa tämä väsymys häviäisi jonnekkin ja pääsisi normaaliin elämänrytmiin kiinni.Monenlaista säpinääkin olisi tiedossa.Viikonpäästä olenkin jo lapissa rentoutumassa.Se on ilmainen reissu ja onhan sinne lähdettävä.Olen sen kovalla työllä ansainnut.

Mies asiatkin on ihan hyvällä mallilla,joten en voi valittaa.Olikin mukava huomata että pystyy jo ihastumaan muihin miehiin ja katselemaan “sillä silmällä.” Tämä loppuvuosi onkin minulle käänteen tekevää aikaa ja uskon löytäväni jotain pysyvää elämääni.Kaikki merkit siihen on olemassa.Olen todella luottavainen tulevaisuuden suhteen.Entinen elämä ei jättänyt pahoja traumoja.

Myöskin tekstiviestit ystävältä lämmittävät mieltä joita saan aika usein.Kiitos ystäville että heitä on olemassa ja unohtamattakaan virtuaali ystäviä.Tuki on ollut tarpeellista.Kiitos kuuluu myös heille.

Myös sellaisen asian olen huomannut, ettei enää entinen koti kummittele mielessä ,eikä mieheni.Minulla on hyvä olla täällä.En enää kaipaa sitä ympäristöä ja niitä ihmisiä keitä siellä oli.Olen päässyt irti siitä kodista.Ehkäpä siksi ettei minulla ollut kuitenkaan hyvä olla siellä.Haaveilinhan koko ajan toisenlaisesta elämästä ja viihtysästä kodista lähellä minulle tärkeitä ihmisiä.Tämähän oli muutenkin vain väliaikainen pysäkki kohti tavoitetta.Onneksi kukaan ei voi viedä unelmia. Ne ovat ja pysyvät tapahtui mitä tahansa.

Myöskin todelliset ystävät huomaa  tämän vaiheen aikana.Eräs ystäväni on tuottanut minulle äärettömän ison pettymyksen.Ei kuulu minkäänlaista myötätuntoa eikä ole edes soittanut vuosiin.Olimme todella hyviä ystäviä.No eipä tuo minua oikeastaan paljon enää liikuta.

Nyt olen kovaa vauhtia pääsemässä niinsanotusti ovesta ulos.Toiveeni ovat eräissä treffeissä.Tutustuin häneen jo keväällä vähäsen,mutta yhteydenpito jäi sattuneista syistä kesken.Elämä vie eteenpäin halusi tai ei, ja minähän haluan:)

Pieni runon pätkä.En tiedä kuka sen on alunperin kirjoittanut.

“Minä seuraan sitä  jota rakastan.

En välitä siitä mitä se maksaa.

En ajattele onko se minulle hyväksi.

En tahdo tietää rakastaako hän minua.

Minä seuraan sitä jota rakastan.”

Kyllä on pakko myöntää että väsymys vie voiton.Täytyy ajatella että se on vaan positiivistä kun on olotila näin väsynyt.En siis ole uupunut vaan ainoastaan väsynyt.Muuten olo on tosi hyvä.Ei itketä,ei ahdista,eikä muutenkaa elämä tunnu kurjalle.Asiat on oikein hyvin ja ei voisi paremmin mennä paitsi jos vielä olisi jotain virikkeellistä toimintaa muuallakin kun töissä.

Olenkin miettinyt olenko oikeasti valmis tapailemaan miehiä.Pitäisikö ensin odottaa että väsymys häviää jonnekkin taka-alalle.Mutta en nyt tästä tämän enempää.Pitänee valmistautua lähtemään töihin.Pyydettiin että olisin mennyt aamuun,mutta kun en nyt vaan jaksa nousta niin aikaisin ylös…

Olen viime viikot pohtinut millaisen miehen mahdollisesti haluaisin jos sellainen sattuisi kohdalle osumaan.Kriteerit ovat erittäin tiukat.Kuka tahansa ei enää seulani läpi mene.Olen tyytyväinen yksin ja en tarvitse miestä millään lailla,mutta jos niin millainen hän olisi?

Ensinnäkin hänellä pitää olla laaja huumorin taju,muttei kuitenkaan mikään pelle.Pitää ymmärtää myös mustaa huumoria.Toiseksi lapset saisivat olla jo valmiina ettei niitä tarvitsisi väkisin alkaa tekemään.Jos tulee lisää niin sitten tulee,muttei pakolla.Kolmanneksi erittäin sulonen.Sellainen syötävän suloinen tapaus.Ettei yksinkertaisesti pysty pitämään näppejä erossa.Haluaa vaan pusutella ja halailla sekä tehdä toisen hulluksi halusta.Neljänneksi hänen täytyy osata hukuttaa minut aina silloin tällöin hellyyteen.Viidenneksi positiivinen luonteeltaan.Vaikka kuinka elämä potkii niin eteenpäin mennään.Sitten se uskollisuus.Muita saa vilkuilla kunhan ei kosketa ja sovita treffejä eikä puhelinumeroita vaihdella.Eikä salaa tapailla.Siitä seuraakin se rehellisyys.Jos jotain muutakin tapailee niin kertoo sen heti ja sitten yhdessä pohditaan mitä tilanteelle voisi tehdä.Koska jotainhan silloin on pielessä.Missään tapauksessa hän ei saa olla sairaalloisen mustasukkainen.Ja ehdottomasti yllätyksellinen.Ei mikään tylsä tyyppi josta tietää kaiken viidessä minuutissa.Ja vielä lisää…ei pelaa joukkuepelejä,ei pelaa uhkapelejä, ei käytä alkoholia kun joskus,ei käytä henkistä eikä ruumiillista väkivaltaa.Oliskohan tässä jo kaikki…Ahkera.erittäin työteliäs,osaa monenlaisia erinlaisia töitä eli kätevä käsistään.Eikä vähäisimpänä hyvä suutelemaan.Sänkyleikit kyllä oppii jos ei vielä osaa, mutta olishan se kivaa jos vielä osais rakastellakkin.Nimen omaan rakastella.Ei nussia eikä panna vaan rakastella pitkään ja hellästi.Leikkimielinen,kokeilunhaluinen ja reipas.

Siinäpä ne taisikin olla.Eräs henkilö nämä melkein läpäiseekin.Tai oikeastaan läpäisi.Jotain jäi kuitenkin uupumaan .En osaa sanoa vielä mitä se oli.Jään odottelemaan.Minulla kun on nyt koko loppuelämä aikaa.Tulen vielä listaa täydentämään.