En sitten kuitenkaan jaksanut pitää kiinni niistä pienistä hyvistä asioista.Vastoinkäymisiä tuli liikaa ja eilen se pahin joka on minut pitänyt pystyssä näiden vaikeuksien aikana.Menetin sen työn joka minulle oli luvattu ja jota tein kesäkuun alusta asti eiliseen kokopäiväisesti.Tuntuu ettei minun työpanostani arvostettu. Tämä oli jo toinen kerta kun minut tipautetaan tästä työstä pois.Edellinen kerta tapahtui noin 5-6 vuotta sitten samojen ihmisten aikaansaannoksilla ja samalla menettely tavalla.Silloinkin johtaja oli juuri vaihtunut.Ihan prikulleen sama kuvio.Sillon päätin etten enää tätä tehtävää tavoittele, mutta jotenkin vaan ajauduin hoitamaan sitä kesäloman ym. lomien tuuraajana ja sitten se jo minulle luvattiinkin,muttei ehditty virallistaa.
Jotenkin nyt tuntuu niinkuin minut olisi leimattu “ihan oikein sinulle” leimalla.Nöyryytys ja häpeän tunne sekä jokin outo määrittelemätön tunne pinnassa. En oikein tiedä mikä tämä tunne on.Olen nolona ja hävettää.Tuntuu niinkuin olisin sooloillut, vaikkei siitä ollutkaan kyse.Olihan minulla kuitenkin työnjohtajan sekä entisen johtajan siunaus asialle, mutta se ei riittänyt.Nyt minut on ikäänkuin riisuttu alasti.Viety se kaikkein tärkein asia pois.Ensin annetaan ja sitten otetaan.Montako isoa pettymystä ihminen kestää peräkkäin?
Siis meillä vaihtui johtaja.Edellinen ei ehtinyt virallistaa toimenkuvaani ja tällä uudella on omat visionsa.Enkä niihin kuvioihin tällähetkellä sovi.Se on se virallinen ja kaunis selitys asiasta.Totuus on kuitenkin muuta.Tämän aiheutti jätkien painostus. Se oli kovaa ,joten hän joutui pistämään minut senkin takia jäähylle. Miesten maailmassa työskentely naisena on raakaa peliä.Olen joutunut mitä uskomattomimpien juttujen keskelle.Minua on syytetty asioista joita en ole tehnyt.Kaikenlaista todella outoa on sattunut.Tekijät löytyvät kuitenkin läheltä.Ne ovat ne samat jotka olivat viimeksikin.Tavoitteena oli hiillostaa minut ulos tuosta työstä ja onnistuivat vakuuttamaan uudelle johtajalle että syy on minussa.Toiset kutsuvat sitä jopa työpaikkakiusaamiseksi.Minä kutsun hiillostamiseksi.Poikien vahingonilo on suuri.He eivät ole peitelleet sitä.Jouduin siis palaamaan entiseen työhöni.Vitutus on armoton.Miehet saivat erävoiton.He eivät johtajakseen halunneet naista.Muitakin syitä on mm.kateus,puolueväri,ay:hyn kuulumattomuus,lahjomattomuus sekä palkka.
En siis ole nuoleskellut heitä ja lässyttänyt paskaa.Myös tämä uusi johtaja on sitä mieltä että nainen ei kuulu miesten alalle.Se on nähty jo aika usen hänen ollessaan toisessa yksikössä.Eniten vituttaa se työmäärä ja panos jonka olen firman hyväksi tehnyt täysin ilmaiseksi.En siis saa korvausta likapyykin pesusta.Siitä kun laitoin jätkät ojennukseen ja rattaat pyörimään sekä purin ongelmakohtia jne.Valtava työmäärä tuli tehtyä.Jotain jäi kuitenkin tekemättäkin.En onneksi ehtinyt.
Tälläkertaa he saivat erävoiton, mutta en anna sen nujertaa minua.Olen senverran hyvä tuossa työssä ettei ihanheti korvaavaa tekijää löydy.Johtaja tulee näkemään sen tuloksessa ensikuun lopussa.Rahaa ei virtaa firmaan tämänkuun tuloksen vertaa.Lasku on huima.No se on sitten hänen päänsärkynsä selitellä isommilleen mistä notkahdus mahtaa johtua.
Nyt odottelen ja nuolen haavoja.En mene huomenna töihin.Koetan nyt ryhdistäytyä ja kerätä voimia sen verran ,että pystyn menemään töihin ensiviikolla nokkapystyssä hymyilevänä ja ihan niinkuin ei olisi missään tuntunut. Kuten aina ennenkin tällaisen kokemuksen jälkeen.Nyt Jään odottelemaan mitä tapahtuu.Toivottavasti tämä kiusaajani ei saa tuota työtä.Olen vähän jo kuullut että hän haluaa sen itselleen.Siinä tuli hänen motiivinsa kammeta minut tuosta ulos.Harmi että hänellä on niin vahva tukiverkko takana.Oikeita punaisia AY-miehiä.
Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että ne henkilöt jotka aikaisemmin kokivat tulevansa kyykytetyiksi työpaikalla eivät sitä minun aikanani kokeneet.Nyt pelkään heidän puolestaan.He olivat tyytyväisiä ettei heitä painostettu samaan muottiin muiden kanssa eikä alistettu.Olivat tasavertaisia eikä nokkimisjärjestystä ollut.Heiltä olen saanut muutakin positiivista palautetta kuten enää ei tarvitse tehdä kiireellä töitä kun kaikki tekevät yhtä paljon.Ei tule huonoa tavaraa eikä vääriä tuotteita.Heidän syykseen ei enää laitettu toisten tekemiä virheitä.Myöskin todistin itselleni olevan muutenkin hyvää johtaja ainesta.Sen kertoo viimeisimpien kuukausien viivänpäälle jäänyt tulos.
Myös mieheni on romahtanut uudestaan.Oikeastaan jo neljännen kerran tänä vuonna.Hän kävi lääkärissä ja meinasivat sieltä passittaa hänet hoitoon.Unettomuus vaivaa.Ajatukset ja mielikuvitus lentävät päässä.Todellisuudenkuva hämärtynyt.En tiedä mitä oikein lääkärissä tapahtui.Mikä sai aikaan moisen myllerryksen.Lääkemäärät tuplattiin.Syö todella monenlaista ja paljon kolmio lääkkeitä.Outoa on kun hän oli kumminkin paremmassa kunnossa kun minä ,viimeksi kun tavattiin.Prosessissa paljon pidemmällä kun minä.Kävin kuitenkin häntä katsomassa eilen ja pyysin ottamaan yhteyttä jos joutuu hoitoon.Käyn pitämässä taloa silmällä sen aikaa.Onhan siinä vielä rahani kiinni.
Kuitenkin testin mukaan ei niin pahassa jamassa kun sillon vanhempiensa sairastuttua.Hoidin siis todella masentunutta miestä suhteemme alkuaikoina ja sen jälkeenkin.Ei mikään ihme ettei suhteemme kestänyt kun sitä jatkui näin monta vuotta.No sillä tiellä hän on vieläkin.Ei vaan halua päästää menneestä irti ja alkaa elämään.Uskonkin että hän ei vielä ole edes käynyt niin pohjalla kun on tarpeen.Nyt en ole kuitenkaan häntä nostamassa ojan pohjalta enkä tukemassa tulevina kuukausina.Ekakertaa hän joutuu seisomaan omilla jaloillaan ja rypemään niin kauan kunnes jalat kantavat jos kantavat.
Olen ihmetellyt mistä juontavat hänen juuret kyvyttömyyteen ottaa vastuuta, vaan aina on käsi ojossa pienimmässäkin vastoinkäymisessä.Ei pienintäkään sitkeyttä.Voisikohan syynä olla vanhempien alkoholin runsas käyttö?
Hän halusi etten ota häneen yhteyttä.Ei kuulemma jaksa nähdä minua.Ymmärrän kyllä.Tunteet kun ovat vielä molemmilla pinnassa.Hänellä vieläpä kaikenlisäksi sekaisin.Itse olen helpottunut että saan selvitellä omia ongelmiani rauhassa eikä tarvitse olla hänestä huolissaan, vaikka olenkin.
Ei kommentteja toistaiseksi.
