Illalla tulin miettineeksi yllättäin ketäpä muitakaan kun miehiä.Mietin miksi on niin paljon samanlaisia tapauksia olemassa.Näitä surullisia selkärangattomia miehiä.Olemmeko me naiset/äidit syypäitä siihen mitä pojista kasvaa ja miten he käsittelevät sitten omaa vaimoaan/tyttöystävää.Vai onko se yhteiskunnan muovaama juttu päivähoitoineen/päiväkoteineen.Mitkä siihen oikein vaikuttavat vai vaikuttaako kaikki ympäristön tekijät?Vai johtuuko kaikki tyttöjen kasvatuksesta?
Näitä huonostikäyttäytyviä miehiä on paljon ja uskomattominta on se että sitä huonoa miestä ei pysty tunnistamaan ennen kun on jäänyt koukkuun ja saanut todellakin tuntea nahoissaan mihin on törmännyt.Sitä ei todellakaan pysty tunnistamaan.Vasta vuosien perästä.Sitä vain ihmettelee muttei tajua mitä on vialla.Roikutaan suhteessa kiinni ja odotetaan toisen muuttuvan, vaikka muutosta ei synny, jos ei ole pakko.Vasta pakko tuo muutoksen.Kun nainen nousee vastarintaan.Miksi me naiset siedämme huonosti käyttäytyvää miestä?Olemmeko niin sinisilmäisiä vai onko sekin kasvatuksen aikaansaamaa?Ole nyt kilttityttö ja tottele niin kun sanotaan.
Eräskin mies joka minua kovasti aikoinaan yritti iskeä oli naimisissa ja jo useamman lapsen isä.Erittäin hyvä puhumaan.Osasi imarrella ja oli niiiin ihana, kohtelias,huomaavainen jotta.En mennyt lankaan koska tiesin vaimosta,mutta entäpä jos en olisi tiennyt.Olisinko tarttunut tuohon koukkuun?Luultavasti olisin.Varmasti olisin.
Sain myöhemmin tietää hänen eronneen ja sitä ihmetellessäni että miksi vaimo jätti niin mukavan miehen sain tietää että mies oli itse piru.Hän oli alistanut vaimonsa täysin.Vaimo ei saanut poistua ilman lupaa ovesta ulos eli ei koskaan.Hän joutui jopa pyytämään miestään tuomaan kaupasta siteitä ja mies toi jos vaimo oli kiltisti eli teki kaiken mitä pyydettiin ja vielä enemmänkin.(Se onkin sitten oma lukunsa miksi vaimo suostuu alistettavaksi ja siitä kerronkin myöhemmin).
Kamalinta on jos nyt näistä tämän miehen lapsista kasvaa samanlaisia kun isänsä.Ne kun jäivät isälleen.Vaimo ei saanut mitään lähtiessään.Ainoastaan vaatteet jotka olivat päällä.Näitä tarinoita on paljon.Monesti tällaisilla miehillä on myös sivusuhde.Se minänpönkittäjä.Tarvittaessa se toimii myös kiristyskeinona vaimolle.Sarjassa” saan kyllä toisen jos haluan”.Se “Anniina on minusta kiinnostunut”.Et saa mitään jos eroat yms.
Sivusuhdetta pidetään koska sieltä saadaan varmaa rakkautta ja hellyyttä kun kakkonen ollaan saatu koukkuun eli rakastumaan.Turvallista seksiä.Aina kun halutaan ,kakkonen ei arvostele, ei kiukuttele ,ei vaadi mitään.(koska jos vaatii siirrytään seuraavaan ja jätetään)Sen kanssa vietetään sitä laatuaikaa.Se on se elämän henkireikä.Siksi siitä ei haluta luopua.Vie aikansa löytää toinen jonka kanssa homma toimii.Ja jos vaimo saa tietää kakkosta voi syyttää suhteen pilaamisesta ja sanoa vaimolle että kun se vaan roikkui mussa.En voinut asialle mitään.Eihän miehessä ole koskaan mitään vikaa.Aina vika on heidän mielestään naisessa.
Se miksi salataan suhde johtuu siitä että ei haluta erota(ero ei todellakaan ole listalla missään vaiheessa) ,koska myös oma vaimo tekee kaiken mitä pyydetään.Häneen voidaan purkaa se paha olo, koska se ei eroa mm. lastentakia.Pesee pyykin jne.On se äiti .(toinen rakastajatar ja vaimo äiti)Vaimo kestää kaiken paskan.Se on ikuista.Ei ole syytä jättää perhettä koska kaikkea on tarjolla.Toiselta naiselta saadaan seksi ja toiseen puretaan kiukku.Miksi muuttaa mitään jos homma toimii näinkin.Nämä miehet ovat narsisteja ja pysyvät myöskin sellaisena.Epäonnistumista he eivät voi sietää.Ero on epäonnistumista ja sitä ei myönnetä ellei vaimo saa tarpeekseen ja lähde.Miksi lähtisi jos ei saa syytä lähteä.Olenkin sitämieltä että vaimolle pitäisi kertoa välittömästi suhteesta jotta ero toteutuisi ja mies joutuu kohtaamaan todellisuuden ja sen mitä toiselle ihmiselle saa tehdä ja mitä ei.Niinkauan kun me naiset sallimme tämän kuvion jatkua tulemme aina olemaan se toinen nainen, vaikka olisimme aviossakin.Näin miehet saavat jatkaa kuviota hamaan tulevaisuuteen asti.
Onhan toki niitäkin jotka ovat uskollisia ja kohtelevat vaimoa kunnioittavasti, mutta niitä on harvassa.Ei edes uskovaisista löydy niitä uskollisia.Senkin olen saanut kokea.Mies on mies kunnes muutamme hänet ihmiseksi.
Kiitos tsempistäsi blogissani! Täytyy kyllä sanoa, että usko on mennyt.. Toivottavasti kuitenkin vain väliaikaisesti.
Omat elämäni miehet (ne pari ekaa) olivat hyviä miehiä. Oikeasti. Uskon, että tielleni osuu vielä joskus joku sellainen.. Nyt vaan on aika raskaasti miinuksella se usko!
Kommentti dolore — 7.11.2007 @ 15.39
Tunteella kirjoitettu
Itse en vain vieläkään pystyisi tätä Hra Prota “käräyttämään” vaimolleen. En siksi, että ajattelisin, että miltä vaimosta mahtaa tuntua vaan siksi, että koen etten voi Prolle tehdä niin. Sillä rakastan häntä vieläkin kaikesta huolimatta niin paljon.
Ja toisaalta mitä se ketään hyödyttää jos hän on kuitenkin eroamassa. Tiedä sitten mikä on totta ja mikä ei ja tuleeko eroa vai ei. Kyllä silti usko säilyy, kunnollisiin ja uskollisiin miehiin. Kyllä niitä on, on pakko olla…
Kommentti voimissain — 7.11.2007 @ 17.09
Kiitos Dulchinea siitä viestistäsi.. Kiitän tänne, niin saat tämän nopeammin!
Kommentti dolore — 7.11.2007 @ 22.17
Tunnistin jopa itseni äskeisestä.
Siis olen mies, joka alisti ja pyrki omistamaan vaimonsa. Oli paha olla, mustasukkaisuutta ja kaikki tuntui kuihtuvan. Jotenkin elämän sattumien kautta huomasin hiljalleen ettenhän minä omista puolisoani ja tärkein ihminen onkin minä itse, jokaiselle meille.
Varmaan vaimo olisi lähtenyt kävelemään jollen olisi muuttunut. Enpä tiedä kestääkö liitto kuitenkaan ikuiseti, mutta ainakin mulla on paljon helpompi ja vapaampi olo nykyään ja myös puolisollani, hän on saanut uutta sykettä elämään, uuden ammatin ja työpaikan ja mikä tärkeintä meillä menee paljopn paremmin kuin ennen, arvostamme ja kunniotamme toisiamme.
Kommentti Lu — 7.11.2007 @ 22.29
Doloree:Toivottavasti tuosta oli apua, vaikka tiedän ettei mikään nyt pysty lohduttamaan sinua.Koetan saada esille uusia näkökantoja että saa jotain perspektiiviä asioihin.
voimissain:Toivon todellakin että mies on eroamassa.En vain oikein usko.Kerron omasta kokemuksesta.Jos eropapereita ei laita vaimo ,niin ei se mieskään niitä oikeasti laita.saa sinut pidettyä hetken hiljaa ja tyytyväisenä.
LU:Kerroin myös omasta kokemuksesta.Myös mieheni alisti minua koko suhteen ajan, mutta en ymmärtänyt hakea apua.En tiennyt mistä oli kyse.Päädyin ystävien kautta vasta tajuamaan ,että olin alistetussa suhteessa naimisissa.Mieheni ei vieläkään ymmärrä mitä minulle teki ja miksi kävi niinkuin kävi.Olisin halunnut hoitaa asiat kuntoon mieheni kanssa, mutta hän ei vieläkään ymmärrä ettei naista saa alistaa.Olen puolestasi Lu onnellinen että tajusit muuttua ennenkuin oli myöhäistä ja sait asiat kuntoon.Toisen kunnioittaminen on tärkeätä ja sen ymmärtäminen ettemme voi toista omistaa, vaan yhdessä ollaan molempien vapaasta tahdosta.
Kommentti dulchinea — 7.11.2007 @ 23.25
Tunnistin entisen poikaystäväni tekstistäsi. Täysin tunnevammainen ihminen. Hän tosin asui vielä äitinsä luona, joten hän ei tarvinnut sitä kiukunpurku-vaimoa, mutta minä toimin sitten rakastajana. En tosin tiennyt olevani “vain” rakastaja. Uneksin yhteisestä tulevaisuudesta, perheestä, lapsista… Kunnes eräänä päivänä hän läjäytti, etten ole koskaan merkinnytkään hänelle mitään ja, että voisi milloin tahansa korvata minut jollain baarimuijalla. Pienoinen shokki. Olin katsos alkanut käymään hänelle liian läheiseksi, enkä pysynyt enää siinä “aina helposti saatavana, mutta etäisenä” rakastajana. Sillä hetkellä päätin, että se on loppu nyt, enkä ole sen jälkeen häntä nähnyt.
Näin jälkikäteen sen huomaa, kuinka alistunut sitä silloin oli ja kuinka paljon sitä aina vaan kesti, toivoi ja mukautui. Soimaan itseäni edelleen sinisilmäisyydestäni ja tyhmyydestäni, kun en huomannut aiemmin, minkälainen susi hän oli. On lohduttavaa kuulla jonkun saman kokeneen suusta, ettei sitä _todellakaan_ voi tietää.
Uskoni miehiin on mennyt täysin, ja tällä hetkellä poden lähes neuroottista mieskammoa, vaikka erosta onkin kulunut kohta jo vuosi.
Syvä osanottoni kaikille, jotka ovat törmänneet näihin susiin lampaiden vaatteissa.
Kommentti Milli — 9.8.2008 @ 23.04
Milli: Se kestää aikansa päästä yli kun on pitkään ollut sairaassa suhteessa.Onneksi sinä pääsit irti.
Jonain päivänä saatat kohdata miehen joka arvostaa sinua sinuna itsenäsi.Helppoa ei kuitenkaan ole luottaa uudelleen pettymyksen jälkeen.
Minä olen nykyään allerginen kahlitseviin ja alistaviin miehiin.Tunnistan nämä tyypit ja toivotan tervemenneex.
Toivotan onnea elämän tielle.
Kommentti dulchinea — 10.8.2008 @ 16.45