Sain tänään tietää että enoni on joutunut teho-osastolle.Menen huomenna häntä katsomaan.Kaikki voi elämässä muuttua silmänräpäyksessä.Hän on yksinäinen ihminen.Joku oli kuitenkin huolestunut kun ei ollut seuraavana päivänä kuulunut mitää ja soittanut ambulanssin.On tärkeää että ystäviä on olemassa.
Olin tänään puheissa mieheni kanssa.Soitin eilen yhdestä laskusta joka oli jälleen tullut minulle, mutta kuului hänelle.Luulin jo heidän laskuttavan samaa uudestaa, mutta kyseessä oli eri lasku.Hän sitten ilmoitti oliko se jo maksettu.Vie todella aikaa ennenkuin laskut menevät oikeille ihmisille.Huvittavaa että lasku kyllä löytää kadoksissakin olevan ihmisen.Luulin ettei minun enää tarvitse pitää yhteyttä mieheen, mutta toisaalta toivoin jotain syytä saada soittaa ja hän sai syyn soittaa minulle.Ilmoitin meneväni käymään.Vien hänelle tavaroita jotka ovat hänen ja haen jotain jäänyttä itselleni.Hän oli hiukan alavireinen,mutta vain vähän.Eilen tosin luulin että hän purskahtaa itkuun.
Olen päässyt taas siivousvireeseen ja olenkin saanut kahtakauheamman sotkun aikaiseksi kun aloittaessa.En ymmärrä miksen saa mitään näkyvää aikaan.Ajatteli jopa,että ehkäpä tämä järjestys ei vaan ole toimiva ja siksi tämä on niin takkuista.Nyt mietin miten tämän järjestelisin uudestaan toimivammaksi kokonaisuudeksi.Tarvitsisin siirtelyapuakin ettei sitä vähääkin tarvitsisi tyhjentää.Sain sentään jo pahamaineisen hermojaraastavan kaapinoven vihdoinkin paikalleen,mutta kiinni sitä en saa pysymään.Johtuu saranoista.Oli todella vaikea laittaa saranat kun joutui laittamaan ne normaalista poikkeavalla tavalla.Muuta vaihtoehtoa ei ollut.Olin jo aikaisemmin kaikki muut vaihtoehdot kokeillut.Tänään sitten löysin vielä tuon vaihtoehdon ja eikun kokeilemaan.On turha yrittää väkisin.Ratkaisu löytyy sitten kun on sen aika.Muut ovet sentään sain jo muutama viikko sitten käännettyä oikeinpäin aukeaviksi.Miten kukaan on voinut olla keittiössä kun kaikki ovet kääntyvät väärään suuntaan?Nyt saan vihdoinkin roskikset paikoilleen ja jätekeskuksen toimivaan kuntoon.Se helpottaa kovasti elämääni.Ei enää roskia tiskipöydällä eikä lehtiä yms lattioilla.Sitä kun on entisessä kodissa tottunut tiettyyn järjestykseen, niin on vaikeaa jos niitä asioita ei olekkaan uudessa kodissa.
Olen myöskin ahkerasti kirjoittanut tarvikelistaa että saan homman toimimaan haluamallani tavalla.Alan olla tyytyväinen aikaansaannokseen ja olotilaani.Minua jopa laulattaa.Toivottavasti miehet eivät sotke nyt vähään aikaan olotilaani,että saisin asuntoni asuttavaan kuntoon ja elämään sisältöä vaikkapa lenkkeilyn merkissä:)).
Toivottavasti enosi paranee. Voimia.. ja tsemppiä kodin kohennukseen!
Kommentti anis — 11.11.2007 @ 2.35
Anis:kiitos!Kävin häntä katsomassa tänään ja oli ensin vähän levoton ja sekaisin”,mutta kun hän nukkui ja olimme hetken poissa ja menimme uudestaan.Hän oli kuin eri ihminen.oli selvästi piristynyt ja tyytyväinen kun kävimme.Ihan kun olisi ottanut ison toipumis askeleen sillävälin.naama on tosi turvoksissa ja silmät muurautuneet umpeen.Epäilivät että hänet oli hakattu, mutta varmuutta asiaan ei ole kun hän ei vielä kykene puhumaan.Kodinkohennukseen todellakin tarviin tsemppiä ja uusia näkövinkkejä.
Kommentti Dulchinea — 11.11.2007 @ 19.02