Eilinen meni hiukan ohitse ja niin meinaa mennä tämäkin päivä.Nukuin pitkään kun illalla olin niin yliväsynyt ja valvoin silmät ristissä aamu kolmeen.Väsytti tolkuttomasti mutta unta ei vaan tullut.Eikä ajatus juossut että olisi pystynyt tänne kirjoittelemaan.
Tänä aamuna sitten heräsinkin painajaiseen.Oli se aika outo uni,mutta kyllä siinä oli perääkin.Jäin miettimään että nehän on juuri niitä asioita joihin en ole saanut vastausta ja joihin tarvitsen kipeästi vastauksen ennenkun siirryn eteenpäin.
Kunpa tämä väsymys häviäisi jonnekkin ja pääsisi normaaliin elämänrytmiin kiinni.Monenlaista säpinääkin olisi tiedossa.Viikonpäästä olenkin jo lapissa rentoutumassa.Se on ilmainen reissu ja onhan sinne lähdettävä.Olen sen kovalla työllä ansainnut.
Mies asiatkin on ihan hyvällä mallilla,joten en voi valittaa.Olikin mukava huomata että pystyy jo ihastumaan muihin miehiin ja katselemaan “sillä silmällä.” Tämä loppuvuosi onkin minulle käänteen tekevää aikaa ja uskon löytäväni jotain pysyvää elämääni.Kaikki merkit siihen on olemassa.Olen todella luottavainen tulevaisuuden suhteen.Entinen elämä ei jättänyt pahoja traumoja.
Myöskin tekstiviestit ystävältä lämmittävät mieltä joita saan aika usein.Kiitos ystäville että heitä on olemassa ja unohtamattakaan virtuaali ystäviä.Tuki on ollut tarpeellista.Kiitos kuuluu myös heille.
Myös sellaisen asian olen huomannut, ettei enää entinen koti kummittele mielessä ,eikä mieheni.Minulla on hyvä olla täällä.En enää kaipaa sitä ympäristöä ja niitä ihmisiä keitä siellä oli.Olen päässyt irti siitä kodista.Ehkäpä siksi ettei minulla ollut kuitenkaan hyvä olla siellä.Haaveilinhan koko ajan toisenlaisesta elämästä ja viihtysästä kodista lähellä minulle tärkeitä ihmisiä.Tämähän oli muutenkin vain väliaikainen pysäkki kohti tavoitetta.Onneksi kukaan ei voi viedä unelmia. Ne ovat ja pysyvät tapahtui mitä tahansa.
Myöskin todelliset ystävät huomaa tämän vaiheen aikana.Eräs ystäväni on tuottanut minulle äärettömän ison pettymyksen.Ei kuulu minkäänlaista myötätuntoa eikä ole edes soittanut vuosiin.Olimme todella hyviä ystäviä.No eipä tuo minua oikeastaan paljon enää liikuta.
Nyt olen kovaa vauhtia pääsemässä niinsanotusti ovesta ulos.Toiveeni ovat eräissä treffeissä.Tutustuin häneen jo keväällä vähäsen,mutta yhteydenpito jäi sattuneista syistä kesken.Elämä vie eteenpäin halusi tai ei, ja minähän haluan:)
Hei! Olet näköjään paremmalla puolella ,kun katselet jo sillä silmällä onnea sinulle.oletko kokeillu tuohon unettomuuteen nukahtamis-tai unitabletteja meikäläinen on joutunut turvautumaan.Blogin kirjoittaminen auttaa a, ainakin minua ja tosi ystäviä onneksi on ketkä oikeesti ymmärtää. Mulla kävi samoin kun sinulla, että yksi tosi pitkäaikainen ystävä putosi pois ,koska ei ymmärrä tätä tilannetta ja minä en jaksa rautalangasta taivuttaa asioita. Jaksamista sinulle ja mukavaa lapin matkaa.
Kommentti Kipaka — 24.11.2007 @ 20.19
Kiitos Kipaka! En ole kokeillut ja luulen ettei tarvitsekkaan.Olen jo paremmalla puolella.Tämä on tosi hyvää terapiaa ja myöhemmin voi palata tarkistamaan oman tilanteen missä mennään.Tosiystäviä ei ole koskaan liikaa.
Kommentti dulchinea — 24.11.2007 @ 22.15