Nean tarina

Luulen että se oli stressi joka nyt laukesi .Ainakin kova väsymys aalto pyyhkäisi ylitseni.En meinaa millään pysyä valveilla.Väsyttää aivan tolkuttomasti koko ajan.Työn teosta ei eilen tullut mitään.En jaksanut.Olin aivan puhki jo pelkästä istumisestakin.Saati sitten että olisi jotain pitänyt tehdäkkin.Koetan kuitenkin edes jotain tehdä töissä.

Olinkin vain kuusi tuntia eilen töissä.En yksinkertaisesti pysynyt valveilla kauempaa.Nytkin väsyttää niin kovasti että voisin jatkaa unia kevyesti huomiseen asti.Osittain syynä voi olla myös se että olen taas vuorotyössä.Ehkäpä tämä ei sovikkaan enää minulle.Ennen se oli hyvä asia,mutta nyt en tahdo päästä siihen rytmiin millään.Ehdin jo tottua päivävuoron rytmiin.Tätä nyt tarkkailen hetken ja jos väsymys ei hellitä ja kroppa käy näin ylikierroksilla iltaisin niin haen lääkäriin ajan.Muuten olotila on erittäin hyvä.Tykkään kuitenkin tehdä iltavuoroa mutta aamuvuoro tökkii kun pitää nousta jo ennen viittä ylös.Taidan silti käydä lääkärissä varmuuden vuoksi.

Olenkin nukkunut nyt enemmän kun pitkiin aikoihin.5-6 tunnin yöunet ovat historiaa.Se on hyvä asia kun saa nukuttua rauhassa väsymystä pois ja elimistö saa toipua normaalille tasolle.Pelkään kuitenkin kuntoni rapistuvan.Olinhan saanut sen huipputasolle.Täytyy aloittaa lenkkeily heti kun väsymys hellittää.Luulen että olisin sairasloman tarpeessa,mutta toisaalta se ei kuitenkaan olisi pitemmänpäälle hyvä juttu.Sitä kun pian jämähtää kokonaan paikoilleen.Jännää miten jokainen ylimääräinen ponnistus on niin uuvuttavaa.Pelkään eniten sitä että minulle iskee jokin jälkisairaus tästä kaikesta.Vaikkapa uniapnea.Nukahdan yhtä äkkiä työn ääreen tai auton rattiin.Tai aivoni sanovat sopimuksen irti ja minusta tulee vihannes.No toivottavasti ei kuitenkaan.Koetan nyt vaan ottaa rennosti ja nukkua niin paljon kun vaan pystyn.Ehkäpä tämä väsymys tästä menee ohitse kun saa kunnolla lepäillä.Niin ja onhan minulla nyt kaikki muuten hyvin.Paremmin kun vuosiin.

Päätin palauttaa joitakin juttuja nyt kun olen tehnyt itselleni selväksi mitä julkaisen ja mitä pidän omana tietonani.Voi olla että palautan lisääkin.Tulen täällä pohtimaan vielä moneen kertaan viimeistä kahdeksaa ja puolta vuotta.Miksi se kaikki tapahtui minulle ja miksi sen sallin tapahtua.Kun ne ovat täällä muistissa ei sortumisen pelkoa ole ja totuuden voin aina lukea täältä.Vähän niinkuin itselle muistutuksena menneestä.Sitä kun aika tahtoo kullata muistot ja alkaa mielessään loivennella tapahtunutta.

Elämäni on saanut myöskin pienen toivon kipinän.En siitä kerro vielä tuon enempää.Toivon että ystäväni ymmärtää miksi en ole ollut  täysin rehellinen.Joitakin asioita ei vaan ole voinut käsitellä eikä kertoa.Varsinkaan jos toiseen ei ole syntynyt täydellistä luottamusta.Sitä ei syntynyt.En tiedä miksi.Nyt olen ne tärkeimmät kertonut.Loput hän saa lukea halutessaan täältä.Olisin itse halunnut kertoa,mutta se ei ole ollut mahdollista monista eri syistä.

Sisälläni on jännä tunne.Kaikki tunteet yhtä aikaa pinnalla.Silti niin rauhallinen ja luottavainen olo tulevaisuuden suhteen.Käsittämättömän rauhallinen.Kuin tyyni järvenpinta ja minä laiturilla uittamassa jalkojani vedessä.Ainoastaan pilvet lipuvat ohitseni.Tätä rauhaa olen odottanut.

Tänään päästin sinut menemään.Rakas Ystäväni.Sait vapautesi,mutta menetit rakkauteni.Et kuitenkaan ystävyyttäni.Jos olit todellinen ystäväni.Ei se tähän loppunut sillä…

“Ystävä on se joka auttaa vaikkei pyytäisikään apua.Ystävä seisoo vierellä,vaikka itse pakenisikin.Ystävä on se joka ymmärtää vaikkei itse ymmärtäisikään.”

Tiedän että ystävyytemme oli aitoa ja kun palaat luokseni,otat kädestäni kiinni ja kuiskaat”Huomaatko en ole mennyt mihinkään “. Tiedän että ystävyytemme on ikuista.Sitä ei voi mikään rikkoa.Mikään ei enää tule väliimme.Se on sitä todellista läpi elämän kestävää ystävyyttä.

Tein tänään yhden vaikean päätöksen.Jätin hyvästit toiselle.Itkin viestiä kirjoittaessa.Luulen että hän salaa toivoi sitä,muttei uskaltanut kertoa kun olin niin rikki.Vapautin hänet maatakiertävälle radalle. Jos joskus törmäämme niin se on sitten sen ajan murhe.Nyt ei minua hallitse yksikään mies.Voin etsiä rauhassa itseäni ja rakentaa tulevaisuutta.Tarvitsen miehen joka haluaa minut muttei ole mustasukkainen kuitenkaan eli hallitseva.Tiedän mitä tahdon ja ensimmäinen vaihe on käynnistetty.Kohtalo saa päättää asioistani tästä eteenpäin.

Puhelinsoitto mieheltäni sai minut miettimään asioita.Hän ei ollut soittanut kuukausiin.Se sairas kuulosti taas ihan liian terveeltä ollakseen terve.Itkin pitkään tuon puhelun jälkeen.Se laukaisi jotain sisälläni.Vanhoja haavoja.Olin kuitenkin todella järkyttynyt vieläkin sen edellisen kohtaamisen jäljiltä.Tajusin että pelkäsin kuollakseni miestäni ja mitä hän tekee muille minut tunteville ihmisille.Pelkäsin että hän tekee pahaa myös ystävilleni.Tilanne siellä oli todella uhkaava.Siellä ollessani olin valmis juoksemaan ulos heti kun hän ottaa leipäveitsen esiin.Se sen asenne toi kaikki ne muistot mieleen uudestaan.Se mitä nämä vuodet olen saanut kokea tajuamatta tilanteen vakavuutta.Se vittumainen asenne.Se miten hän sanoo ne sanat vähän kuin leuhkasti,nokka pystyssä.”kyllä minä tiedän kun minulle on kerrottu.”Työkaverisi on kertonut”Tunnusta pois vaan että olet ollut intiimissä kosketuksessa ja tapailette säännöllisesti”Teidät on nähty usein muuallakin”Tunnusta”Minulle on kerrottu”Olet valehdellut koko ajan”Olet huono nainen”Minä soitan sille”Soitan sen entisellekkin millaista peliä se mies pitää”Pyörittää muita naisia”jne.Lista on loputon.Menin aivan shokkiin ja reagoin kuten ennenkin eli aloin puolustaa itseäni ja koettaa saada hänet olemaan uhkaamatta muita ihmisiä.Sotkemasta heidän elämää kun he eivät kuulu meidän väleihin millään lailla.Hän on kertonut mitä hän on suunnitellut tekevänsä ystävälleni.Hän laittaa “Helvetin Enkelit” hakkaamaan polvet paskaksi ja sairaala kuntoon.Hän saa kärsiä hänen elämänsä pilaamisesta(eihän hänessä itsessään ole mitään vikaa.Oikein terve mies)En olisi uskonut että ihmisestä voi vaistota psykopaattisia piirteitä.Hän oli niin sairas että yleensä tällaiset ihmiset ovat hoidossa suljetulla osastolla.Mieliala vaihteli laidasta laitaan.Yliystävällisyydestä ,päällekäyvään, sairaanloisen tyynenrauhalliseen kylmäveriseen murhaajaan.Eka kertaa tajusin että se on sekompi kun luulin.Oikeastikkin hullu.Ei kai kukaan tervejärkinen lyö itseään saksilla vai lyökö?Uhkaile koko ajan itsemurhalla.Ahmi ja sitten oksenna.Tahallaan tee kiusaa.Et saa syödä hänen läsnäollessa kun hänellä on laihutuskuuri menossa.jne.

Totesin ettei hän tosiaankaan kykene tuntemaan toista ihmistä kohtaan mitään hyvää vaan tarkoitus on aina satuttaa mahdollisimman syvästi.Kokeili siis kaikki konstit mitkä minuun mahdollisesti vielä tehoaisi,että saisi itselleen hyvän mielen kun sai satuttaa.Millanen ihminen oikein haluaa lähimmäisilleen pahaa?En enää koskaan halua nähdä häntä.Pelko on todellinen ja hän on vaarallinen.Ei itselleen vaan muille ympärillä oleville.

Pahinta on kun ensin kerroin totuuden,niin hän oikein sai siitä lisävirtaa ja alkoi kahtakauheammin uhkailemaan.Uhkaili tekevänsä pahaa tuolle toiselle miehelle jonka kanssa olemme ystäviä vieläkin hänen kehoituksistaan huolimatta ettei minulla saa olla ystäviä tukemassa minua.Minähän en tapaile tälläkään hetkellä ketään eikä minulla ole sellaista suhdetta kun sairaiden mielikuvitus antaa ymmärtää.Minulla on täysi oikeus tukeutua ystäviin ja tehdä mitä tarvitsee päästäkseni jaloilleni tämän avioeron aikana.

Mietittyäni asioita muutaman päivän valehtelin ja kerroin että minulla on suhde niinkuin hän oli saanut kuulla ja johon hän niin vakaasti uskoi.Se rauhoitti hänet kerrasta.Nyt hän on tyytyväinen koska minä olen syyllinen ja hän nyt saa kertoa eteenpäin että minä olen syyllinen ja hän se ihana mies joka naisen unelma.Että hän on ollut oikeassa minun suhteen.Että olen oikeastikkin huono nainen.

Hulluinta tässä on se että hän ei tunne minua yhtään näiden 8,5 vuoden jälkeen.Se hyvä puoli tässä kohtaamisessa oli ettei mieheni enää ikinä pysty vahingoittamaan minua eikä lähimmäisiäni.Ai miksikö?Koska hän ei enää  hallitse minua ja tekemisiäni.Olen vapaa:)

Tänään oon taas itkenyt ja paljon.On niin paha olo.Sen sai aikaan puhelin soitto mun mieheltä.Mitä v…..a se mulle enää soittelee.Ei oo mun vika jos ei pysty maksaan laskujaan.Omaa pahaa oloani purin sitten ja laitoin viestin että vihaan sitä ja etten ikinä aio olla sen kans missään tekemisissä ja ettei enää soittele mulle.Haluan päästä siitä eroon.

Miks tää sattuu muhun näin paljon.Siksikö koska sai mut sotkeen lopullisesti välit tähän toiseen .Sai taas otteen minusta ja nujersi minut maahan.Surenko omaa heikkouttani ja sitä kun aina meen sen vedätykseen mukaan.Sitähän alistamista se on jaksanut harjoittaa koko ajan.Pakottanut minut sanomaan asioita jotka eivät ole totta.En halua valehdella,mutta kun pakotetaan aina.Se on paska mies läpeensä.Hän ja hänen totuutensa.

Itken nytkin tätä kirjoittaessa.Kotitöistäni ei tahdo taaskaan tulla mitään.Olin jo hyvässä vaudissa ennen puhelin soittoa.Päivän ainoa hyvä uutinen on viesti toiselta.Lyhyt kiitos.Voi kunpa näkisin hänet ja pääsisin hänen halaukseensa.Suutelis murheeni pois.Kylläpäs helpotti taas kun sai kirjoittaa surun pois itestään.

Eilisistä pikkujouluista vielä.Mua kävi tanssittamassa eräs aika eksoottisen näköinen tumma mies.Aika ihana tyyppi.Eräs oli taas muhun ihan lumoutunut ja sanoi kauniita asioita.Käytiin tanssimassa yx hidas.Yksi yritti tehdä minut mustasukkaiseksi ja onnistui.Tunnen vieläkin kuinka sydäntä riipaisi se mitä hän teki.Yritti sen jälkeen tuttavuutta minuun,mutten enää oikein lämmennyt.Tuntuu vieläkin pahalta sydämmessä.jotain siinä henkilössä on kun saa minut tällaista tuntemaan.Pyyti tanssiinkin mutten lähtenyt.En tarvitse toista vaikeaselkoista tyyppiä enää elämääni.Vihjailivat että pitäis lähtee jatkoille.

Muutama sananen eilisestä illasta.Oli ihan mukavat juhlat.Ruoka oli hyvää ja tylsää ei ollut muuta kun silloin kun joku halusi välttämättä puhua töistä.Alkuun meinas vähän tökkiä kun joutui tuntemattomaan porukkaan istumaan,mutta kyllä se siitä sitten iltaa myöten lähti sujumaan.Olin koko illan vesiselvä kirjaimellisestikkin.Silti minulla oli hauskaa.Kehuja sateli ja vientiäkin olisi ollut kuten vähän epäilinkin,mutten jaksanut jatkoille lähteä.Illan ihanin kommentti oli.”Olet tänään aivan erityisen kaunis.Sinussa on jotain sellaista jota ei pysty selittämään.”Sen olen nyt tallettanut tuonne sydämmeen ja pidän mielessä aina kun tulee hetki jolloin meinaan vaipua synkkyyteen.

Oli mukava katsoa vaihteeksi selvinpäin miten porukka toilailee kännissä.Viina pistää ihmiset käyttäytymään todella hassusti.Onneksi itsellä ei mitään peruuttamattomia mokia joista aiheutuisi hirveä morkkis.Joillakin taatusti on.En nyt tästä kerro tämän enempää.Illasta jäi kuitenkin hyvä tunne ja nyt odotankin seuraavia juhlia.

En olisi uskonut että olen tämänviikkoisen jälkeen näin nopeasti tolpillani,mutta oloni on parempi kuin koskaan.Nukuin enimmän uupumuksen pois.Nyt valmistaudun henkisesti pikkujouluja varten ja minusta tuntuu että tänään pystyn tuntemaan aidosti iloa tuntemattomienkin seurassa vaipumatta mietteisiin.Toisin kun laivalla.Voin ekakertaa jättää sormukset pois kädestäni lähtiessäni jonnekkin.En aio juoda itseäni tänään humalaan.Tuskin juon ollenkaan.Enkä lähde jatkoillekkaan.Tiedän että minua houkutellaan kyllä.

Pääsin miehestäni lopullisesti yli Tiistaina.Tajusin etten tunne tuota ihmistä kohtaan mitään.En edes sääliä.En ikävää.Hän ei herättänyt mitään positiivisiä tunteita minussa.Sekin oli aika hämmentävää huomata.Onnekseni tämä tapahtui jo nyt eikä vasta keväällä.Nyt voin aloittaa suhteen ilman sitä riippakiveä niskassani.Ilman pelkoa mitä siitä seuraa jos minulla on joku toinen jota tapailen.Olen todella huojentunut.

Minulla on nyt se tunne että olen vapaa ja voin todellakin löytää onnen sekä onnellisuuden.Nyt nautin pienistäkin onnea tuovista hetkistä.Olen huomaamattani toipunut.Enää en vaivu synkkyyteen koska kaikki mitä tulee, tulee uudelle pohjalle.Palaan vielä tähän asiaan myöhemmin,mutta nyt lähden pikkujouluihin:)

Tänään hän sai paketin.Kiitti kauniisti.Hän on taas vetäytynyt.Samallalailla kun silloin kun lähetin kuvani ja kun edellisen kerran jouduin soittamaan että mieheni on hänen perässään.Tein virheen kun soitin.Menin mieheni ansaan jälleen kerran.Olenkin pohtinut miksi aina päädyn selittelemään ja käyttäytymään näin.Siitä minun olisi päästävä eroon.Toivottavasti hän ymmärtää että kaikki on nyt hyvin.Laitoin hälle viestin että olen vapaa.Hän jotenkin lakkasi taas luottamasta minuun tai sitten tunteet minuakohtaan on suuret tai sitten ei kehtaa sanoa ettei kiinosta.Kysymyksiini hän ei edelleenkään vastaa.Harmi ettei suoraan kerro jos epäilee rehellisyyttäni.Toivon että pääsemme taas väleihin ja toivon myöskin että hän ei asu jonkun kanssa yhdessä ja ettei muutenkaan olisi enää muiden kanssa.Kunpa hän huomaisi minut ja raahaisi pesäluolaansa.Nyt kuitenkin olen avannut pelin.Kertonut tunteistani ja ajatuksistani.Nyt vain odottelen miten hän reagoi.Tai kyllä hän selvästikkin välttelee ja laittaa vain pakolliset tekstit viestiin.

Miestäni en enää tapaa.Sain koko loppuelämäkseni tarpeeksi.Hän todella haluaa pilata elämäni ja taisi lopulta onnistua.Huomasin myös ettei minulla ollut enää mitään tunteita häntä kohtaan.Ei tehnyt seksuaalisesti mieli eikä muutenkaan tuntunut missään.Ei ollut ikävä enää.Se kuitenkin pisti itkemään kun hän uhkaili ystävääni ja syytti minua.Itse ei syö lääkkeitään ja haluaa olla seko.Onneksi on löytynyt jo kolme jotka ovat sanoneet ja ihmetelleet miten olen kaikki nämä vuodet oikein jaksanut.En tiedä itsekkään miten.Onnex se sairas on poissa elämästäni ja nyt saan aikaa nuolla haavani vaikka osa jää väkisinkin arville.Hän on tosi katkera.

Päiväni oli todella kaamea.Ryvin masennuksen ja väsymyksen sekä koossapysymättömien ajatusten seassa.Pelkäsin koko päivän menevän pilalle ja kaverinikin hermostuvan.Onneksi hän sai minut selkiyttämään ajatukset ja sain selvitettyä asiat ukon kans ja viestin ,johon ei vastattu hänelle.Kuitenkin se toi helpotuksen elämääni.Enää ei ollut mitään epävarmaa.

Myös töissä koin lopulta huipentuman.Pelkäsin pahinta,mutta kaikki meni hyvin.Sain oikeastaan kaksi voittoa ehkä jopa kolme.ensinnäkin tulos oli taas huippu,istuin johtajien pöydässä hyvässä hengessä,ja johtajakaan ei mulkoillut minua  ja nimityksiä ei tehty:))

Kiikun kahden vaiheilla.Jatkaakko täällä vai aloittaa uusi.Nyt kun olen pöydän puhdistanut,niin jatkan toistaiseksi täällä, vaikka olenkin helposti löydettävissä.Viestini meni perille, niinkuin pitikin.Nyt voin taas kirjoitella vapaasti ja olokin on vapautunut.Ilmoitin miehelleni tänään etten halua jatkaa missään tapauksessa avioliittoamme sekä suunnitelmani tulevaisuuden suhteen.Jos oikein ymmärsin pääsimme yhteisymmärrykseen asiassa. Nyt ei enää kenelläkään sotkettavaa ole.Olen vapaa etsimään itselleni kumppania tai paremminkin aluksi hyvää ystävää.Olenhan ollut koko ajan, mutta jokin on kuitenkin jarruttanut irtipäästämisessä.Haluan sellaisen ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja hyvä olla myös ihan vierekkäin ilman seksiä.

Otan myös yhteyttä “toiseen” ja kerron että tilanteeni on muuttunut ja olen vapaa kaikilla tavoilla.Hän saa nyt tulla kylään jos vain vielä tahtoo.Enää minun ei tarvitse miettiä jatkuuko avioliitto vai ei.Halusin sen katsoa loppuun ja nyt se on tehty.Paluuta ei ole.Tiistainen kokemukseni ei hevin unohdu.Oli Hyvä että se tapahtui ja vapauduin lopuistakin kahleista irti.Näin ehkä eka kerran asiat ilman suomuja.Näky oli kaamea ja järkytys suuri kun tajusi mistä on lähtenyt pois.

Nyt aion nauttia ensin hyvistä yöunista,nukkua aamulla pitkään ja käydä saunassa .Rentoudun rauhassa ennen  kun lähden pikkujouluihin nauttimaan hyvästä ruuasta sekä seurasta.

Lopuksi kiitän vielä teitä aktiiviset lukijani palautteesta jota olen saanut .Jatketaan samaan malliin.En ole hävinnyt minnekkään enkä häviäkkäänOlen sentään jotain tästä kokemuksesta oppinut:)