Taidan hetken taas rypeä itsesäälissä ja spekuloida asioita.Jos toista miestä ei olisi tai hän olisi minut jättänyt rauhaan keväällä vuosi sitten kun pyysin niin olisin yhä exän kanssa.En tiedä olisinko hengissä ,mutta jos olisin niin kävisimme terapiassa ja yrittäisimme saada asiat kuntoon.Tunteenikin exää kohtaan olisivat toisenlaiset.
Mietin yhä mikä tarkoitus tuolla toisella miehellä oikein on elämässäni kun ei tunnu jäävän millään taka-alalle.Aina tulee eteen jostakin.Jostain syystä hän on nyt tunkeutunut elämääni ja pelkään että se ei ole mitään kovinkaan mukavaa.Ei ainakaan tunnu mukavalta.On vaikea taistella näkymätöntä vihollista vastaan.Ymmärtäisin jos hän haluaisi seksiä,mutta ei tunnu haluavan.Ei halua myöskään suhdetta kanssani.Ystävä hän kyllä haluaisi olla,mutten ymmärrä miksi.Minä en koe häntä ystäväksi.Ystävät luottavat toisiinsa ja kertovat salaisuuksia toisilleen,mutta meidän välillä ei niin ole.Emme siis ole edes ystäviä.Meidän välillä ei edes vallitse yhteisymmärrystäkään.Olen ihan hukassa ja ajatukset kiertävät samaa kehää.Miksi hän pitää minuun yhteyttä?Mitä hän tällaisesta saa?Ikuinen arvoitus.Voi olla ettei pääni kestä tätä katsoa loppuun.Käyn niin ylikierroksilla ja ahdistaa koko touhu.Vetäydyn taas yksinäisyyteen.Miksi tää on niin vaikeeta?
Ei kommentteja toistaiseksi.
