Nean tarina

Tarinani alkaa tulla päätökseen.En enää tänne käy kirjoittamassa muuta kun joitakin asioita miten minulla menee ja mihin olen päätynyt.Toisin sanoen miten olen päässyt eroon toisesta ja miten minulle on käynyt exän kanssa.Vain sen mitä vielä minun täytyy työstää ja käsitellä.Myös  muutenkin elämääni on tulossa iso muutos johon en pysty vaikuttamaan enää mitenkään.Se oli kyllä odotettavissakin.

Tähän päätökseen vaikuttavat monet asiat.Voihan olla että olen tullut riippuvaiseksi enkä pystykkään olemaan kirjoittamatta.Juttujanne käyn kyllä lukemassa takuulla ja tarvittaessa kommentoinkin.

Nyt alan laittamaan itseäni fyysisesti kuntoon oikein urakalla.Annan vielä enemmän aikaa itselleni.Eilen jo aloitinkin helpoimmasta päästä.Vielä kun saan kaiken mukaan päivittäiseen rytmiinkin.Nokka näyttää jo nyt kohti kesää…

Paljon on tapahtunut torstain jälkeen.Tässä tulee toinen osa tarinaa.Vuorossa ex-mies.

Perjantaina töiden jälkeen ajoin exälle hakemaan postini.Ymmärsin että siellä olisi ollut enemmänkin postia,mutta ei sitten ollut kun muutama lappu ja sekään ei oikeasti ollut minulle.Ainoastaan kaksi vihkosta oli minun.

Olin jo valmiiksi herkässä tilassa.Olinhan jo viikolla potenut ikävää exän kainaloon.Myös perjantai oli minulle erittäin herkkä päivä ja niinpä sitten lopuksi en pystynyt pitämään itkua sisällä vaan repesin siellä täysin.Arvaatte varmaan miten kävi.Päädyin loppujen lopuksi jäämään sinne yöksi ja keskustelemaan asioista varsinkin kun exä halusi minun jäävän.Hän oli nyt täysin erilainsen oloinen kun ennen.Ehkäpä johtui siitä kun oli selvin päin.Yllättävää kyllä ilta,yö ja aamu menivät oikein hyvin.Hänellä oli vaihdettu lääkitys(skitsofreniapohjainen) ja sitten ei ollut ottanut kaljaa ,joten keskustelu oli asiallista, mitä nyt minä sitten tulin parkuneeksi sisälle kätkettyjä asioita ulos.Välillä hermostuin kysymyksistä joihin minulla ei ollut edelleenkään vastauksia.Löysin kyllä joihinkin asioihin vastauksen.

En enää toiseksi yöksi jäänyt ettei mene riitelyksi.Sain kumminkin joihinkin asioihin varmuuden.Löysin myös vastauksen asiaan joka on askarruttanut mieltäni jo yli vuoden.Se tuli yhtäkkisenä oivalluksena.Uskomatonta että minulla on nyt ihan hyvä olla ja se ahdistunut tunne on nyt poistunut melkein kokonaan.Tiedän kyllä mikä osa sitä vielä minulle tuottaa ja sen aionkin korjata seuraavaksi oikeaan tilaan.

Nyt tiedän että minulla on vielä exän kanssa taivalta jäljellä siihen asti kun tarvitsee.Kuten jo arvaatte aion pitää hänet ykkös miehenä edelleen.Joudun tämän katsomaan loppuun.Tämä ei vielä ole lähimainkaan ohitse.Toivon että hänelle löytyy toimiva lääkitys ja paranee.Sitten vasta voimme alkaa keskustelemaan suhteemme tilasta ja jatkumisesta tai päättymisestä.Se jää sitten nähtäväksi.Onneksi minulla ei ole kiirettä.On vaan niin paljon selvittämättömiä asioita.Olen itsekkin vasta toipilas ja hän ei vielä lähimainkaan toipilas.Hänellä asiat ovat vasta alussa.Uskonkin että oikean lääkityksen ja oikean sairausdiagnoosin jälkeen vasta hän alkaa toipua.Sitten vasta voimme katsoa sovimmeko yhteen enää ja pääsemmekö yli omista heikkouksistamme.Olkaa silti huoleti jalat ovat maassa edelleen ja asiat etenee ja selkiytyy.En ole muuttamassa takaisin vielä pitkään aikaan ja ero pysyy voimassa.Valitettavasti tämä on vuosia kestävä projekti,mutta tiedän että tämä kannattaa silti katsoa loppuun.Uskon tämän olevan sen arvoista.On kuitenkin sitä hyvääkin paljon ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole muuttuneen miksikään vuosien varrella.Kävi miten kävi.Olen silti voittaja.Erottiin tai ei.

Nyt menemme hissukseen eteenpäin ja muutan tapaamispäivän perjantaille niin hän on ainakin selvänä kun keskustelemme asioista yms.Makaamme sängyllä toistemme kainalossa ilman seksiä tai pakottavaa tarvetta siihen.Sitä mitä olen kaivannut ja halunnut koko ajan saamatta sitä.Hellyyttä,mukavaa yhdessä oloa ilman kiirettä pois.Minulla on pitkästä aikaa hyvä olo.Voisin sanoa olevani onnellisuuden kynnyksellä.Tuntuu että nyt taas kaikki asiat alkavat lonksua paikalleen.Käynkin varmuuden vuoksi varaamassa ajan psykologille että tiedän olenko oikealla raiteella oikeastikkin.Uskon yhä siihen,että JOS molemmat parantuvat terveiksi yksilöiksi yhteinen elämämme on rakkauttakin suurempaa, mutta ainoastaan sitten kun todellakin molemmat on terveitä.Minullahan on aikaa koko loppu elämä.Tarvetta muille miehille ei ole tällä hetkellä ja jos en ex-miehen kanssa jaa tulevaisuutta ei sekään ole esteenä unelmieni täyttymiselle.

Tavoitteet,unelmat ja toiveet löytävät pikkuhiljaa paikkansa.En aseta niitä enää kenenkään varaan eli en mieti että teen tämän toista varten ,vaan teen asioita oikeastikkin itseäni ja omaa tulevaisuuttani varten.Oli sitten matkassani joku toinen tai ei.Alan tosiaan löytämään  peruskysymyksiin vastaukset.Tulevaisuuteni suunnitelmat eivät voisi olla selkeämmät.Teinkin uudestaan tuon kohti “pyramidin huippua “ja sieltä löytyy vielä asioita joita joudun työstämään.Olen jo pitkän taipaleen kulkenut etsiessäni itseäni ja alan sen vihdoinkin olla löytänyt.Terveen minän.

Päätin sitten kumminkin kirjoittaa tämän tänne ylös.Tapasin toisen miehen pitkästä aikaa.Hän ilmestyi yllättäin työpaikalleni.Ei mikään hyvä kokemus.Ei olisi voinut tulla enää yhtään huonompi ja sairaampi olo.En edes muista millon viimeksi minulla olisi ollut hyvä olla hänen seurassaan.Siksi tämän nyt tänne kirjoitankin muistiin.Tajusin ettei tuosta miehestä ole minulle ikinä kuuna päivänä mieheksi.Ei edes seksiseuraksi.Hän se vasta vaarallinen onkin ainakin henkiselle hyvinvoinnille.

Hän ei ilmoittanut taaskaan minulle tulostaan,vaikka lupasi.Tunnen sen takaraivossa kun hän on lähettyvillä.Ekaksi näin sen hänen VOSUNsa.Se oli minulle aikamoinen shokki.Meinasin paeta paikalta,mutta ajattelin sitten kumminkin kohdata tämän kokemuksen.Paljon en taaskaan muista käydystä keskustelusta.Paljon puhuttiin.Minulla meni täysin energia itseni hallitsemiseen.Yritin hymyillä ja vakuuttaa sekä itseni ,että hänet ettei tunnu missään.Kyllä hänellä saa olla nais seuraa ja minua saa kiusata siinä oheessa.Hän ei taaskaan pystynyt pitämään näppejä minusta erossa.Tökki koko ajan jne.Tällä kertaa tehdäkseen tuon eukon mustasukkaiseksi ja minut saadakseen taas koukkuun,kerjäämään seksiä ja tehdäkseen mustasukkaiseksi.

Koko loppu päivä meni perseelleen.Kuljin sydän särkyneenä mitäänsaamattomassa tilassa ja sain hyvän muistutuksen siitä millainen tuo mies oikeasti on.Minun ei tee mieli yhtään sextailla hänen kanssaan.Inhoan miehiä, jotka yrittävät tehdä minua mustikseksi.Kerron kyllä tunteistani ja ajatuksistani kun kysytään.Minua on ihan turha kohdella noin.Minusta on tuntunut tuolta jo elokuusta asti(19.8).Hän minulle ilmoitti ettei tiedä onko exä enään exä.Silloinhan ekakerran hänelle ilmoitin että pysyy kaukana minusta.Eli tämä mies on aika heivata kokonaan ulos elämästäni.Hän on narri kirjaimellisestikkin.

Tajusin myös tämän kokemuksen jälkeen että olen pitänyt häneen yhteyttä ainoastaan siksi ,että hän on varalla kun exän kanssa suhde loppuu.Toinen mies on ollut koko ajan kakkosena ,enkä edes ole tajunnut sitä.Tunteet kyllä häntä kohtaan ovat kuin suoraan roskapokkarista.Palavaa intohimoa ja vetovoimaa mustasukkaisuuksineen.Tunteeni ovat todellakin samat kun noihin kirjoihin on kirjoitettu.Niissä tosin kaikki päätyy lopuksi hyvin.Tämäkö mukamas rakkautta.Koen siis häntä kohtaan pelkkää käsittämätöntä himoa.Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta.

Onneksi tämäkin minulle selvisi.Miten vapauttavaa tajuta asioiden oikea tila ja taso.Nyt voin hänet jättää taakse lopullisesti.Tämä tyttö ei ole enää tässä leikissä mukana.Valitettavasti joudun tapaamaan hänet vielä kerran, sillä hän ei tätä muuten usko.Yhteyttä en nyt aio ottaa.Kyllä hän kyselee kuulumisiani jonain päivänä.Sitten repäistään totuus julki.

Huh huh mikä myräkkä.Jouduin kuivaamaan kyyneleet täysin siinä vaiheessa kun astuin ovesta ulos.Ei täältä ilman lapiota päässyt yhtikäs minnekkään.Teki mieli soittaa töihin ja sanoa että pelottaa ihan älyttömästi lähteä ajamaan umpihankeen.Parkkipaikka sekä tiet täysin auraamatta.Lunta valehtelematta puolimetriä.Ainoastaan aurauskepeistä saattoi päätellä missä tien pitäisi kulkea.Onneksi liikennettä oli kuitenkin ollut päivän mittaan sen verran,että keskellä tietä oli raiteet.Auto heittelehti puolelta toiselle.Vastaantulijoita ei tehnyt mieli väistää,mutta pakkohan se oli ajaa umpihankeen ja toivoa että ei jää kiinni.Tätä tämmöistä oli noin 20 kilsaa.

Matka tuntui kestävän ikuisuuden.Jäinkin hetkeksi isompaan taajamaan vetämään henkeä ja putsaamaan vinkkareita.Onneksi tai huonoksi onneksi.Vinkkari hajosi käyttökelvottomaksi.Olin aivan varma että nyt en ainakaan pääse töihin enkä kotiinkaa.Olen ennenkin ollut täys tumpelo pyyhkijää vaihtaessa.Viimeksi se lenti muutaman kilometrin jälkeen pois paikaltaan ja jouduin selviämään ilman.Nyt oli pakko taas kokeilla.Matkaa ei voinut jatkaa ilman.Auttajia ei näkynyt.Pitkään  ja kohmeisin sormin taistelin uuden sulan kanssa kunnes vahingossa osui paikalleen.Nyt en voi kun toivoa että se on oikeastikkin oikein.Oli se sen verran kallis.

Siinäpä sitten toiveikkaana nelkkarille ajelemaan jospa se olisi paremmassa kunnossa.Toive ajattelua.Sielläkin oli reippaasti lunta.Tosin vähemmän runsaan liikenteen takia.Reunassa ei ollut kun 30 senttiä.No selvisin töihin todetakseni että sielläkään ei ollut parkkipaikkaa aurattu.Ajoin kuitenkin paikalleni ja samalla toivoin että illalla pääsen siitä isolle tielle kunnialla.Matka kesti yli puolet kauemmin kun normaalisti.Eniten ihmetytti ettei kukaan ollut ajanut kolaria tai mehtään.

Sisälle päästyäni jalat ja kädet tärisivät puoli tuntia.Olin selvinnyt töihin,mutta  mitenköhän selviän takaisin kotiin.

Tiet oli aurattu sillä aikaa ja nyt tyytyväisenä kotona.Onneksi tämäkin päivä päättyi lopulta hyvin.

Tänään pääsi itku.En edes muista millonka viimeksi olen itkenyt.Muutaman kerran on ollut lähellä,mutta ei sitten itkua ole tullut kumminkaan.Olen ehkä ollut liian väsynyt itkeäkseni.Nyt kun minun pitäisi lähteä töihin parun ikävää ulos itsestäni.Koetan kuitenkin koota itseni,vaikka en pystykkään peittämään punaisia silmiäni.Toivottavasti saan hautautua omaan työhön koko illaksi.

Nyt minuun iski suunnaton ikävä exää kohtaan.Oli ihan pakko soittaa.En oikein ymmärrä miten olen vieläkin hänessä niin kiinni.Johtuuko tämä nyt tästä toisen miehen vaikutuksesta vai mistä.Miten tämä ero voikaan ottaa näin koville.Kanavoinko omat tunteeni exään.Olen taas ihan pihalla tuntemusteni kanssa.

Soitin hänelle tänään ja ilmoitin hakevani postini pois perjantaina.Se on taas jostain syystä mennyt nyt jo toisen kerran sinne .Exä siitä ilmoittelikin viime lauantaina.Sillon pidin viisaampana olla hakematta,mutta on ehkä kumminkin parempi että haen sen pois.Ehkäpä saan helpotettua tuota painon tunnetta samalla sisälläni.Ja ikävää häntä kohtaan laimennettua.Kaipaan sitä miestä joka hän pohjimmiltaan on.Ilman sairautta.

Olen myös väsynyt.Tämä tilanne uuvuttaa minut täysin.Epäselvyys johon en kykene tekemään ratkaisuita.Inhoan omaa saamattomuuttani.

En voi kun jälleen kerran todeta että olen ottanut takapakkia.Joka päivä on nyt ollut ihan erinlaista.Tunteet tuntuvat olevan nyt täysin vuoristorataa.Kohteetkin vaihtuvat vinhaa vauhtia.Voi kunpa saisin sisäisen rauhan asioilleni.

Voihan hyvät hyssykät.Mihin olenkaan taas itseni sallinut joutua.Enkö tosiaankaan ole oppinut yhtään mitään menneestä vuodesta.Miksi sallin yhä entisten asioiden tunkeutua alitajuntaani.Miksi annan yhä miesten käyttää minua tarpeidensa tyydyttämiseen.

Juuri kun olen saanut asiat exän kanssa selväksi niin joudun omien tunteideni vietäväksi.Miten yksi puhelu voi saada minut näin sekaisin.Olen yhä altis toiselle miehelle.Luulin että voisin pysyä ystävänä ja kestän hänen läsnäolonsa sekä äänensä ilman tunnemyrskyä niinkun tammikuussakin.Se meni oikein hienosti silloin.Tämä kevät sotkee selvästi ajatukseni ja saa hormoonit hyrräämään.

Nyt yritän selvitä taas tästä päivästä.Saada itseni tajuamaan ettei mitään oikeasti tapahtunut ,eikä tule tapahtumaan.Silti sydän hakkaa ja korvissa suhisee.Päästin mielikuvitukseni lentoon antaen ymmärtää, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan.Jos hän nyt pyytäisi luokseen,juoksisin varmaan sata kilometriä pysähtymättä ollakseni edes hetken hänen lähellään.

No huomenna olen normaali, Koonnut itseni ja unohtanut sen mitä tapahtui.(Kuka tämänkin uskoo.)

Eniten minua ärsyttää ja ahdistaa se ,etten pysty pitämään häntä ulkopuolisena.Sallin yhä hänen päästä ajatuksiini.Hänellä on vaan sellainen vaikutus.Hän on kuin magneetti.Vetää vaan puoleensa.Miksen pysty tekemään hänelle rajoja selväksi niinkun muillekkin.Tämä jos joku ahdistaa minua.Ei enää niinkään se epäselvä tilanne välillämme, vaan tämä kun en pysty olemaan tunteeton.Sydämmeni on hänellä ja hän käyttää sitä miten tahtoo.Minä haluan sen kyllä takaisin.Olen todellakin onnellinen ja kunnossa ilman häntä.En tarvitse häntä sotkemaan hyvää uutta elämääni.En nyt kun olen päässyt vasta elämässä alkuun ja olen tyytyväinen yksinoloon.Nyt kun voisin nauttia elämästä ilman sydänsuruja.Olla oikeasti onnellinen.

Aionko tosiaan sallia tämän.Minun on  nyt tehtävä itselleni rajat selväksi hänen suhteen.Oikeastikkin selväksi.Niin ja saatava hänet tajuamaan etten enää ole sama ihminen kun vuosi sitten keväällä.Olen tosiaan muuttunut ja myös tarpeeni ovat muuttuneet.Vaikka olenkin häneen kuumana,niin se mitä silloin oli,sitä ei enää ole.Kaikki on nyt täysin toisin.Nyt koitan muistaa mottoni”Teen vain sitä mikä ei ahdista.Muu saa jäädä.”

Päätin etten kirjoita muista miehistä enää,mutta en nyt sit malttanutkaan olla kirjoittamatta.Minulle meinaan oli järjestetty sokkotreffit.En ollut valmistautunut mitenkään tämmöistä tilannetta varten.Lähdin sinne ihan muusta syystä.Tarkoitus oli olla serkun seurana samoin kun viimeksikin.Ettei hänen tarvitse olla kolmantena pyöränä.

Olin ainoastaan käynyt saunassa ja puhtaat vaatteet yllä kun menin sinne.En ollut edes hiuksia laittanut mitenkään.Ne olivat vielä todella kosteat ja harjaamattakin vielä.Ilta oli tosi hyvä ja tulimme mainiosti juttuun.Onneksi emme olleet kaksin.Tilanne olisi saattanut muodostua kiusalliseksi.Nyt ei niin käynyt ja hyvinkin saatan tähän mieheen törmätä myöhemminkin.Ihan varteen otettava kolli.Onneksi en kieltäytynyt kutsusta väsymyksen takia ,vaikka läheltä piti.Nyt sain sen tarvitsemani piristyksen ja huomasin että olen ihan kelvollista treffi seuraa.Oli aika mukavaa todeta,että pystyn jo katselemaan miehiä sillä silmällä.Olen tosiaankin päästänyt menneestä irti.

Olen nyt lomalla ollessa käynyt vanhoja juttuja läpi ja koettanut saada niitä vähän pienemmän aiheiston alle kootuksi.On sitten helpompi myöhemmin poimia ne jutut joihin haluan muistutusta miten ne asiat olikaan silloin ja silloin.Yllättävän paljon se vie aikaa saada kaikki luettua ja miettiä poistanko vai en.

Myös exä soitteli minulle.Luuli että kaikki jatkuu kuten ennenkin ja oli odotellut minua saunaan.Ei hän ollut ymmärtänyt etten ole sinne menossa sen kahakan jälkeen ja hän silloin itsekkin minulle sanoi että, “jos menet nyt niin avioero toteutuu eikä enää ikinä tarvitse tänne tulla”.Eihän minuun enää uhkailut pure.Kävimme läpi asiat jotka kaihersivat ,sekä tuon illan tapahtumat.Luulen että asiat on nyt setvitty.Mitään epäselvää ei ole.Hän otti asiat ihan rauhallisesti.Minä kyllä kiihdyin ja korotin ääntäni ellen peräti huutanut puhelimeen.Toivon että hän myös ymmärti että meidän juttu ei enää jatku.Että emme tule saamaan välejä kuntoon.Kumpikaan meistä ei luota toiseen.Hänelle oli lääkkeet vaihdettu taas kerran ja kehui että ne ovat nyt paremmat.Mun käy sääliksi exää kun se ei tajua että sen pitää oikeastikkin tajuta tehdä asioilleen jotain, eikä odottaa että minä otan vastuun hänestä.Minulle jäi ainakin se kuva tuosta puhelusta että sanomani meni perille.Tuli sellainen pöytä on putsattu olo.Itse jatkan ainakin elämää eteenpäin.On kuitenkin vähän sellainen haikea olo,mutta muuten olen ihan ok ja tyytyväinen omaan elämään.Minulla on kuitenkin paljon hyvää vielä edessä päin.

Toiselle miehelle laitoin pääsiäistervehdyksen.Hän siihen vastasikin.Meidän välit ovat ok ja mitään odotuksia eikä vaatimuksia ole siihen suuntaan minulla olemassa.Jatkamme niinkun keväällä sovittiin.Tasaista ystävyyttä ilman pakkoa tapailla tai  mitään muutakaan.Luulen että nyt olen sinut tämänkin asian kanssa.Se hässäkkä ja sotku mitä meillä oli on siivottu.Enää ei lähetellä outoja viestejä kumminkaan puolin,joista ei tiedä mitä ne tarkoittavat.

Elämäni on palanssissa vihdoinkin.Ei tarvitse enää muuta kun itsetuntoni saada nousemaan.Varmuutta omaan uuteen minään.Elämä tosiaan muodostuu hyväksi pienistä asioista.Ne vaan täytyy poimia mukaan ja arvostaa niitä sellaisenaan ,eikä odottaa yhtä isoa hyvää joka täyttäisi kerralla tyhjyyden tunteen ja tekisi onnelliseksi.Olen onnellinen ja onnekas kun minulla on ystäviä jotka järjestävät sokkotreffejä ja ovat tukeneet minua tämän vaikean ajan yli.Mitä muuta enää voisin elämältä haluta.Nyt aion heittäytyä elämänvirran vietäväksi.Kohti tuntemattomia seikkailuita.  

Hyvää pääsiäisen odotusta ja pääsiäilomaa… niin ja pääsiäistä!