16.3.2008
Mitä muutakaan elämä on kun rypemistä pohjamudissa.Juuri kun luulee kaiken olevan hyvin ja mikään ei voi viedä alas,niin sillon juuri se tapahtuu.Vaikka kuinka varautuisi pahimpaan niin et ole koskaan valmistautunut siihen kuitenkaan.
No ei minulla ihan noin huonosti mene kuitenkaan.En ole vielä tippunut kun muutaman askeleen.Pelkään kyllä putoavani.
Exän luona meni kuten ounastelinkin,vaikka arvioin siellä tilanteen toisin.Päätin sittenkin mennä sinne ja toisaalta hyvä että menin.Tämä alkoi menemään niin väärälle raiteelle taas kerran, että muuta ei ollut tehtävissä.Valitettavasti ne merkit näkee kun homma lipsuu alamäkeen.Exä ei tietenkään ymmärtänyt.Sehän on selvää.Molempien parhaaksi tämä oli.
On kamalaa katsoa kun toinen alenee uhkailemaan ja kiristämään.Hyökkää nyrkkien kanssa eteen saadakseen haluamansa vastaukset ja lupaukset.
En ehtinyt sanoa lausetta loppuun kun hän veti herneen nenään ja lähti hakemaan kaljaa.Pohjia oli jo jonkun verran,mutta en pitänyt häntä niin humalaisena etteikö olisi pystytty normaaliin keskusteluun.Oli todella asiallinen koko illan.Todellakin luulin hänen olevan kunnossa.No sitten kaljan saattelemana kaikki alkoi.Minä tottakai pidin viisaimpana lähteä ennenkun syytökset minua kohtaan kasvavat niin suuriksi,että väkivalta astuu kuvaan.En ehtinyt tarpeeksi nopeasti.Jäin tilanteeseen.Nämä ovat hänen mielen tuotoksiaan.Totuutta näissä ei ole juurikaan.Seuraavaa sain kuulla.”jätät minut että saat olla toisen miehen kanssa”Jos nyt lähdet hankin uuden naisen”Jos nyt lähdet kirjoitan avioeropaperit heti eteenpäin.Tämä on loppu.Enää ei tarvitse ikinä tulla tänne”Kuka on Pekka”Kuinka monta miestä sinulla oikein on”Olet pettänyt minua muidenkin kanssa ja vieläpä keväästä asti”Tapan itseni”Minulla ei ole ketään”Kukaan ei välitä”Minulla on huono itsetunto”…ja sitten se toinen puoli…”Älä lähde”Minulla on ikävä”Tulisit kotiin”Jutellaan vielä” jne.
Totuus syytöksiin tulee tässä.Minulla ei ole ollut kun yksi suhde joka loppui jo vuosi sitten valitessani mieheni ja avioliittoni korjaamisen.Suhde ei edes kestänyt kauan.Toki hänen kanssaan olemme vielä yhteydessä viestitellen joskus ja ystävinä.En nytkään ollut jättämässä miestäni kenenkään takia,vaan molempien toipuminen on estynyt ja lähtenyt alamäkeen.Eilisen jälkeen näen että exän kohdalla mennään aika alhaalla.Itse olen paremmassa jamassa ja toivun kyllä.Ainoastaan sydämmessä tuntuu raskaalta toisen takia.
Olin kännipäissäni mennyt sanomaan jotain sellaista joka ei ollut totta tai ainakin hän väänsi sen sillai että minulla oli suhde tämän Pekan kanssa.Tätä asiaa hän on nyt hautonut päässään jo kolme viikkoa.Senhän arvaa mitä sillä saa aikaiseksi.Nyt ymmärrän miksi hän on taantunut noin paljon.Totuus on että Exäni ei koskaan parane.Säälin jo nyt hänen tulevaa naistaan,jos astuu kuvaan tässä vaiheessa.Myöhemmin kyllä hän on ihan hyvä mies.Nainen ei vaan saa suostua alistettavaksi ja kontrollin piiriin.
Harmi että exäni ei näe minun olevan hänen kanssaan hänen itsensä takia ,vaan luulee minun kuvittelevan hänet joksikin toiseksi mieheksi.Tiedän ,hän on sairas.Hän ei myöskään ymmärrä etten palaa hänen luokseen niin kauan kun hän yrittää elää minun kautta ,eikä suostu itsenäiseen elämään.Hän tarvitsee kontrollointia tukeakseen itetuntoaan ja saadakseen vahvistusta omille näkemyksillee.Sehän on täysin mahdotonta kun hän näkee asiat “väärin”.Kuvittelee minulle suhteen jota ei edes ole ja yrittää saada minut tunnustamaan olemattoman suhteen.
Nyt minun pitääkin alkaa pohtimaan omaa käyttäytymistäni.Mitkä ovat niitä asioita joilla minä kontrolloin exää.Niitä täytyy olla,mutta on niin vaikea niitä havaita itse.Onhan se yhtä vaikeaa havaita niitä toisessakin.Jokohan minä nyt uskon että tämä tie on kuljettu ja katsottu loppuun.Alan tekemään lopullisia valmisteluja suhteen lopulliseen loppuun.Olen irti kaikesta viimeistään Toukokuun lopussa.
Olen oikeasti tosi järkyttynyt eilisesestä.Niin järkyttynyt etten kykene edes itkemään.Eilen olisi itkettänyt,mutta en jaksanut olin jo niin väsynyt.Nyt onneksi päälimmäisenä on helpotus.
Sen vielä sanon että exä ei ole tosiaankaan ainoa syypää tähän tilanteeseen.Kannan oman vastuun asioista,mutta hän joutuu kantamaan omansa vaikkei haluakkaan.On niin paljon helpompi etsiä syyllisiä muista kun alkaa tutkimaan omia virheitä.Toivottavasti löydän kaikki virheeni ja kipupisteeni…
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Paluuviiteosoite
Niin.. ainahan tilanteisiin ja riitaan tarvitaan kaksi, mutta joskus sen toisen osuus on kuitenkin isompi kuin toisen.
Tämä kaikki pohdintasi ja rehellinen itsetutkiskelusi kertoo siitä että sinä olet koittanut kaikkesi, mutta tuo eksäsi käytös ei oikein näytä parantumisen merkkejä. Ei siihen riitä viikon tai kahden tai edes kuukauden parempi jakso, vaan minusta tuollaisessa käytöksessä vaadittaisiin jo vuosien ryhdistäytyminen, ennen kuin voisi varmuudella sanoa, että parannus ja lopullinen muutos ihmisessä on tapahtunut.
Siksi parasta olisi, että aloittaisit ihan todella sen oman elämäsi. Keskittyisit omaan hyvinvointiisi ja jättäisit eksäsi siinä mielessä kokonaan pois laskuista, että teistä kenties tulisi vielä pari. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni kaiken lukemani perusteella, ei mikään asiantuntijalausunto.
Kommentti Anis — 16.3.2008 @ 15.52
Olet Anis ihan oikeassa.
Olin itsekkin varautunut pitkään odottamiseen ja hitaaseen etenemiseen,mutta exä haluaa kaiken tapahtuvan nyt ja se ei ole mahdollista.En voi mennä takaisin siihen mistä olen lähtenyt.kyllä muutoksen on oltava oikea.Nyt se ei sitä ole.Jatkan elämääni yksin.Kaikkeni olen tehnyt ja enempään en pystynyt.Nyt on aika jättää vanha taaksepäin.Kohti toisenlaista elämää.
Harmittaa sinäänsä exän puolesta kun oli varautunut tekemään meille oikein ruokaakin ja nyt ei saanut tilaisuutta näyttää osaamistaan.Hän odottaa muilta liikaa ja pettyy sitten kun ei menekkään suunnitelmien mukaan.Itse en koe pettymystä vaikka hommaamani liput jäikin käyttämättä.
Kommentti Dulchinea — 16.3.2008 @ 16.05