Nean tarina

Tänään pääsi itku.En edes muista millonka viimeksi olen itkenyt.Muutaman kerran on ollut lähellä,mutta ei sitten itkua ole tullut kumminkaan.Olen ehkä ollut liian väsynyt itkeäkseni.Nyt kun minun pitäisi lähteä töihin parun ikävää ulos itsestäni.Koetan kuitenkin koota itseni,vaikka en pystykkään peittämään punaisia silmiäni.Toivottavasti saan hautautua omaan työhön koko illaksi.

Nyt minuun iski suunnaton ikävä exää kohtaan.Oli ihan pakko soittaa.En oikein ymmärrä miten olen vieläkin hänessä niin kiinni.Johtuuko tämä nyt tästä toisen miehen vaikutuksesta vai mistä.Miten tämä ero voikaan ottaa näin koville.Kanavoinko omat tunteeni exään.Olen taas ihan pihalla tuntemusteni kanssa.

Soitin hänelle tänään ja ilmoitin hakevani postini pois perjantaina.Se on taas jostain syystä mennyt nyt jo toisen kerran sinne .Exä siitä ilmoittelikin viime lauantaina.Sillon pidin viisaampana olla hakematta,mutta on ehkä kumminkin parempi että haen sen pois.Ehkäpä saan helpotettua tuota painon tunnetta samalla sisälläni.Ja ikävää häntä kohtaan laimennettua.Kaipaan sitä miestä joka hän pohjimmiltaan on.Ilman sairautta.

Olen myös väsynyt.Tämä tilanne uuvuttaa minut täysin.Epäselvyys johon en kykene tekemään ratkaisuita.Inhoan omaa saamattomuuttani.

En voi kun jälleen kerran todeta että olen ottanut takapakkia.Joka päivä on nyt ollut ihan erinlaista.Tunteet tuntuvat olevan nyt täysin vuoristorataa.Kohteetkin vaihtuvat vinhaa vauhtia.Voi kunpa saisin sisäisen rauhan asioilleni.