Huh huh mikä myräkkä.Jouduin kuivaamaan kyyneleet täysin siinä vaiheessa kun astuin ovesta ulos.Ei täältä ilman lapiota päässyt yhtikäs minnekkään.Teki mieli soittaa töihin ja sanoa että pelottaa ihan älyttömästi lähteä ajamaan umpihankeen.Parkkipaikka sekä tiet täysin auraamatta.Lunta valehtelematta puolimetriä.Ainoastaan aurauskepeistä saattoi päätellä missä tien pitäisi kulkea.Onneksi liikennettä oli kuitenkin ollut päivän mittaan sen verran,että keskellä tietä oli raiteet.Auto heittelehti puolelta toiselle.Vastaantulijoita ei tehnyt mieli väistää,mutta pakkohan se oli ajaa umpihankeen ja toivoa että ei jää kiinni.Tätä tämmöistä oli noin 20 kilsaa.
Matka tuntui kestävän ikuisuuden.Jäinkin hetkeksi isompaan taajamaan vetämään henkeä ja putsaamaan vinkkareita.Onneksi tai huonoksi onneksi.Vinkkari hajosi käyttökelvottomaksi.Olin aivan varma että nyt en ainakaan pääse töihin enkä kotiinkaa.Olen ennenkin ollut täys tumpelo pyyhkijää vaihtaessa.Viimeksi se lenti muutaman kilometrin jälkeen pois paikaltaan ja jouduin selviämään ilman.Nyt oli pakko taas kokeilla.Matkaa ei voinut jatkaa ilman.Auttajia ei näkynyt.Pitkään ja kohmeisin sormin taistelin uuden sulan kanssa kunnes vahingossa osui paikalleen.Nyt en voi kun toivoa että se on oikeastikkin oikein.Oli se sen verran kallis.
Siinäpä sitten toiveikkaana nelkkarille ajelemaan jospa se olisi paremmassa kunnossa.Toive ajattelua.Sielläkin oli reippaasti lunta.Tosin vähemmän runsaan liikenteen takia.Reunassa ei ollut kun 30 senttiä.No selvisin töihin todetakseni että sielläkään ei ollut parkkipaikkaa aurattu.Ajoin kuitenkin paikalleni ja samalla toivoin että illalla pääsen siitä isolle tielle kunnialla.Matka kesti yli puolet kauemmin kun normaalisti.Eniten ihmetytti ettei kukaan ollut ajanut kolaria tai mehtään.
Sisälle päästyäni jalat ja kädet tärisivät puoli tuntia.Olin selvinnyt töihin,mutta mitenköhän selviän takaisin kotiin.
Tiet oli aurattu sillä aikaa ja nyt tyytyväisenä kotona.Onneksi tämäkin päivä päättyi lopulta hyvin.
Hui kauheeta, mua oikein alkoi ahdistamaan, kun luin sun kertomusta. Onneksi selvisit ehjin nahoin! Minä erittäin tuore kuski jätin auton eilen sovinnolla kotiin (hmmm ja vielä tänäänkin)ja menin bussilla. Kun kerran sekin mahdollisuus on.
Kommentti Sade — 27.3.2008 @ 8.21
Kyllä eilen olisi Sade mielellään turvautunut julkisiin,jos olis ollut mahdollista.Mieluiten vaikka aina.
Tähän vaan pitää tottua kun kaikki on niin kilpailutettu ettei aura-autoja näy täälläpäin kun joskus.Siksi välillä auraavat sitten ojankin päältä kun eivät itsekkään tiedä missä tie oikeasti kulkee.Aurausviitat jos katoaa.Siksihän jo tänä talvena kerran ajoin ojaan väistäessä.
Kommentti Dulchinea — 27.3.2008 @ 12.23
Oli tosiaan hieno selviytymistarina!
Kommentti dolce — 27.3.2008 @ 19.36
Kiva kun poikkesit Dolce! Hienosti selvisin:).Ei ainakaan mun tarvitse lähteä pelkokertoimeen kun jo työmatkakin osoittautuu pelottavaksi:))
Kommentti Dulchinea — 28.3.2008 @ 12.03