Nean tarina

Tänään alkoikin pääsiäisen odotus tästä pitkästä perjantaista.Toivonkin että tämä myös on pitkä päivä,että saa huilata oikein kunnolla.

Eilen olin jo niin väsynyt,että nukuin ensin päikkärit töiden jälkeen ja melkein suorilta jatkoin yöuniin.En jaksanut tänne edes kirjoitella kuulumisia.

En tiedä mikä niin kovasti taas tekee minut väsyneeksi.Eikö tästä jatkuvasta väsymyksestä pääse eroon millään.Toki on ollut aika raskasta töissä.Olen nyt kaksi viikkoa tehnyt projekteja valmiiksi ja näyttää siltä että uusiakin taas tulee.Välillä menin “huilaamaan” omiin hommiin kun en jaksanut olla jalkeilla koko päivää ja tehdä ajatus/suunnitteluhommaa.Ajatukset eivät pysy kasassa.Yritin pitää myös reilummat tauot.Viime syksynä oli ihan kiva tehdä näitä hommia kun en halunnut pysähtyä hetkeksikään,mutta nyt oikeastaan kaipaan rauhallisempaa menoa.Silloinhan laihduin tosi rajusti.Jos näitä töitä teen vielä jatkossakin,niin aion kyllä hakea palkkaa lisää.Sehän jäi pyytämättä kun johtaja vaihtui ja hän ei virallistanut toimintaani.En koe nyt olevani niin kunnossa että pystyisin tätä tekemään jatkuvasti.Ainakin jotain muutoksia tähän täytyy tehdä.Muutoksia on kyllä tulossa,mutta en tiedä helpottavatko ne minun hommiani.Vastuuta on kumminkin tullut lisää.Se mikä on muuttunut viime syksyyn verrattuna on se,että en enää kuullut niitä v-mäisiä huuteluita yms.Kiusaajat ovat jättäneet minut ainakin toistaiseksi rauhaan.Ehkäpä he ovat vihdoinkin huomanneet,että vaikka he kuinka huutelevat ja “kantelevat”,niin teen silti näitä hommia.Huomasin kyllä joidenkin jupisevan keskenään,mutta eivät nyt nostaneet isoa haloota asiasta.Jotain on kyllä tapahtunut.Ehkäpä jotkut ovat huomanneet,että se mitä tein syksyllä olikin hyödyllistä ja nyt kun olin pois niin työnteko ei mennytkään niin sujuvasti.

Totean siis,että olen vieläkin uuvuksissa vuosien painolastin takia.Luulin että kun stressitekijät on poistettu niin helpottaa,mutta ei tämä käykkään ihan hetkessä.Laitankin tähän toipumiseen lisää aikaa.Arvioin asiaa uudestaan syksyllä kesäloman jälkeen.Onhan se oikea kesäloma ties kuin moneen vuoteen.Jospa saisin silloin huilattua itseni kuntoon.

Se mitä muuta tajusin eilen on että olen saanut olla rauhassa myös sukulaisilta.Kukaan ei ole kahteen viikkoon soittanut ja yrittänyt saada minua hoitamaan asioitaan kuntoon.Kukaan ei ole vaatinut mitään minulta.Eilen velipoika kuitenkin soitti.Helpotus on suuri kun minun ei tarvitse olla hänen sotkuissaan enää mukana.Tuli ns. vapauttava päätös.Onkin ollut ihan kiva kun ei ole joutunut minkään sotkun keskelle.Siitä johtuu tämä minun outo tyhjä olo.Ihmettelinkin mitä oikein puuttuu.Tämä välissä olohan se puuttuu:)

Exäni soitti myös eilen.Olin jo hyvässä unessa ja en edes meinannut tajuta mikä minut herätti.No jaksoin jutella siihen asti kunnes tuli sanat”kyllä lyötyä taas lyödään”.En jaksa kuunnella enää hänen valitustaan.Tekisi asioilleen jotain eikä aina vaan valittais minulle.Olen tuota saanut kuunnella 9 vuotta.En enää jaksa kuunnella sekunttiakaan ja niinpä toivottelin saman tein hyvät yöt ja luuri kiinni.Hän on nyt rypenyt omassa keitoksessaan yli vuoden,vaikka ei ole ollut siihen edes mitään syytä.Kun sieltä lähdin viikko sitten,niin sanoin kun se tilanne oli päällä eli hänen mielenosoitus alkoi,että juuri tätä en kaipaa ja juuri tämän takia en tänne tule asumaan.Ei kukaan jaksa aikuisen lapsellista mielenosoitusta.Nämä tilanteet johtivat lähes joka kerta puukkohippasille.Nyt en halunnut katsoa niin pitkälle vaan lähdin.Olen vieläkin järkyttynyt niistä.Hän ei todellakaan tajua miksi olemme eroamassa.Hänestä kaikki on hyvin kun jätän ystäväni ja alan rakastamaan häntä.No olen päätökseni tehnyt jälleen kerran ja nyt todellakin jatkan eteenpäin.Enää ei edes hyvä seksi saa minua sinne palaamaan.Muutaman kuukauden päästä koko juttu on virallisesti ja lopullisesti ohi.

Muista miesasioista sen verran että…En voi niistä tänne enää kirjoitella ainakaan julkisesti.Se miksen johtuu lukemastani lehti jutusta.Siinä nainen piti blogia ja exä oli ilmeisesti tunnistanut ja mennyt tämän uuteen kotiin ja tappanut mustasukkaisuuden puuskassa.En halua joutua enää exäni tappolistalle enkä mahdollisesti jos joskus tapaan jonkun miehen jonka kanssa synkkaa altistaa häntä exän käsittelyyn.Toinen mies joutui exäni takia ensin tappolistalle ja sitten hakkauslistalle.En halua kenenkään kokevan samaa kohtaloa.Exäni kun saattaa joko jo lukea tätä tai löytää tämän myöhemmin.Terveenä exäni ei tällaista tee,mutta sairaana kyllä.Hänen sairautensa voi jatkua ikuisuuden tai päättyä jo huomenna jos vain itse tahtoo sen päättyvän.

Olen väsynyt,mutta tyytyväinen.Nyt kun saisin jonkun energia piikin,niin jaksaisin tehdä jotain mikä piristää mieltäni.Piristystä on kyllä tiedossa,mutta se odottaa vielä tulemistaan.Taidan sittenkin laatia listan siitä mitä itselleni teen.Kaikki rästihommat alta pois kiusaamasta ja mietittävä mikä on tärkeää ja mikä ei.Parturiin ehdottomasti ja hierojalle voisi varata säännöllisen ajan myös jokapäiväinen lenkkeily ei olisi pahitteeksi,mutta sen estää yhä tuo kipeä varvas.Sopisikohan uinti sijaiseksi?Vitamiineja pitäisi popsia säännöllisesti.Ruokavalio muuttaa terveellisemmäksi ja säännölliseksi muutenkin.Näillähän jo pääsisi ainakin alkuun.

Tällä hetkellä koko elämä on täynnä odotusta.Monenlaisia odotuksia.Nyt odotan,että sopimusmies  tulisi käymään.Hän ei eilen saapunut.Ilmoitti illalla että tuli muuta menoa.Toivottavasti tulee tänään,että saan olla jännittämättä ja sotkea rauhassa.

Sitten odotan pääsiäisen pitkää lomaa ,että pääsen laittamaan kotia kuntoon.Kävin ostamassa jo suklaamunia ja tulppaaneita ison kimpun…niin ja mämmiä.Aion rentoutua kunnolla ja hemmotella itseäni.Varastossa on vielä monenlaista roinaa setvittävänä.Verhot odottaa silittämistä, jne.

Odotan myös ystävän näkemistä.Hänellä on pesuainekutsut.Pääsen pitkästä aikaa muihinkin kuvioihin.

Odotan myös eropapereiden saapumista,että saa hommaa vietyä eteenpäin ja saa talon myyntiin.Sen elämän vaiheen päättymistä.Se aika koittaa kohta.Ehkäpä kolmen viikon päästä ja siitä vielä jokunen aika.Helpotus tulee olemaan iso.

Täytyy myöntää että odotan myös näkeväni toisen miehen aikaansaannoksia…no voisin kyllä nähdä häntäkin.Kunnon juttutuokiosta on jo aikaa kovasti.Odotan myös kuulevani häneltä onko lupaukset toteutettavissa.Onko mikään mitä hän on sanonut ollut odotusten arvoista.Onko ylipäätään mitään odotettavaa sieltä suunnasta.

Odotan myös kesää ja sitä mitä se voisi minun elämään tuoda.Kesälle olinkin ehtinyt jo suunnitella monenaista,mutta suurin osa näistä odotuksista ei toteudukkaan.Täytyy tehdä uusia suunnitelmia.

Missä tässä nyt mennään?Onko elämäni muuttumassa tylsäksi odottamiseksi?Enkö voisi vaan pistää vaihteen silmään ja olla odottamatta?Alkaisin ihan oikeastikkin elää.Luulen että vasta kun exän kanssa asiat ovat 100% selvät voin vasta lakata odottamasta.Nyt olen tämmöisessä välivaiheessa.En maassa muuten ilmassakaan.Leijun tuulen vietävänä eteenpäin.Onneksi kesä on tulossa ja siitä ei voi alkaa muuta kun uusi upea vaihe elämässä.

On ollut mukava käydä lukemassa toisten juttuja.Miten heillä menee prosessi eteenpäin.En vaan aina saa sanotuksi mitä haluan ja usein jää kommentoimatta sen takia.Monesti olen alkanut kirjoittamaan ja huomannut etten saa laitettua sanoja ymmärrettävään muotoon.Nytkin minulla on sellainen vaihe menossa etten saa aikaiseksi kirjoittaa kunnon kommentteja.Olen kuitenkin hengessä mukana tukemassa taipaleella kohti parempaa huomista.

Sain eilen todella oudon puhelun.En voi kertoa mistä tuon puhelun sain,mutta sanotaan   että  en  olisi koskaan  uskonut,että sieltä soitettaisiin.Jouduin kysymään kun en uskonut korviani ekalla kerralla.Vielä tänäänkin hymyilen sille,vaikka oikeasti ei sen kyllä olisi pitänyt hymyilyttää.Virkansa puolesta hän vaan soitti.Se mikä tästä tekee mukavaa oli se että hän oli aivan uskomattoman kohtelias ja mukava.Semmonen ihanan pehmoinen ja rauhallinen.Rupattelin hänelle kaikenlaista kun vanhalle ystävälle.En yleensä puhele turhia ventovieraille.Lopuksi hän vielä sanoi,että nyt sinulla on minun numero ja voit aina soittaa ja kysyä jos on jotain kysyttävää.Noh…mistä ihmeestä osaisin mitään kysyä.En oikein päässyt edes jyvälle miksi hän oikein soitti.Minä vaan puhuin ja hän kuunteli.Siksi hymyilen kun tämän olisi pitänyt minusta mennä ihan toisin.Mikä ihme minuun oikein iski puhelimitse.Tämä todella hymyilyttää, sillä meinasin jopa kysyä häneltä sivilisäätyä.Olen aivan ihmeissäni vieläkin tuosta maagisesta puhelusta.Luulen …ei vaan tiedän että kuulen hänestä vielä.

Sain siivottua ja nyt voinkin huoletta sotkea taas paikkoja.Olisi kiva kun saisin itsestäni sen verran ylimääräistä irti,että alkaisin vihdoinkin purkamaan keittiötä.Toisaalta kesällä on mukavampi tehdä.Eihän tässä ole kiire.Pääasia on että muuten on kaikki järjestyksessä.

Exä soitteli myös eilen.Pahoitteli tilannetta.Niin myös minäkin.En pystynyt enempään.Puhelu päättyi sillai ikävästi etten saanut hänen puheestaan lopussa mitään selvää ja hän sitten nappasikin luurin korvaan.En alkanut soittelemaan perään ja kyseleen mitä asiaa lopussa oli.

Toisen miehen kanssa mennään hiljaiseloa kuten ennenkin.En ole ottanut yhteyttä eikä hänkään minuun.Eiköhän sitten kuulu kun tarvitsee juttuseuraa tai muuta apua ongelmiinsa.Minulla kun ei ole mitään vaatimuksia hänen suhteen.

Nettiystävästä en nyt ole kuullut pitkään aikaan mitään.Muille en ole edes viitsinyt kirjoittaa.Se vaatii ihan liikaa ponnisteluja.Täytyy nykyään todeta että mihin ihmeeseen enää miehiä tarvitsee.Pärjään hyvin ilmankin.

Sain vielä kolmannenkin puhelun ja odotan nyt vierasta kylään.Tämä onkin sitten yrityspuolen immeinen ja uusimme sopimusta tuleviksi vuosiksi.

Voin vain todeta ,että elämä on tässä ja nyt.Se on vain elettävä päivä kerrallaan.Voi sattua ihan mitä vaan.

Tämän hetken olotila.Väsynyt,mutta onnellinen.

Katsotaan olenko oppinut mitään eilisestä.Olen täysin uppoutunut kuvien maailmaan.Miten paljon onkaan ihania kuvia.Vielä en kuitenkaan ole löytänyt omaa tyyliäni ja voi olla että menee vielä pitkään ennenkun löydän haluamani tuhansien joukosta.Tämä sopii hyvin myös sen oikean etsimiseen.Vaikka kuinka etsii niin ei löydä ja kun lakkaa etsimästä niin huomaakin sen olevan silmien edessä.Itse olen vasta uppoutunut etsimään.Onneksi ei ole aikataulua ja voin rauhassa nauttia kaiken ihanuuden keskellä.

Olotila on yllättävän hyvä.Olen todella yllättynyt.Olen väsynyt,mutta tyytyväinen kaikesta huolimatta.Voisin sanoa olevani rakastunut.Tuntuu ainakin siltä että rakastan kaikkea kaikkialla.Kukkia,ruokaa,elämää ja kyllä jopa itseänikin.En tiedä onko siihen edes aihetta.Yhtä ainoaa kohdetta ei ole.Se on vain tämä sisäinen tunne joka tulee tuolta jostakin.Tyytyväisyys nykyhetkeen,riippumattomuuteen,kun olen elossa enkä ole henkisesti kuollut.Kukaan ei sano että nyt sinun on elettävä näin tai sitten tapahtuu jotain ikävää,jos et tottele.Kukaan ei kuluta voimavarojani.Tämä on sitä vapautta .Vapaa kaikesta kuten tuo perhonenkin.Voin lentää ihan mihin haluan ja olla vaikka mitenkä päin.

On ainoastaan yksi asia jota en voi tuntea yksin..toisen läsnäoloa.Sitä kun joku on vain vieressä hiljaa ja rutistaa kainaloon.

Tallentaminen ei jostain syystä onnistu vieläkään kovin hyvin.Vielä on opeteltavaa.Sain sentään perhosen lentämään.

Olisin halunnut tuoda Anikselta saamani ystävänosoituksen tänne mutta en osaa sitä tänne hakea.Jospa joku viisas minua siinä neuvoisi.

Onnistuin jo sentään siirtämään yhden itse ottamani kuvan tänne.Sinäänsä sekin oli jo saavutus.Tahtoo olla kun ei jouda kunnolla perehtymään kaikkiin toimintoihin,niin moni hyvä asia jää siksi tekemättä.Samoin minulle kävi aikaisemmin laskurinkin kanssa.Se ei vaan ottanut tänne siirtyäkseen,joten luovutin.Nyt kuitenkin aion panostaa tähän blogiin enemmän ja aina kun aika antaa myöten käyn sitä “siistimässä”.

Tässä sitä huomaa etteä paljon on opittavaa vielä ennenkun hallitsee edes omaa blogia.Nyt ei kun uutta yrittämään.

Olen nyt oppinut ainakin jotain.Sain kuvia siirrettyä sivuilleni ja osan saaduista kunniamerkeistäkin laitoin uudelle sivulle “YSTÄVILTÄ”.Tätä yhtä en kuitenkaan saa yrityksistä huolimatta.Vielä kun opin etsimään kuvia ja siirtämään niitä niin eiköhän tänne saada muutakin väriä kun tämä vaaleanpunainen:).

Sainpas sen vihdoinkin onnistumaan.En tiedä miksi ei aikaisemmin onnistunut,mutta nyt se siirtyi.

Ongelmia tuottavat myös hymiöt.Olen tehnyt ohjeiden mukaan,mutta silti en saa itse hymiöitä toimimaan.En tiedä miksei toimi.Kellon ajan sentään sain nyt oikeaan aikaan.Onneksi minulla on nyt aikaa tutkia tätä enemmänkin.Mihinköhän seuraavaksi puuttuisin.

Mitä muutakaan elämä on kun rypemistä pohjamudissa.Juuri kun luulee kaiken olevan hyvin ja mikään ei voi viedä alas,niin sillon juuri se tapahtuu.Vaikka kuinka varautuisi pahimpaan niin et ole koskaan valmistautunut siihen kuitenkaan.

No ei minulla ihan noin huonosti mene kuitenkaan.En ole vielä tippunut kun muutaman askeleen.Pelkään kyllä putoavani.

Exän luona meni kuten ounastelinkin,vaikka arvioin siellä tilanteen toisin.Päätin sittenkin mennä sinne ja toisaalta hyvä että menin.Tämä alkoi menemään niin väärälle raiteelle taas kerran, että muuta ei ollut tehtävissä.Valitettavasti ne merkit näkee kun homma lipsuu alamäkeen.Exä ei tietenkään ymmärtänyt.Sehän on selvää.Molempien parhaaksi tämä oli.

On kamalaa katsoa kun toinen alenee uhkailemaan ja kiristämään.Hyökkää nyrkkien kanssa eteen saadakseen haluamansa vastaukset ja lupaukset.

En ehtinyt sanoa lausetta loppuun kun hän veti herneen nenään ja lähti hakemaan kaljaa.Pohjia oli jo jonkun verran,mutta en pitänyt häntä niin humalaisena etteikö olisi pystytty normaaliin keskusteluun.Oli todella asiallinen koko illan.Todellakin luulin hänen olevan kunnossa.No sitten kaljan saattelemana kaikki alkoi.Minä tottakai pidin viisaimpana lähteä ennenkun syytökset minua kohtaan kasvavat niin suuriksi,että väkivalta astuu kuvaan.En ehtinyt tarpeeksi nopeasti.Jäin tilanteeseen.Nämä ovat hänen mielen tuotoksiaan.Totuutta näissä ei ole juurikaan.Seuraavaa sain kuulla.”jätät minut että saat olla toisen miehen kanssa”Jos nyt lähdet hankin uuden naisen”Jos nyt lähdet kirjoitan avioeropaperit heti eteenpäin.Tämä on loppu.Enää ei tarvitse ikinä tulla tänne”Kuka on Pekka”Kuinka monta miestä sinulla oikein on”Olet pettänyt minua muidenkin kanssa ja vieläpä keväästä asti”Tapan itseni”Minulla ei ole ketään”Kukaan ei välitä”Minulla on huono itsetunto”…ja sitten se toinen puoli…”Älä lähde”Minulla on ikävä”Tulisit kotiin”Jutellaan vielä” jne.

Totuus syytöksiin tulee tässä.Minulla ei ole ollut kun yksi suhde joka loppui jo vuosi sitten valitessani mieheni ja avioliittoni korjaamisen.Suhde ei edes kestänyt kauan.Toki hänen kanssaan olemme vielä yhteydessä viestitellen joskus ja ystävinä.En nytkään ollut jättämässä miestäni kenenkään takia,vaan molempien toipuminen on estynyt ja lähtenyt alamäkeen.Eilisen jälkeen näen että exän kohdalla mennään aika alhaalla.Itse olen paremmassa jamassa ja toivun kyllä.Ainoastaan sydämmessä tuntuu raskaalta toisen takia.

Olin kännipäissäni mennyt sanomaan jotain sellaista joka ei ollut totta tai ainakin hän väänsi sen sillai että minulla oli suhde tämän Pekan kanssa.Tätä asiaa hän on nyt hautonut päässään jo kolme viikkoa.Senhän arvaa mitä sillä saa aikaiseksi.Nyt ymmärrän miksi hän on taantunut noin paljon.Totuus on että Exäni ei koskaan parane.Säälin jo nyt hänen tulevaa naistaan,jos astuu kuvaan tässä vaiheessa.Myöhemmin kyllä hän on ihan hyvä mies.Nainen ei vaan saa suostua alistettavaksi ja kontrollin piiriin.

Harmi että exäni ei näe minun olevan hänen kanssaan hänen itsensä takia ,vaan luulee minun kuvittelevan hänet joksikin toiseksi mieheksi.Tiedän ,hän on sairas.Hän ei myöskään ymmärrä etten palaa hänen luokseen niin kauan kun hän yrittää elää minun kautta ,eikä suostu itsenäiseen elämään.Hän tarvitsee kontrollointia tukeakseen itetuntoaan ja saadakseen vahvistusta omille näkemyksillee.Sehän on täysin mahdotonta kun hän näkee asiat “väärin”.Kuvittelee minulle suhteen jota ei edes ole ja yrittää saada minut tunnustamaan olemattoman suhteen.

Nyt minun pitääkin alkaa pohtimaan omaa käyttäytymistäni.Mitkä ovat niitä asioita joilla minä kontrolloin exää.Niitä täytyy olla,mutta on niin vaikea niitä havaita itse.Onhan se yhtä vaikeaa havaita niitä toisessakin.Jokohan minä nyt uskon että tämä tie on kuljettu ja katsottu loppuun.Alan tekemään lopullisia valmisteluja suhteen lopulliseen loppuun.Olen irti kaikesta viimeistään Toukokuun lopussa.

Olen oikeasti tosi järkyttynyt eilisesestä.Niin järkyttynyt etten kykene edes itkemään.Eilen olisi itkettänyt,mutta en jaksanut olin jo niin väsynyt.Nyt onneksi päälimmäisenä on helpotus.

Sen vielä sanon että exä ei ole tosiaankaan ainoa syypää tähän tilanteeseen.Kannan oman vastuun asioista,mutta hän joutuu kantamaan omansa vaikkei haluakkaan.On niin paljon helpompi etsiä syyllisiä muista kun alkaa tutkimaan omia virheitä.Toivottavasti löydän kaikki virheeni ja kipupisteeni…

En tiedä mikä minua nyt väsyttää näin kovasti,vaikka olen levännyt koko viikon.Silti olen lopen uupunut.Ei huvita enkä jaksa lähteä mihinkään.Taidan vetää peiton korvien yli ja nukkua koko viikonlopun.Täytynee exälle ilmoitella etten mene sinne nyt keskustelemaan nyky tilanteestamme.Taitaa jäädä messuillekkin lähtö väliin.Jospa huomenna saisin jotain aikaiseksi.

No olen ollut jo viikon ahdistunut olo ja tämä viikko on tuonut kuormaa lisää.Minun olisi nyt selvitettävä vielä mitkä muut tekiät nyt lisäävät ahdistustani ja poistettava ne tai korjattava tilanne.Ehkäpä tuo että en ollut niin toipunut enää viimeisen viikon aikana lisää ahdistusta.Myös se että velvollisuudet alkavat painaa mieltäni yhä enemmän.

Olen siis uupumassa uudestaan,vaikka en ole ehtinyt olla töissä kun vasta muutaman viikon.Jospa se tästä suttaantus jotenkin eteenpäin…

En olekkaan elämässäni niin selvillä vesillä kun luulin.Viimeinen käyntini psykologilla toi esiin asioita,joihin minulla ei ollut vastausta.Niihin joudun nyt hakemaan vastaukset.Minusta tuntui että olen hiukan taantunut ja elämäni ei olekkaan niin vakaalla pohjalla vielä kun luulin.

Keskustelimme suhteesta mieheni kanssa sekä suhteesta toisen miehen kanssa.Miten ne ovat alkaneet ja missä tilanteessa ollaan nyt.Minun on nyt vaan todettava tosiasiat ja se,että joudun ottamaan aikalisän.En voi tapailla exää kun oma toipumiseni alkaa kärsimään.Minusta myös hänen toipumisensa on nyt jäänyt kesken ja alkanut taantumaan.Ensi viikonloppuna otan häneen taas välimatkaa joksikin aikaa.En voi muuta tehdä.Tämä on molempien parhaaksi.Hän on itse suurin este suhteellemme ,eikä edes tajua sitä.Hän yhä pitää minua ja minun sairastumistani suurimpana esteenä suhteellemme ja paluulle yhteen.Totuus on että hänen kontrollointi estää minua palaamasta ja rakastumasta häneen.Pohdin samalla myös sitä kontrolloinko myös minä yhä häntä jotenkin.

Toisen miehen kanssa onkin sitten hankalampaa pistää välit poikki kokonaan kun olemme ystävyys suhteessa ja hän tarvitsee tukea vuorostaan minulta.Enkä siinä ole onnistunut vuoden yrittämisen jälkeenkään.Ehkä se riittää että viestittely on minimissään.Viesti kerran viikkoon.Joka tapauksessa tarvitsen nyt irtiottoa kaikista maailman miehistä kootakseni ehjän minän ja pohtiessani omaa käyttäytymistäni suhteessa miehiin.

Nyt kun sain tuon kirjoitettua tunnen kuinka ahdistava olo poistuu.En tiennyt että tämä painaa minua näin kovasti tällä viikolla.Jännää miten tuntee kuinka hyvä olo astuu tilalle.

Enää minua jännittää se kuinka uutiseni otetaan vastaan.Saako mieheni raivarin kun hänet jätän tauolle joksikin aikaa.Tiedän kyllä millaisia syytöksiä sieltä sataa, vaikka ne ovatkin perusteettomia.Toivottavasti en mene tilanteeseen mukaan ja ala selittelemään tai puolustelemaan mitään mihinkään.

Aina ei huomaa kaikkia toisen kontrollointia.Minun ei olisi tarvinnut sanoa viesteistä ja niiden sisällöstä mitään ,eikä edes keskustella koko aiheesta.Luulin sen olevan ok kun kerroin rehellisesti miten asiat ovat.Ei minun olisi tarvinnut.Itse asiassa se oli viime viikonlopun pahin moka jolla olisi voinut välttää suurimman osan huonosta olostani.En voi kun todeta että vieläkin on matkaa ja opittavaa.Saattaa olla että varaan uuden ajan kun tästä on ollut minulle ihan älyttömän iso apu.

“Kaikista kipein opetus on kaikista välttämättömin opetus”.

On jännä huomata miten erivireinen olen eri paikoissa.Kotona olen hyvinkin seesteinen ja rauhallinen ja onnellinen sekä huoleton.Exän luona taas olen touhukas ja energinen.Vaikka siellä on ollut ihan hyvä olla se hetki minkä olen ollut,niin jotenkin olo on kuitenkin irrallinen.Töissä taas olen energinen,onnellinen,aikaansaava ja tunteikas.

Näissä on minusta ristiriitaisuuksia.Olotilat eivät vastaa oikeaa paikkaa.Luulisi että ei töissä voi olla tunteikas,mutta niin vaan on.Tai miksi koen olevani irrallinen entisessä kodissani.Tämmöisiä ajatuksia minulle heräsi yön jäljiltä.

Töissä siis menee hyvin.Sain projektityöt tehtyä ja palaan taas omiin askariin takaisin.Jotain on vielä tänään vietävä eteenpäin.Ne tuskin tulevat minun työkseni.Sen tuossa huomasin,että varvas kipeytyi kun jouduin koko eilisen päivää olemaan seisovillaan ja kävelemään jonkun verran.Kokonaan terve se ei ole ollutkaan,mutta ei juuri kipeäkään.Maanantaina se alkoi taas kipeytyä,mutta ei ole öisin vaivannut kuten aikaisemmin.Nyt se on kipeä,mutta ei niin paha kun pahimmillaan.Toivon yhä että kyseessä on vain rasitusvaiva/luupiikki.Jos se ei tuosta ala paranemaan menen ensiviikolla uudestaan lääkäriin.Inhoan vaan röngeniin menoa.Toivottavasti saan tänään istua töissä.

Tänään en ole pirteimmilläni.Ehkäpä yöuneni ei ollutkaan tarpeeksi hyvää.Olihan kyllä eilinen työpäivä tosi uuvuttava ja varvas yöllä turvoksissa.Aikataulu oli tosi tiukka,mutta nyt se projekti on tehty pois pyörimästä.

Tuntuu ettei oikein ole sanottavaa.Etenen yhä suunnitelmieni mukaan.Ei ole mitään syytä muuttaa mitään toisin tällä hetkellä.Kun muutoksen aika tulee,niin sitten vasta tarkastelen elämääni uudestaan.Siihen kuitenkin menee vielä ainakin puolivuotta ellei enemmänkin.Tämä linja on nyt hyvä eikä aiheuta minulle pahaa oloa.Levottomuuteni tällä hetkellä johtuu ihan muista syistä,mutta menee ohi kun kevätkin menee ohi.Tälle päivälle voisin laittaa mietelauseeksi seuraavan.

“Jokainen päivä on erinlainen.Voi sattua mitä tahansa ja huomenna voi olla hauskempaa”.

Olen nyt tälläviikolla panostanut uneen.Nukun pitkään.Teen tällaisia kausi kuureja itseäni varten,etten vetäisi itselleni tiukkoja raameja ja aikatauluja sekä yritän poistaa pinttyneitä tapoja.”Rajoitan” elämääni oppiakseni ja antaakseni tilaa uusille asioille.Nyt on tällä viikolla nukkumisen/rentoutumisen viikko.Käytän aikaa myös hyvien asioiden miettimiseen.Keskeneräiset asiat saavat odottaa.En tee yhtään mitään kotona.Lepään ja nautin kiireettömästä aamusta ennen töihin lähtöä.Tuntuu aika kivalle tämä rauhallisuus ja kiireettömyys.

Sukan kutomisesta sen verran että sain ne tehtyä sunnuntaina varsia myöten.Teen aina molemmat tiettyyn vaiheeseen.Näin niistä tulee samanlaiset eikä tarvitse muistella mitään.Nyt ne odottavat.Teen sitten viikonloppuna niitä eteenpäin,jos ehdin.

Sain myös ilmaiset messuliput ja viikonloppuna lähdenkin messuille.En vielä tiedä mikä päivä sinne menen.Seuralainen pääsee mukaan vasta sunnuntaina.Itse kuitenkin haluaisin mennä jo lauantaina,mutta täytyy vielä miettiä siihen ratkaisua mihin päädyn.

Töissä menee edelleen hyvin ja alakuloni haihtuikin siellä touhutessa.Tänään onkin taas projektipäivä.Toivottavasti pääsen sitä tekemään valmiiksi.

Mies asioista sen verran että eräs tapaus nosti hymyn huulille.Luulen että hän on minuun hiukan ihastunut.No näissä asioissa on arvaukseni mennyt ennenkin pieleen,mutta onhan se mukava ajatus kuitenkin.Luulla että joku tykkää minusta tämmöisenä.Minä kun en ole viitsinyt enää miehiä etsiä edes seksiseuraksi.

Sain myös kadonneen kaapinlistan haettua.Että voikin yksi lista muuttaa kaapin ulkonäköä aikalailla.Ruuvvailen sen sitten joskus paikalleen kiinni.Kävin samalla katsomassa sohvia ja luulen että löydän sieltä tänne sohvankin.Päädyin kahdenistuttavaan harmaaseen vuodesohvaan.Sivutyynyt tulevat sitten vähän tummemmasta tai vaniljasta.En sitä vielä tilannut,mutta suunnitteilla on.

Elämä soljuu eteenpäin näköjään kiirehtimättä ja omalla painollaan.En enää viitsi ottaa paineita mistään asioista.Näin menee oikein hyvin eteenpäin.Silti kaikki asiat tulee tehtyä.Loppuun pieni mietelause.

“Elä elämäsi ikään kuin se olisi elämisen arvoinen niin huomaat ,että se onkin.”