7.4.2008
Niinhän siinä kävi lopulta että olin exän luona kolme yötä.Kuten arvaatte viikonloppu meni hyvin.Minulla on tyyni ja rauhallinen olo.Saimme keskusteltua monista asioista.Tuntui ihan hyvältä olla siellä.Meidän välillä oli sitä jotain,mitä ei ole minusta ollut pitkään aikaan ellei peräti koskaan.En osaa sanoa vielä tämän enempää.En tunteistani enkä siitä onko muutos pysyvää vai mitä se on.Sulattelen asioita tällä viikolla.
On hyvä kun mieskin on nyt tajunnut ettei tässä tarvitse kiirehtiä.Aikaa on.Vielä kuitenkin on sitä että minun pitäisi todistella ja vakuutella että olen tässä aidosti mukana.Koen sen kuitenkin jotenkin outona koska mehän ollaan yhä naimisissa,mutta asumuserossa.Hänhän se on minua työntänyt pois koko ajan.Eikä asiat ole lähimainkaan selvät.Enhän voi luvata ikuista onnea kun en tiedä miten meidän käy.Toiveita kuitenkin on terveestä parisuhteesta.
Uutta minulle oli kuitenkin että mies todella nyt yrittää.Hän ei enää komentele ja käske eikä yritä syyllistää.Tuli saunaillastakin jo yhdeksältä takaisin ,vaikken edes pyytänyt.Myös välillemme on kehittynyt leikkimielisyyttä ja jotain mitä en nyt osaa selittää.Saan hymyillä ja olla iloinen sekä nauraa.Eikä hän juonut itseään humalaan.Pelit eivät hallitse enää päiviämme(aamujamme).Meillä on aikaa olla vain hellästi yhdessä kosketellen,suudellen…voisin jopa käyttää sanaa rakastellen.Olemme oppineet uuttakin:)
Pelkään eniten että vauhti on silti liian kova.Itse olen yhä toipilas ja elämänhallinta kesken.Tiedän että exän pitäisi oppia olemaan yksin.Täytyy vaan toivoa että tämä erillään olo on riittävää myös hänen toipumista ajatellen.Itse vasta seuraan omalta osalta onko tämä riittävää.En halua vaarantaa omaa hyvinvointia liiallisella yhdessä ololla.Se vaikuttaa kuitenkin myös kehittyviin tuntesiin.Jos olen liikaa hänen kanssaan tunteeni saattaa tukahtua ja toipumiseni keskeytyä.
Niin…kutsuisin tätä nyt seurusteluksi.Me seurustellaan ja ollaan sitoutuneita yrittämään ratkoa ongelmamme.Hassua että keskenään naimisissa olevat seurustelee ekaa kertaa keskenään.Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.Ainakin minulle jäi ihan hyvä kuva viikonlopusta.Katsellaan viikolla tuntoja ovatko ne oikeita.
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Paluuviiteosoite
Tulipa hyvä mieli kun luin postauksesi. :=))
Ihanaa kun voitte ja osaatte nauttia toisistanne. Pitkä tie teillä on vielä edessä, mutta niin kauan kuin rakkautta riittää, kannattaa yrittää.
Olen edelleen hengessä mukana!
Kommentti Syntappi — 8.4.2008 @ 11.22
Kiitos Syntappi:)
Tämä on tosiaankin pitkä ja kivinen tie.Jos en uskoisi että tämä kannattaa katsoa loppuun en enää tässä olisi.Sisällä miehessäni on hyvä ihminen kunhan sen saa kaivettua esiin.Paljon on tapahtunut pahaa välillämme,mutta myös hyvääkin.Kovin työ onkin unohtaa pahat asiat ja vielä sen jälkeen kovempaa on saada parisuhde toimimaan terveellä tavalla.Saada luottamus toiseen.Seksi onkin aina toiminut välillämme hyvin ja nyt näyttää siltä että ollaan siinäkin päästy eteenpäin niin ja nautitaan toisitamme myös muutenkin.
Kommentti Dulchinea — 8.4.2008 @ 12.02
No jopas täällä olikin herttaisia uutisia. Mutta sehän on hienoa, jos kaiken jälkeen vielä koet, että kannattaa yrittää. Sillon se varmasti kannattaa!
Toivotan paljon onnea ja jaksamista, helppoa se ei varmasti tule olemaan, eikä sen pidäkään olla. Mutta joskus ihmiset ovat kykeneväisiä avaamaan silmänsä ja tajuamaan mitä heillä on. Toivottavasti exällesi on käynyt juuri näin, ja että hän osaa sitä myös vaalia tulevaisuudessa!
Kommentti unessani — 8.4.2008 @ 15.40
Juu, hyvä mieli tulee lukea tuollaista. Positiiviisia uutisia!
En tietysti tiedä mitä teille on aiemmin tapahtunut, mutta tuntuu että osaat pitää varasi. Se riittää. Ei joka hetki tarvitse pelätä pahinta.
Hyviä ja nautinnollisia hetkiä!
Kommentti dolce — 8.4.2008 @ 17.22
Kiitos Cherrycat ja Dolce:)
Ilman ammattiapuahan tästä ei ole pystytty selviämään ja sen myötä ovat nämä asiat auenneet.Rautalankaa on väännetty molemmin puolin ja löytynyt ne asiat miksi kannattaa yrittää vieläkin yhteen.Vaikeaa tulee olemaan,mutta onneksi on ulkopuolista apua käytettävissä ja käytetäänkin niin kauan kun tarvitsee.
Exä kuten myös minä ollaan tosiaan huomannut mitä on ollut ja mitä ei nyt ole.Asiat on nyt laitettu tärkeysjärjestykseen.Arvostetaan toisiamme eri tavalla kun ennen.Aikaahan on nyt mennyt jo yli vuosi “asumuserossa”.Millon palataan yhteen asumaan,niin sitä ei osaa vielä sanoa.Voi mennä toinenkin vuosi.
Kyllä dolce osaan pitää puoleni ja varani nykyään ja opin koko ajan lisää.En enää päästä asioita menemään väärälle polulle.Teen niinkun hyvälle tuntuu ja jos ahdistaa niin otan sen heti hälytys merkkinä.Silti on vielä paljon edessä,mutta nyt kun yhteinen päätös on tehty niin tuntuu tosi hyvälle.Ei tarvitse roikottaa toista miestä mukana varalla.
Kommentti Dulchinea — 8.4.2008 @ 22.49