9.4.2008
Tunteet kulkevat omia latuja enkä niihin pysty vaikuttamaan.Olen koko viikon työstänyt toista miestä ulos itsestäni.Väillä olen vihainen ja välillä näen sen ihanan ihmisen johon tutustuin.En tiedä millonka hän on poistunut mielestäni ja sydämmestäni,mutta toivon että pian kuitenkin.
On vaikeaa surra toisen menettämistä ja toisaalta iloita toisen olemista.Kun taas perjantaina menen exälle heitän toisen miehen syrjään ja keskityn vain parisuhteeseen.Nauttimaan oman miehen läsnäolosta.Uskon vakaasti tehneeni oikean päätöksen.Siltikin vaikka kaikki menisi mönkään ja jäisin yksin.
Tiesin että toisesta miehestä irroittautuminen olisi vaikeaa,koska olen yrittänyt sitä jo vuoden.Toisaalta taas en ole halunnut päästääkään irti.Nyt se kuitenkin on tehty.Olen tehnyt päätökseni.Tuskaa ja surua tuntien.Kohta kaksi viikkoa viimeisestä tapaamisesta.15 päivää viimeisimmästä viestistä.Kyllä tämä tästä etenee päivä päivältä.
Monet ovat sanoneet että älä palaa enää exään.Siinä on kuitenkin hyvät puolensa.Ne asiat joiden takia hänet aikanaan valitsin.Ne eivät ole jääneet pois.Sain häneltä viestin jollaisia en ole häneltä ennen saanut(Minulla on ikävä kukkasi mettä).Arvostan sitä tosi paljon.Hän tosiaan yrittää.En vaan itse pystynyt heittäytymään leikkiin mukaan.Kunhan aikaa kuluu niin suhteemme kehityy oikeaan suuntaan varsinkin kun nyt häiriötekijät on poistettu.
Olen loman tarpeessa monesta syystä.Kohta minulla onkin talviloma.Toivottavasti jaksan sinnitellä sinne asti.Olen yhä väsynyt.En aio viettää koko lomaa exän kanssa.Tarvitsen ne päivät itseäni varten.Minun on saatava huilata ja tehdä omia juttuja.Aion nauttia vapaistani ja hemmotella itseäni.Kasvatan henkistä pääomaa että jaksan jatkaa parisuhderemontin parissa.
Tämän artikkelin kommentit RSS-virtana.
Paluuviiteosoite
Jaksamista sinne lomaan saakka! Pitää paneutua lukemaan paremmin kuulumisiasi, mutta tulin sanomaan, että sinulle on tunnustus blogissani
Kommentti Anis — 10.4.2008 @ 20.28
Kiitos Anis
Jaksuja myös sulle ja paranemista.Käyn tunnustuksen poimimassa nyt kun luulen osaavani 
Kommentti dulchinea — 10.4.2008 @ 20.48
Hei, ethän sä olltukaan lopettanut kirjoittamista. Kiva! Pelkäätkö sä yksinoloa vai oletko tunnetasolla varma tästä sun ja x:n suhteesta? Taitaa tosin x olla jo nykyinen ;D
Kommentti voimissain — 10.4.2008 @ 23.42
En kokonaan ole lopettanut.Vähentänyt vain.Käyn tänne kirjaamassa ylös muistiin miten prosessi etenee ja miten tässä lopuksi käy.Pakko purkaa joitakin asioita ulos vieläkin.
En pelkää yksinoloa enää.Olen sitä joskus aikoinaan pelännyt.Sillon kun aloin aikoinaan olemaan mieheni kanssa.Talon hoitamisen ja yrityksen myötä se pelko jäi pois kun on joutunut ottamaan niistä vastuun.Täällä ollessa huomasin viimeistään,että selviän kyllä kaikesta yksin ja suunnitelmani ovat sellaisia ettei haittaa onko yksin vai kaksin.
Tunnetasolla olen varma tästä.Toinen mies keikuttaa kyllä venettä kovastikkin ja saa välillä minut epäilemään omia tunteitani.Sen verran sekavaa viestiä minulle antaa itsestään.Siksi hänet hylkäänkin kun en jaksa ottaa selvää koko ajan mitä hän oikein meinaa.
En oikein osaa vielä sanoa exän olevan nykyinen vaikka nyt yritämmekin yhteistä tulevaisuutta.Ei tämä niin varmalla pohjalla ole.Luottamusta ei ole tarpeeksi välillämme.Sitoutuneita kyllä ollaan ja ehkäpä jonain päivänä voin sanoa että hän on entinen x.Täytyy kyllä myöntää että elämäni mies hän on.
Kommentti Dulchinea — 11.4.2008 @ 12.21