Niinhän siinä sitten kävi että mieheni kompastui samaan kun ennenkin.Tämä sama tapahtui myös vuosi sitten.Mikään ei mennyt erilailla.Hän oli eri paikkakunnalla erään asian tiimoilta kuten vuosi sitten ja sai kuulla samat asiat kun vuosi sitten.Minut on kuulemma taas nähty toisen miehen kanssa.Tämähän taas ei pidä paikkaansa,mutta kun hänelle on kerrottu niin täytyyhän sen olla totta.Arvatkaa jaksanko kuunnella toistamiseen perättömiä syytöksiä?Jos mieheni on tuollainen idiootti niin antaa olla.Ette edes usko mitä sain taas kuulla.No en enää kuuntele.Lähdin loppujen lopuksi pois.Minun syyksihän tämä meni.Minä kuulemma haluankin juuri tätä.No saamansa pitää sitä mitä tilaa.
Avioliittoni on nyt päättynyt kuten myös seksisuhteeni mieheni kanssa.Enää menen sinne siivoamaan omat loput tavarani pois eli talon myynti kuntoon.Hän ei suostunut tarjoukseeni,vaikka se on reilusti alle oikean myyntiarvon.Asioitani laitan nyt hoitamaan lakimiehet.En enää jaksa/viitsi jauhaa tätä samaa yhtään kauemmin.Kävi sitten miten tahansa.
Taas tuli todistettua se että mieheni ei kykene muuttumaan ja että kun sukset menee ristiin,niin ei niitä edes aika selvitä.Hän on yhä kykenemätön joustamaan.Tämän päivän itkujen jälkeen on aika lopettaa vanha elämä lopullisesti ja aloittaa uusi.
Kaikki samat uhkailut ja syyllistämisethän sieltä tuli.Hänelle ei voi olla suhdetta minun kanssa jos en suostu olemaan naimisissa.Sorruin kyllä sitten itsekkin sanomaan kaikenlaista.En enää viitsinyt välittää kun tämä on jo ennenkin käyty läpi.Ehkäpä hän kuitenkin tätä toivoikin.Kuka sen tietää mitä sen päässä liikkuu.Monet lauseet käänti nurinperin.
Itkemisen jälkeen olen ok.Katsotaan miltä tuntuu huomenna.Tavallaan olen helpottunut kun ei enää tarvitse yrittää saada suhdetta kuntoon.Voin keskittyä nyt täysin vain omaan elämään.
Voi harmi! Vaikka tottahan se taitaa olla - harva meistä pystyy kuitenkaan muuttamaan sisintään. Ja ne luurangot, ne vasta sitkeitä ovatkin ja tahtovat kolista sieltä kaapista ulos ihan väkisinkin.
Tätä yritin myös exälleni aikanaan selittää, kun hän väitti muuttuneensa. Puoli vuotta menikin hyvin, sen jälkeen taas unohtui täydellisen puolison rooli, ja kaikki romahti.
Jaksamista Dulchinea!
Kommentti unessani — 12.5.2008 @ 15.45
Kiitos cherrycat.
Kyllä se on pakko vaan todeta että kun perusluonne on mustasukkainen/kontrolloiva niin eipä sitä voi mitään muuta odottaakkaan.Heti uskotaan ennemmin vierasta ihmistä kun sitä kuka on lähellä.Hän sanoi että se oli kysymys,mutta kyllähän minä ukkoni tunnen ja suora syytöshän se oli.Ei siihen voinut puolustautua millään tavalla.Hän ei antanut minulle muuta vaihtoehtoa kun että tunnusta asia jota ei ole tapahtunut.Kyllä mulla meni luotto ja usko lopullisesti.Tästä ei enää ole paluuta.Hän sanoi paljon muutakin sellaista joita en voi hyväksyä normaalin ihmisen toimintana.
Onneksi olen pysynyt jalat maassa enkä ole antanut hänen painostaa minua mihinkään mitä en itse ole halunnut.Olen mennyt omien voimavarojeni mukaan.
Kommentti dulchinea — 12.5.2008 @ 16.03
mustasukkaisuus on sairaus. Siihen voi tarvita apua.
Luottaminen on vaikeaa…
Kommentti Tomi — 13.5.2008 @ 8.33
Hei Tomi! Kiva kun kävit kommentoimassa.Se on totta että se on sairaus.Toiset vaan ei millään siitä sairaudesta toivu.Kun hyväksyy itsensä ja tajuaa ettei toisen tekemisiä voi hallita eikä toista voi kontrolloida on jo toipumisessa pitkällä.Jokainen on vapaasta tahdosta toisen kanssa.Ei siinä mitkään määräilyt ja pakottaminen auta.Pitää vaan tajuta päästää irti ja luottaa eikä koko ajan epäillä pahinta.
Itsekkin tunnen joskus mustasukkaisuutta,mutta kun tajusin etten voi mitään toisen ihmisen tunteille tai tavoille tai haluille,niin olen siitä päässyt irti.Tyydyn siihen mitä saan ja annan sen mitä itse pystyn.Se kyllä riittää.
Kommentti dulchinea — 13.5.2008 @ 10.13