Ajatukseni ovat vieläkin aikalailla solmussa järkytyksen takia.Olen järkyttynyt ainoastaan siitä tiedosta ketä tämän takana on.Se on kamala tieto ja saa minut yhä itkemään.Se että olen luottanut näihin ihmisiin ja he ovat olleet niin petollisia ja kaksinaamaisia minua kohtaan.Kaikki asiat kiertävät päässäni ja kertaan mennyttä vuotta.Tekemisiäni ja sanomisiani.Mietin viimeisiä mieheni sanoja.Hänen motiiviaan tekoonsa.
Hän sanoi minulle että hänen oli pakko saada tietää mitä minun päässäni oikein liikkuu,mitä minä ajattelen ja millainen ihminen oikein olen.Siinä hänen motiivinsa tekoonsa toimeksiantajana.Kolmannen osapuolen motiiveja en tiedä vielä tarkalleen,mutta aavistuksia on.Niinhän minunkin oli saatava tietää kuka ja millainen ihminen hääräsi välissämme sotkemassa ja vaikeuttamassa elämäämme.Ihan kun ei olisi ollut jo tarpeeksi vaikeaa muutenkin.Kysyinkin mieheltä että näinkö hän todella saa tietää millainen ihminen olen.Mitä ajattelen oikeasti ja mitä tunnen.Hän ennemmin uskoi kolmatta osapuolta kun kuunteli minua tai luotti siihen mitä hänelle itsestäni annoin ja kerroin.Vieläkin on vaikeaa uskoa ettei mieheni oppinut tuntemaan minua näiden vuosien aikana.Sitä mitä sisimmässäni olen.Mieheni ei näköjään kykene tuntemaan vuorovaikutusta kahden ihmisen välillä tjms.En vielä osaa nimetä asiaa oikein.
Tätä samaahan minä itsekkin olen joutunut pohtimaan jo kaksi vuotta.Mihin hukkasin itseni.Sen todellisen iloisen,rohkean,rennon minän.Sen joka ei ole kireä kun viulunkieli,ei ole ahdistunut ja stressaantunut,antaa kaiken ehdoitta vaatimatta mitään.Rakastavan,reippaan,toisista huolehtivan minän.Sen joka huokuu onnea ja elämäniloa.
Olen saanut palautetta itsestäni.Minulle sanottiin taas että olen kuin eri ihminen kun en ole mieheni kanssa.Olen rennompi ja oma itseni.Se kuulosti hyvälle.Saada varmuus siitä että on taas löytänyt hyvän olon ja että olen taas se ihminen jona minut tunnetaan.Jona ne minulle rakkaat ihmiset minut tuntevat.
Mieheni mielestä taas minusta on nyt tullut huono ihminen,kevytkenkäinen,narsisti,tunteeton ja kylmä ihminen,joka on erittäin laskelmoiva,huono nainen,valehtelija jne. en nyt muista kaikkea.Lista on pitkä.Hän on nyt omasta mielestään saanut todistettua nämä väittämät todeksi.Miten väärässä mieheni onkaan.Kaiken lisäksi hän on pitänyt kuulemma huolen että entisellä paikkakunnallani kaikki nyt ovat saaneet tietää millainen ihminen oikeasti olen eikä tämän perusteella tule jäämään yhteen paikkakuntaan.
Voisin siis nostaa syytteen perättömän tiedon levityksestä.En nyt kuitenkaan pysty katsomaan asioita kovin neutraalisti,joten annan vielä ajan kulua ja mietin mitä teen näiden asioiden suhteen.
Parasta tässä on se että olen nyt se henkilö joka olen oikeastikkin.Rehellinen ja sinut itseni kanssa.Anteeksi antava,hyvä ihminen.Aito toiset huomioon ottava.Täynnä rakkautta toisia kohtaan.Monilta henkilöiltä käyn nyt pyytämässä anteeksi kun olen joutunut heitä pitämään piinapenkissä ja loitolla minusta.Nyt siihen ei ole tarvetta kun tiedän varmasti heidän olevan syyttömiä.Surullinen olen myös mieheni puolesta kun hän on joutunut turhaan kärsimään,vaikka olisi voinut valita toisinkin.Se on kuitenkin ollut hänen valintansa,vaikka väittääkin minun pakottaneen hänet moiseen tekoon.
Elämäni jatkuu.Päivä päivältä paranee.Tulen vielä kertomaan myös niistä hyvistäkin asioista joita viimeisen kolmen viikon aikana on tapahtunut.Niitäkin on paljon.Olen onnekas kun elämääni mahtuu niin paljon hyviä ja minua rakastavia henkilöitä.
Voi vitsi, kyllä varmasti menee aikaa toipua yllättävästä ja järkyttävästä tiedosta. Toivottavasti kuitenkin ne asiat lutviutuisivat ja saisit ihan oikeasti aloitettua elämäsi alusta.
Vaikeuksien kautta voittoon, vaikke se aina helppoa ole! Kovasti jaksamista ja tsemppiä!
Kommentti unessani — 19.5.2008 @ 10.20
Ikäviä käänteitä siis sullakin. Onneksi sait kuitenkin jutun selville, vaikkakin se on kaikkinensa ollut tottakai suuri järkytys. Jaksamista minunkin puolesta!
Kommentti April — 19.5.2008 @ 13.11
Kiitos Cherrycat ja April.
Tää päivä on ollut kamala,mutta nyt iltaa kohti on jo olo helpottunut vähäsen.Kyllä tämä kaikki on vielä ohi joskus.Päivä päivältä helpompaa.Tottuuko täydelliseen yksinäisyyteen, sillä en usko että tulen luottamaan kehenkään pitkiin aikoihin.
Kommentti dulchinea — 19.5.2008 @ 22.40