Nean tarina

Olkoon tämä tarina kaikille opetuksena miten voi käydä nykyään tässä maassa naiville ja rehelliselle ,avoimelle ihmiselle.Näihin välissä oleviin päiviin mahtuu paljon tapahtumia.Ensin ajattelin etten edes kirjoita,koska tämän näkee kaikki jos sen taas aukaisen salauksesta.Tarve purkaa on kuitenkin suurempi ja jos saan vertaistukea on se minulle nyt erityisen tärkeää.Minun on yhä vaikea uskoa tätä kaikkea todeksi.Varsinkin sitä ketä on tämän kaiken minulle tapahtuneen vainon takana.Tätä on kestänyt aktiivisesti yli vuoden ja pienessä mittakaavassa jo vuosia.En vain ole voinut uskoa tätä siitä henkilöstä,vaikka olenkin saanut vinkkiä tähän jo aikaisemminkin.

Ensiksi totean että olempa ollut sinisilmäinen ja erittäin naivi.Toiseksi sanon että onneksi tämä selvisi.En kuitenkaan nyt kerro kaikkea.Tulen vielä kertomaan koko tarinankin.Nyt sitten itse aiheeseen.

Ensinnäkin olen hakenut avioeron kakkosvaihetta.Sain siihen miehenikin allekirjoituksen ja prosessi etenee nyt nopeasti.Minulle selvisi keskiviikkona lähes kaikki asiat.Tänään loput.Luultavasti ilmenee muutakin.Kaikki se mitä olen kokenut ja kestänyt ja uskonut on ollut jotain mitä en tahdo ymmärtää.

Olen monesti ihmetellyt mieheni käyttäytymistä ja nyt se minulle selvisi mikä tämän kaiken takana on.Ihmetellyt miksi hän ei parane vaan aina ajautuu takaisin pohjalle hyvän nousun jälkeen ja miksi kimpaantuu asioista jotka eivät ole totta,mutta pitää niitä totena.Ei usko minun sanaa jne.Ihan kun joku ei haluaisi että päädymme takaisin yhteen tai että meillä menisi huonosti koko ajan.

Minun tekemisiäni ja elämääni on seurattu ja raportoitu miehelleni koko ajan.Nyt jo yli vuoden verran.Näin kauan meni ennenkun sain selville henkilön kuka tämän avioliittoni sabotoimisen taustalla on ,kun yritämme saada asioita kuntoon.Raportoijan motiiveja en tiedä,mutta poliisi luokitteli hänet erittäin henkisesti sairaaksi ihmiseksi,jonka todellisia motiiveita ei voi ymmärtää.Kävin siis tämän asian johdosta poliisilaitoksella tekemässä asiasta tutkintapyynnön saadakseni tämän henkilön nimen selville ja saadakseni tälle henkilölle lähestymiskiellon.Se kuka tämän takana on ,onminulle shokki ja koska kyseessä on läheinen ihminen en tiedä vielä haenko nyt lähestymiskieltoa vai mitä teen.Luultavasti käyn laitoksella vielä keskustelemassa asiasta.

Toinen johon pitäisi tehdä lähestymiskielto on mieheni.Koko lopullinen selviämis vyöryhän alkoi viikonloppuna.Hän intti asioita joita ei voi kukaan tietää paitsi eräs ihminen.Kiistin siis kaiken ja jatkoin niinkuin ennenkin.Kala kävi syöttiin.Hänen hyökkäävä käytöksensä keskiviikkona oli pelottavaa.Olin koko ajan valmis soittamaan poliisin paikalle.Hän siis ryntäsi tänne minun asuntooni ja ensimmäiseksi puhelimeni kimppuun.Onnekseni valitsi väärän puhelimen ja sain omaani näppäillyksi poliisin numeron.Hän siitä vähän rauhoittuikin.Se hänen käyntinsä paljasti minulle monet epäilykseni todeksi,mutta myöskin monet epäilykseni saivat oikean kohteen.Menin ja kerroin koko tarinan poliisilaitokselle ja ilmoitin miehelleni missä mennään.Hän puheillaan vahvisti epäilyksen,johon sain tänään selvyyden.Nyt mietin mitä teen seuraavaksi tälle asialle.

Tämän tutkinnan ajan olen siksi pitänyt Blogini salattuna.Ettei asianomainen saa vihiä mitä tapahtuu ja vetäydy kulisseihin odottamaan vasta iskua.Nyt se ei enää haittaa sillä juttu on ratkennut ja voin rauhassa aloittaa nyt pelottoman elämän.Vainoajallani on nyt nimi vihdoinkin.Kukaan ei nyt enää pääse kyttäämään minua ja raportoimaan tekemisiäni ilman että tiedän totuuden siitä kuka/ketkä tämän kaiken takana on.

Kävin siis myös exän luona.Hän oli vahvasti humalassa ja tiesin,että minun ei ole vara jäädä sinne joten esitin asiani ja yritin lähteä.Hän seurasi perässä yrittäen koskea minuun.Minä huusin ettet koske.Hän tunki autoni ovenväliin itsensä ja vaikka lähdin liikkeelle hän ei päästänyt irti.Huusin ja käskin irroittautua.Puhelimessa oli koko ajan poliisin numero ja kerroin että laitoksella he tietävät minun olevan täällä.Pääsin pitkän yrittämisen jälkeen lähtemään.Kyllähän hän ehti minulle taas kertoa kaikki uhkaukset ja kiristykset jne.Olen jo oppinut kaiken joten vastaukset niihin löytyivät.Hyvä minä! Enää minua ei pysty nujertamaan ja alistamaan.

Tämä vuosi on ollut raskas,koska olen joutunut tutkimaan niin monia ihmisiä ja mahdollisia heidän motiiveitaan minua kohtaan.Sitä voisiko kyseessä olla tuo vai onko se vainoaja tuo.Työkaverit/Ystävät/Puolituttavat jne.Minun lähiympäristössäni kun on niin paljon ihmisiä.Se kuitenkin oli selvää,että se on minulle erittäin läheinen ihminen ja myös exälleni.Suurin ällistyksen aihe on se kuinka nämä kaksi henkilöä ovat pitäneet pokan valehdellessaan minulle jo yli vuoden,sekä se kuinka mieheni on valehdellut minulle suojellessaan tätä henkilöä.

Niinhän siinä sitten kävi että mieheni kompastui samaan kun ennenkin.Tämä sama tapahtui myös vuosi sitten.Mikään ei mennyt erilailla.Hän oli eri paikkakunnalla erään asian tiimoilta kuten vuosi sitten ja sai kuulla samat asiat kun vuosi sitten.Minut on kuulemma taas nähty toisen miehen kanssa.Tämähän taas ei pidä paikkaansa,mutta kun hänelle on kerrottu niin täytyyhän sen olla totta.Arvatkaa jaksanko kuunnella toistamiseen perättömiä syytöksiä?Jos mieheni on tuollainen idiootti niin antaa olla.Ette edes usko mitä sain taas kuulla.No en enää kuuntele.Lähdin loppujen lopuksi pois.Minun syyksihän tämä meni.Minä kuulemma haluankin juuri tätä.No saamansa pitää sitä mitä tilaa.

Avioliittoni on nyt päättynyt kuten myös seksisuhteeni mieheni kanssa.Enää menen sinne siivoamaan omat loput tavarani pois eli talon myynti kuntoon.Hän ei suostunut tarjoukseeni,vaikka se on reilusti alle oikean myyntiarvon.Asioitani laitan nyt hoitamaan lakimiehet.En enää jaksa/viitsi jauhaa tätä samaa yhtään kauemmin.Kävi sitten miten tahansa.

Taas tuli todistettua se että mieheni ei kykene muuttumaan ja että kun sukset menee ristiin,niin ei niitä edes aika selvitä.Hän on yhä kykenemätön joustamaan.Tämän päivän itkujen jälkeen on aika lopettaa vanha elämä lopullisesti ja aloittaa uusi.

Kaikki samat uhkailut ja syyllistämisethän sieltä tuli.Hänelle ei voi olla suhdetta minun kanssa jos en suostu olemaan naimisissa.Sorruin kyllä sitten itsekkin sanomaan kaikenlaista.En enää viitsinyt välittää kun tämä on jo ennenkin käyty läpi.Ehkäpä hän kuitenkin tätä toivoikin.Kuka sen tietää mitä sen päässä liikkuu.Monet lauseet käänti nurinperin.

Itkemisen jälkeen olen ok.Katsotaan miltä tuntuu huomenna.Tavallaan olen helpottunut kun ei enää tarvitse yrittää saada suhdetta kuntoon.Voin keskittyä nyt täysin vain omaan elämään.

Tänään alkoikin pääsiäisen odotus tästä pitkästä perjantaista.Toivonkin että tämä myös on pitkä päivä,että saa huilata oikein kunnolla.

Eilen olin jo niin väsynyt,että nukuin ensin päikkärit töiden jälkeen ja melkein suorilta jatkoin yöuniin.En jaksanut tänne edes kirjoitella kuulumisia.

En tiedä mikä niin kovasti taas tekee minut väsyneeksi.Eikö tästä jatkuvasta väsymyksestä pääse eroon millään.Toki on ollut aika raskasta töissä.Olen nyt kaksi viikkoa tehnyt projekteja valmiiksi ja näyttää siltä että uusiakin taas tulee.Välillä menin “huilaamaan” omiin hommiin kun en jaksanut olla jalkeilla koko päivää ja tehdä ajatus/suunnitteluhommaa.Ajatukset eivät pysy kasassa.Yritin pitää myös reilummat tauot.Viime syksynä oli ihan kiva tehdä näitä hommia kun en halunnut pysähtyä hetkeksikään,mutta nyt oikeastaan kaipaan rauhallisempaa menoa.Silloinhan laihduin tosi rajusti.Jos näitä töitä teen vielä jatkossakin,niin aion kyllä hakea palkkaa lisää.Sehän jäi pyytämättä kun johtaja vaihtui ja hän ei virallistanut toimintaani.En koe nyt olevani niin kunnossa että pystyisin tätä tekemään jatkuvasti.Ainakin jotain muutoksia tähän täytyy tehdä.Muutoksia on kyllä tulossa,mutta en tiedä helpottavatko ne minun hommiani.Vastuuta on kumminkin tullut lisää.Se mikä on muuttunut viime syksyyn verrattuna on se,että en enää kuullut niitä v-mäisiä huuteluita yms.Kiusaajat ovat jättäneet minut ainakin toistaiseksi rauhaan.Ehkäpä he ovat vihdoinkin huomanneet,että vaikka he kuinka huutelevat ja “kantelevat”,niin teen silti näitä hommia.Huomasin kyllä joidenkin jupisevan keskenään,mutta eivät nyt nostaneet isoa haloota asiasta.Jotain on kyllä tapahtunut.Ehkäpä jotkut ovat huomanneet,että se mitä tein syksyllä olikin hyödyllistä ja nyt kun olin pois niin työnteko ei mennytkään niin sujuvasti.

Totean siis,että olen vieläkin uuvuksissa vuosien painolastin takia.Luulin että kun stressitekijät on poistettu niin helpottaa,mutta ei tämä käykkään ihan hetkessä.Laitankin tähän toipumiseen lisää aikaa.Arvioin asiaa uudestaan syksyllä kesäloman jälkeen.Onhan se oikea kesäloma ties kuin moneen vuoteen.Jospa saisin silloin huilattua itseni kuntoon.

Se mitä muuta tajusin eilen on että olen saanut olla rauhassa myös sukulaisilta.Kukaan ei ole kahteen viikkoon soittanut ja yrittänyt saada minua hoitamaan asioitaan kuntoon.Kukaan ei ole vaatinut mitään minulta.Eilen velipoika kuitenkin soitti.Helpotus on suuri kun minun ei tarvitse olla hänen sotkuissaan enää mukana.Tuli ns. vapauttava päätös.Onkin ollut ihan kiva kun ei ole joutunut minkään sotkun keskelle.Siitä johtuu tämä minun outo tyhjä olo.Ihmettelinkin mitä oikein puuttuu.Tämä välissä olohan se puuttuu:)

Exäni soitti myös eilen.Olin jo hyvässä unessa ja en edes meinannut tajuta mikä minut herätti.No jaksoin jutella siihen asti kunnes tuli sanat”kyllä lyötyä taas lyödään”.En jaksa kuunnella enää hänen valitustaan.Tekisi asioilleen jotain eikä aina vaan valittais minulle.Olen tuota saanut kuunnella 9 vuotta.En enää jaksa kuunnella sekunttiakaan ja niinpä toivottelin saman tein hyvät yöt ja luuri kiinni.Hän on nyt rypenyt omassa keitoksessaan yli vuoden,vaikka ei ole ollut siihen edes mitään syytä.Kun sieltä lähdin viikko sitten,niin sanoin kun se tilanne oli päällä eli hänen mielenosoitus alkoi,että juuri tätä en kaipaa ja juuri tämän takia en tänne tule asumaan.Ei kukaan jaksa aikuisen lapsellista mielenosoitusta.Nämä tilanteet johtivat lähes joka kerta puukkohippasille.Nyt en halunnut katsoa niin pitkälle vaan lähdin.Olen vieläkin järkyttynyt niistä.Hän ei todellakaan tajua miksi olemme eroamassa.Hänestä kaikki on hyvin kun jätän ystäväni ja alan rakastamaan häntä.No olen päätökseni tehnyt jälleen kerran ja nyt todellakin jatkan eteenpäin.Enää ei edes hyvä seksi saa minua sinne palaamaan.Muutaman kuukauden päästä koko juttu on virallisesti ja lopullisesti ohi.

Muista miesasioista sen verran että…En voi niistä tänne enää kirjoitella ainakaan julkisesti.Se miksen johtuu lukemastani lehti jutusta.Siinä nainen piti blogia ja exä oli ilmeisesti tunnistanut ja mennyt tämän uuteen kotiin ja tappanut mustasukkaisuuden puuskassa.En halua joutua enää exäni tappolistalle enkä mahdollisesti jos joskus tapaan jonkun miehen jonka kanssa synkkaa altistaa häntä exän käsittelyyn.Toinen mies joutui exäni takia ensin tappolistalle ja sitten hakkauslistalle.En halua kenenkään kokevan samaa kohtaloa.Exäni kun saattaa joko jo lukea tätä tai löytää tämän myöhemmin.Terveenä exäni ei tällaista tee,mutta sairaana kyllä.Hänen sairautensa voi jatkua ikuisuuden tai päättyä jo huomenna jos vain itse tahtoo sen päättyvän.

Olen väsynyt,mutta tyytyväinen.Nyt kun saisin jonkun energia piikin,niin jaksaisin tehdä jotain mikä piristää mieltäni.Piristystä on kyllä tiedossa,mutta se odottaa vielä tulemistaan.Taidan sittenkin laatia listan siitä mitä itselleni teen.Kaikki rästihommat alta pois kiusaamasta ja mietittävä mikä on tärkeää ja mikä ei.Parturiin ehdottomasti ja hierojalle voisi varata säännöllisen ajan myös jokapäiväinen lenkkeily ei olisi pahitteeksi,mutta sen estää yhä tuo kipeä varvas.Sopisikohan uinti sijaiseksi?Vitamiineja pitäisi popsia säännöllisesti.Ruokavalio muuttaa terveellisemmäksi ja säännölliseksi muutenkin.Näillähän jo pääsisi ainakin alkuun.

Tällä hetkellä koko elämä on täynnä odotusta.Monenlaisia odotuksia.Nyt odotan,että sopimusmies  tulisi käymään.Hän ei eilen saapunut.Ilmoitti illalla että tuli muuta menoa.Toivottavasti tulee tänään,että saan olla jännittämättä ja sotkea rauhassa.

Sitten odotan pääsiäisen pitkää lomaa ,että pääsen laittamaan kotia kuntoon.Kävin ostamassa jo suklaamunia ja tulppaaneita ison kimpun…niin ja mämmiä.Aion rentoutua kunnolla ja hemmotella itseäni.Varastossa on vielä monenlaista roinaa setvittävänä.Verhot odottaa silittämistä, jne.

Odotan myös ystävän näkemistä.Hänellä on pesuainekutsut.Pääsen pitkästä aikaa muihinkin kuvioihin.

Odotan myös eropapereiden saapumista,että saa hommaa vietyä eteenpäin ja saa talon myyntiin.Sen elämän vaiheen päättymistä.Se aika koittaa kohta.Ehkäpä kolmen viikon päästä ja siitä vielä jokunen aika.Helpotus tulee olemaan iso.

Täytyy myöntää että odotan myös näkeväni toisen miehen aikaansaannoksia…no voisin kyllä nähdä häntäkin.Kunnon juttutuokiosta on jo aikaa kovasti.Odotan myös kuulevani häneltä onko lupaukset toteutettavissa.Onko mikään mitä hän on sanonut ollut odotusten arvoista.Onko ylipäätään mitään odotettavaa sieltä suunnasta.

Odotan myös kesää ja sitä mitä se voisi minun elämään tuoda.Kesälle olinkin ehtinyt jo suunnitella monenaista,mutta suurin osa näistä odotuksista ei toteudukkaan.Täytyy tehdä uusia suunnitelmia.

Missä tässä nyt mennään?Onko elämäni muuttumassa tylsäksi odottamiseksi?Enkö voisi vaan pistää vaihteen silmään ja olla odottamatta?Alkaisin ihan oikeastikkin elää.Luulen että vasta kun exän kanssa asiat ovat 100% selvät voin vasta lakata odottamasta.Nyt olen tämmöisessä välivaiheessa.En maassa muuten ilmassakaan.Leijun tuulen vietävänä eteenpäin.Onneksi kesä on tulossa ja siitä ei voi alkaa muuta kun uusi upea vaihe elämässä.

On ollut mukava käydä lukemassa toisten juttuja.Miten heillä menee prosessi eteenpäin.En vaan aina saa sanotuksi mitä haluan ja usein jää kommentoimatta sen takia.Monesti olen alkanut kirjoittamaan ja huomannut etten saa laitettua sanoja ymmärrettävään muotoon.Nytkin minulla on sellainen vaihe menossa etten saa aikaiseksi kirjoittaa kunnon kommentteja.Olen kuitenkin hengessä mukana tukemassa taipaleella kohti parempaa huomista.

Mitä muutakaan elämä on kun rypemistä pohjamudissa.Juuri kun luulee kaiken olevan hyvin ja mikään ei voi viedä alas,niin sillon juuri se tapahtuu.Vaikka kuinka varautuisi pahimpaan niin et ole koskaan valmistautunut siihen kuitenkaan.

No ei minulla ihan noin huonosti mene kuitenkaan.En ole vielä tippunut kun muutaman askeleen.Pelkään kyllä putoavani.

Exän luona meni kuten ounastelinkin,vaikka arvioin siellä tilanteen toisin.Päätin sittenkin mennä sinne ja toisaalta hyvä että menin.Tämä alkoi menemään niin väärälle raiteelle taas kerran, että muuta ei ollut tehtävissä.Valitettavasti ne merkit näkee kun homma lipsuu alamäkeen.Exä ei tietenkään ymmärtänyt.Sehän on selvää.Molempien parhaaksi tämä oli.

On kamalaa katsoa kun toinen alenee uhkailemaan ja kiristämään.Hyökkää nyrkkien kanssa eteen saadakseen haluamansa vastaukset ja lupaukset.

En ehtinyt sanoa lausetta loppuun kun hän veti herneen nenään ja lähti hakemaan kaljaa.Pohjia oli jo jonkun verran,mutta en pitänyt häntä niin humalaisena etteikö olisi pystytty normaaliin keskusteluun.Oli todella asiallinen koko illan.Todellakin luulin hänen olevan kunnossa.No sitten kaljan saattelemana kaikki alkoi.Minä tottakai pidin viisaimpana lähteä ennenkun syytökset minua kohtaan kasvavat niin suuriksi,että väkivalta astuu kuvaan.En ehtinyt tarpeeksi nopeasti.Jäin tilanteeseen.Nämä ovat hänen mielen tuotoksiaan.Totuutta näissä ei ole juurikaan.Seuraavaa sain kuulla.”jätät minut että saat olla toisen miehen kanssa”Jos nyt lähdet hankin uuden naisen”Jos nyt lähdet kirjoitan avioeropaperit heti eteenpäin.Tämä on loppu.Enää ei tarvitse ikinä tulla tänne”Kuka on Pekka”Kuinka monta miestä sinulla oikein on”Olet pettänyt minua muidenkin kanssa ja vieläpä keväästä asti”Tapan itseni”Minulla ei ole ketään”Kukaan ei välitä”Minulla on huono itsetunto”…ja sitten se toinen puoli…”Älä lähde”Minulla on ikävä”Tulisit kotiin”Jutellaan vielä” jne.

Totuus syytöksiin tulee tässä.Minulla ei ole ollut kun yksi suhde joka loppui jo vuosi sitten valitessani mieheni ja avioliittoni korjaamisen.Suhde ei edes kestänyt kauan.Toki hänen kanssaan olemme vielä yhteydessä viestitellen joskus ja ystävinä.En nytkään ollut jättämässä miestäni kenenkään takia,vaan molempien toipuminen on estynyt ja lähtenyt alamäkeen.Eilisen jälkeen näen että exän kohdalla mennään aika alhaalla.Itse olen paremmassa jamassa ja toivun kyllä.Ainoastaan sydämmessä tuntuu raskaalta toisen takia.

Olin kännipäissäni mennyt sanomaan jotain sellaista joka ei ollut totta tai ainakin hän väänsi sen sillai että minulla oli suhde tämän Pekan kanssa.Tätä asiaa hän on nyt hautonut päässään jo kolme viikkoa.Senhän arvaa mitä sillä saa aikaiseksi.Nyt ymmärrän miksi hän on taantunut noin paljon.Totuus on että Exäni ei koskaan parane.Säälin jo nyt hänen tulevaa naistaan,jos astuu kuvaan tässä vaiheessa.Myöhemmin kyllä hän on ihan hyvä mies.Nainen ei vaan saa suostua alistettavaksi ja kontrollin piiriin.

Harmi että exäni ei näe minun olevan hänen kanssaan hänen itsensä takia ,vaan luulee minun kuvittelevan hänet joksikin toiseksi mieheksi.Tiedän ,hän on sairas.Hän ei myöskään ymmärrä etten palaa hänen luokseen niin kauan kun hän yrittää elää minun kautta ,eikä suostu itsenäiseen elämään.Hän tarvitsee kontrollointia tukeakseen itetuntoaan ja saadakseen vahvistusta omille näkemyksillee.Sehän on täysin mahdotonta kun hän näkee asiat “väärin”.Kuvittelee minulle suhteen jota ei edes ole ja yrittää saada minut tunnustamaan olemattoman suhteen.

Nyt minun pitääkin alkaa pohtimaan omaa käyttäytymistäni.Mitkä ovat niitä asioita joilla minä kontrolloin exää.Niitä täytyy olla,mutta on niin vaikea niitä havaita itse.Onhan se yhtä vaikeaa havaita niitä toisessakin.Jokohan minä nyt uskon että tämä tie on kuljettu ja katsottu loppuun.Alan tekemään lopullisia valmisteluja suhteen lopulliseen loppuun.Olen irti kaikesta viimeistään Toukokuun lopussa.

Olen oikeasti tosi järkyttynyt eilisesestä.Niin järkyttynyt etten kykene edes itkemään.Eilen olisi itkettänyt,mutta en jaksanut olin jo niin väsynyt.Nyt onneksi päälimmäisenä on helpotus.

Sen vielä sanon että exä ei ole tosiaankaan ainoa syypää tähän tilanteeseen.Kannan oman vastuun asioista,mutta hän joutuu kantamaan omansa vaikkei haluakkaan.On niin paljon helpompi etsiä syyllisiä muista kun alkaa tutkimaan omia virheitä.Toivottavasti löydän kaikki virheeni ja kipupisteeni…

Haaveillen on hyvä elää,mutta niiden toteutus onkin sitten toinen juttu.Sain psykologilta tehtäväksi miettiä mitä tulevaisuudelta haluan?Mitkä ovat tavoitteeni?Mitä minä haluan?

Tämä on oikeastaan ollut minulle aika selkeää jo useamman vuoden verran ja olen askel kerrallaan mennyt kohti tavoitetta.Suurin estehän unelmilleni on ollut avioliitto ja se että en saanut aikoinaan miestäni tekemään kanssani avioehtoa.Nyt sitä estettä ei ole, koska avioehto on tehty.Minun ei tarvitsisi enää erota,mutta kuten tiedätte taustalla on niin paljon virhekäyttäytymistä että avioerokin täytyy viedä läpi.Nyt en näe minkään asian muuttuneen,eikä muutu niin nopeasti että avioliiton voisi pelastaa.Pidän silti auki mahdollisuuden olla exän kanssa yhdessä.Tulevaisuus sitten näyttää miten käy.

Silti teen asioita kuitenkin niin että olen yksin.En voi ajatella että jättäisin prosessini kesken ja odottaisin exän ensin paranevan.Voihan olla ettei hän paranekkaan persoonallisuushäiriöstään.Ystävänä kuitenkin pysyn niin kauan kun käyttäytyy ihmisiksi.

Nyt kun olen asettunut aloilleen on aika alkaa tavoittelemaan seuraavaa unelmaa joka on kesämökki.Se on ollut jo pitkään haaveessa,mutta mahdoton toive.Nyt sille ei ole estettä.Voin joko tehdä siitä ympärivuotisen eli muuttaisin sinne asumaan tai vain talviasuttavaksi kesämökiksi.Luultavasti päädyn viimeiseen vaihtoehtoon.Tämä ei tapahdu hetkessä vaan olen varannut tälle aikaa useamman vuoden.Paikka on vielä täysin arvoitus.

Haluaisin myös laajentaa omaa yritystoimintaa siten,että voisin jäädä kokonaan pois vieraasta työstä.Siitä en sen enempää.Se vaatii jonkun verran rahaa ja voi olla että ei ole järkevää satsata siihen,mutta aika näyttää lähteekö tämä asia eteenpäin.Tähän olenkin varannut aikaa useita vuosia.

Toisaalta minun ei tarvitse toteuttaa mitään noista edellä olevista.Tämä kämppä on melkein kuin tuo kesämökki.Vain järvi puuttuu.Myös muuten ei ole paineita päästä työpaikasta pois.Olen oikein tyytyväinen nykyään siellä.Myös muut asiat on nyt sillai järjestyksessä ettei yritystä välttämättä tarvitse laajentaa.

Se suurin tavoite on kuitenkin siellä eläkepäässä ja sinne on vielä matkaa.Sen ajan haluan viettää lämpimässä.Tämä perussairaus pitää kyllä siitä huolen että lämmin vetää aina minua puoleensa.Voi olla että kesämökkini onkin uklomailla.

Niin nämähän ovat vain niitä maallisia haaveita.Toki se mitä elämältä toivon on juuri oma hyvin vointi.Olla onnellinen tässä hetkessä näillä eväillä mitä on.Olla mahdollisimman terve.Kaikki muu on Boonusta.En siis oikeasti tarvitse mitään muutosta elämääni.Toki tulen kaipaamaan aina toisen ihmisen kosketusta,jos ei muuten saa läheisyyttä,niin lähden tansseihin.Hiljaa eteenpäin,sillä minulla on aikaa koko loppuelämä eikä kiirettä mihinkään.

Tämä on taas niitä päiviä kun mua masentaa tosi paljon.Ei edes joululaulujen kuuntelu tuo sitä mitä ennen eli hyvän ja rauhallisen mielen.Masentaa tämä yksinäisyys ja seksittömyys.Suurimmaksi osaksi tää treffitouhu ja sen seksiseuran etsiminen,jota nyt ei tunnu millään saavan ilman sydänsuruja.Kuka hullu kaipaa vielä lisää sydänsuruja.No minäpä tietenkin.Kyllä mun pitäs vaan antaa periksi ja unohtaa ensin nämä kaksi edellistä ennen kun lähden seuraavaa yrittämään.Itseni tuntien saan varmasti siipeeni seuraavaltakin kun oon niin tunne ihminen kuitenkin ja tuppaan rakastumaan varsinkin jos kohde on miellyttävä ja kertoilee ihania asioita korvaan.En kuitenkaan ole koskaan käyttänyt edellisen unohtamiseen laastarisuhdetta vaan olen kärsinyt ainakin kaksi vuotta ennen kun olen pystynyt seuraavan kanssa olemaan.En ymmärrä mikä minua ajaa näin kovasti uuden ihmisen syliin.Hyväksytyksi tulemisen tarvekko vai joku muu juttu?

Tää puute ja kaipuu toisen ihmisen kainaloon tekee mut hulluksi.Sitä kun toivoo löytävänsä edes jotain tähän hellyyden kaipuuseen.No ei ihan mitä tahansa vaan intohimoista seuraa suudelmineen kaikkineen.Kuuluuko tämä johonkin paranemisprosessiin?

Sen nyt kuitenkin tiedän ja tajuan etten voi suhdetta aloittaa kenenkään kanssa pitkiin aikoihin kun haavat ovat niin syvät.Jos en käsittele mennyttä niin se jää vain kummittelemaan tuleviin suhteisiin ja koitoksiin.Olen kumminkin vielä sekaisin avioerosta ja sen aiheuttamista traumoista jotka välillä tunkee tajuntaan saaden minut voimaan pahoin.Samoin usko rakkauteen on mennyt kun luulin tämän yhden minuun kohdistunutta mielenkiintoa rakastumisen aiheuttamaksi ja sitä miten hän minua käsitteli.No enää en sitä ihmettele.Hänkään ei ole toipunut exästään.Ehkä hän etsi silloin samaa kun minä nyt.

Onneksi sentään sain matkakumppanin jätettyä ja aion hänet jättää kokonaan.Ei ole sitä mitä tarvitsen.Se on tuolla jossain.Tulee sitten kun on sen aika.Vaikka sitä luulee että viestittely vie yksinäisyyttä ,niin ei kuitenkaan tunnu olevan.Tuntuu niinkuin se vain lisäisi yksinäisyyttä ja kaipuuta kuulua hetkeksi jollekkin.

Silti jaksan uskoa että vielä tulee päivä kun ei masenna ja sitä aitoa säpinää on ilman mustasukkaisuutta ilmassa.Aito ja terve kumppani pitämässä kädestä.Sanomassa että ei ole kiirettä mihinkään.Ollaan vain nyt ja tässä.

Kiikun kahden vaiheilla.Jatkaakko täällä vai aloittaa uusi.Nyt kun olen pöydän puhdistanut,niin jatkan toistaiseksi täällä, vaikka olenkin helposti löydettävissä.Viestini meni perille, niinkuin pitikin.Nyt voin taas kirjoitella vapaasti ja olokin on vapautunut.Ilmoitin miehelleni tänään etten halua jatkaa missään tapauksessa avioliittoamme sekä suunnitelmani tulevaisuuden suhteen.Jos oikein ymmärsin pääsimme yhteisymmärrykseen asiassa. Nyt ei enää kenelläkään sotkettavaa ole.Olen vapaa etsimään itselleni kumppania tai paremminkin aluksi hyvää ystävää.Olenhan ollut koko ajan, mutta jokin on kuitenkin jarruttanut irtipäästämisessä.Haluan sellaisen ihmisen jonka kanssa on hyvä olla ja hyvä olla myös ihan vierekkäin ilman seksiä.

Otan myös yhteyttä “toiseen” ja kerron että tilanteeni on muuttunut ja olen vapaa kaikilla tavoilla.Hän saa nyt tulla kylään jos vain vielä tahtoo.Enää minun ei tarvitse miettiä jatkuuko avioliitto vai ei.Halusin sen katsoa loppuun ja nyt se on tehty.Paluuta ei ole.Tiistainen kokemukseni ei hevin unohdu.Oli Hyvä että se tapahtui ja vapauduin lopuistakin kahleista irti.Näin ehkä eka kerran asiat ilman suomuja.Näky oli kaamea ja järkytys suuri kun tajusi mistä on lähtenyt pois.

Nyt aion nauttia ensin hyvistä yöunista,nukkua aamulla pitkään ja käydä saunassa .Rentoudun rauhassa ennen  kun lähden pikkujouluihin nauttimaan hyvästä ruuasta sekä seurasta.

Lopuksi kiitän vielä teitä aktiiviset lukijani palautteesta jota olen saanut .Jatketaan samaan malliin.En ole hävinnyt minnekkään enkä häviäkkäänOlen sentään jotain tästä kokemuksesta oppinut:)

Se oli elämäni vaikein päätös sillä hetkellä.Olin työstänyt sitä mielessäni jo pitkään.Ottanut selvää miten sitä haetaan ja millainen prosessi se on.Halusin tietää mitä pitää tehdä, jos sen aika tulisi.Se ei kuitenkaan mennyt niin kun olin itselleni sen selvitellyt.Järki ja tunne kun eivät kulje käsikädessä.

Puntaroin asiaa mielessäni.Lykkäsin ja lykkäsin yhä uudelleen ja uudelleen.En ollut ollenkaan varma että olisiko se oikea ratkaisu.Mielessäni oli eri vaihtoehtoja ja pohdin päätökseni tulevia seurauksia.Monet järkiperäiset asiat puolsivat kuitenkin tuota päätöstä,mutta tunne puoli harasi vastaan.Toinen ystävistäni kehoitti jatkamaan toinen oli ehdottomasti eron kannalla.Myös mieheni terveydentila huolestutti.Se kuitenkin lopulta ratkaisi koko asian.Tajusin ettei hän aikonutkaan tehdä asioittemme eikä terveydentilansa parantamiseksi mitään.Lupaili ja lupaili aina vaan uudestaan ja uudestaan  muttei toteuttanut käytännössä koska ei ollut pakko.Hän ei halunnut muuttua.Hänessähän ei ollut mitään vikaa.Olin ainoa syypää tässä sotkussa.Hän halusi minun ottavan kaiken vastuun.Pesevän yksin tämän likapyykin.Hän halusi että minä räpiköin hänen puolestaan ja alistun hänen alistavan käytöksensä alle.Hänestä se oli oikeutettua.Kestäisin kaiken mitä hän halusi minulle tehdä.Hän sanoikin minulle”Nyt saat tuntee saman kun miltä musta tuntuu”Ottaisin sen kaiken paskan niskoilleni ja rypisin kunnes rukoilisin armoa tai tappaisin itseni.

Monta viikkoa mietin tuota päätöstä, mutta hänen uhkaava käytöksensä sai minut liikkeelle.Omat pelkoni ajoivat minua siihen ratkaisuun.En uskonut sanaakaan enää hänen puheistaan.En uskonut hänen muuttuvan.Pelkäsin hänen tappavan minut tai ainakin henkisesti olisin varmasti kuollut.En halunnut enää olla tunteeton zompi, vaan tunteva nainen.Onnellinen nainen hyvässä turvallisessa, luotettavassa parisuhteessa.

Kolmannella kerralla vasta sain nuo paperit jätettyä.Siinä meni kaksi viikkoa.Olin unohtanut ottaa hänen sotutunnuksen ylös.Sitten pääsin jo maistraattiin asti kuullakseni että olin aivan väärässä paikassa.Kolmannella kerralla olin poliisilaitoksella käräjäoikeudessa ja jätin paperin sinne.Olin yllättynyt että se oli niin helppoa.Ei jonotusta ,ei kuulusteluja, pelkkä paperin antaminen riitti.Tosin pyysin merkinnän ettei osoitetietojani saa lähettää eteenpäin edes toisenvaiheen aikana.

Se minut kuitenkin yllätti että kestää ainakin kolme viikkoa ennen kun mieheni saa tiedon siitä.Päätin kertoa hänelle itse mitä olin tehnyt.Se ei vielä häntä romahduttanut.Vasta kun haastemies vei sen hänelle.Hän romahti ja tajusi asioiden oikean tilan.Avioliiton lopun.Itse en ole sitä vieläkään tajunnut.Elättelen yhä mielessäni että jospa se kuitenkin jatkuisi ja kaikki kääntyisi hyväksi.Mieheni muuttuisi ja unohtaisi menneet.Aloittaisimme puhtaalta pöydältä.

Kuitenkin jättäessäni tuon lapun en olisi sitä kumminkaan halunnut jättää.Se tuntui niin lopulliselta päätökseltä ja pahalta.Monien vuosien mitätöimiseltä.Nyt vain odottelen ja kuulastelen miten käy.Sanoin miehelleni että hän tekee lopullisen ratkaisun tuon asian suhteen.Heitin pallon hänelle.Nyt hän joutuu tekemään tämän lopullisen päätöksen.Ehkäpä elämänsä ensimmäisen vaikean päätöksen.

Oli ihan pakko käydä puntarissa.Mieheni päivitteli eilen laihuuttani sekä ihmetteli mitä ihmettä minulla oikein tuntui vaatteiden alla ja missä tissit oikein olivat kun ei löytynyt muuta kun näppylät.

No luuthan ne olivat alkaneet törröttämään sieltä täältä ja tissini olivat kutistuneet kahvikuppikokoon.Se sai minut havahtumaan mitä muuta minulle on ero aikana tapahtunut.En ollut tajunnutkaan että olin laihtunut näinkin paljon näin lyhyessä ajassa.Kuudessa viikossa lähes viisi kiloa.Melkein kilo per viikko.Kaikkiaan paino on pudonnut kuusi kiloa tänne muuton alkamisesta.En tosin ole yhtä laihassa kunnossa kun suhteemme alkuaikoina, mutta jos tämä tahti jatkuu on syytä huolestua toden teolla.

Ilokseni totesin myöskin kuntoni olevan parempi kuin suhteen aikana.Minulta siis löytyi enemmän kestävyyttä sängyssä kun mieheltäni.Pystyin viemään homman loppuun hyvällä suorituksella.Tosin hän poti krapulaa, mutta siltikin uskon olevani kovempikuntoinen.Ennen oli toisinpäin.Väsähdin ja mies joutui hoitamaan homman loppuun.Myöskin huomasin ettei onnettomuudesta ollut jäänyt minulle pysyvää keuhkosairautta.On siis syytä olla tyytyväinen että on edes ruumiillisesti hyvässä kunnossa vaikka henkinen puoli onkin rempallaan.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin On alettava paneutumaan ongelmakohtiin sekä satsattava omaan hyvinvointiin enemmän.Olen ollut kyllä tietoinen että teen taas ihan liikaa töitä vaikka enää minulla ei ole tällähetkellä kuin yksi kokopäivätyö.Tosin teen pitkää päivää enkä aina muista edes käydä tauoilla.Olen pyrkinyt syömään yhden eineksen ja jugurtin töissä.Pitkää päivää teen nyt siksi ettei tarvitsisi ajatella yksinäisyyttä ja erontuottamaa ikävää.Kotona syön sitten jotain mitä tahansa mitä tekee mieli.Ruoka ei todellakaan ole oikein maittanut.Puoliväkisin koetan syödä evääni töissä. Luulen kuitenkin että kun mieli kohoaa niin alkaa ruokakin maittamaan ja alan kaipaamaan muutakin tekemistä kuin työ.Onhan tämä blogi jo hyvä askel oikeaan suuntaan:)