Olen yllättynyt kuinka nopeasti kakkosvaihe meni prosessin läpi.Vein laput Torstaina iltapäivällä ja jo Maanantaina oli päätös laatikossa.En uskonut sitä todeksi.Luulin sitä vain ilmoitukseksi asian käsittelystä,mutta kaverini vahvisti minulle,että kyseessä on eropäätös.Vielä on hankittava paperi jossa lukee että ositus on suoritettu.Se on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä paperi.
Olen siis nyt vapaa,eronnut nainen.Voin tehdä mitä huvittaa ja nyt kun seuraajani ja rikoskumppanit on myös paljastunut voin aloittaa tapailemaan miehiäkin ilman pelkoa niskassa siitä mitä minulle sen jälkeen tapahtuu.En kuitenkaan vielä sano että olisin saanut elämäni takaisin.Menee vielä viikko ja sitten on ohi yksi kamalimmista tapahtumista ja elämäni kamalin vuosikin on takana.
Mieheni ,nykyään siis virallisestikkin exäni ei edelleenkään käsitä mitä hän on minulle tehnyt ja hänestä mitään rikosta ei edes ole tapahtunut,vaikka henkinen kärsimykseni ei olisi voinut olla suurempi.Onhan kyseessä aika vakava tunkeutuminen yksityisalueelle ja myöskin tietynlainen vapauden riisto ja muutakin.Hirvittävää manipuloimista ja ihmissuhteideni sotkemista joka sektorilla.Vieläkin on vaikeaa uskoa että hän on niin sairas.Oikeita sanoja en nyt osaa nimetä ja sanoa.Moni asia on vieläkin puurona pään sisällä.Uusia asioita tulee koko ajan ilmi ja niiden käsittely vie aikaa.En oikein osaa suhtautua niihin oikein.En jaksa iloita kun hetken hyvistä asioista.
Ilman näitä hyviä asioita en olisi näin tolpillaan.Tieto siitä että ero on nyt virallinen ,sekä tieto siitä että pääsen lopullisesti eroon henkisestisairaasta miehestä on loisto juttu.Ehkäpä saan jo perjantaina hänen sairaudelleen oikean nimenkin.Voin sitten etsiä oikeaa kanavaa josta hakea tukea.Sekin minua ihmetyttää etten tunne vihaa kuitenkaan häntä kohtaan.Ehkäpä se tulee sitten myöhemmin.Nyt olen vaan niin lukossa.
Onneksi minulla on nyt ystäviä,jotka pitävät minut tolpillaan.Kerroinkin eilen heille että he ovat minulle nyt tosi tärkeitä.Niistä hyvistä asioista kerron sitten myöhemmin.Vaikka exä yritti tuhota minut ja ihmissuhteeni hän ei siinä kuitenkaan onnistunut.Onnekseni ehdin toipua täällä yksin ollessani niin paljon ja en häneen luottanut,vaikka työasiani pystyikin sotkemaan.Monia asioita hän vaan hidasti.
