Nean tarina

Ensimmäinen työpäivä neljänviikon sairasloman jälkeen takana päin.Oli ihan mukava palata töihin takaisin,vaikka olisin mielellään vielä jatkanut sairaslomalla muutaman viikon.Terkkari sanoikin että jos tuntuu yhtään huonolta ja väsyttää niin lomaa pitää jatkaa.Väsymys vaan tahtoo yhä painaa,mutta eiköhän se aikaa myöten helpota kun alkaa perusasiat olla kunnossa.

Terkkarina oli pitkästä aikaa eräs henkilö jolle aikoinaan avauduin näistä ongelmistani ja joka oli iso tuki siihen että sain tämän ruljanssin vauhtiin ja pääsin pohtimaan asioitani.Hän oli se kolmas henkilö jolle juttelin.Siitä on nyt puolitoista vuotta kun viimeksi nähtiin.Hän oikein yllättyi miten paljon minulle on tuon viimeisen tapaamisemme jälkeen tapahtunut ja että olen edistynyt hienosti eteenpäin.Muutokset elämässäni ovat olleet isoja ja niitä on ollut paljon.Sain taas vahvistusta sille etten olekkaan ottanut takapakkia niinkun luulin vaan rymisten on menty eteenpäin paranemisprosessissa.Ajatukset ovat niin selkeitä verrattuna entiseen aikaan.Siihen kun en edes tiennyt kuka olen ja mitä täällä teen ja miksi.

Tänään olen oikein tyytyväinen tähän päivään ja siihen mitä olen saavuttanut.Uskonkin että pystyn tähän muutokseen ja pitämään asiat omissa käsissä ja päätettävinä.Miehiä en nyt pysty ajattelemaan sillai että ottaisin vakavasti ketään.Toista miestä kyllä kaipaan aina välillä ja varsinkin hänen läsnäoloaan ja juttujaan.Ehkäpä sekin asia joskus selkenee ja saan hänet sijoitettua johonkin rooliin.Nyt on vaan niin vaikea olla ystävänä kun välillä tulee ikävän tunteita ja halukkuutta tapailuun.Hän on kuitenkin ehdottomasti tärkeä ystävä ja tarvitsen häntä tässä muutoksessa mukana.Hän on se joka pitää minua oikealla polulla.

Voinkin todeta yhteenvetona että tämä päivä on ollut erinomainen.Tänään ei tapahtunut mitään mistä tuntisin syyllisyyttä tai ahdistusta eli en ole tehnyt mitään väärää itseäni kohtaan.

Olen joutunut viimeaikoina pohtimaan kovastikkin omaa käyttäytymistä ennen avioliittoa ja sen aikana.Sitä miten olen tähän joutunut.Nyt kun olen ollut muutaman päivän itekseen ja pääsen taas setvimään ajatuksiani, alkaa lapsuusaika selviämään minulle ja koko se ympyrä mikä siellä on takana.Ei siis ole ihme että olen ajautunut epäkypsään avioliittoon narsistin pompoteltavaksi.Nyt osaan jo sanoa olleeni/olevani läheisriippuvainen.Olen syntynyt siihen.Minusta on kasvatettu sellainen.Ainakin luulen niin.Setvin tätä vielä myöhemmin lisää.

Nyt kun olen taas yksin,niin sukulaiset tuntuvat käyvän kimppuuni oikein urakalla.Näinhän se oli ennen avioliittoakin.Minulta pyydettiin vaikka mitä kun olin yksin ja liian kiltti sanoakseni että ei käy.Syyllisyys painoi ,jos en totellut.En halunnut olla se ilkeä ihminen joksi minua silti haukuttiin koko ajan.Miellyttämisen tarve oli suuri.Että minut hyväsyttäisiin.Että minua rakastettaisiin.En saanut rakkautta enkä hellyyttä.Opin olemaan pyytämättä tyydytystä perustapeisiin kun sitä pidettiin ilkeän ihmisen/lapsen vaatimuksena.Sain sen lapsena monesti kuulla.Nyt tiedän että en koskaan ole ollut ilkeä enkä huono ihminen. Minulla oli oikeus saada lapsena perustarpeeni tyydytytetyksi ja oikeus vaatia,mutta niihin ei vastattu.Minun tarpeeni ohitettiin.Sopeuduin olemaan vaatimatta ja keskityin antamiseen mitä pidettiin hyväksyttävänä.Kiltteyteni on aiheuttanut toisissa kateutta.Suostuin lainaamaan autoa,rahaa niistä vähistäkin ja unohdin omat tarpeeni,hoidin veljien lapsia ,kävin kaupassa jne.Yritin saada myös arvostusta ja kunnioitusta sitä kautta vastalahjana.Olin todella käytännöllinen ja olen yhä.Minun on vaikea ostaa turhaa ,vaikka koetan nykyään tehdä sitä tahallaan rikkoakseni rajoja.Yritän tehdä heräteostoksia.Minun mielipiteitäni kyseltiin jatkuvasti ja kysytään yhä. Hoidin asiat niin että minulla oli aina vastaus kaikkeen valmiina.Oli se mitä tahansa.Olin muiden turva.Haluttiin että otan asioita hoidettavakseni ja halutaan yhä.Kyllähän minuun luotettiin,mutta se ei  kuitenkaan ole hyvä asia minun kannalta.No enhän minä kehdannut kieltäytyä ettei tule sukuriitaa,koska kumminkin tarvitsin myös heitä.Oravanpyörä oli valmis pyörimään.Minä juoksin oravana pyörässä kumpaan suuntaan vain haluttiin.Myös vanhempani vaativat osansa.Olin heistä kuitenkin riippuvainen vaikken olisi halunnut.Ja he olivat riippuvaisia minusta.Yksi asia johti toiseen enkä päässyt irroittautumaan vaikka tuosta halusinkin pois.Suurin syy oli tuo raha.Minulla ei ollut varaa asua yksin.Jouduin palaamaan takaisin kotiin rahattomana monta kertaa kun en työstäni saanut riittävää palkkaa.Monta yritystä kuitenkin tulin tehneeksi.Tartuin sitten siihen pelastusrenkaaseen jonka sain huomatakseni yhdeksän vuoden jälkeen olleeni kuitenkin samassa tilanteessa kun ennenkin.Pelastuin sukulaisilta,mutta päädyin silti samaan pyöritykseen kun ennenkin.Nyt olen joutumassa taas heidän pyöritettäväkseen.Väkisinkin alkaa ajatus ahdistaa jos en olekkaan tarpeeksi vahva vastustaakseni heitä.Mieheni suhteen tuntui olevan helpompaa.

Tämä sama seurasi minua avioliitossani.Huolehdin että rahaa oli lainata miehelle,lainasin autoa,otin vastuun kodista ja asioiden hoitamisesta ja tein kaikkeni miehen puolesta ettei tulisi riitaa ja sanomista.Riitaa tuli silti,sillä en tiennyt ettei narsistia voi miellyttää ja sehän vain lisäsi omaa yrittämistäni.Ahdistus ja väsymys vain kasvoivat.

Nyt kun yritän pois tuosta kuviosta ja haluan olla vain minä.Yksilö.Välillä itsekäs.Nauttia elämästä.Tehdä virheitä ja etsiä omia juttuja.Olla riippumaton kestään.Vain minä.En toisten pompoteltavissa ja ohjailtavissa.Niin huomaan joutuneeni ristituleen.Minusta ei tahdota päästää irti.Minun tilallani oli pikkuveljeni tämän aikaa kun olin naimisissa,mutta hänen irtiottonsa näistä kuvioista sai aikaan sen että sukulaiset kääntyivät taas minun puoleeni.Hän oli todella ahdistunut lähtiessään ja ymmärrän häntä oikein hyvin.Tulin heille kun tilauksesta takaisin.He eivät osaa olla ilman jotain kohdetta johon ovat aikaisemmin turvautuneet ja työntäneet omat velvollisuutensa. He tarvitsevat sen oravanpyörän ja nyt ei ole oravaa sitä pyörittämässä.He ovat hukassa ja eivät tiedä mitä tehdä.Epätoivoisina ovat nyt minun kimpussa.He tarvitsevat sen jonkun niinkuin mieheni tarvitsi minut.Minä en aio suostua,mutta minun on ollut vaikea olla ilkeä.Pakko vaan opetella kun ei muu näytä auttavan.

Minua tämä kuitenkin ahdistaa ja se mikä ahdistaa siitä yritän päästä eroon.Olinkin vaan niin yllättynyt että se on näin vaikeaa saada muut tajuamaan etten ole enää hyväksikäytettävissä ja kynnysmattona johon voi pyyhkiä jalkansa mennen tullen.Etten enää kaipaa takaisin juoksemaan oravanpyörässä.Etten enää ole se sama ihminen joka olin ennen avioliittoa ja varsinkaan sen jälkeen.

Nyt on mentävä,mutta palaan vielä aiheeseen.Tuntuu että jotain jäi vielä sanomatta.

Tänäänkään ei ole tarvinnut miettiä mitä tekisi.Aamulla kun ajoin loputkin evakkoromppeet pesääni ja sain ne autosta ulos,niin ei kun lumitöihin.Kylläpä sitä satoikin.Maassa oli ennestään jo 20 cm:n paksuinen kerros ja ala on tosi iso.En ehtinyt kun puoleen väliin kun jo oli tullut viisi senttiä lisää.Kaksi tuntia kolasin.Nyt ne loputkin pitäis vielä jaksaa lähteä  kolaamaan pois. Ei vaan millään jaksas.Ehkäpä tunnin päästä sitten.

Sitten lähdin muille muuttoapulaiseksi ja siellä menikin iltaan asti.Onneksi olen oman osani tehnyt ja nyt on ensiviikolla muiden vuoro mennä sinne auttamaan.

Vielä en ole saanut omaa muuttokuormaa purettua kaappeihin,mutta eiköhän ne tuosta häviä puoleenyöhön mennessä.Pyykikone täytyy lähteä vielä laittaan pyörimään.Täytyy kyllä sanoa että mehut on nyt pois.Miten sitä kykenee lähtemään huomenna töihin.Niin ja ne verotkin olisi vielä tehtävä ja aika käy vähiin.Ehkäpä ensi viikonloppuna pääsen taas jatkamaan omien pahvilaatikoiden tyhjennystä.

Edelleen tuottaa vaikeuksia saada sukulaiset ymmärtämään että tietyt asiat ei minulle kuulu ja uutena asiana tuli nyt se että he luulevat että saavat päättää minun asioistani ja jopa sellaisesta asiasta joka on rahallisesti merkittävä.Teen kyllä itse päätökset oman asuntoni suhteen eikä tämän varustelutaso kuulu muille.Menetin melkein omien rahojeni käyttöoikeuden veljelleni.Että noilla sukulaisilla on otsaa.Nyt he eivät anna minun elää omaa elämää ja tehdä omia päätöksiä siinä aikataulussa kun minulle sopii.Ihan kun en olisi saanut jo tarpeekseni siitä tähän mennessä että minulle sanellaan mitä saan olla ja mitä saan tehdä.En olisi uskonut että oman elämän ottaminen omiin käsiin on näin työlästä.Vielä on työstettävää paljon.Torstaina sitten kuulen olenko taantunut paljonkin vai päässyt sittenkin eteenpäin.Nyt taas tavaroiden kimppuun.

Kyllä on saanut nyt tehdä kaikenlaisia päivityksiä  vaikka kone ei ollut kun kuukauden kiinni.Eniten ongelmia on tuottanut viirustentorjuntaohjelman päivitykset.Tämän koneen kanssa menee taas kaikki aika.Kyllä tuo vanha hidas on vaan moninverroin parempi kun tämä uusi josta ei taida kohta olla edes ohjelmienkaan katseluun.No ehkäpä joskus pääsen tämän kaikista toiminnoista perille ja saan ne vanhat asetukset kohdalleen.Luulen että sen takia tässä mättää nyt kaikki päivitykset ja ohjelmat.Täytyy vaan toivoa etten tullut tänään ladanneeksi jotain sellaista jota ei tarvitse.Avastin merkki ainakin katosi jonnekkin,mutta on vielä tuo toinen jäljellä.No huomenna tutkin paremmin missä vika.

Tänään on ollut säpinäpäivä muutenkin.On käynyt vieraitakin.Osittain omat hommat keskeytyy aina siksi aikaa ja moni olisi taas tänään kaivannut apuanikin.Lupasin sitten huomenna mennä auttelemaan.Jääkin omat hommat nyt taas kesken ties kuinka pitkäksi aikaa kun alkaa työtkin saikun jälkeen.Huominen ohjelma onkin seuraavanlainen.Omaa ja muiden muuttoa,lumitöitä kun en tänään ehtinyt ja eilen en jaksanut ja tietokone vietävä viisaammille.Onhan tuossa pitkä lista muutakin,mutta aion nyt jättää ne väliin.Pikkuhiljaa eteenpäin.Nyt lähden kyläreissulle vaikka ei huvittaisi kun on vielä näitä omiakin hommia niin paljon kesken.

Nyt alkaa näyttämään jo hyvälle.Olen saanut tänään paljon aikaiseksi ja kaikki huonekalut alkaa olemaan jo koottuna.Vielä on kuitenkin tavaroita laitettava hyllyyn.Ruokapuoli on jo kaapissa.Astioista laitan vain pakolliset ja loput saa jäädä varastoon odottamaan uutta keittiötä.Aion siirtyä käyttämään kertakäyttöastioita vähäksi aikaa.Se mitä eniten nyt kaipaan ei ota löytyäkseen eli kahvinkeittimen pannu ja sihti,mutta eiköhän nekin vielä löydy jostakin.

Jännä miten hyvältä alkaa tuntumaan kun vertaa eiliseen epämääräiseen olotilaan.Tuntui niinkuin olisi taas ollut hukassa,mutta nyt kun olen täällä ja saan olla rauhassa,niin alkaa oma olokin rauhoittumaan ja ei tarvitse olla takapuoli tulessa koko ajan.

Tänään taas on toiveissa että saan sitä vettä tänne,mutta ei sillä nyt ole niin kiire.Eniten vaivaa tuo sänky jos en saa siihen apumiestä.Se kun todellakin painaa tajuttomasti.Nuo kaksimetriset kaapitkin on paljon kevyempiä ja olinkin yllättynyt kun sain ne kammettua pystyyn ja siirrettyä paikoilleen ihan yksin.

En olis uskonut että olen tähän kämppään jo näin kiintynyt ja tunnen tämän kodikseni.Pyysin jopa kaverini tänne saunomaan kunhan tavarat on paikoillaan.Ehkäpä jo ensi viikonloppuna otamme hiukan kuppia.En ole tänne kavereita paljon pyytänyt,mutta nyt tuntuu siltä että kehtaan ja jaksan ottaa vieraita vastaan.

Onpa ihanaa kun saa taas kirjoitella tänne mietteitä, mutta nyt lähden jatkamaan kahvipannun metsästystä.Onneksi laatikot alkaa käymään jo vähiin,joten pakkohan sen on jossain olla.

Vihdoinkin sain tämän paremman koneen viritettyä paikalleen,mutta jostain syystä asetukset eivät ole kohdallaan ja netti ei toimi normaalisti.Mikä siinä onkin kun aina joutuu kaiken aloittamaan alusta.Pääsin onneksi kiertoteitse tänne kirjoittamaan.Harmittaa vaan kun ei toimi niinkun ennen.No eiköhän ne asetukset vielä löydy kun löydän ohjekirjan jostain laatikosta.

Vaikka en ole vielä ehtinyt paljon saada tavaroita paikoilleen kun yksin noita huonekaluja siirtelen ja on paikatkin hakusassa vielä kun en halua niitä laittaa semmoseen paikkaan josta keittiötä purkaessa niitä joutuisi taas siirtämään ja tyhjentelemään.

Saamattomuus vaivaa taas minua ja tahdon välillä vaipua masennukseen sen takia.Myös se masentaa kun minulle yritetään koko ajan työntää velvollisuuksia jotka ei minulle edes kuulu.Onneksi nyt tiedän mitkä asiat minua ahdistaa ja koetan saada myös muut tajuamaan etten kaipaa toisten töitä ja ongelmia ratkottavaksi.Psykolgi sanoi että kun itse sen ymmärrän niin muutkin ymmärtää,mutta ei vaan näytä tehoavan.Varsinkin isä on sen verran jäärä ettei usko kun sanon ettei toisten asiat minua kiinnosta ja jokainen tekee omat virheensä ihan itse.

Nyt on taas niin kamalan syyllinen olo kun kieltäydyin auttamasta,mutta kun on omiakin ongelmia vaikka muille jakaa ja en vaan jaksa olla toisia varten.Ei tässä turhaan olla saikulla ja vain lomaa pitämässä.Luulin että olisi ollut helpompaa saada muut tajuamaan että minusta ei ole auttamaan ja ottamaan vastuuta,niin ja etten haluakkaan ottaa vastuuta muista kun omista asioistani.

Huomasin myös sen että vaikka minun on ollut vaikea turvautua muihin,niin silti haluaisin että joku auttaisi minua sillon kun sitä tarvitsen eikä aina vaan niin päin että minä autan aina muita.Olisi mukava olla hetki osaamatta mitään.Täysin tumpelo.No ehkäpä minä tästä suosta nousen vielä.

Tämä neljän viikon evakkoreissu on jättänyt minuun jälkiä.Viimeiset kaksi viikkoa olen omasta mielestä taantunut paranemisen suhteen taaksepäin ja varsinkin tällä viikolla jätti askelin. Osa syy on siinä kun en ole päässyt purkamaan tänne asioita ja toinen syy on se että en ole voinut näyttää oikeita tunteitani.En ole saanut itkeä suruani ja se on nyt pakkaantunut sisälleni.Tämä skarppina olo on vaatinut voimia ja olen tosi uupunut.Onneksi pääsen kohta omaan kotiin asustamaan täyttä oikeaa elämää.Tarvitsen niin kipeästi  yksinoloa.Uuvun niin helposti toisten läsnä olosta ja juttujen kuuntelusta.Koko ajan jotain hälinää ja touhua.Kaikenmaailman kysymyksiä jne.Minua tosiaan pidetään ihmisenä jolla ei ole omia ajatuksia ja joka ei osaa tehdä mitään käskemättä ja joka ei osaa syödä tuputtamatta.Voiko sukulaisia vaihtaa?Niin tämä kertoo vaan siitä että minua ei pidetä aikuisena eikä arvosteta.En siis arvosta vieläkään itseäni.Luulin jo pääseeni eteenpäin edes vähän.Tämä muistutukseksi.KUN ARVOSTAT ITSE ITSEÄSI,NIIN MUUTKIN ARVOSTAVAT SINUA! sekä myös kunnioituksen puutetta on eli KUN KUNNIOITAT ITSEÄSI NIIN MYÖS MUUTKIN KUNNIOITTAVAT SINUA!

Vaikka tämä kirjoitus meni näin synkäksi ja asiat eivät ole menneet viimeiseen kahteen viikkoon jouhevasti,niin uskon että viikonloppuna jo olen iloisempi.

Sen vielä tähän kirjaan että kulma kaappini ei tullut tänäänkään.Sen piti olla valmis viikolla viisi,mutta se oli unohtunut tehdä ja nyt tänään sen piti olla vihdoinkin valmis niin oli sattunut onnettomuus ja kaappini oli mennyt kuljetuksessa romuksi.Että semmoista.Se nyt vähän hymyilyttää.On se sen verran koominen tapaus muutenkin ollut.

Nyt jatkan suunnittelua ja tavaroiden paikalleen laittoa.Johan helpotti kun sai nämäkin murheet pois pyörimästä.

Muutama sananen vielä pikaisesti ennen kun pääsen oikeastikkin kirjoittamaan asioita pois mielestäni.

Kaikki ei sujunut niinkuin piti.Jouduin paikkailemaan remppamiesten virheitä ja v….taa vieläkin kun eivät osaa työtään jota ammatikseen tekevät.No onneksi kaikki ei sentään ollut pielessä.Ainoa jota en pysty korjaamaan on kuoppa lattiassa jonka olivat hiomakoneella saaneet aikaiseksi.Sain eteisen laatoitettua ja saumasin eilen.Tänään saan veden ja pääsen siivoamaan kunnolla.Nyt kun olen hakenut naapurista vettä sen verran kun tarvitsen välttämättä.Vielä on kuitenkin listojen laittoa paikalleen ja niiden sahaaminen jiiriin oikean mittaiseksi on minulle uusi asia ja haaste,mutta enköhän selviä siitäkin.Nyt kun on tehnyt asioita joita ei ole koskaan ennen tehnyt,niin huomaa myös virheitä.No niitä ei sitten seuraavalla kerralla tule.Esim.en enää koskaan osta laattaliimaa.Vaikka se kuulostaa helpolta ja nopealta niin loppujen lopuksi olisin saanut siistimpää jälkeä paljon nopeammin perinteisellä tyylillä.Liima kun ei anna virheitä anteeksi ja alustan täytyy olla valmiiksi tasainen sekä oikein kalteva.Tasoitteella taas saa lattian virheet korjatuksi.Saumaus sen sijaan meni hyvin.Laattojen leikkauskin sujui harjoittelukappaleiden jälkeen ihan hyvin.Ongelmia tuotti viemärin kohta johon en löytänyt ohjeita.No onneksi se jää vesivaraajan alle.

Seinien maalauskaan ei sujunut ongelmitta.Saan nyt sit nähdä miltä jälki näyttää kun seinä on kuiva,vaikka pelkään sen jääneen kirjavaksi.Toista seinää en saanut korjatuksi,mutta maalaan sen sitten kun vaihdan keittiökalusteet.

Nyt lähden laittamaan huonekaluja paikoilleen ja naulaamaan listoja seiniin.Huomenna toivottavasti jo oikein asunkin täysillä ja pääsen tänne kirjoittelemaan kunnolla oikein ajatuksen kanssa.

Muutaman sanasen tässä kirjoittelen tulevasta eli periaatteessa saisin jo tänään muuttaa takaisin kämpääni,mutta menen vasta huomenna.Siellä on ensin pyyhittävä pölyjä ja siivottava sekä tarkistettava työn jälki mahdollisia korjauksia varten.Toivottavasti kaikki on kunnossa eikä remppamiesten enää tarvitse tulla paikkaamaan.

Odotan tosiaan että pääsen viettämään itsenäistä aikaa ja laittamaan tavaroita paikalleen.Sairaslomani jatkuu ja olen ainakin vielä kaksi viikkoa “lomalla”.Tekee tosi hyvää,vaikka en vieläkään saa sitä pysäyttävää aikaa,jota lääkärini minulle toivoo.Tämä on vaan elämääni johon ei kuulu vapautta velvoitteista.

Huomenna palailen kirjoittamaan lisää.

Pääsin vihdoinkin pitkästä aikaa kirjoittelemaan kuulumisia.Kuten voitte otsikosta päätellä,niin minulla menee oikein hyvin tällä hetkellä.Sairaslomani alkaa lähestyä loppua,mutta toivon että saisin vielä edes viikon kun en ole vieläkään väsymyksestä ehtinyt toipua.On ollut niin paljon rästissä olevia tehtäviä,joita olen nyt kaksi viikkoa käynyt lävitse.Tänään saan loputkin tehdyksi.Tiettyä haikeuttakin on kun luovun tosi isosta osasta elämääni.Monet esityslistat ja muistiot ym niihin liittyvät paperit olen kahlannut läpi viimeiseltä kuudelta vuodelta.Jätän vain kaikkein viimeisimmät ja tärkeimmät mappiin jonka tänään luovutan uudelle puheenjohtajalle.Niitä selatessa vietin yhden “masennuksenitkuisen” illan.Jätin jäähyväiset sille osalle elämää.Olenkin miettinyt mitä sen tilalle kun jää nyt paljon vapaa-aikaa.Olen myös käynyt ja järjestänyt omaa elämää muutenkin paremmin hallittavaksi. Nyt tärkeät paperit ovat helposti löydettävissä ja kaikki turha on pois pyörimästä.Tuntuu paljon helpommalta laittaa omaa kotia kuntoon tämän jälkeen.Niin ja oma elämäkin pysyy järjestyksessä.On toki vielä joitakin asioita jotka pitää saada vielä paremmin järjestellyiksi.

Olen käynyt psykologin juttusilla nyt kaksi kertaa ja monet asiat ovat selvinneet minulle  sitä kautta.Se on ollut ihan positiivinen yllätys.Myös oma toipumiseni on ollut minulle  iso yllätys, vaikka vielä on sen suhteen tekemistäkin.Parempaa kohti mennään, vaikken nyt olekkaan muuta kun pintailoinen.Se aito oikea ilo odottaa vielä.On niin paljon näitä luopumisia ollut joita on käytävä läpi,mutta silti olo on hyvä ja mieli odottava.

Pääsenkin ihan kohta jo omaan asuntoon takaisin.Keittiötä en ole vielä tilannut enkä suunnitellut loppuun,mutta sen pystyy tekemään asuessakin.Luulen että viimeistään ensiviikolla keskiviikkona jo olen kotona.Sitten aloitankin kaiken ihan eri pohjalta kun sinne ekakertaa muuttaessa.

Haikeutta luovat myös miessuhteet.Toisesta miehestä ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.Minun on ollut toisaalta hyvä olla kun ei ole tarvinnut pelätä yhteentörmäystä eikä mitään muutakaan siltä rintamalta.Tuskimpa hän edes enää muistaakaan minun olemassa oloa.Hyvä näin.Saanpahan rauhan tehdä päätöksiä oman elämän suhteen.

Pakko mainita myös exmiehestänikin jotain.Tälläviikolla hänelle on tapahtunut jotain.Hän on kun eri ihminen.Noin normaalina ja tasapainoisena ihmisenä en ole häntä nähnyt koskaan.Siitä häiriökäyttäytymisestä ei ole tietoakaan.En tätä nyt osaa tämän enempää analysoida,mutta se mitä hänelle on tapahtunut on hyvä asia.Voin olla nyt rauhallisella mielellä eikä minun tarvitse turvata selustaa.Palaan tähän luultavasti myöhemmin sitten kun pääsen kunnolla kirjoittamaan viimeisistä kahdesta viikostani.

Tässä kaikki tällä erää.En ole kadonnut ja palaan vielä.Eniten harmittaa kun en ole päässyt juttujanne lukemaan.Toivotan kaikille lukioilleni jaksamista arjen keskellä.

Niinhän siinä meinaa käydä että aikani alkaa käymään vähiin täällä.Exäni hermo alkaa kiristyä.Hän ei ole juonut yhtään kokonaiseen viikkoon ja se alkaa näkyä erilaisena oireiluna.Hän minulle ilmoittikin että aikoo viikonpäästä ottaa perskännin.Aikoo juhlia päivää jolloin tein hänen elämästään helvettiä kertomalla toisesta miehestä.Pyysi oikein jos tekisin kakunkin.No minä siihen sitten totesin vain että hyvä kun kertoi jo nyt että tiedän olla pois silloin täältä.Vastaus ei miellyttänyt ja antoi minun ymmärtää että lähtemiseni tarkoittaa myös avainten luovuttamista.Vahingossahan hän paljastaa mitä suunnitelmia hänellä on.Oli siis oikein oikeusaputoimistosta kysellyt tätä asiaa .Kyllähän minä sen tiesin että hänellä on oikeus pyytää avaimeni pois.En vaan luota häneen ja siksi olen ne pitänyt.Sovimmehan että ilmoitan ensin tulostani ja ei minulla tänne ole aikaisemmin asiaa ollutkaan.Halusin pitää kiinni aikaisemmin sovitusta.Nyt tuli kuitenkin tämä minun remppa ja kissani on myös täällä.

Hän todella tekee ilkeitä asioita ja jotkut kyllä vielä tahtovat upota minuun varsinkin hänen ankara äänensävynsä ja se sellainen ääni jota käytetään kun heristellään sormea torumis mielessä.Pakko myöntää että sydän alkaa hakkaamaan ja puolustusreaktio käynnistyy.Hän vielä ihmettelee miksen rakasta vieläkään häntä.

Tänään hän on jo itkenyt useampaan otteeseen.Tarkoitus on herättää minun myötätunto,mutta en aio reagoida siihen kun se vaan tukisi hänen vääristynyttä käyttäytymismalliaan.Olen tänään tehnyt omia paperitöitä ja valmistautunut pika lähtöön.Hän ei ole ikinä pystynyt katsomaan kun minä teen töitäni ja nytkin hän lähti ensin kylälle ja palattuaan sieltä purskahti itkuun kun en antanut hänelle huomiotani kuten ennen.Hänen on todella vaikeaa tajuta etten minä ole häntä varten vaan itseäni varten.Viimeksi tuossa pillahti itkuun kun menin nettiin surffailemaan.Kävi koko ajan tarkistamassa missä sivustoilla liikun.No minä olin turvallisilla sivuilla ja “jäin kiinni “myös ei sallituilta sivuilla käynnistä.Hän teki hyökkäyksen koneelleni ja sanoi “äkkiä pois” No minä siihen että olen missä huvittaa.Hän sitten suuttui ja heitti minua kissanlelulla.Yritti vielä vedota minuun toisellakin tapaa eli sanoi että hänellä on minua niin kova ikävä.Minä siihen että kannattaa miettiä mitä oikeasti on ikävä.Nöyrää kotiapulaista vai minua jota ei edes oppinut tuntemaan näiden vuosien aikana.

Nyt hän lähti pakolliselle reissulleen.Itki ja nieli pettymyksen kun minuun ei tehoa mikään millä aiemmin on minut saanut kontrolliin piiriin.Täytyy sanoa että hän on koventanut selvästi otteitaan eilis illan jälkeen.Erehdyin meinaan sanomaan että meillähän on nyt mennyt jo ihan hyvin.Sen jälkeen alkoi paskaa lentää silmille ja tunsin tiettyjen lauseiden sisältävän uhkailua.Ei suoranaista mutta kuitenkin täysin sellaiseksi tulkittavissa.

Lähtiessä äsken hän sanoi ettei ole tonkinut papereitani ja tietokonettani.Koko ajan on tuossa sitä tehnyt silmieni edessä.Sanoin jo ettei ne ole hänen papereitaan ja kuittejaan.Kiinnostaa kovasti asiani.Nyt hänellä on jo taas eri versio siitä miten on saanut osoitteeni selville kun sanoin ettei hän ole voinut saada sitä mistään normaalein keinoin.

Hän sanoi myös olevansa minulle kateellinen kun olen niin vahva ja voimakas.Eli hän on huomannut minun seisovan sanojeni takana enkä ole pompoteltavissa.Luulen että en täällä ole enää kun muutaman päivän.Hän selvästi alkaa koventamaan otteitaan.Hän ei jaksa skarpata ja se alkaa tuomaan esiin hänen oikean luonteensa.Sanoinkin illalla kun uhkailut alkoivat että kiva kun olet taas oma vittumainen itsesi.

Onneksi minun on helppo lähteä.Hän ei selvästikkään ymmärrä mitä on rakkaus.Hänelle se on sitä että vaimo tekee kaiken häntä miellyttääkseen ja sysää omat tarpeet sivuun.Myös naisen pitää tuntea mustasukkaisuutta ja myös kokoajan itkeminen kertoo hänestä sen että rakastaa toisiaan.Myös hänellä on nyt pelättäviä asioita minun suhteen.Kerroin hänelle avoimesti että olisin hankkinut lähestymiskiellon jos olisi tullut asunnolleni ilman kutsua.Osoitteeni kun olin muuttanut siten ettei sitä mistään saa.Toinen asia joka häntä pelottaa on se että jos vaikka hänen uudelle naiselleen kerron kaiken hänen narsistisesta luonteestaan ennen kun hän saa tämän tapauksen sidottua ja alistettua valtansa alle.

Sanoin myös miehelleni että kunnioitus toistakohtaan täytyy ansaita.En luota mieheeni yhtään ja totta en myöskään kunnioita,mutta en vihaakkaan.Oloni on edelleen tyyni ja rauhallinen.Ehkä hieman alkaa tulla pelkoa mukaan.No muutama päivä vielä katsellaan ja jos menee hullummaksi niin lähden seuraavaan osoitteeseen.

Olen edelleen ylpeä siitä etten ole mennyt hänen kotkotuksiinsa mukaan ja en ole alkanut riitelemään.Tiedän että hän on tyytyväinen vasta kun minä itken ja murrun…