Nean tarina

En tästä halua kauheasti kirjoitella,mutta niin vaan exä lähetti kortin vaikka aikaa on jo kulunut edellisestä yhteydenotosta monta kuukautta.

En tiedä miksei vieläkään jätä rauhaan.Pitäisihän hänen tietää ettei enää paluuta entiseen ole olemassa.Ei sen viimeisimmän paljastuksen jälkeen.Sitä ei vaan pysty unohtamaan.

Itkut on nyt taas itketty ja asia jätetty taaksepäin.Pahaltahan se tuntui saada kortti varsinkin kun siinä luki muutakin kun joulun toivotukset.

Ei se olekkaan niin yksinkertaista kun luulin.Kyllä sillä on väliä tuleeko hän vielä käymään.Sain häneltä viestin pitkästä aikaa ja kyseli onko kaikki hyvin.Uskalsin nyt tunnustaa ettei ole ja se helpotti minua kovasti.En tosin vielä ole kyennyt kertomaan mikä mieltäni painaa.Hän lupasi soittaa.

Tuon viestin jälkeen tajusin myös sen että minulla on häntä ikävä.Sydän on jo pelkästään siksi niin raskas kun ei saa ikävän tunteeseen tyydytystä.Patoan sen sisälleni kuten vielä paljon muutakin.Minun pitäisi olla rohkeampi ja kertoa mitä tunnen.Se vaan ei ole niin helppoa kun ei aina itsekkään tiedä ja on tottunut niin pitkään kätkemään tunteet.

Sitten asiaa exästä.Näin hänet eilen.Yritin välttää törmäämästä ja fiksuna ajoin kiertoteitse.No se oli väärä valinta.Törmäsin häneen heti kirjaimellisestikkin.En pystynyt ajamaan ohitse kun hän oli edessäni.Hetken juttelimme ja ilmoitin siirtäväni rahat hänen tililleen.Hän ei ole muuttunut mihinkään ulkoisesti.Ryyppäämässä oli.Hän oli minulle kun kuka tahansa tuttu.Ainoa ero ettei tee mieli edes jutella vapaaehtoisesti.En kuitenkaan voi sanoa olevani hänestä täysin 100% yli.Mennyt piinaa kuitenkin mielessä.

Mennyt ei päästä irti minusta vaan tulee eteen yllättäin ja yllättävissä tilanteissa.Ajattelin ensin etten tänne kirjoita toisesta mitään,mutta tavallaan hän kuitenkin kuuluu tähän blogiin ja tähän tervehtymis prosessiini.Toivottavasti tämä kirjoittaminen avaa minut näkemään asiat oikein.

Olen nyt yrittänyt selvitellä itselleni mikä meni pieleen viimeisellä tapaamisella toisen kanssa.Meillä meni sitä edellinen tapaaminen loistavasti ja odotin tietenkin seuraavan menevän yhtä hyvin,mutta ei sitten mennyt.Hänen kanssaan kun on ollut sopuisaa.On edetty varovaisesti ja rakentavasti.Viestittely yms. on sujunut hyvin ,paitsi että viimeisen viikon hän on käyttäytynyt erittäin sekavasti.Ollut samasta asiasta täysin kahta eri mieltä.Hän haastaa riitaa.Nyt hän onnistui pelästyttämään minut pahanpäiväisesti ja olen yhä järkyttynyt, en vaan tiedä miksi.

Minulle tuli mieleen ne ajat kun hän oli exänsä kanssa.Käytös oli sitä samaa luokkaa mitä hän minuun silloin käytti ,enkä siitä tykännyt yhtään.Ärsytti tahallaan ja yritti saada minut reakoimaan johonkin mitä ei oikeasti ollut.Olenkin tänne aikaisemminkin kirjoittanut hänen omituisesta käytöksestään.Nyt hän käyttäytyi samoin ja loukkaannuin.Taidan loukkaantua nykyään helposti tietyistä asioista.Pelkään riita tilanteita ja vältän niitä.

Kaikki alkoi siitä kun hän ensiksi kylläkin asiallisesti toivoi minulta erästä palvelusta ja minä kieltäydyin tekemästä,koska en halunnut.Minulle tuli exä mieleen kyseisestä asiasta välittömästi ja järkytyin kun en ollut moiseen varautunut.Siksi kieltäydyin ja halusin palata asiaan myöhemmin kunhan ensin olisin sulatellut asiaa ja hyväksynyt sen itse.No hän ei hyväksynyt kieltävää vastausta ,vaan alkoi seuraavana vaatimaan ja sitten käskemään.Hän osaa käskeä erittäin pelottavasti.Olen sen nähnyt ennenkin erästä alaistaan kohtaan.Loukkaannuin kun minua ei uskottu.Siitä olen itseeni tyytyväinen että pystyin pitämään pääni ,enkä sortunut tekemään itseäni vastaan.En alkanut miellyttämään vastentahtoisesti.Silti minulle tuli paska olo ja on yhä.

Jäinkin miettimään onko hän oikeastikkin suhteessa sellainen.Käskee ja toisella ei ole vara kieltäytyä muuten seuraa rangaistus ,vai oliko tämä pelkää testausta.Hän heittäytyi suutelulakkoon(kiristykseen).Minä vähän näpäytin takaisin samalla mitalla.Eihän minulla ollut enää mitään menetettävää ja kiristin takaisin.Hän totesikin että kiristän häntä.Sorruin siis johonkin mihin en olisi uskonut sortuvani.Tosin olin yhä järkyttynyt hänen käytöksestään.

Tapahtui myös muuta mikä loukkaa minua.En tiedä miksi tämä on toinen asia mikä saa minut karttamaan häntä eli seksi asiat.Meillä on ollut koko ajan sillä osastolla ongelmia.Viimeksi meni minusta hyvin,mutta nyt meni taas täysin pieleen.Olen nyt tehnyt kaikkeni että se sujuisi ja ongelmiin löytyisi ratkaisu,mutta jotain outoa tässä kuviossa on, enkä tiedä mitä.Olen tullut seuraavaan johtopäätökseen.Lyhyesti sanottuna hän haluaa pelkän suihin oton,mutta ei ole valmis antamaan minulle mitään.En saa olla päällä, koska hänestä se on raiskaus.Hän ei halua olla päällä, koska silloin hän joutuu tekemään työt.Ei siis jää mitään vaihtoehtoja.Minusta onkin nyt ihan sama tuleeko hän enää luokseni vai ei.Minun on pakko todeta että en saa häneltä mitään.En läheisyyttä,en hellyyttä,enkä tyydytystä omiin tarpeisiini.Itse olen valmis antamaan paljonkin.Hän ei halua antaa mitään toiselle,vaan haluaa ainoastaan itse saada ,näkemättä vaivaa toisen takia.Se loukkaa minua syvästi.Luulin jo että tuon vaiheen yli oltiin päästy kun asiat eteni niin hyvin,mutta väärässä olin.Tulee väkisin mieleen että hänellä on muita virityksiä eikä pysty keskittymään yhteen kunnolla.Se sekava käytös voisi johtua tästä.

Emme ole pitäneet yhteyttä tuon yön jälkeen juuri ollenkaan.En tiedä mitä hänelle sanoisin kun ei ole mitään hyvää sanottavaa, enkä osaa sanoa mikä minua vaivaa.En nyt pysty käyttäytymään normaalisti häntä kohtaan.Enkä pysty korjaamaan mitään ,kun minusta vika ei ole minussa.Ennen luulin että se kaikki johtuu minusta,mutta nyt tiedän että vika on hänessä.Sille asialle en pysty tekemään mitään.Pahoin pelkään ettei tästä suhteesta tule oikeaa suhdetta vaan jäämme pelkiksi ystäviksi.Nyt ei minulla ainakaan ole motivaatiota enää muuhun,vaikka tunteita minulla häntä kohtaan onkin.Jos hän haluaa jotain, niin hänen on tehtävä asioiden eteen jotain.Minä olen nyt tehnyt kaiken mihin pystyn ja enempään en pysty.Jos en kelpaa tällaisena kun olen,niin ei voi mitään.

Sitten vielä asiaa exästä.Olisi jo sen luullut olevan ohi,mutta ei se lopu koskaan.Hän soitti,mutta en vastannut.Minulle iskee aina tunne että jotain kamalaa on tulossa.Hän sitten laittoi tekstiviestin että hänen vakuutushyvitysrahansa ovat tulleet minun tilille ja että voisinko siirtää ne hänen tililleen.Uskomatonta että hän ei osaa antaa edes omaa tilinumeroaan.Tulee väkisinkin mieleen että hän haluaa pitää minuun yhä yhteyden.Millonkohan tämä on ohitse kokonaan.

Huomenna on päivä jota olen kovasti odottanut.Toivottavasti kaikki menee hyvin ja asiat ovat 100% lopullisesti ohitse minun ja exän kohdalla.Se viimeinenkin lanka joka sitoo meitä katkeaa huomenna,jos ei mitään mullistavaa tapahdu.Eli yhteinen omaisuutemme lakkaa olemasta.

Olen nyt tällä viikolla nähnyt hänestä painajaisia ja vieläkin kun kuulen hänestä jotain saa se minut paniikin valtaan.Pelko astuu vääjäämättä tielleni.Jotkut asiat tuovat mieleen hyviä muistoja ja saavat minut itkemään,mutta nykyään todella harvoin.Tämä nyt meneillään oleva asia on tuonut näitä erilaisia muistoja mieleen ja tunteitakin pintaan.Eniten kuitenkin olen tyytyväinen siihen että en enää tunne minkäänlaista halua olla ikinä missään tekemisissä hänen kanssaan.Nuo unet muistuttavat minua hänen loukkaavasta/julmasta luonteestaan.Niissä on se ihminen jota yhä pelkään.Ehkäpä tulen pelkäämään koko loppuelämän.Psykologini kehoitti minua miettimään tilannetta etukäteen jos vaikka jossain törmäämme joskus.Miten reagoin ja miten siitä tilanteesta selviän parhaiten satuttamasta itseäni.Pakoreittiä yms.En ole vielä kyennyt siihen.

Olen hänet nähnyt viimeksi kasvotusten silloin kun hain tavarani pois.Olihan hän läsnä silloinkin kun kävin kiinteistövälittäjän kanssa,mutta nukkui tai tekeytyi nukkuvaksi ja emme näin ollen vaihtaneet sanaakaan.Asiani on hoitanut puolestani oikeusasiamies ja hoitaa myös minun valtuuttamanani kaupatkin.En edes kirjoita nimeäni kauppakirjaan.Ainoa asia jonka vasta muistin on avaimet.Minulla on yhä tuon talon avaimet ja nyt en tiedä mitkä niistä käy sinne oveen.Joudun jotenkin ne palauttamaan.En vaan tiedä miten.Mietin sitä asiaa huomenna sitten.

Oloni on ollut erittäin hyvä kun olen hänestä kokonaan erossa.Olen toipunut siitä vääristyneestä tavasta toimia kokonaan.Se katosi kun en enää ole altistuneena exän vaikutuksen ja kyttäämisen alaisena.Sen huomaa kun olen toisen seurassa normaali ja toimin normaalilla tavalla.Voinkin todeta olevani vapautunut,iloinen oma itseni nykyään.Tunnen itseni nykyään huolettomaksi teiniksi jolla on koko elämä edessä.Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.En kaipaa entiseen elämääni millään tavalla takaisin.Tämä mitä nyt on on aitoa oikeaa elämää.Koko ajan menen kuitenkin vielä parempaan suuntaan.Painolastini mitä on vuosien varrella kertynyt vähenee koko ajan.Sitä ei kuitenkaan ole enää kovin paljon.Uskonkin että pääsen toteuttamaan syksyllä kauan haaveillun projektini aloittamisen.

Vaikka syksyinen projektini jostain syystä ei onnistuisikaan,niin se ei kaada minua.Olenkin nyt elämässä elämäni parasta aikaa eikä sitä voi mikään pilata.Nautin kaikesta mitä teen ja mitä tulee.Otan kaiken nykyään hyvin kevyesti.En murehdi tulevaa enkä mennyttä.Elän vain tätä hetkeä.Otan nykyisen elämän ehkäpä liiankin kevyesti,mutta olen sen ansainnut.

EDIT: Hän kertoi minulle että tuona päivänä kun kävimme kiinteistövälittäjän kanssa,niin hän oli ajatellut ensin juoda itsensä känniin ja olikin juonut jonkun verran,mutta muuttanut mielensä ja päättänyt nukkua tuon käyntimme ajan eli oli ottanut tuhdin annoksen unilääkkeitä.Tuli vaan mieleen että yrittikö hän lavastaa itsemurhan ja saada minut reagoimaan taas jotenkin olotilaansa.Onneksi en tajunnut hänen suunnitelmiaan.

Tämä avioeroprosessi on toistaiseksi ohitse ja loppuun saatettu.Vastaan kysymyksiinne vielä jos jotain jäi epäselväksi tai jostain muusta syystä tulee kysyttävää.Jos exä tekee kärpäsestä härkäsen ja alkaa tehtailemaan oikeusjuttuja palaan tänne kirjoittamaan niistä.Nyt koetan unohtaa tämän kamalan epävakaastapersoonallisuushäiriöstä kärsivän tapauksen sekä paljon muista luonnehäiriöistä virtansa saavan yksilön.En voi väittää että olisin päässyt ylitse täysin näin traumaattisesta kokemuksesta,mutta vaakakupissa painavat eniten ne tämänhetken hyvät asiat. http://www.omaiset-tampere.fi/opassarja/epavakaa_persoonallisuus.pdf

Pahoittelen etten lunasta lupausta niistä kivoista asioista.Senverran voin kuitenkin sanoa että toinen mies on kuvioissa mukana ja olemme viettäneet ihania hetkiä yhdessä.Kaikki toisena olleet eivät jää toisiksi,vaikka tilastot niin väittävätkin .Hyvää kesää kaikille tukijoilleni ja lukijoilleni.Komppaan täysin Valimon Biisiä Mikä Kesä.”Tästä kesä voi alkaa….”

EDIT  9.6-08 Palasin tänne vielä kertomaan että mikään ei ole varmaa kun epävarma.Toinen mies paljastui epäluotettavaksi.Hänelle ihanat hetkemme eivät merkinneet samaa kun minulle.Hän pyörittää useita naisia koko ajan riippuen mitä milloinkin tarvitsee.Joten olenkin sitten sinkku.Se mitä hänestä olen aikaisemmin kirjoittanut pitää paikkansa.Olen ollut oikeassa,mutta halusin uskoa hänen muuttuneen.Totuus on että ihmiset eivät muutu.Tunnen suurta surua hyvän ystävän menettämisen johdosta,mutta en anna tämän nujertaa.Hän tässä menetti loppujen lopuksi paljon enemmän.

Kesä on vasta alussa ja jo monta viikonloppua on menoille varattu.

Niinhän siinä kävi,että sairas voitti.Eilinen käynti exkotona oli tuskaisa kokemus.Exä saa tahtonsa läpi.Se on minulle kova isku.Olisin halunnut että oikeus voittaa,mutta tuo limanuljaska piittaamattomalla käytöksellään vei voiton.Kaikki tuntuu liian raskaalta viedä läpi.Onneksi asianajaja hoitaa talokaupat loppuun ja tekee sellaiset paperit ettei tartte oikeutta käydä exän kanssa,eikä nähdä enää ikinä.Vituttaa se kun tuollaiset mulkut voittaa aina.Nyt tunnen pelkkää vihaa tuota kusipäätä kohtaan.Tulen vihaamaan aina sitä kun hän pääsee kuin koira veräjästä ilman seuraamuksia.Mietinkin antaisinko periksi lopullisesti vai pistäisinkö vielä lähestymiskiellon voimaan.Se olisi ainakin sitä oikeutta.Nyt en pysty antamaan anteeksi en edes itselle sitä että olen heikko ja vaivun itsesääliin.Se että hän sai otteen tunteisiini tekee hänestä voittajan.

Ilmoitin eilen tekxtarilla exälle ajan jolloin kiinteistönvälittäjä arvioi talon.Exä sitten soittikin ja minä hölmö vastasin.Tosin lopetin puhelun heti kun meni henkilökohtaisiin asioihin.Puhelu ei kestänyt kun muutaman minuutin.Sanoin etten keskustele henkilökohtaisista asioista hänen kanssaan.Hän jäi taustalle itkemään.On kuulemma ikävä minua.Hän myös ehti sanoa että hommaa toisen välittäjänkin lausunnon.Tiedän että se on hänen kaverinsa ja siten puolueellinen arvio.Olen aika varma että hän on jo sen tehnytkin ja sitä asia koski jokunen aika sitten.Hän kuulosti erittäin luottavaiselta ja varmalta että saa talon halvalla.Kuulemma hän on kaupungilla kulkiessa itse aurinko.Hymyilee ja on onnellinen.Tämä vaan tähän jatkoksi kertomaan siitä että itkukohtaus on tarkoitettu vain minulle ja herättämään minussa syyllisyyttä,myötätuntoa jne. että pehmenisin hänen oikkuihinsa.Oikeasti hän on onnellinen ja tyytyväinen.

Minuun tuo puhelu ei vaikuttanut muuta kun pehmentävästi eli juuri kuten pelkäsinkin.Pelkoni ja suojamuurini pehmenivät joitakin asteita.Hän kun kuulosti taas niin normaalilta.Hän ei kuulemma halua riidellä.Hän sanoikin että suurin kiukku on mennyt ohi.No en aio silti olla hänen kanssaan missään tekemisissä.Minun on nyt vaan ajateltava itseäni erittäin itsekkäästi ja pidettävä mielessä että kyseessä on taitava näyttelijä.Hänen sanoihinsa ei ole luottamista.Häneen ei ole luottamista.Hän vaan haluaa talon halvalla ja on valmis vaikka ryömimään edessäni sen takia.Onneksi en itse hoida tätä asiaa.Se veisi minut lopulliseen tuhoon.Alkaisin taas hänen ystäväkseen ja kierre olisi taas valmis.Ei kiitos.Minulla on jotain parempaa ja arvokkaampaa tiedossa.

Ensiviikolla kerronkin lupaamistani hyvistä asioista.Niitä onkin ihan kivasti,vaikka lopullista läpimurtoa ei vielä ole tapahtunutkaan.

Sitä niin toivoo että kaikki olisi jo ohitse. Kävin eilen hakemassa loput tavarat pois mitä en ole pystynyt aikaisemmin hakemaan.Heti kun kukaan ei nähnyt hän ahdisteli minut nurkkaan ja halusi halailla.Sanoin etten minä halua hänen enää koskevan minuun.Hän käyttäytyikin yllättävän asiallisesti,mutta kun olin enää veljen kanssa  kahden hän ei enää edes varonut vaan hiplaili koko ajan.

Tänään hän keksi uusia uhkailukeinoja.Hän suuttui kun en suostunut antamaan taloa puoli-ilmaiseksi hänelle.Kyllä hän on kekseliäs ja koettaa olla varma siitä mistä puhuu.Onneksi minä olen jo ottanut asioista selvää kaikkiin uhkailuihin mitä on jo aikaisemmin ilmennyt.Nyt joudun taas uusiin etsimään vastauksia.Uusia tulee koko ajan.

Otti taas sen  verran koville puhelu että soitin rikosuhripäivystykseen ja kyselin ohjeita.Tällä hetkellä pelkään enemmän kun koskaan.Yritän kuitenkin pysyä raiteilla väkisinkin.Epätoivo ajaa epätoivoisiin tekoihin.

Juuri kun olin saanut hyvän “vihan” tunteen aikaiseksi sain sähkärin exältä.Siinä hän taas vetosi tunteisiini yms.Voi paska! Masennushan ja hämmennyshän se iskee kun myötätunto tahtoo herätä.En nyt lähde sitä erittelemään.Minulle kyllä sanottiin ettei se jätä minua rauhaan ennenkun sillä on uusi.

Näin sitten viimeyönä asiasta painajaista.Siinä exä teki kaikkensa herättääkseen omistamisenhaluntunteeni pintaa ja tuntui siinä onnistuvankin.Hänellä oli uusi nainen ja minä en oikein uskonut asioiden vilpittömyyteen.Heräsin kun sanoin uudelle että lähtee ajoissa jos uhkaavia merkkejä näkyy ja hän katsoi minua kieroon.

Koetan nyt pitää pään kylmänä ja työntää kaikki positiiviset tunteet taka-alalle.

Eilen illalla hän soitti.Ilmoitti ajan tapaamiselle ja kysyi käykö.Tuli sieltä paljon muutakin.Hän rukoili toisessa päässä etten pilaisi hänen loppuelämääkin.Olen kuulemma tuottanut hänelle hirvittävää tuskaa,mutta hän ei kuulemma ole sitä minulle aiheuttanut.Olen yhä hänestä syyllinen siihen että hänen täytyi seurata minua.Kun sanoin että vien asiaa eteenpäin hän sortui uhkailuun ja ilmoitti että sitten saan minäkin kärsiä.Pelkään kyllä yhä häntä.Pyrinkin nyt saamaan vielä loputkin uhkailukuviot torpeetoiduksi.Hän ei enää ikinä satuta minua eikä lähimmäisiäni ja toivottavasti ei ketään muutakaan.Hänellä on kuulemma ikävä minua ja haluaa olla ystävä.Voi hyvänen aika sentään.Muuta en voi sanoa.Minulla ei ollut hänelle paljon sanottavaa.Lähinnä kuuntelin.Puhelu ei tuntunut missään.En tuntenut häntä kohtaan vedotessaan minuun syyllisyyttä,vihaa,katkeruutta,sääliä,myötätuntoa,en yhtään mitään.Sanoinkin että olen nyt tunteeton ja kylmä ihminen enkä halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja teen juuri niinkun oikein on.Olen se mitä hän minun kuvitteleekin olevan.Rinnassani on iso möykky.

Hän pelkää minun vetävän hänet ojaan josta ei nousta.Maineensa menetystä.Enhän minä sitä tee.Hän tekee sen aivan itse.Puolusteli itseään että on ihan eri ihminen kun minun kanssa.Suhde toisen naisen kanssa oli hänestä terve.Ei mukamas sairasta mustasukkaisuutta.En kyllä usko tuota.Olihan hän ihana minuakin kohtaan siihen asti kunnes muutimme yhteen.Sen jälkeenhän vasta kaikki kyttäämiset yms.alkoivat.Ei hän minhinkään muutu hetkessä ja varsinkaan kun ei näy ymmärtävän sanan rakkaus merkitystä.Hän sanoi yhä rakastavansa minua.

Olen yhä kahden vaiheilla.Päätöksen tekoon en ole vielä valmis.Huomenna kuitenkin saan vastauksia itseäni koskeviin kysymyksiin.Olen yhä itkuherkkä.Hävettää oma naivius ja tunnustan sääliväni nyt itseäni.Toisaalta taas olen kiitollinen siitä että minulla on suojelusenkeli.Ihmettelin miksi yhä näkymätön voima vetää minua koko ajan eroamaan exästä.Miksi minua sysitään siihen suuntaan.Nyt sen ymmärrän.Kunhan pääsen tämän yli ja saan asiat päässäni setvittyä olen onnellinen ja onnekas.Eräs odottaa minua ja kuulumisiani.En vaan ole hänelle vielä valmis.Pidämme kyllä yhteyttä nyt ja hän antaa minulle tilaa.Tarvitsen nyt hetken aikaa toipua.