Nean tarina

En kestänyt kolmatta päivää kokonaan yksin sairastellessa vaan mieheni laittaessa viestin päätin soittaa hänelle.Oli niin tylsää että teki mieli lähteä kainaloimaan ja saunomaan.Kaipasin toisen kosketusta niin kovasti.Vietimme ihan mukavan illan grillaillen ja syöden hiiltyneitä makkaroita.Oli ihanaa nukkua kullan kainalossa.Huomenna olenkin taas siellä viettämässä nautinnollista viikonloppua.Luvassa on jotain muutakin tekemistä.En vaan vielä tiedä mitä.

Muutama sananen viikonlopusta muistiin.Hyvinhän se meni.Mies jopa laittoi ruokaakin ja laitettiin yhdessäkin.Kyllä tämä tästä etenee hyvää vauhtia hyvään suuntaan.Jälleen ei ahdistava viikonloppu.Tuntui hyvälle kun menin sinne.Täytyy myöntää että alan tuntea jo alkukantaisia tunteita kuten tapaamisen nostattaman kaipauksen ja suudelman tuottaman lämpimän ailahduksen rinnassa.

Naapurin mieskin kävi meitä kyselemässä ryyppäämään,mutta en ollut oikein innokas kun pelkäsin sen menevän överiksi ja pian ladelleeksi valheita tuutin täydeltä joita en edes muista.Mies sitten kävikin siellä muutamalla ja tulivat vielä takaisin yhdelle.

On se vaan ihana tunne kun joku sanoo että “me ollaan sua Liisan kanssa kaivattu niin paljon.Tule takaisin tänne asumaan.Kenen kanssa minä oikein väittelen kesällä jos en sinun.”ja halaukset perään.Eihän naapurit voi ymmärtää millaista muutosta olemme käymässä läpi.Pienikin väärinkäsitys saattaa saada meidät muutamaksi viikoksi raiteilta ennenkun se päästään korjaamaan.Meidän on nyt vaan keskityttävä perustuksien tekoon.Asioita ei voi kiirehtiä.Ne etenevät omaa tahtiaan.Tulen kyllä viettämään siellä kesällä paljon aikaa.

Kävin myös kaverin luona kylässä.Hän on jo neljä vuotta asunut uudessa talossaan,mutta en sinne asti koskaan päässyt.Nyt se tuli tehtyä ja näin samalla muitakin kavereitani ja tuttuja,joita en ollut pitkiin aikoihin nähnyt.Ja ajatella.Mieheni ei nostanut rähinää  kun lähdin sinne,eikä sen jälkeen alkanut kiukuttelemaan kun tulin,vaan alkoi ruoan laittoon

En osannut tuota edellisen jutun kuvaa linkittää jotta sen saisi asianomaiset linkitettyä,mutta koettakaa keksiä keinot kuvan saamiseksi blogiinne.

Tunteet kulkevat omia latuja enkä niihin pysty vaikuttamaan.Olen koko viikon työstänyt toista miestä ulos itsestäni.Väillä olen vihainen ja välillä näen sen ihanan ihmisen johon tutustuin.En tiedä millonka hän on poistunut mielestäni ja sydämmestäni,mutta toivon että pian kuitenkin.

On vaikeaa surra toisen menettämistä ja toisaalta iloita toisen olemista.Kun taas perjantaina menen exälle heitän toisen miehen syrjään ja keskityn vain parisuhteeseen.Nauttimaan oman miehen läsnäolosta.Uskon vakaasti tehneeni oikean päätöksen.Siltikin vaikka kaikki menisi mönkään ja jäisin yksin.

Tiesin että toisesta miehestä irroittautuminen olisi vaikeaa,koska olen yrittänyt sitä jo vuoden.Toisaalta taas en ole halunnut päästääkään irti.Nyt se kuitenkin on tehty.Olen tehnyt päätökseni.Tuskaa ja surua tuntien.Kohta kaksi viikkoa viimeisestä tapaamisesta.15 päivää viimeisimmästä viestistä.Kyllä tämä tästä etenee päivä päivältä.

Monet ovat sanoneet että älä palaa enää exään.Siinä on kuitenkin hyvät puolensa.Ne asiat joiden takia hänet aikanaan valitsin.Ne eivät ole jääneet pois.Sain häneltä viestin jollaisia en ole häneltä ennen saanut(Minulla on ikävä kukkasi mettä).Arvostan sitä tosi paljon.Hän tosiaan yrittää.En vaan itse pystynyt heittäytymään leikkiin mukaan.Kunhan aikaa kuluu niin suhteemme kehityy oikeaan suuntaan varsinkin kun nyt häiriötekijät on poistettu.

Olen loman tarpeessa monesta syystä.Kohta minulla onkin talviloma.Toivottavasti jaksan sinnitellä sinne asti.Olen yhä väsynyt.En aio viettää koko lomaa exän kanssa.Tarvitsen ne päivät itseäni varten.Minun on saatava huilata ja tehdä omia juttuja.Aion nauttia vapaistani ja hemmotella itseäni.Kasvatan henkistä pääomaa että jaksan jatkaa parisuhderemontin parissa.

Niinhän siinä kävi lopulta että olin exän luona kolme yötä.Kuten arvaatte viikonloppu meni hyvin.Minulla on tyyni ja rauhallinen olo.Saimme keskusteltua monista asioista.Tuntui ihan hyvältä olla siellä.Meidän välillä oli sitä jotain,mitä ei ole minusta ollut pitkään aikaan ellei peräti koskaan.En osaa sanoa vielä tämän enempää.En tunteistani enkä siitä onko muutos pysyvää vai mitä se on.Sulattelen asioita tällä viikolla.

On hyvä kun mieskin on nyt tajunnut ettei tässä tarvitse kiirehtiä.Aikaa on.Vielä kuitenkin on sitä että minun pitäisi todistella ja vakuutella että olen tässä aidosti mukana.Koen sen kuitenkin jotenkin outona koska mehän ollaan yhä naimisissa,mutta asumuserossa.Hänhän se on minua työntänyt pois koko ajan.Eikä asiat ole lähimainkaan selvät.Enhän voi luvata ikuista onnea kun en tiedä miten meidän käy.Toiveita kuitenkin on terveestä parisuhteesta.

Uutta minulle oli kuitenkin että mies todella nyt yrittää.Hän ei enää komentele ja käske eikä yritä syyllistää.Tuli saunaillastakin jo yhdeksältä takaisin ,vaikken edes pyytänyt.Myös välillemme on kehittynyt leikkimielisyyttä ja jotain mitä en nyt osaa selittää.Saan hymyillä ja olla iloinen sekä nauraa.Eikä hän juonut itseään humalaan.Pelit eivät hallitse enää päiviämme(aamujamme).Meillä on aikaa olla vain hellästi yhdessä kosketellen,suudellen…voisin jopa käyttää sanaa rakastellen.Olemme oppineet uuttakin:)

Pelkään eniten että vauhti on silti liian kova.Itse olen yhä toipilas ja elämänhallinta kesken.Tiedän että exän pitäisi oppia olemaan yksin.Täytyy vaan toivoa että tämä erillään olo on riittävää myös hänen toipumista ajatellen.Itse vasta seuraan omalta osalta onko tämä riittävää.En halua vaarantaa omaa hyvinvointia liiallisella yhdessä ololla.Se vaikuttaa kuitenkin myös kehittyviin tuntesiin.Jos olen liikaa hänen kanssaan tunteeni saattaa tukahtua ja toipumiseni keskeytyä.

Niin…kutsuisin tätä nyt seurusteluksi.Me seurustellaan ja ollaan sitoutuneita yrittämään ratkoa ongelmamme.Hassua että keskenään naimisissa olevat seurustelee ekaa kertaa keskenään.Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.Ainakin minulle jäi ihan hyvä kuva viikonlopusta.Katsellaan viikolla tuntoja ovatko ne oikeita.

Paljon on tapahtunut torstain jälkeen.Tässä tulee toinen osa tarinaa.Vuorossa ex-mies.

Perjantaina töiden jälkeen ajoin exälle hakemaan postini.Ymmärsin että siellä olisi ollut enemmänkin postia,mutta ei sitten ollut kun muutama lappu ja sekään ei oikeasti ollut minulle.Ainoastaan kaksi vihkosta oli minun.

Olin jo valmiiksi herkässä tilassa.Olinhan jo viikolla potenut ikävää exän kainaloon.Myös perjantai oli minulle erittäin herkkä päivä ja niinpä sitten lopuksi en pystynyt pitämään itkua sisällä vaan repesin siellä täysin.Arvaatte varmaan miten kävi.Päädyin loppujen lopuksi jäämään sinne yöksi ja keskustelemaan asioista varsinkin kun exä halusi minun jäävän.Hän oli nyt täysin erilainsen oloinen kun ennen.Ehkäpä johtui siitä kun oli selvin päin.Yllättävää kyllä ilta,yö ja aamu menivät oikein hyvin.Hänellä oli vaihdettu lääkitys(skitsofreniapohjainen) ja sitten ei ollut ottanut kaljaa ,joten keskustelu oli asiallista, mitä nyt minä sitten tulin parkuneeksi sisälle kätkettyjä asioita ulos.Välillä hermostuin kysymyksistä joihin minulla ei ollut edelleenkään vastauksia.Löysin kyllä joihinkin asioihin vastauksen.

En enää toiseksi yöksi jäänyt ettei mene riitelyksi.Sain kumminkin joihinkin asioihin varmuuden.Löysin myös vastauksen asiaan joka on askarruttanut mieltäni jo yli vuoden.Se tuli yhtäkkisenä oivalluksena.Uskomatonta että minulla on nyt ihan hyvä olla ja se ahdistunut tunne on nyt poistunut melkein kokonaan.Tiedän kyllä mikä osa sitä vielä minulle tuottaa ja sen aionkin korjata seuraavaksi oikeaan tilaan.

Nyt tiedän että minulla on vielä exän kanssa taivalta jäljellä siihen asti kun tarvitsee.Kuten jo arvaatte aion pitää hänet ykkös miehenä edelleen.Joudun tämän katsomaan loppuun.Tämä ei vielä ole lähimainkaan ohitse.Toivon että hänelle löytyy toimiva lääkitys ja paranee.Sitten vasta voimme alkaa keskustelemaan suhteemme tilasta ja jatkumisesta tai päättymisestä.Se jää sitten nähtäväksi.Onneksi minulla ei ole kiirettä.On vaan niin paljon selvittämättömiä asioita.Olen itsekkin vasta toipilas ja hän ei vielä lähimainkaan toipilas.Hänellä asiat ovat vasta alussa.Uskonkin että oikean lääkityksen ja oikean sairausdiagnoosin jälkeen vasta hän alkaa toipua.Sitten vasta voimme katsoa sovimmeko yhteen enää ja pääsemmekö yli omista heikkouksistamme.Olkaa silti huoleti jalat ovat maassa edelleen ja asiat etenee ja selkiytyy.En ole muuttamassa takaisin vielä pitkään aikaan ja ero pysyy voimassa.Valitettavasti tämä on vuosia kestävä projekti,mutta tiedän että tämä kannattaa silti katsoa loppuun.Uskon tämän olevan sen arvoista.On kuitenkin sitä hyvääkin paljon ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole muuttuneen miksikään vuosien varrella.Kävi miten kävi.Olen silti voittaja.Erottiin tai ei.

Nyt menemme hissukseen eteenpäin ja muutan tapaamispäivän perjantaille niin hän on ainakin selvänä kun keskustelemme asioista yms.Makaamme sängyllä toistemme kainalossa ilman seksiä tai pakottavaa tarvetta siihen.Sitä mitä olen kaivannut ja halunnut koko ajan saamatta sitä.Hellyyttä,mukavaa yhdessä oloa ilman kiirettä pois.Minulla on pitkästä aikaa hyvä olo.Voisin sanoa olevani onnellisuuden kynnyksellä.Tuntuu että nyt taas kaikki asiat alkavat lonksua paikalleen.Käynkin varmuuden vuoksi varaamassa ajan psykologille että tiedän olenko oikealla raiteella oikeastikkin.Uskon yhä siihen,että JOS molemmat parantuvat terveiksi yksilöiksi yhteinen elämämme on rakkauttakin suurempaa, mutta ainoastaan sitten kun todellakin molemmat on terveitä.Minullahan on aikaa koko loppu elämä.Tarvetta muille miehille ei ole tällä hetkellä ja jos en ex-miehen kanssa jaa tulevaisuutta ei sekään ole esteenä unelmieni täyttymiselle.

Tavoitteet,unelmat ja toiveet löytävät pikkuhiljaa paikkansa.En aseta niitä enää kenenkään varaan eli en mieti että teen tämän toista varten ,vaan teen asioita oikeastikkin itseäni ja omaa tulevaisuuttani varten.Oli sitten matkassani joku toinen tai ei.Alan tosiaan löytämään  peruskysymyksiin vastaukset.Tulevaisuuteni suunnitelmat eivät voisi olla selkeämmät.Teinkin uudestaan tuon kohti “pyramidin huippua “ja sieltä löytyy vielä asioita joita joudun työstämään.Olen jo pitkän taipaleen kulkenut etsiessäni itseäni ja alan sen vihdoinkin olla löytänyt.Terveen minän.

Tänään pääsi itku.En edes muista millonka viimeksi olen itkenyt.Muutaman kerran on ollut lähellä,mutta ei sitten itkua ole tullut kumminkaan.Olen ehkä ollut liian väsynyt itkeäkseni.Nyt kun minun pitäisi lähteä töihin parun ikävää ulos itsestäni.Koetan kuitenkin koota itseni,vaikka en pystykkään peittämään punaisia silmiäni.Toivottavasti saan hautautua omaan työhön koko illaksi.

Nyt minuun iski suunnaton ikävä exää kohtaan.Oli ihan pakko soittaa.En oikein ymmärrä miten olen vieläkin hänessä niin kiinni.Johtuuko tämä nyt tästä toisen miehen vaikutuksesta vai mistä.Miten tämä ero voikaan ottaa näin koville.Kanavoinko omat tunteeni exään.Olen taas ihan pihalla tuntemusteni kanssa.

Soitin hänelle tänään ja ilmoitin hakevani postini pois perjantaina.Se on taas jostain syystä mennyt nyt jo toisen kerran sinne .Exä siitä ilmoittelikin viime lauantaina.Sillon pidin viisaampana olla hakematta,mutta on ehkä kumminkin parempi että haen sen pois.Ehkäpä saan helpotettua tuota painon tunnetta samalla sisälläni.Ja ikävää häntä kohtaan laimennettua.Kaipaan sitä miestä joka hän pohjimmiltaan on.Ilman sairautta.

Olen myös väsynyt.Tämä tilanne uuvuttaa minut täysin.Epäselvyys johon en kykene tekemään ratkaisuita.Inhoan omaa saamattomuuttani.

En voi kun jälleen kerran todeta että olen ottanut takapakkia.Joka päivä on nyt ollut ihan erinlaista.Tunteet tuntuvat olevan nyt täysin vuoristorataa.Kohteetkin vaihtuvat vinhaa vauhtia.Voi kunpa saisin sisäisen rauhan asioilleni.

Voihan hyvät hyssykät.Mihin olenkaan taas itseni sallinut joutua.Enkö tosiaankaan ole oppinut yhtään mitään menneestä vuodesta.Miksi sallin yhä entisten asioiden tunkeutua alitajuntaani.Miksi annan yhä miesten käyttää minua tarpeidensa tyydyttämiseen.

Juuri kun olen saanut asiat exän kanssa selväksi niin joudun omien tunteideni vietäväksi.Miten yksi puhelu voi saada minut näin sekaisin.Olen yhä altis toiselle miehelle.Luulin että voisin pysyä ystävänä ja kestän hänen läsnäolonsa sekä äänensä ilman tunnemyrskyä niinkun tammikuussakin.Se meni oikein hienosti silloin.Tämä kevät sotkee selvästi ajatukseni ja saa hormoonit hyrräämään.

Nyt yritän selvitä taas tästä päivästä.Saada itseni tajuamaan ettei mitään oikeasti tapahtunut ,eikä tule tapahtumaan.Silti sydän hakkaa ja korvissa suhisee.Päästin mielikuvitukseni lentoon antaen ymmärtää, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan.Jos hän nyt pyytäisi luokseen,juoksisin varmaan sata kilometriä pysähtymättä ollakseni edes hetken hänen lähellään.

No huomenna olen normaali, Koonnut itseni ja unohtanut sen mitä tapahtui.(Kuka tämänkin uskoo.)

Eniten minua ärsyttää ja ahdistaa se ,etten pysty pitämään häntä ulkopuolisena.Sallin yhä hänen päästä ajatuksiini.Hänellä on vaan sellainen vaikutus.Hän on kuin magneetti.Vetää vaan puoleensa.Miksen pysty tekemään hänelle rajoja selväksi niinkun muillekkin.Tämä jos joku ahdistaa minua.Ei enää niinkään se epäselvä tilanne välillämme, vaan tämä kun en pysty olemaan tunteeton.Sydämmeni on hänellä ja hän käyttää sitä miten tahtoo.Minä haluan sen kyllä takaisin.Olen todellakin onnellinen ja kunnossa ilman häntä.En tarvitse häntä sotkemaan hyvää uutta elämääni.En nyt kun olen päässyt vasta elämässä alkuun ja olen tyytyväinen yksinoloon.Nyt kun voisin nauttia elämästä ilman sydänsuruja.Olla oikeasti onnellinen.

Aionko tosiaan sallia tämän.Minun on  nyt tehtävä itselleni rajat selväksi hänen suhteen.Oikeastikkin selväksi.Niin ja saatava hänet tajuamaan etten enää ole sama ihminen kun vuosi sitten keväällä.Olen tosiaan muuttunut ja myös tarpeeni ovat muuttuneet.Vaikka olenkin häneen kuumana,niin se mitä silloin oli,sitä ei enää ole.Kaikki on nyt täysin toisin.Nyt koitan muistaa mottoni”Teen vain sitä mikä ei ahdista.Muu saa jäädä.”

Tämän hetken olotila.Väsynyt,mutta onnellinen.

Katsotaan olenko oppinut mitään eilisestä.Olen täysin uppoutunut kuvien maailmaan.Miten paljon onkaan ihania kuvia.Vielä en kuitenkaan ole löytänyt omaa tyyliäni ja voi olla että menee vielä pitkään ennenkun löydän haluamani tuhansien joukosta.Tämä sopii hyvin myös sen oikean etsimiseen.Vaikka kuinka etsii niin ei löydä ja kun lakkaa etsimästä niin huomaakin sen olevan silmien edessä.Itse olen vasta uppoutunut etsimään.Onneksi ei ole aikataulua ja voin rauhassa nauttia kaiken ihanuuden keskellä.

Olotila on yllättävän hyvä.Olen todella yllättynyt.Olen väsynyt,mutta tyytyväinen kaikesta huolimatta.Voisin sanoa olevani rakastunut.Tuntuu ainakin siltä että rakastan kaikkea kaikkialla.Kukkia,ruokaa,elämää ja kyllä jopa itseänikin.En tiedä onko siihen edes aihetta.Yhtä ainoaa kohdetta ei ole.Se on vain tämä sisäinen tunne joka tulee tuolta jostakin.Tyytyväisyys nykyhetkeen,riippumattomuuteen,kun olen elossa enkä ole henkisesti kuollut.Kukaan ei sano että nyt sinun on elettävä näin tai sitten tapahtuu jotain ikävää,jos et tottele.Kukaan ei kuluta voimavarojani.Tämä on sitä vapautta .Vapaa kaikesta kuten tuo perhonenkin.Voin lentää ihan mihin haluan ja olla vaikka mitenkä päin.

On ainoastaan yksi asia jota en voi tuntea yksin..toisen läsnäoloa.Sitä kun joku on vain vieressä hiljaa ja rutistaa kainaloon.

Tallentaminen ei jostain syystä onnistu vieläkään kovin hyvin.Vielä on opeteltavaa.Sain sentään perhosen lentämään.

Haaveillen on hyvä elää,mutta niiden toteutus onkin sitten toinen juttu.Sain psykologilta tehtäväksi miettiä mitä tulevaisuudelta haluan?Mitkä ovat tavoitteeni?Mitä minä haluan?

Tämä on oikeastaan ollut minulle aika selkeää jo useamman vuoden verran ja olen askel kerrallaan mennyt kohti tavoitetta.Suurin estehän unelmilleni on ollut avioliitto ja se että en saanut aikoinaan miestäni tekemään kanssani avioehtoa.Nyt sitä estettä ei ole, koska avioehto on tehty.Minun ei tarvitsisi enää erota,mutta kuten tiedätte taustalla on niin paljon virhekäyttäytymistä että avioerokin täytyy viedä läpi.Nyt en näe minkään asian muuttuneen,eikä muutu niin nopeasti että avioliiton voisi pelastaa.Pidän silti auki mahdollisuuden olla exän kanssa yhdessä.Tulevaisuus sitten näyttää miten käy.

Silti teen asioita kuitenkin niin että olen yksin.En voi ajatella että jättäisin prosessini kesken ja odottaisin exän ensin paranevan.Voihan olla ettei hän paranekkaan persoonallisuushäiriöstään.Ystävänä kuitenkin pysyn niin kauan kun käyttäytyy ihmisiksi.

Nyt kun olen asettunut aloilleen on aika alkaa tavoittelemaan seuraavaa unelmaa joka on kesämökki.Se on ollut jo pitkään haaveessa,mutta mahdoton toive.Nyt sille ei ole estettä.Voin joko tehdä siitä ympärivuotisen eli muuttaisin sinne asumaan tai vain talviasuttavaksi kesämökiksi.Luultavasti päädyn viimeiseen vaihtoehtoon.Tämä ei tapahdu hetkessä vaan olen varannut tälle aikaa useamman vuoden.Paikka on vielä täysin arvoitus.

Haluaisin myös laajentaa omaa yritystoimintaa siten,että voisin jäädä kokonaan pois vieraasta työstä.Siitä en sen enempää.Se vaatii jonkun verran rahaa ja voi olla että ei ole järkevää satsata siihen,mutta aika näyttää lähteekö tämä asia eteenpäin.Tähän olenkin varannut aikaa useita vuosia.

Toisaalta minun ei tarvitse toteuttaa mitään noista edellä olevista.Tämä kämppä on melkein kuin tuo kesämökki.Vain järvi puuttuu.Myös muuten ei ole paineita päästä työpaikasta pois.Olen oikein tyytyväinen nykyään siellä.Myös muut asiat on nyt sillai järjestyksessä ettei yritystä välttämättä tarvitse laajentaa.

Se suurin tavoite on kuitenkin siellä eläkepäässä ja sinne on vielä matkaa.Sen ajan haluan viettää lämpimässä.Tämä perussairaus pitää kyllä siitä huolen että lämmin vetää aina minua puoleensa.Voi olla että kesämökkini onkin uklomailla.

Niin nämähän ovat vain niitä maallisia haaveita.Toki se mitä elämältä toivon on juuri oma hyvin vointi.Olla onnellinen tässä hetkessä näillä eväillä mitä on.Olla mahdollisimman terve.Kaikki muu on Boonusta.En siis oikeasti tarvitse mitään muutosta elämääni.Toki tulen kaipaamaan aina toisen ihmisen kosketusta,jos ei muuten saa läheisyyttä,niin lähden tansseihin.Hiljaa eteenpäin,sillä minulla on aikaa koko loppuelämä eikä kiirettä mihinkään.