Nean tarina

Haaveillen on hyvä elää,mutta niiden toteutus onkin sitten toinen juttu.Sain psykologilta tehtäväksi miettiä mitä tulevaisuudelta haluan?Mitkä ovat tavoitteeni?Mitä minä haluan?

Tämä on oikeastaan ollut minulle aika selkeää jo useamman vuoden verran ja olen askel kerrallaan mennyt kohti tavoitetta.Suurin estehän unelmilleni on ollut avioliitto ja se että en saanut aikoinaan miestäni tekemään kanssani avioehtoa.Nyt sitä estettä ei ole, koska avioehto on tehty.Minun ei tarvitsisi enää erota,mutta kuten tiedätte taustalla on niin paljon virhekäyttäytymistä että avioerokin täytyy viedä läpi.Nyt en näe minkään asian muuttuneen,eikä muutu niin nopeasti että avioliiton voisi pelastaa.Pidän silti auki mahdollisuuden olla exän kanssa yhdessä.Tulevaisuus sitten näyttää miten käy.

Silti teen asioita kuitenkin niin että olen yksin.En voi ajatella että jättäisin prosessini kesken ja odottaisin exän ensin paranevan.Voihan olla ettei hän paranekkaan persoonallisuushäiriöstään.Ystävänä kuitenkin pysyn niin kauan kun käyttäytyy ihmisiksi.

Nyt kun olen asettunut aloilleen on aika alkaa tavoittelemaan seuraavaa unelmaa joka on kesämökki.Se on ollut jo pitkään haaveessa,mutta mahdoton toive.Nyt sille ei ole estettä.Voin joko tehdä siitä ympärivuotisen eli muuttaisin sinne asumaan tai vain talviasuttavaksi kesämökiksi.Luultavasti päädyn viimeiseen vaihtoehtoon.Tämä ei tapahdu hetkessä vaan olen varannut tälle aikaa useamman vuoden.Paikka on vielä täysin arvoitus.

Haluaisin myös laajentaa omaa yritystoimintaa siten,että voisin jäädä kokonaan pois vieraasta työstä.Siitä en sen enempää.Se vaatii jonkun verran rahaa ja voi olla että ei ole järkevää satsata siihen,mutta aika näyttää lähteekö tämä asia eteenpäin.Tähän olenkin varannut aikaa useita vuosia.

Toisaalta minun ei tarvitse toteuttaa mitään noista edellä olevista.Tämä kämppä on melkein kuin tuo kesämökki.Vain järvi puuttuu.Myös muuten ei ole paineita päästä työpaikasta pois.Olen oikein tyytyväinen nykyään siellä.Myös muut asiat on nyt sillai järjestyksessä ettei yritystä välttämättä tarvitse laajentaa.

Se suurin tavoite on kuitenkin siellä eläkepäässä ja sinne on vielä matkaa.Sen ajan haluan viettää lämpimässä.Tämä perussairaus pitää kyllä siitä huolen että lämmin vetää aina minua puoleensa.Voi olla että kesämökkini onkin uklomailla.

Niin nämähän ovat vain niitä maallisia haaveita.Toki se mitä elämältä toivon on juuri oma hyvin vointi.Olla onnellinen tässä hetkessä näillä eväillä mitä on.Olla mahdollisimman terve.Kaikki muu on Boonusta.En siis oikeasti tarvitse mitään muutosta elämääni.Toki tulen kaipaamaan aina toisen ihmisen kosketusta,jos ei muuten saa läheisyyttä,niin lähden tansseihin.Hiljaa eteenpäin,sillä minulla on aikaa koko loppuelämä eikä kiirettä mihinkään.

Olen joutunut viimeaikoina pohtimaan kovastikkin omaa käyttäytymistä ennen avioliittoa ja sen aikana.Sitä miten olen tähän joutunut.Nyt kun olen ollut muutaman päivän itekseen ja pääsen taas setvimään ajatuksiani, alkaa lapsuusaika selviämään minulle ja koko se ympyrä mikä siellä on takana.Ei siis ole ihme että olen ajautunut epäkypsään avioliittoon narsistin pompoteltavaksi.Nyt osaan jo sanoa olleeni/olevani läheisriippuvainen.Olen syntynyt siihen.Minusta on kasvatettu sellainen.Ainakin luulen niin.Setvin tätä vielä myöhemmin lisää.

Nyt kun olen taas yksin,niin sukulaiset tuntuvat käyvän kimppuuni oikein urakalla.Näinhän se oli ennen avioliittoakin.Minulta pyydettiin vaikka mitä kun olin yksin ja liian kiltti sanoakseni että ei käy.Syyllisyys painoi ,jos en totellut.En halunnut olla se ilkeä ihminen joksi minua silti haukuttiin koko ajan.Miellyttämisen tarve oli suuri.Että minut hyväsyttäisiin.Että minua rakastettaisiin.En saanut rakkautta enkä hellyyttä.Opin olemaan pyytämättä tyydytystä perustapeisiin kun sitä pidettiin ilkeän ihmisen/lapsen vaatimuksena.Sain sen lapsena monesti kuulla.Nyt tiedän että en koskaan ole ollut ilkeä enkä huono ihminen. Minulla oli oikeus saada lapsena perustarpeeni tyydytytetyksi ja oikeus vaatia,mutta niihin ei vastattu.Minun tarpeeni ohitettiin.Sopeuduin olemaan vaatimatta ja keskityin antamiseen mitä pidettiin hyväksyttävänä.Kiltteyteni on aiheuttanut toisissa kateutta.Suostuin lainaamaan autoa,rahaa niistä vähistäkin ja unohdin omat tarpeeni,hoidin veljien lapsia ,kävin kaupassa jne.Yritin saada myös arvostusta ja kunnioitusta sitä kautta vastalahjana.Olin todella käytännöllinen ja olen yhä.Minun on vaikea ostaa turhaa ,vaikka koetan nykyään tehdä sitä tahallaan rikkoakseni rajoja.Yritän tehdä heräteostoksia.Minun mielipiteitäni kyseltiin jatkuvasti ja kysytään yhä. Hoidin asiat niin että minulla oli aina vastaus kaikkeen valmiina.Oli se mitä tahansa.Olin muiden turva.Haluttiin että otan asioita hoidettavakseni ja halutaan yhä.Kyllähän minuun luotettiin,mutta se ei  kuitenkaan ole hyvä asia minun kannalta.No enhän minä kehdannut kieltäytyä ettei tule sukuriitaa,koska kumminkin tarvitsin myös heitä.Oravanpyörä oli valmis pyörimään.Minä juoksin oravana pyörässä kumpaan suuntaan vain haluttiin.Myös vanhempani vaativat osansa.Olin heistä kuitenkin riippuvainen vaikken olisi halunnut.Ja he olivat riippuvaisia minusta.Yksi asia johti toiseen enkä päässyt irroittautumaan vaikka tuosta halusinkin pois.Suurin syy oli tuo raha.Minulla ei ollut varaa asua yksin.Jouduin palaamaan takaisin kotiin rahattomana monta kertaa kun en työstäni saanut riittävää palkkaa.Monta yritystä kuitenkin tulin tehneeksi.Tartuin sitten siihen pelastusrenkaaseen jonka sain huomatakseni yhdeksän vuoden jälkeen olleeni kuitenkin samassa tilanteessa kun ennenkin.Pelastuin sukulaisilta,mutta päädyin silti samaan pyöritykseen kun ennenkin.Nyt olen joutumassa taas heidän pyöritettäväkseen.Väkisinkin alkaa ajatus ahdistaa jos en olekkaan tarpeeksi vahva vastustaakseni heitä.Mieheni suhteen tuntui olevan helpompaa.

Tämä sama seurasi minua avioliitossani.Huolehdin että rahaa oli lainata miehelle,lainasin autoa,otin vastuun kodista ja asioiden hoitamisesta ja tein kaikkeni miehen puolesta ettei tulisi riitaa ja sanomista.Riitaa tuli silti,sillä en tiennyt ettei narsistia voi miellyttää ja sehän vain lisäsi omaa yrittämistäni.Ahdistus ja väsymys vain kasvoivat.

Nyt kun yritän pois tuosta kuviosta ja haluan olla vain minä.Yksilö.Välillä itsekäs.Nauttia elämästä.Tehdä virheitä ja etsiä omia juttuja.Olla riippumaton kestään.Vain minä.En toisten pompoteltavissa ja ohjailtavissa.Niin huomaan joutuneeni ristituleen.Minusta ei tahdota päästää irti.Minun tilallani oli pikkuveljeni tämän aikaa kun olin naimisissa,mutta hänen irtiottonsa näistä kuvioista sai aikaan sen että sukulaiset kääntyivät taas minun puoleeni.Hän oli todella ahdistunut lähtiessään ja ymmärrän häntä oikein hyvin.Tulin heille kun tilauksesta takaisin.He eivät osaa olla ilman jotain kohdetta johon ovat aikaisemmin turvautuneet ja työntäneet omat velvollisuutensa. He tarvitsevat sen oravanpyörän ja nyt ei ole oravaa sitä pyörittämässä.He ovat hukassa ja eivät tiedä mitä tehdä.Epätoivoisina ovat nyt minun kimpussa.He tarvitsevat sen jonkun niinkuin mieheni tarvitsi minut.Minä en aio suostua,mutta minun on ollut vaikea olla ilkeä.Pakko vaan opetella kun ei muu näytä auttavan.

Minua tämä kuitenkin ahdistaa ja se mikä ahdistaa siitä yritän päästä eroon.Olinkin vaan niin yllättynyt että se on näin vaikeaa saada muut tajuamaan etten ole enää hyväksikäytettävissä ja kynnysmattona johon voi pyyhkiä jalkansa mennen tullen.Etten enää kaipaa takaisin juoksemaan oravanpyörässä.Etten enää ole se sama ihminen joka olin ennen avioliittoa ja varsinkaan sen jälkeen.

Nyt on mentävä,mutta palaan vielä aiheeseen.Tuntuu että jotain jäi vielä sanomatta.

Eilen huomasin että olin saanut erääseen vanhaan kirjoitukseeni kolme kommenttia.Hyvää tässä oli se että jouduin palaamaan lukemaan tuon kirjoituksen.Olin jo kokonaan unohtanut että olin käsitellyt aihetta aikaisemminkin ja jostain syystä päässyt unohtamaan hyvän päätökseni uudesta suhtautumistavan opettelusta.Se oli hyvä että suojelusenkelini palautti minut noihin teksteihin.Aina ei muista mitä on kirjoittanut kun on jo tullut yli sata juttua väännettyä.Täytyykin siitä tehdä oma sivu etten toiste unohda mitään noin tärkeää päätöstä.Se oli kuitenkin hyvä päätös ja toimikin,niin kauan kunnes unohdin sen.Taisin unohtaa sen exän takia ja siksi palasin vanhaan toiminta tapaan takaisin.Nyt uusi yritys kohti tervettä suhtautumistapaa.

Se mikä tässä oli huonoa oli se ,että jouduin poistamaan nuo kommentit.Olenkin pahoillani Valium,Generig viagra ja Lipitor.En yksinkertaisesti saanut niistä mitään selvää.Ne olivat minulle täyttä hepreaa.Ne tulivat kaikki toisesta maasta ja ilmeisestikkin samasta lähteestä vaikka ip osoite olikin eri.Myöskin sama kellonaika ihmetytti minua.Pohdinkin olisivatko ne muuttuneet selkokielelle hyväksymiseni jälkeen vai oliko kyseessä jokin viirus tai roskaposti juttu?Sivuillani on käyty 20 eri maasta ,mutta en ole aiemmin saanut ulkomailta kommentteja,joten en sitten uskaltanut edes kokeilla mitä olisi hyväksymisen jälkeen tapahtunut.Jos joku osaa asiaa valaista niin pistäkääpä kommenttia tulemaan.

Tänään vielä iltaan töihin ja sitten alkaa yksinäinen viikonloppu.Exä on ulkomailla enkä näin ollen häntä tapaa.Treffejäkään en ole sopinut kenenkään kanssa.Tulee vapaa  miehistä juuri sopivaan väliin.Kyllähän minua pyydettiin kylään ja sunnuntaina joudun lähtemään kokoukseen,mutta muuten aion viettää sen yksin siivoten ja miettien missä meni vikaan ja mitä oikein haluan.Kirjoitan sen ilmoitus taululle etten unohda ja anna minkään asian tulla siihen väliin.

Näin muuten ensimmäistä kertaa selvää unta toisesta miehestä.Olen joskus vilaukselta nähnyt mutta niissä ei ole edes kasvot kunnolla erottuneet.Hän tuli perästäni lapsuuden kotiini .Menimme navettaan ja juttelimme kaikenlaista arki asiaa.Kun hän oli lähdössä pyysin häneltä pusua ja hän vastasi “ei vielä” kysyin “miks ei” .hän vastasi”Ei ole sen aika.”.Reagoin siihen samalla tavalla kun nykyään aina eli pettyneenä ja muutuin kiukkuiseksi ja manasin että edes olin pyytänyt.Ero prosessini on siis alkanut ja näitä unia tulee varmaan vielä lisää.Silti aamulla ei minua ahdistanut tuo unen näkeminen.

Kiitoksia kukkasista:)Oli kiva saada piristystä heti maanantai aamusta.En jaksanut eilen kirjoitella ja lukea kommentteja.Nytkin pikaisesti kirjoitan jotain ennen töihin lähtöä.Eniten ihmetyttää mihin tämä aika nyt oikein katoaa.

Saunominen exän luona meni yllättävän hyvin.Ensin kävimme saunassa ja juttelimme yleisistä asioista.Sitten söimme ja katsoimme telkkaria ja juttelimme asioistamme.Jäin sinne myös yöksi.Saimme jotain puhutuksi selväksi,mutta edelleen on monta asiaa auki.En vaan uskalla ottaa lopullista kantaa asioihin.Yritän ensin päästä exän ajatuksista ja motiiveista selville.En luota häneen.Se mitä syksyllä tapahtui kalvaa mielessä tosi paljon ja vaikka hän olikin “normaali” niin tunsin sen kiihkeyden välillä hänessä.Hän todella yrittää pitää itsensä aisoissa.Vaistoan nykyisin tosi herkästi tämmöiset asiat ja huomasin että reagoin pelolla tuohon.Säikähdin ja valmistauduin automaattisesti pakenemaan.Ainut vaan että nyt en mennyt sillai lukkoon kun syksyllä ,vaan puolustin omaa itseäni ja kantaani asiaan.Se on vaan surku että joudun yhä puolustuskannalle ja sanoinkin etten halua enää selitellä yhtään mitään,että tämä tämmöinen saa luvan loppua.En tiedä ymmärtikö oikeasti mitä tarkoitin,mutta lupasi lopettaa ja se jäikin siihen.Olin huojentunut kun ei alkanut se sama show kun ennenkin.Onkin eri asia miten jatkossa.Nyt tämä käydään läpi ja toivottavasti molemmat kasvetaan ulos ei normaalista käytöstavasta toisiamme tukien.Onneksi aikaa on.Ainakin minä olen jo edistynyt.Minusta vaan tuntuu että se on parempi tehdä yhdessä nyt kun ollaan puheväleissä.Jos näyttää siltä ettei hän oikeasti halua muuttaa käytöstään ja oppia uutta tapaa,niin sitten ei voi muuta kun todeta että ei edes seksisuhde ole mahdollinen .

Sain hänelle puhuttua monia asioita ja nyt hän ei änkyttänyt vastaan niinkuin aikaisemmin.Se oli hyvä merkki vaikka en oikeasti tiedä miksi oli hiljaa ja myönteli.Epäilen ettei hän vaan halunnut riidellä etten lähtisi pois.Luulen että tänä keväänä saan varmuuden asioihin.Pidän kaikki vaihtoehdot auki.Minun on kuitenkin aika aloittaa listan laadinta siitä mitä elämältä haluan ja mitä siihen ei kuulu.

Nyt kuitenkin jatkan niinkuin ennenkin ja olen täällä laittamassa omaa elämää kuntoon.Olen hiukan alamaissa,mutta se ei johdu exästä.Ilman exää olisin nyt pahemmin alamaissa,sillä teen koko ajan eroa toisesta miehestä.Hän kuitenkin täytti tietyn tyhjiön elämästäni ja nyt sitä ei täytä kukaan.Ystävän menetys ei ole helppoa.Kärsin kuitenkin tästä miehestä niin paljon että se sattuu minuun vieläkin.hän ei varmaan edes tajua kuinka paljon minua loukkasi käytösellään kun ei kunnioittanut päätöksiäni ja piti minua pilkkanaan.En enää halua kuulla mitään epämääräistä vihjailua meidän suhteen.Voisinhan olla koko loppuelämän hänen lelunaan,mutta mun luonne ei anna enää periksi niin paljoa että jaksaisin olla leluna.Tiedän etten törmää häneen ja mitä pitempi aika kuluu sitä varmemmin pystyn hänet pitämään itseni ulkopuolella.Minun on ollut ihan hyvä olla ilman häntä kun ei ole kuulunut mitään.Tosin eilen illalla sain häneltä oudon viestin.En kommentoinut siihen mitään kun en ymmärtänyt mitä hän sillä taas tarkoitti.En enää ymmärrä yhtään sen viestejä.Enkä viitsikkään ymmärtää.Tuli sellainen kuva siitä että tokkopahan tuo oli edes minulle tarkoitettukaan.

Niinhän siinä kävi että en jaksanut eilen enää kirjoitella ja pohtia asioita.Nyt hyvin nukutun yön jälkeen olo on hiukan virkeämpi.Nukuin eilen 3,5 tunnin päikkärit ja 10,5 tunnin yöunet.Luulen että univelka on nyt kuitattu.Tautikin tuli nujerrettua kun vedin pari piipullista kortisonia keuhkoon.

Päätin että lähden tänään exälle saunomaan,syömään ja keskustelemaan miten jatkossa etenemme.Päädynkö seksisuhteeseen.Se jää nähtäväksi ja selviää aikanaan.Tähän vaikuttaa kuitenkin niin monet eri asiat että sitä ei voi hetkessä päättää.On tehtävä ensin perusteellinen selvitystyö ennen päätöstä.

Tarvitsisin uuden lomaviikon selvitelläkseni rauhassa mitä elämältä haluan.Nyt kuitenkin tuntuu ettei elämä kaadu päälle.Perus asiat on kunnossa.On sellainen rauhallinen olo.Kiireettömyys ja tasapaino.Etenen kohti unelmia ja tavoitteita jotka olen itselleni asettanut ja enää ei kukaan astu tielleni estämään.Sen olen päättänyt.

Nettimiehet ovat nyt jääneet pois kun ei ole ollut motivaatiota kirjoitella heille ja kun totesin ettei se ole oikea tie etsiä seksikumppania.Kirjoittelu ystäviä on vielä yksi jäljellä ja näyttää siltä että tämä tuki on osoittautunut tärkeäksi.Hänellä ei ole taka-ajatuksia minun suhteen ja voin luottaa ettei tulekkaan.Voin kirjoittaa hänelle mistä tahansa ongelmasta ja saan puoluettoman vastauksen.Tuemme toinen toistamme.Olemme löytäneet yhteisymmärryksen ystävinä.

Toisesta miehestä ei ole kuulunut viikkoon mitään.Ei enää sen jälkeen kun laitoin suoraa tekstiä ajatuksistani ja suunnitelmistani.Toivon ettei enää kuulukkaan.En jaksa enää hänen kissa-hiiri leikkiään.Olen antanut hänelle mahdollisuuden ym.Hänen suhteen olen työstänyt paljon ajatuksia ja näen nyt monia asioita mitä en enää hyväksy.Pelkkä yksipuoleinen intohimo ei riitä.Pitää olla molemmin puolista.En tarvitse sellaista henkilöä seksikumppaniksi,joka ei pysty ilmaisemaan ajatuksiaan ja toiveitaan ollenkaan.Minulle olisi riittänyt totuus,mutta mitään oikeaa asiaa ei hän kykene ilmaisemaan.Olen täysin kyllästynyt kommentteihin”Ehkä jonain päivänä on seksisuhde”jne.Epämääräisiä lupauksia tai mitä noi nyt sitten on…

On totta että seksisuhdekkin on suhde ja siihen kuuluu muutakin kun pelkkä seksi.Siksi onkin vaikeaa alkaa moiseen suhteeseen kenenkään kanssa.Nyt en kumminkaan muuhun pysty.Elämä jonkun kumppanina on nyt täysin mahdoton ajatus eikä yhdenillan jutut kiinnosta.Siispä listallani ei enää ole kun yksi mies jäljellä ja se on exä.Jäänkin miettimään mikä on tärkeintä.Hyvä seksi vai elämä ilman seksiä.Kumman kestän paremmin…

Pohdin yhä seksisuhdetta exän kanssa ja sen mahdollisia seurauksia ja sitä mihin se mahtaisi johtaa.Punnitsen plussia ja miinuksia…tulevaisuutta…mihin kaikkeen se vaikuttaa ja miten.Pohdin asiaa myös exän näkökulmasta ja tiedänkin paljon enemmän hänen motiiveistaan ja kannastaan asiaan kun omistani ,sekä luulen tietäväni myös miksi.

Tämä asia tulee olemaan aikamoista spekulointia ja palapelin kasaamista ennen kun saan sen itselleni johonkin muotoon saatettua.Houkutus on suuri,mutta onko kaikki sen arvoista?Annanko periksi läheisyyden ja hellyyden kaipuulleni?Riskejä on paljon,mutta myös hyvääkin on paljon.Kumpi voittaa se jää nähtäväksi.Eniten tässä pelottaa se että huomaan olevani samassa tilanteessa kun vielä vaikkapa vuosi sitten.Koko elämä sekaisin.Yhdessä exän kanssa.Haikailen toista ja olen jälleen yksin sydänsuruineni ihmettelemässä mitä oikein tapahtui.Miksi toistan tätä samaa kuviota yhä uudestaan ja uudestaan.Eikö virheistä pitäisi oppia jotain?

Olen aina ollut sitä mieltä että ei se vaihtamalla parane.Käsittelemättömät asiat vain siirtyvät eteenpäin.Olisin alun perinkin halunnut antaa meille mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä.Kaiken alusta.Perheterapiaa ja ongelmiimme ratkaisua.Tein keväällä sen mitä oli pakko kun ei muuta voinut.Valitettavasti tilanteemme kävi tosi huonoksi.Minun on vain käsiteltävä nämä omat sotkuni yhä uudestaan ja uudestaan kunnes olen oppinut jotain.Opinko oikeasti mitään…koskaan?Kaveriani katsellessa ja kuunnellessa tajusin jotain.Hänen oppinsa ovat olleet hyviä ja tarpeen,mutta kun hänen pitäisi niitä itse noudattaa niin samaan vanhaan on sortunut myös uudessa suhteessaan.Niinkö on minullekkin käymässä.Kierrän kehää oppimatta mitään.Onneksi minulla on aikaa selvitellä asioita…omaan tahtiini.Ehkäpä tästä sotkusta löytyy jotain selvääkin.Niin ja älkää nyt pelästykö.Kyllä minulla on vielä järki mukana ja jalat maassa.Yritän vain löytää yhä itseni ja sen mitä elämältä haluan tulevaisuudessa.Kaikkeahan ei voi saada kuitenkaan.

Eilen se sitten tapahtui.Laitoin illalla exälle textarin ja kysyin onko tosissaan seksin suhteen ja hän soitti ja kertoi olevansa.Lähdin sitten sinne saunomaan ja naimaan.Kirjoitan nyt tänne lähinnä ajatuksia joita tämä tapahtuma herätti.Itku silmässä menin sinne.Tunne lataus oli kova,mutta sain itseni pidettyä hallinnassa ehkäpä jopa liikaakin,mutta sain kuitenkin sitä mitä lähdin hakemaan.En sitä kadu ainakaan vielä.Olen seksuaalisesti tyydytetty,tasapainoinen olo,hellyyenkaipuu tyydytetty sekä en odota toisen miehen viestejä ja almuja.Olen nyt riippumaton.Tavoite saavutettu.Läheisyyttä ilman velvoitteita.

Nyt pohdin hänen motiiveitaan.Hän haluaa minut takaisin kotiin,mutta suostui seksiinkin ja ihan ymmärrettävästä syystä.Samastahan minäkin päädyin toisen luo.Kun on tunteita muulla ei ole väliä.Kaikki käy mitä tarjotaan.Sitten toiseksi hän haluaa talon halvalla.Tuli todella tunne että hän tarvittaessa käyttää minua hyväksi saavuttaakseen sen mitä haluaa.Hän yhä on riippuvainen minusta monella tapaa.Hakee turvaa ja yrittää siirtää asiat minun päätettäviksi.Meinasi jopa soittaa ja lainata autoa.Olen todella varautunut ja muistan missä mennään.Hän halusi osoitteeni ja totesi etten luota häneen.Oikein.Sen hän on jo tajunnut ja monta muutakin asiaa.Silti hän on yhä se joka yrittää imeä energiaa minusta.Näin se ei haittaa kun ollaan erillään.Onneksi pelko pitää suuret tunteet pois.Nyt emme ole ainakaan kahteen-kolmeen viikkoon.

On jotain muutakin joka minua tässä nyt häiritsee,mutta palaan tänne tarvittaessa täydentämään.

Toisesta sen verran että sain viestin ja toisenkin.Taas antoi ymmärtää että olis seksiä tarjolla.No olkoot miten on.”Vai tekis mieli meisseliä.Paras ois seksisuhde ilman velvoitteita.No ehkä jonain päivänä vielä on.”Otappa sitten tuostakin selvää…

Enpä ole oikein jaksanut kasata ajatuksia ja tekemisiä tänne,mutta nyt yritän jotain raapustaa ja saada selkeyttä ajatuksiini.Se jätti oman jälkensä “kotona” exän luona käynti.Se herätti uinuvia ajatuksia ja tunteita henkiin ja niitä olen pohtinut ja työstänyt mielessäni.Vaikka kuinka koetan saada itseni muistamaan pahat asiat suhteesta,niin yksi asia kuitenkin on josta en voi millään löytää mitään huonoa.Nimittäin seksi.On vaikeaa lähteä pois kun tietää että saisi hyvää seksiä ja tarpeet tyydytettyä edes hetkeksi.Hetken toisen kosketusta,maistaa toisen ihoa,helliä hetkiä ja hyväilyitä,hierontaa ja tiettyä turvallisuuttakin.Olla vaan toisen kainalossa.Sen puutteessahan olin kun toiseen sekaannuin ja nyt vihdoinkin saisin sitä exältä,mutten uskalla ottaa vastaan.Kuulostaa itsestänikin hullulta,mutta tämmöstä nyt vaan päässäni pyörii. Ja kun vielä exälle olisi käynyt pelkkä seksi suhdekkin.Ettei tarvitsisi muuttaa enää takaisin sinne.Se olisi juuri sitä mitä etsin ja jota en tunnu löytävän mistään.Miksi kieltäytyä kun se olisi valmiina tarjottimella ja vihdoinkin saatavilla? Koettakaa hyvät ihmiset kertoa minulle jokin hyvä syy etten lankea.Sitä olen nyt pari päivää mielessäni pyöritellyt enkä tämän viisaampiin ajatuksiin päässyt.

Tajusin samalla myös miksi toinen mies roikkuu exässään.Juuri samasta syystä.Helppo olla exän kans kun toisen tuntee ja sanoja ei tarvita.Tietää mitä toinen tarvitsee ja mistä nauttii.Uutta ei tarvitse opetella.Ei miellyttämistä eikä jännittämistä.Nopeaa helppoa ja vaivatonta.Paitsi ettei hän kyllä koskaan kehunut exää hyväksi.Kuitenkin tuttu reikä ja sopiva tappi.Totuuttahan en onneksi voi tietää eikä minulle enää kuulukkaan.Hän muuten saattaisi olla ainoa joka minut voisi estää,mutta kun tiedän ettei hän ole sanansa mittainen mies ja muutenkin kun olen asiaa nyt pohtinut ollessani vapaalla.Tajusin lopultakin ettei siihen enää kannata aikaa tuhlata,vaikka hän minuun vetoaakin jollain kummalla tapaa aina kun kohdataan.En silti saisi oikeasti häneltä sitä mitä tarvitsen, vaikka hän nyt yhtä´äkkiä päättäisikin kohdistaa katseensa minuun ja toteuttaa puheitaan.Totuus on ettei hänellä ole aikaa,eikä paikkaa ja terveys reistailee eikä senkään puolesta kykene, sekä hän on tosi ahne rahan perään.Aina työ ensin vaikkei edes jaksais tehdä työtä.Hän ei vaan ole kiinnostunut seksistä niinkun minä.Hän ei kaipaa nautintoa.Hänelle riittää se mitä exältä saa.Ei ole tarvetta muuttaa mitään.Hän ei halua uutta ihmistä elämäänsä muuta kun “pinnallisena tuki ystävänä”.Eli sillon kun on tyhjä hetki elämässä eikä kukaan ota yhteyttä.Sillä ystävä en ole eikä näin minusta tulekkaan.Enkä ole edes seksiystävä.En oikeasti kuulu mihinkään hänen elämässään enkä tule kuulumaankaan.Hän on minulle vain unelma.Ei todellisuutta ollenkaan.Pelkkää kuvitelmaa jostain jota oikeasti ei ole.En väitä etteikö tunteeni olisi olleet oikeita.Ne ovat oikeita,mutta kaikki muu on illuusiota.Miksi hän haluaisi täydelliseen elämäänsä muutosta?Ei miksikään.

Niinpä käänsin taas pääni kohti exää.Tuntuu kuin olisi ollut pitkään nälässä ja vihdoinkin saisi ruokaa.Horjun todellakin kahden vaiheilla.Annan periksi ja olen tyytyväinen vai jään odottamaan että olen joskus tyytyväinen myös tähän osaan elämässä.Muutenhan olen tilanteeseeni todella tyytyväinen.Minulla on kaikkea mitä tarvitsen ja voin toteuttaa unelmani.Nyt pitää vain miettiä minkä kustannuksella sen teen vai voinko saada kaiken. Myös turvallinen matkakumppanikin olisi valmiina ja aina lähdössä.Tiedän että kaverini kuolisi jos ajatukseni tietäisi,mutta…No jatkan miettimistä ja koetan ryhdistäytyä.

Tänään olen saanut paljon aikaiseksi.Selvitellyt lasku-/osoiteongelmia yms. juttuja.On se kumma juttu että vieläkin exän laskut löytävät minut,mutta oma posti ei tahdo millään tulla perille.Soittelin todella moneen firmaan tänään ja odotustahan piisasi.No taas sitten setvittiin asiaa ja päädyin viemään ne maksamattomat laskut hänelle.Hain samalla osan huonekaluista pois.Voi olla että menen sinne vielä loppu viikosta hakemaan kamoja pois.

Tämä tapaaminen sujui ihan hyvin loppujen lopuksi.Hain meille pizzat ja syötiin pitkästä aikaa saman pöydän ääressä.Taitaa hänen uudet lääkkeet toimia nyt paremmin.Ne koulutappajan lääkkeet eivät tehonneet ,vaan tekivät sairaasta kahta hullumman.On se kumma kun ihmisiä pidetään tällaisina koekaniineina.täytyy vaan toivoa että niiden lääkkeiden taival on lyhyt ja vetävät ne markkinoilta pois.

Exän mieli on myös muuttunut minun suhteen.Nyt minä olisin jo kelvannut hänelle ja pyysi takaisin kotiin.Myös olisi kelvannut pelkkä seksisuhdekkin,mutta en suostunut siihenkään,vaikka puutteessa olenkin ja tunteita on yhä jäljellä.Lupasi kaikenlaista ja vetosi minuun tunne tasolla voimakkaasti.Hän halusi niin paljon koskettaa…halata.Kyllähän minäkin kaipaan toisen kosketusta ja tuntuuhan se hyvälle,mutta…En kuitenkaan enää jaksa uskoa mihinkään ihmeparanemiseen.

Omia tunteita ja tuntoja en nyt sen enempää pohdi,mutta koko tunne skaala tuli käytyä tänään läpi.Nyt luulen olevani ihan ok.Palaan tähän vielä varmasti uudelleen kun saan etäisyyttä asiaan.

Eilinen päivä osoittautui ihan hyväksi.Laitoin toiselle miehelle kyselyn kun ei vastausta kuulunut ja hän siihen sitten vastasikin.Ilmoitin tavallaan että en enää hyväksy vastaamatta jättämistä jos hän ei vastaa ,vaan vaadin vastauksen oli se mitä hyvänsä.Aikaisemmin jokin käsittämätön asia sai minut aina arpomaan laitanko vai en ja vieläpä mietin mitähän se tästä ajattelee jos tämmöstä kirjoitan ja kyselen.Kehtaanko.Miten tähän suhtautuu.Suuttuuko jos kysyn.Onko hän yksin vai jonkun seurassa.Voiko tätä kysyä jne.Nyt pyrin pääsemään tuosta ajattelumallista eroon ja kysyn mitä minä haluan.Sorruin jopa piikittelemäänkin jos vastausta en saanut.Piilo vittuiluakin tuli harrastettua.Tavallaan kiukuttelinkin.Nyt en enää anna noille ajatuksille valtaa,vaan yritän viedä asioita eteenpäin rakentavasti.Kysyn niin kauan kunnes vastaus tulee enkä mieti miksei vastannut.En myöskään ala syyttelemään ja syyllistämään.Onkohan se jonkun kanssa tms.En voi tietää jos ei hän kerro.En edes yritä olla ennustaja ja tulkita asioita.

Tämä tosiaan toimii.Laitoin siis kyselyn tuleeko kylään vai ei ja sain vastauksen.Hän kirjoitti minulle pitkästi.Tavallaan päästi elämäänsä sisälle.En odottanut muuta kun lyhyen ei tai kyllä tai en nyt osaa sanoa ja tekosyitä.No minä sitten vastasin takaisin ja hän taas laittoi viestin takaisin,vaikka en enää odottanut ,kun en mitään kysynytkään.En vaatinut selityksiä.Ne hän kertoi ihan omasta tahdostaan.Olen todella yllättynyt. Ehkäpä tosiaan aikaisemmin toimin vääristyneellä tavalla.Kun olin niin exän kanssa tottunut toimimaan.En osannut olla normaali,koska koko ajan piti turvata selusta ettei tulisi paskaa silmille.Nyt yritän palata hetkeen ennen exää.Kun kaikki oli yksinkertaista ja helppoa.En sitten enää laittanut viestiä takaisin hänelle etten tule mokanneeksi ja sortuvani vanhaan tapaan.Tänään voisin häntä jollain piristää kunhan keksin jotain sopivaa sanottavaa.Tärkeintä on ettei enää ala pohtimaan miksi hän näin kirjoitti.Se pitää lopettaa kokonaan.Katsoa vain yksinkertaisella tavalla vastaus ja lopettaa spekuloinnit ym.Mielikuvitukselle ei saa antaa valtaa .Silloin vasta pystyn käsittelemään asioita .Pitää mielessä mitä minä haluan ja mihin oikeasti haluan vastauksen ettei toisen tarvitse miettiä mitä tämä pitää sisällään.Onko vittuilua vai tosissaan vai leikkiä vai mitä?

Tämä ei ole helppoa minulle.Takana on kuitenkin niin pitkä aika ei normaalia käyttäytymistä.Kaikki pitää opetella uusiksi.Sekin mitä ja kuka minä olen ja mitä oikeasti haluan.Opetella pitämään näistä asioista kiinni jos toinen ei niitä hyväksy.Pitää muistaa että se on hänen ongelma jos ei pysty hyväksymään erinlaisuutta.En ole tilivelvollinen menemisistä kuten ei hänkään ole.Hänen ei ole pakko vastata vaikka vaadinkin vastausta.Minun on sekin vaan hyväksyttävä.Tärkeintä kuitenkin on se etten sorru miellyttämään ja luopumaan omista tärkeäksi kokemistani asioista.Niistä joista saan voimia elämään.

Sain eilen inspiraation ja keksin kuinka tämä huushollin järjestyksen tulee olla.Vasta nyt pystyn tekemään näitä muutos ratkaisuja ilman että saan kahta kauheamman sotkun aikaiseksi.Asiat ja tavarat alkavat vihdoinkin sijoittua oikeille paikoille.Muutoset vaativat valitettavasti paljon töitä.Joudun jopa lamputkin sijoittamaan uusiksi.Alan olla tyytyväinen tähän.Nyt pitäisi lähteä hakemaan exän luota huonekaluni pois,mutta hänen näkemisensä ei minua innosta.En halua pilata omaa hyvinvointia muutaman huonekalun takia.Mietin vielä hetken asiaa ja koetan olla vahva.En mene yksin.Koetan saada erään ystävän mukaan.Tarvitsen ne huonekalut kyllä täksi välikaudeksi ennen kun ostan uusia sopivia tilalle.Menen sinne vasta sitten kun olen valmis hänet kohtaamaan.Nyt jatkan järjestyksen vaihtamista.

 Nettiystävistä sen verran että hiljaista on kun en ole viitsinyt pitää kehenkään yhteyttä,mutta tästä tosi suloisesta kuulin pitkästä aikaa jotain.Täytynee hänelle vastailla kun ehdin.Hän palaa kuitenkin vasta ensi vuonna maisemiin.