Nean tarina

Tänään se sitten tapahtuu.Jännitys alkaa olla huipussaan.Ajatukset ei kulje ollenkaan.Mitenköhän sitä pystyy edes syömään jännitykseltä.Onneksi tätä puuhaa ennen tapaamista on niin paljon että välillä edes ajatus irtaantuu.

Sähköposti/tulostusongelmakin selvisi.Mulla on liian uusi käyttöjärjestelmä ja se ei hyväksy vanhaa tulostinta.Outoa,mutta totta.Silti vaikka tässä koneella onkin uusi käyttöjärjestelmä niin tällä viesti ei aukea ollenkaan.Eli nyt kun menin poistamaan vanhalta koneelta sen uuden käyttöjärjestelmän niin en saa enää sielläkään viestiä auki.Ei kun järjestelmän palautusta.Sähköpostini sentään sain toimimaan jo.Pitäs vaan olla enemmän aikaa pelata näillä koneilla ja latailla ohjelmia…

Nää sivut muuten näytti ihan joltain muulta tuolla vanhalla koneelle.Miten muilla näkyy nämä?Pitäis olla tekstin vaaleanpunaisella pohjalla eikä valkoisella.Myöskin teksti oli siellä tosi pientä.

Viimehetken viestejä vielä laiteltiin.Nyt on alettava laittaa itseä timmiin kuntoon että on puhdas ja edustava.Huomen illalla palaan sitten kertoilemaan jos hyvin on käynyt,mutta jos huonosti niin sitten oonkin jo illalla täällä.

Iilimato ei vieläkään jättänyt rauhaan.Ällöttävää….

Sain tänään tietää että enoni on joutunut teho-osastolle.Menen huomenna häntä katsomaan.Kaikki voi elämässä muuttua silmänräpäyksessä.Hän on yksinäinen ihminen.Joku oli kuitenkin huolestunut kun ei ollut seuraavana päivänä kuulunut mitää ja soittanut ambulanssin.On tärkeää että ystäviä on olemassa.

Olin tänään puheissa mieheni kanssa.Soitin eilen yhdestä laskusta joka oli jälleen tullut minulle, mutta kuului hänelle.Luulin jo heidän laskuttavan samaa uudestaa, mutta kyseessä oli eri lasku.Hän sitten ilmoitti oliko se jo maksettu.Vie todella aikaa ennenkuin laskut menevät oikeille ihmisille.Huvittavaa että lasku kyllä löytää kadoksissakin olevan ihmisen.Luulin ettei minun enää tarvitse pitää yhteyttä mieheen, mutta toisaalta toivoin jotain syytä saada soittaa ja hän sai syyn soittaa minulle.Ilmoitin meneväni käymään.Vien hänelle tavaroita jotka ovat hänen ja haen jotain jäänyttä itselleni.Hän oli hiukan alavireinen,mutta vain vähän.Eilen tosin luulin että hän purskahtaa itkuun.

Olen päässyt taas siivousvireeseen ja olenkin saanut kahtakauheamman sotkun aikaiseksi kun aloittaessa.En ymmärrä miksen saa mitään näkyvää aikaan.Ajatteli jopa,että ehkäpä tämä järjestys ei vaan ole toimiva ja siksi tämä on niin takkuista.Nyt mietin miten tämän järjestelisin uudestaan toimivammaksi kokonaisuudeksi.Tarvitsisin siirtelyapuakin ettei sitä vähääkin tarvitsisi  tyhjentää.Sain sentään jo pahamaineisen hermojaraastavan kaapinoven vihdoinkin paikalleen,mutta kiinni sitä en saa pysymään.Johtuu saranoista.Oli todella vaikea laittaa saranat kun joutui laittamaan ne normaalista poikkeavalla tavalla.Muuta vaihtoehtoa ei ollut.Olin jo aikaisemmin kaikki muut vaihtoehdot kokeillut.Tänään sitten löysin vielä tuon vaihtoehdon ja eikun kokeilemaan.On turha yrittää väkisin.Ratkaisu löytyy sitten kun on sen aika.Muut ovet sentään sain jo muutama viikko sitten käännettyä oikeinpäin aukeaviksi.Miten kukaan on voinut olla keittiössä kun kaikki ovet kääntyvät väärään suuntaan?Nyt saan vihdoinkin roskikset paikoilleen ja jätekeskuksen toimivaan kuntoon.Se helpottaa kovasti elämääni.Ei enää roskia tiskipöydällä eikä lehtiä yms lattioilla.Sitä kun on entisessä kodissa tottunut tiettyyn järjestykseen, niin on vaikeaa jos niitä asioita ei olekkaan uudessa kodissa.

Olen myöskin ahkerasti kirjoittanut tarvikelistaa että saan homman toimimaan haluamallani tavalla.Alan olla tyytyväinen aikaansaannokseen ja olotilaani.Minua jopa laulattaa.Toivottavasti miehet eivät sotke nyt vähään aikaan olotilaani,että saisin asuntoni asuttavaan kuntoon ja elämään sisältöä vaikkapa lenkkeilyn merkissä:)).

Että voikaan ihminen olla typerä.Hän niin vakuutteli ettei ole ollut kenenkään kanssa.Sain mieheltäni hiivatulehduksen.Sen saman jonka sain häneltä myös keväällä ja jonka hoidin pois.Myös mieheni hoidettiin.En tiedä mistä hän sen on saanut ,sillä  ainoastaan suhteemme alussa jouduimme moisen ongelman käymään edellisen kerran läpi ja sen jälkeen ei siitä ole ollut ongelmaa kahdeksaan vuoteen.Kävikin mielessä että olisiko sitten kuitenkin joltain naiselta sen hankkinut.Hän kun ei kondomia käytä, vaikka usein siitä olen puhunut.Mieheltäni se ei kuitenkaan ole poistunut tai on saanut sen nyt syksyllä joltain uudestaan, joten nyt se on taas minullakin.

Eniten nyt kuitenkin huolestuttaa että missä hän “sen” kanssa on hääräillyt ja onkohan muita tauteja mahdollisesti häneltä saanut.Ei auta kun mennä testeihin.Se on kuitenkin varmaa että itse haen kondoomeita kaupasta ja en edes mieheni kanssa enää häärää ilman niitä, vaikka kuinka vakuuttelisi ettei ole ollut kenenkään kanssa.

Ilmoitin asiasta myös miehelleni.Hän suhtautui asiaan hyvin ja lupasi hoitaa asian.(Oli muuten taas ihan normaali.)Ei ole kivaa jos hän sitä levittelee ympäriinsä kun ei käytä kondomia.Voi noita miehiä.Paljaalla kun tuntuu paremmalta.No niin kyllä minustakin.Itse kuitenkin sain hyvän muistutuksen siitä ettei taudeilta ole turvassa edes “turvallisessa” seurassa.Toivottavasti ei löydy enää muuta.

Sain itsestäni sen verran irti,että aloin selaamaan viimeviikon ja tämän viikon postia.Tosin perjantain posti on vielä postilaatikossa.Laitoin ne kolmeen pinoon.Vaatii huomiota, ei vaadi huomiota ja laskut.

Laskuista tulikin mieleen että missähän edelliset ovat ja mitähän olen niistä maksanut kun kaikki näyttivät olevan samassa pinossa.Ei kun lajittelemaan ja etsimään tositteita siitä mitä olen maksanut ja mitä en.Tästä on tullut jo karhukin .Olenkohan sen jo maksanut?Tämän selvittely tulee viemään aikaa.Luultavasti maksan osan toiseen kertaan.En tosin tiedä onko minulla edes varaa maksaa kaikkia laskuja.No maksetaan mitä pystytään.Ne tärkeimmät.Taidan perua loputkin lehdet mitä tulee vielä.Miten olenkin onnistunut sotkemaan paperi ja raha-asianikin näin täydellisesti.

Onneksi sentään olen saanut suurimman osan setvittyä yhteisistä maksamattomista laskuista mieheni kanssa.Auton vakuutusmaksukin näkyy vielä olevan.En ole muistanut ilmoittaa mieheni autoa pois ja niin se kummittelee tuolla laskulla.Muistan kun en halunnut kaikkia vakuutuksia samaan, mutta suostuin kun en jaksanut riidellä siitä kahtaviikkoa kauempaa.Olen näköjään maksanut myös hänen nettimaksunkin.Nyt joudun kuitenkin ottamaan yhteyttä mieheeni ja kertomaan mitä on velkaa näistä.Toivottavasti ei kuitenkaan löydy muuta enää.

Eilen illalla nukkumaan mennessä iski armoton paniikki.Selatessani puhelimeni kalenteria se näytti sunnuntaita.Toinenkin puhelimeni näytti samaa.Miten ihmeessä olin oikein hypännyt yhden päivän yli?Olinko täällä yksinäisyydessäni mennyt päivät sekaisin ja aika todellakin lentänyt siivillä?Oliko minun aamulla lähdettävä jo töihin?En ollut valmistautunut vielä henkisesti kohtaamaan työkavereitani.Luulin että oli vasta Lauantai.Olinhan juuri käynyt saunassakin.

Niinpä ryntäsin takaisin tietokoneelle etsimään kadonnutta päivää ja helpotuksekseni huomasin useimmilla sivuilla olevan vielä Lauantai. Minulla olisi sitten kuitenkin vielä vuorokausi aikaa.

Ajan tajuni tekee minulle koko ajan tepposia.Ilman työtäni en edes tietäisi mikä päivä on menossa.Siksikin nämä viikonloput ovat hankalia.Tietokoneenikin näillä sivuilla on vielä talvi ajassa.Samoin suurinosa kelloistakin.Autoni kello sentään näyttää melkein oikein.On ainoastaan varttitunnin jälessä.En tullut(saanut aikaiseksi) sitä kääntäneeksi kesäaikaan ja se jätättää jatkuvasti muutenkin.Minulla on jatkuvasti hyvin vaikea pysyä oikeassa ajassa ja päivässä.Ja vaikeutta lisää kun en saa edes peruselementtejä oikeaan aikaan.Jospa tänään saisin edes kellot käymään oikeaa aikaa ja kalenterikin olisi syytä löytää jostain noista laatikoista,jos sitä minulla edes on.Se selviää kohtapuoliin:)

Se oli elämäni vaikein päätös sillä hetkellä.Olin työstänyt sitä mielessäni jo pitkään.Ottanut selvää miten sitä haetaan ja millainen prosessi se on.Halusin tietää mitä pitää tehdä, jos sen aika tulisi.Se ei kuitenkaan mennyt niin kun olin itselleni sen selvitellyt.Järki ja tunne kun eivät kulje käsikädessä.

Puntaroin asiaa mielessäni.Lykkäsin ja lykkäsin yhä uudelleen ja uudelleen.En ollut ollenkaan varma että olisiko se oikea ratkaisu.Mielessäni oli eri vaihtoehtoja ja pohdin päätökseni tulevia seurauksia.Monet järkiperäiset asiat puolsivat kuitenkin tuota päätöstä,mutta tunne puoli harasi vastaan.Toinen ystävistäni kehoitti jatkamaan toinen oli ehdottomasti eron kannalla.Myös mieheni terveydentila huolestutti.Se kuitenkin lopulta ratkaisi koko asian.Tajusin ettei hän aikonutkaan tehdä asioittemme eikä terveydentilansa parantamiseksi mitään.Lupaili ja lupaili aina vaan uudestaan ja uudestaan  muttei toteuttanut käytännössä koska ei ollut pakko.Hän ei halunnut muuttua.Hänessähän ei ollut mitään vikaa.Olin ainoa syypää tässä sotkussa.Hän halusi minun ottavan kaiken vastuun.Pesevän yksin tämän likapyykin.Hän halusi että minä räpiköin hänen puolestaan ja alistun hänen alistavan käytöksensä alle.Hänestä se oli oikeutettua.Kestäisin kaiken mitä hän halusi minulle tehdä.Hän sanoikin minulle”Nyt saat tuntee saman kun miltä musta tuntuu”Ottaisin sen kaiken paskan niskoilleni ja rypisin kunnes rukoilisin armoa tai tappaisin itseni.

Monta viikkoa mietin tuota päätöstä, mutta hänen uhkaava käytöksensä sai minut liikkeelle.Omat pelkoni ajoivat minua siihen ratkaisuun.En uskonut sanaakaan enää hänen puheistaan.En uskonut hänen muuttuvan.Pelkäsin hänen tappavan minut tai ainakin henkisesti olisin varmasti kuollut.En halunnut enää olla tunteeton zompi, vaan tunteva nainen.Onnellinen nainen hyvässä turvallisessa, luotettavassa parisuhteessa.

Kolmannella kerralla vasta sain nuo paperit jätettyä.Siinä meni kaksi viikkoa.Olin unohtanut ottaa hänen sotutunnuksen ylös.Sitten pääsin jo maistraattiin asti kuullakseni että olin aivan väärässä paikassa.Kolmannella kerralla olin poliisilaitoksella käräjäoikeudessa ja jätin paperin sinne.Olin yllättynyt että se oli niin helppoa.Ei jonotusta ,ei kuulusteluja, pelkkä paperin antaminen riitti.Tosin pyysin merkinnän ettei osoitetietojani saa lähettää eteenpäin edes toisenvaiheen aikana.

Se minut kuitenkin yllätti että kestää ainakin kolme viikkoa ennen kun mieheni saa tiedon siitä.Päätin kertoa hänelle itse mitä olin tehnyt.Se ei vielä häntä romahduttanut.Vasta kun haastemies vei sen hänelle.Hän romahti ja tajusi asioiden oikean tilan.Avioliiton lopun.Itse en ole sitä vieläkään tajunnut.Elättelen yhä mielessäni että jospa se kuitenkin jatkuisi ja kaikki kääntyisi hyväksi.Mieheni muuttuisi ja unohtaisi menneet.Aloittaisimme puhtaalta pöydältä.

Kuitenkin jättäessäni tuon lapun en olisi sitä kumminkaan halunnut jättää.Se tuntui niin lopulliselta päätökseltä ja pahalta.Monien vuosien mitätöimiseltä.Nyt vain odottelen ja kuulastelen miten käy.Sanoin miehelleni että hän tekee lopullisen ratkaisun tuon asian suhteen.Heitin pallon hänelle.Nyt hän joutuu tekemään tämän lopullisen päätöksen.Ehkäpä elämänsä ensimmäisen vaikean päätöksen.

Tarkoitus ei ollut olla ihan joutilaana koko päivää, mutta tästä näyttää tulevan sellainen.Aikaa vain itselleni.Nukuin aamulla pitkään, vaikka kissan mielestä olisi pitänyt nousta kuudelta viimeistään ylös.Nukuin kuitenkin puoli yhteentoista.Ei edes meteli naapurista saanut minua heräämään aikaisemmin.Enkä myöskään herännyt päänsärkyyn niinkuin aikaisempina vapaapäivinä.Stressini on vähentynyt eikä enää paina hartioillani.Olen loppujen lopuksi helpottunut.Ilmiselvästikkin iso taakka on poissa harteiltani sekä huolia paljon vähemmän.En arvannut työasioiden stressanneen minua ihan näin paljon.

Olin miettinyt päivän ohjelman valmiiksi.Oli kaikenlaisia suunnitelmia mitä pitäisi tehdä.Heitin kuitenkin ne suunnitelmat hyvinkin pian pois.Tänään ei edetä suunnitellusti.Päädyin kuitenkin tänne surffailemaan jälleen kerran.Tämä kun vaan tuntuu niin hyvälle ja olo helpottuu sekä ajatukset selkiintyvät koko ajan.Oloni kevenee.Nyt kuitenkin lukiessani eri tarinoita olen tajunnut että tarvitsen tämän joutilaan päivän ilman minkäänlaisia velvoitteita.Tarvitsen toisten selviytymis tarinoita.Saan mittasuhteen omille ongelmilleni ja kyseenalaistettua asioita sekä uusia näkökantoja asioihin.

Oloni tuntuu tässä yksinäisyyden ja hiljaisuuden keskellä ainakin toistaiseksi ihan hyvältä.Kaaos kodissani ei enää ahdista.Enää ei edes itketä.Astiat jotka ovat olleet jo kolme viikkoa pesemättä saavat olla vielä ainakin hetken odottamassa vuoroaan.Minusta irtoaa tällähetkellä sellaista uutta intoa.Energiaa kumpuaa jostain syvältä sisimmässäni.Olen hiukan hämmästynyt.Luulin että romahdukseni olisi ollut syvempi ja kaaottisempi, mutta ilmeisesti olen selviytymässä eilisestäkin ja jopa nopeasti.

Nyt lataan akkuja uusia koitoksia varten.Onhan kohta tulossa firman pikkujoulut.Odotan niitä innolla ja haluan olla silloin henkisesti hyvässä kunnossa.Mutta tänään vain keskityn puuhastelemaan niitä asioita ,jotka tuntuvat erityisen hyvälle.

En sitten kuitenkaan jaksanut pitää kiinni niistä pienistä hyvistä asioista.Vastoinkäymisiä tuli liikaa ja eilen se pahin joka on minut pitänyt pystyssä näiden vaikeuksien aikana.Menetin sen työn joka minulle oli luvattu ja jota tein kesäkuun alusta asti eiliseen kokopäiväisesti.Tuntuu ettei minun työpanostani arvostettu. Tämä oli jo toinen kerta kun minut tipautetaan tästä työstä pois.Edellinen kerta tapahtui noin 5-6 vuotta sitten samojen ihmisten aikaansaannoksilla ja samalla menettely tavalla.Silloinkin johtaja oli juuri vaihtunut.Ihan prikulleen sama kuvio.Sillon päätin etten enää tätä tehtävää tavoittele, mutta jotenkin vaan ajauduin hoitamaan sitä kesäloman ym. lomien tuuraajana ja sitten se jo minulle luvattiinkin,muttei ehditty virallistaa.

Jotenkin nyt tuntuu niinkuin minut olisi leimattu “ihan oikein sinulle” leimalla.Nöyryytys ja häpeän tunne sekä jokin outo määrittelemätön tunne pinnassa. En oikein tiedä mikä tämä tunne on.Olen nolona ja hävettää.Tuntuu niinkuin olisin sooloillut, vaikkei siitä ollutkaan kyse.Olihan minulla kuitenkin työnjohtajan sekä entisen johtajan siunaus asialle, mutta se ei riittänyt.Nyt minut on ikäänkuin riisuttu alasti.Viety se kaikkein tärkein asia pois.Ensin annetaan ja sitten otetaan.Montako isoa pettymystä ihminen kestää peräkkäin?

Siis meillä vaihtui johtaja.Edellinen ei ehtinyt virallistaa toimenkuvaani ja tällä uudella on omat visionsa.Enkä niihin kuvioihin tällähetkellä sovi.Se on se virallinen ja kaunis selitys asiasta.Totuus on kuitenkin muuta.Tämän aiheutti  jätkien painostus. Se oli kovaa ,joten hän joutui pistämään minut senkin takia jäähylle. Miesten maailmassa työskentely naisena on raakaa peliä.Olen joutunut mitä uskomattomimpien juttujen keskelle.Minua on syytetty asioista joita en ole tehnyt.Kaikenlaista todella outoa on sattunut.Tekijät löytyvät kuitenkin läheltä.Ne ovat ne samat jotka olivat viimeksikin.Tavoitteena oli hiillostaa minut ulos tuosta työstä ja onnistuivat vakuuttamaan uudelle johtajalle että syy on minussa.Toiset kutsuvat sitä jopa työpaikkakiusaamiseksi.Minä kutsun hiillostamiseksi.Poikien vahingonilo on suuri.He eivät ole peitelleet sitä.Jouduin  siis palaamaan entiseen työhöni.Vitutus on armoton.Miehet saivat erävoiton.He eivät johtajakseen halunneet naista.Muitakin syitä on mm.kateus,puolueväri,ay:hyn kuulumattomuus,lahjomattomuus sekä palkka.

En siis ole nuoleskellut heitä ja lässyttänyt paskaa.Myös tämä uusi johtaja on sitä mieltä että nainen ei kuulu miesten alalle.Se on nähty jo aika usen hänen ollessaan toisessa yksikössä.Eniten vituttaa se työmäärä ja panos jonka olen firman hyväksi tehnyt täysin ilmaiseksi.En siis saa korvausta likapyykin pesusta.Siitä kun laitoin jätkät ojennukseen ja rattaat pyörimään sekä purin ongelmakohtia jne.Valtava työmäärä tuli tehtyä.Jotain jäi kuitenkin tekemättäkin.En onneksi ehtinyt.

Tälläkertaa he saivat erävoiton, mutta en anna sen nujertaa minua.Olen senverran hyvä tuossa työssä ettei ihanheti korvaavaa tekijää löydy.Johtaja tulee näkemään sen tuloksessa ensikuun lopussa.Rahaa ei virtaa firmaan tämänkuun tuloksen vertaa.Lasku on huima.No se on sitten hänen päänsärkynsä selitellä isommilleen mistä notkahdus mahtaa johtua.

Nyt odottelen ja nuolen haavoja.En mene huomenna töihin.Koetan nyt ryhdistäytyä ja kerätä voimia sen verran ,että pystyn menemään töihin ensiviikolla nokkapystyssä hymyilevänä ja ihan niinkuin ei olisi missään tuntunut. Kuten aina ennenkin tällaisen kokemuksen jälkeen.Nyt Jään odottelemaan mitä tapahtuu.Toivottavasti tämä kiusaajani ei saa tuota työtä.Olen vähän jo kuullut että hän haluaa sen itselleen.Siinä tuli hänen motiivinsa kammeta minut tuosta ulos.Harmi että hänellä on niin vahva tukiverkko takana.Oikeita punaisia AY-miehiä.

Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että ne henkilöt jotka aikaisemmin kokivat tulevansa kyykytetyiksi työpaikalla eivät sitä minun aikanani kokeneet.Nyt pelkään heidän puolestaan.He olivat tyytyväisiä ettei heitä painostettu samaan muottiin muiden kanssa eikä alistettu.Olivat tasavertaisia eikä nokkimisjärjestystä ollut.Heiltä olen saanut muutakin positiivista palautetta kuten enää ei tarvitse tehdä kiireellä töitä kun kaikki tekevät yhtä paljon.Ei tule huonoa tavaraa eikä vääriä tuotteita.Heidän syykseen ei enää laitettu toisten tekemiä virheitä.Myöskin todistin itselleni olevan muutenkin hyvää johtaja ainesta.Sen kertoo viimeisimpien kuukausien viivänpäälle jäänyt tulos.

Myös mieheni on romahtanut uudestaan.Oikeastaan jo neljännen kerran tänä vuonna.Hän kävi lääkärissä ja meinasivat sieltä passittaa hänet hoitoon.Unettomuus vaivaa.Ajatukset ja mielikuvitus lentävät päässä.Todellisuudenkuva hämärtynyt.En tiedä mitä oikein lääkärissä tapahtui.Mikä sai aikaan moisen myllerryksen.Lääkemäärät tuplattiin.Syö todella monenlaista ja paljon kolmio lääkkeitä.Outoa on kun hän oli kumminkin paremmassa kunnossa kun minä ,viimeksi kun tavattiin.Prosessissa paljon pidemmällä kun minä.Kävin kuitenkin häntä katsomassa eilen ja pyysin ottamaan yhteyttä jos joutuu hoitoon.Käyn pitämässä taloa silmällä sen aikaa.Onhan siinä vielä rahani kiinni.

Kuitenkin testin mukaan ei niin pahassa jamassa kun sillon vanhempiensa sairastuttua.Hoidin siis todella masentunutta miestä suhteemme alkuaikoina ja sen jälkeenkin.Ei mikään ihme ettei suhteemme kestänyt kun sitä jatkui näin monta vuotta.No sillä tiellä hän on vieläkin.Ei vaan halua päästää menneestä irti ja alkaa elämään.Uskonkin että hän ei vielä ole edes käynyt niin pohjalla kun on tarpeen.Nyt en ole kuitenkaan häntä nostamassa ojan pohjalta enkä tukemassa tulevina kuukausina.Ekakertaa hän joutuu seisomaan omilla jaloillaan ja rypemään niin kauan kunnes jalat kantavat jos kantavat.

Olen ihmetellyt mistä juontavat hänen juuret kyvyttömyyteen ottaa vastuuta, vaan aina on käsi ojossa pienimmässäkin vastoinkäymisessä.Ei pienintäkään sitkeyttä.Voisikohan syynä olla vanhempien alkoholin runsas käyttö?

Hän halusi etten ota häneen yhteyttä.Ei kuulemma jaksa nähdä minua.Ymmärrän kyllä.Tunteet kun ovat vielä molemmilla pinnassa.Hänellä vieläpä kaikenlisäksi sekaisin.Itse olen helpottunut että saan selvitellä omia ongelmiani rauhassa eikä tarvitse olla hänestä huolissaan, vaikka olenkin.

Kuukausi lähenee uhkaavasti loppua.Tänään lähdin töistä vähän aikaisemmin.Askelkin tuntui kevyeltä ja hymy nousi väkisin huulilleni.Jotenkin kaikki tuntui paremmalta.Hyräilin radion mukana”aikuista naista” ajaessani kohti vuokra kämppää.Minun on huomenna luovutettava sen avaimet.Kävin tänään siivoamassa asunnon.En ollut saanut aikaisemmin sitä tehtyä.Nyt oli pakko.Olin yllättynyt omasta reaktiosta kuinka hyvälle tuntui päästä siitä asunnosta lopullisesti eroon.Jokin vaihe elämässäni tuntui jäävän taakse.

Minulla ei ole kauheasti hyviä muistoja tuosta asunnosta.Vuokrasin sen miehelleni keväällä ja ehdin jo sen kerran irtisanoakkin kun mieheni muutti takaisin kotiin, mutta tilanne kotona kärjistyi niin nopeasti ,että sain sen vielä takaisin.Salaa öisin kun mieheni oli töissä ajoin tavaroitani tuonne asunnolle.Se oli rankka kokemus touhuta yksin öisin ja vielä työt päälle.Silloin vielä minulla oli nämä kaksi sivutyötäkin .En ehtinyt kaikkea viedä, mutta tärkeimmät kuitenkin asumisen kannalta.

En siellä kuitenkaan ehtinyt paljon viettää aikaa ,koska koti-ikävä vaivasi ja halusin kuitenkin pitää mieheeni yhteyden ja hakea ratkaisua ongelmiimme.Olinkin lähes joka yön juhannuksen jälkeen kotona, mutta tavarat asunnolla.Se piti mieheni kurissa ja elämämme aika rauhallisena.Minulle se asunto merkitsi kuitenkin pahan tilanteen sattuessa turvaa.Pelkäsin kuitenkin koko ajan mieheni mielialan vaihteluita.Hän kun kuitenkin joi edelleen reippaan puoleisesti.Masennuslääkkeet olivat kuitenkin jo alkaneet tehota ja näytti siltä että elämämme pääsee raiteilleen eikä niitä kamalia raivokohtauksia ollut enää tullut.Uskoinkin että pahin on jo takana päin, mutta se oli vain tyyntä myrskyn edellä.

Mieheni syntymäpäivät aiheuttivat hankaluuksia.Hän oli kutsunut vieraita meille useammaksi yöksi ja järjestänyt megabileet saunailtoineen ym. juttuineen ja niitä juhlittiin kaksi päivää.Olin jo ilmoittanut hänelle edellisenä vuotena etten sitten näihin juhliin osallistu millään tavalla, koska tiesin etten jaksaisi niitä järjestää eikä voimavarani/tunnetilani olisi juhlakunnossa.Mieheni loukkaantui kun en osallistunut ja olin yötä kämpällä hänen juhlaviikonlopun ajan.Sitten menin taas takaisin kotiin.Hän sai kuitenkin tuosta kimmokkeen aloittaa uhkailut ym. kuviot alusta.En enää tiennyt mitä tehdä.Mikä mieheeni oli taas oikein mennyt?

Ahdistuin.Asiat alkoivat olla jo todella huonosti.Hän muuttui vainoharhaiseksi.Hän kyttäsi vieressä minua kun kävin suihkussa, kun lähdin ulos hän tuli perästä jos menin talon taakse,kun olin sisällä hän vakoili minua ikkunoista jne.Olin koko ajan valvonnan alla.Puhelimeni oli joko kiinni tai äännettömällä koko ajan ettei sen soiminen aiheuttaisi hulluuskohtausta.Työkaverinikin huomasi muutokset minussa ja yhdessä asiaa pohdittuamme tulimme siihen johtopäätökseen, että hän on jättänyt lääkkeensä pois.Varovasti tiedustelin asiaa ja niin oli käynytkin.Syntymäpäivien jälkeen hän ei ollut ottanut lääkkeitään.Syyksi hän sanoi että minä olin sanonut ettei niistä ole mitään hyötyä.En kyllä itse muista sellaista sanoneeni ,vaikka olen sitä miettinyt.Viimeinen niitti oli kun en suostunut luovuttamaan kännykkääni hänelle.Silloin hän sai kohtauksen joka kauhistuttaa minua vieläkin.Se oli jotain vielä suurempaa kuin aikaisemmat.Hän oikein tärisi ja puhkui.Hetken perästä hän seisoo edessäni leipäveitsi kädessä ja huutaa “Nyt akka saatana laitat sen kännykän tähän”.En voinut muuta kun rukoilla että pääsen lähtemään hengissä ulos .Olin aivan järkyttynyt ja sekaisin pelosta.En muista miten pääsin talosta ulos.

Viimeiset viikot jotka asuin kämpällä eivät enää tuntuneet turvallisilta.Turvattomuuden tunnetta lisäsi tieto siitä että hänen kaverinsa asui alapuolellani.Hän kävi siellä usein.Lähes joka päivä.Pelkäsin ovikellon soittoa.Mainosten jakajaa.Miestäni että hän odottaa ulko-ovella.En uskaltanut pitää puhelinta päällä, koska hän soitteli ja lähetti viestejä koko ajan.Olin vankina omassa asunnossa.Siitä oli tullut minunkin vankila.Miehenikin sitä kutsui vankilaksi  sillon kun asui siellä.Meillä oli kuitenkin eri syyt mitkä siitä teki vankilan.

Niin aloin etsiä asuntoa itselleni.Turvapaikkaa johon hän ei löytäisi.Ja niin löysin tämän paikan.Salaisen paikan .En oikein enää jaksanut uskoa suhteemme mahdollisuuksiin.Salaa öisin ajoin tavaroitani tännekkin.Ettei hän saisi tietää että olin muuttamassa pois.Kovasti hän kyselee tutuiltani, että missä asun.Kukaan ei vielä toistaiseksi ole kertonut.Tosin tästä ei vielä tiedä kun muutama henkilö.

Nyt olen sen “vankilan” siivonnut ja samalla siivonnut nekin muistot pois elämästäni, jotka siellä ollessa ahdistivat.Huomenna se on kokonaan luovutettu.

Oli ihan pakko käydä puntarissa.Mieheni päivitteli eilen laihuuttani sekä ihmetteli mitä ihmettä minulla oikein tuntui vaatteiden alla ja missä tissit oikein olivat kun ei löytynyt muuta kun näppylät.

No luuthan ne olivat alkaneet törröttämään sieltä täältä ja tissini olivat kutistuneet kahvikuppikokoon.Se sai minut havahtumaan mitä muuta minulle on ero aikana tapahtunut.En ollut tajunnutkaan että olin laihtunut näinkin paljon näin lyhyessä ajassa.Kuudessa viikossa lähes viisi kiloa.Melkein kilo per viikko.Kaikkiaan paino on pudonnut kuusi kiloa tänne muuton alkamisesta.En tosin ole yhtä laihassa kunnossa kun suhteemme alkuaikoina, mutta jos tämä tahti jatkuu on syytä huolestua toden teolla.

Ilokseni totesin myöskin kuntoni olevan parempi kuin suhteen aikana.Minulta siis löytyi enemmän kestävyyttä sängyssä kun mieheltäni.Pystyin viemään homman loppuun hyvällä suorituksella.Tosin hän poti krapulaa, mutta siltikin uskon olevani kovempikuntoinen.Ennen oli toisinpäin.Väsähdin ja mies joutui hoitamaan homman loppuun.Myöskin huomasin ettei onnettomuudesta ollut jäänyt minulle pysyvää keuhkosairautta.On siis syytä olla tyytyväinen että on edes ruumiillisesti hyvässä kunnossa vaikka henkinen puoli onkin rempallaan.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin On alettava paneutumaan ongelmakohtiin sekä satsattava omaan hyvinvointiin enemmän.Olen ollut kyllä tietoinen että teen taas ihan liikaa töitä vaikka enää minulla ei ole tällähetkellä kuin yksi kokopäivätyö.Tosin teen pitkää päivää enkä aina muista edes käydä tauoilla.Olen pyrkinyt syömään yhden eineksen ja jugurtin töissä.Pitkää päivää teen nyt siksi ettei tarvitsisi ajatella yksinäisyyttä ja erontuottamaa ikävää.Kotona syön sitten jotain mitä tahansa mitä tekee mieli.Ruoka ei todellakaan ole oikein maittanut.Puoliväkisin koetan syödä evääni töissä. Luulen kuitenkin että kun mieli kohoaa niin alkaa ruokakin maittamaan ja alan kaipaamaan muutakin tekemistä kuin työ.Onhan tämä blogi jo hyvä askel oikeaan suuntaan:)