Nean tarina

Niinhän siinä sitten kävi että mieheni kompastui samaan kun ennenkin.Tämä sama tapahtui myös vuosi sitten.Mikään ei mennyt erilailla.Hän oli eri paikkakunnalla erään asian tiimoilta kuten vuosi sitten ja sai kuulla samat asiat kun vuosi sitten.Minut on kuulemma taas nähty toisen miehen kanssa.Tämähän taas ei pidä paikkaansa,mutta kun hänelle on kerrottu niin täytyyhän sen olla totta.Arvatkaa jaksanko kuunnella toistamiseen perättömiä syytöksiä?Jos mieheni on tuollainen idiootti niin antaa olla.Ette edes usko mitä sain taas kuulla.No en enää kuuntele.Lähdin loppujen lopuksi pois.Minun syyksihän tämä meni.Minä kuulemma haluankin juuri tätä.No saamansa pitää sitä mitä tilaa.

Avioliittoni on nyt päättynyt kuten myös seksisuhteeni mieheni kanssa.Enää menen sinne siivoamaan omat loput tavarani pois eli talon myynti kuntoon.Hän ei suostunut tarjoukseeni,vaikka se on reilusti alle oikean myyntiarvon.Asioitani laitan nyt hoitamaan lakimiehet.En enää jaksa/viitsi jauhaa tätä samaa yhtään kauemmin.Kävi sitten miten tahansa.

Taas tuli todistettua se että mieheni ei kykene muuttumaan ja että kun sukset menee ristiin,niin ei niitä edes aika selvitä.Hän on yhä kykenemätön joustamaan.Tämän päivän itkujen jälkeen on aika lopettaa vanha elämä lopullisesti ja aloittaa uusi.

Kaikki samat uhkailut ja syyllistämisethän sieltä tuli.Hänelle ei voi olla suhdetta minun kanssa jos en suostu olemaan naimisissa.Sorruin kyllä sitten itsekkin sanomaan kaikenlaista.En enää viitsinyt välittää kun tämä on jo ennenkin käyty läpi.Ehkäpä hän kuitenkin tätä toivoikin.Kuka sen tietää mitä sen päässä liikkuu.Monet lauseet käänti nurinperin.

Itkemisen jälkeen olen ok.Katsotaan miltä tuntuu huomenna.Tavallaan olen helpottunut kun ei enää tarvitse yrittää saada suhdetta kuntoon.Voin keskittyä nyt täysin vain omaan elämään.

Tässä tätä nyt tulee silläkin uhalla että tiedän mieheni vetävän herneen nenään sillä uskon vakaasti hänen tätä lukevan.

Tärkein päätökseni on se että en lakkaa elämästä kenenkään takia vaikka olisi kuinka mustasukkainen tahansa.Miesten/miehen on vaan pakko hyväksyä minut tällaisena kun olen.En aio muuttua toiseksi enkä tee asioita vain siksi että toisella olisi turvallinen olla.Haluan olla juuri se ihminen mikä olen ilman että tarvitsee miettiä sanomisia tai tekemisiä.Ei minun tarvitse suojella toisen tunteita.Ne ovat hänen ongelmansa jos ei niitä voi hallita.Sen taidon joutuu opettelemaan ja sen oppii.Minäkin opin.Uskomatonta kyllä.Kärsivällisyyttä joudun vielä opettelemaan.Välillä sorrun siihen,että minulle heti kaikki.En odota.Luulen sen kuitenkin johtuvan siitä että olen vieläkin toipilas ja kun minun ei enää tarvitse olla törkeän itsekäs nujertajia vastaan voin siinäkin asiassa hellittää.Nythän yhä joudun taistelemaan hyväksikäyttäjiä vastaan raivatessani tietä.Vaikkakin vähemmän kun ennen.

Osa minusta yhä kuitenkin riitelee keskenään ja vetää takaisin kohti vanhaa.Vaihdan mielipiteitäni.Tunteeni ovat kuin vuoristorata,mutta yhä vähemmän kun ennen.Olen ne asiat nyt tunnistanut.En olekaan niin erakkoluonne kun olen luullut olevani.Tarvitsen muiden ihmisten seuraa.Ystäviä ja jonkun kainaloa välillä.Viihdyn kyllä yksin ja tarvitsen yksinäisyyttä.Pahinta on olla jonkun kanssa 24 tuntia vuorokaudessa koko ajan.En siis voi palata perinteiseen parisuhteeseen enää.En kestä sitä jatkuvaa läsnäoloa.Tämä tieto tulee olemaan miehelleni kova pala.Emme tule palaamaan yhteen vaikka hän onkin kovasti muuttunut.En usko että jaksan olla jokupäivä parisuhteessa hänen kanssa.Hänen pitäisi muuttua valtavan paljon ja siihen menee  aikaa.En voi lakata elämästä siksi aikaa, mitä hän tuntuu nyt vaativan minulta.Minun on päästettävä hänet menemään ja annettava hänelle mahdollisuus löytää joku joka haluaa parisuhteen.En voi pitää häntä vain omien tarpeideni tyydyttäjänä.Se on liian julmaa häntä kohtaan.

Nyt muutaman viikon aikana olen pohtinut monia asioita.Haluan olla vapaa.Haluan olla itsenäinen.Inhoan kyttääjiä.Haluan olla iloinen ja mennä minne huvittaa.Inhoan ripustautujia.Ne ovat taakka ja vaativat jotain koko ajan.Inhoan myös mustasukkaisuutta.Se on loukkaavaa.

Tapasin erään ihmisen johon tutustuin vajaa vuosi sitten ja hän avasi taas minulle muistiin asioita joita olin unohtanut.Niitä olen nyt pohtinut muutaman päivän ja siksi nämä asiat ovat vain vahvistuneet.Olenkin kahden vaiheilla tapaanko häntä vielä.Hän on nykyään varattu,mutta ystävä kuitenkin.Emme ole pitäneet yhteyttä,mutta aina välillä törmäämme.Olen myös törmännyt ihmiseen jonka kanssa on helppo olla.Ei ripustaudu eikä ole taakka eikä vaadi mitään sellaista mitä en pysty antamaan.Voin olla oma itseni  koko ajan eikä siitä seuraa murjotusta yms.Hän voisi hyvinkin olla sitä mitä tarvitsen ilman sen kummempaa sitoutumista.Eikä vielä siinäkään kaikki.Sain mielenkiintoisen tarjouksen,mutta kieltäydyin siitä toistaiseksi.Pidän sen kuitenkin mielessä ja sitten on vielä yksi varteenotettava mies joka ei taatusti takerru minuun.Senkin pidän mielessä tulevaisuutta varten.

Nyt varmaan ihmettelen miksen ole kirjoittanut toisesta miehestä vielä mitään.No en ole häntä unohtanut.Hän on yhä läheinen ystävä ja yhteyttä pidämme toisiimme silloin kun tuntuu siltä että haluaa tietää miten toisella menee.Mitään sen kummempaa ei ole menossa.Se menee eteenpäin omalla painollaan.Ystävyydentestausvaiheemme on päättynyt ja olemme nyt erottamattomia ystäviä vaikka emme pitäisi yhteyttä vuosiin.Olen tunnetasolla päässyt neutraaliin tilaan.Luulen että olemme nyt löytäneet yhteisymmärryksen siitä miten toisiamme ystävinä käsittelemme.Kumpikaan ei halua menettää ystävyyttämme.Se on tärkeä tuki että jaksamme huomisen yli

Niin siitä vielä että olen nyt toipunut jo melkein kokonaan stressistä ja uupumuksesta.Uskonkin olevani kesäloman jälkeen täysin toipunut vaikka syksy onkin minulle aina uupumusta aiheuttavaa.Eli kyllä tässä erossa vaan vuosi menee halusi tai ei .

Olen nyt päässyt eteenpäin ongelmani kanssa.Tajusin että jos toinen mies olisi vakavasti sitoutunut johonkin toiseen ja sen minulle ilmoittaisi suorin sanoin, ei minulla olisi ongelmaa.Pystysin kyllä olemaan hänelle pelkkä ystävä,vaikka olen joskus muuta väittänyt.Hänhän se minua härnää kun antaa ymmärtää välillä jotain muutakin.Hän jostain syystä varoo kertomasta minulle asioita joiden tietää saavan minut “jättämään” hänet ja nykyään välttelee myös aiheita minun mahdollisista miehistä tai menoista.Hän on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon.Kohtelee minua ihan eri tavalla kun muita naisiaan.Hän jostain syystä tarvitsee minua eikä pysty olemaan ilmankaan.Jos jotain tunteisiin tai muihin mahdollisiin naisiin liittyvää yrittää saada hänet kertomaan,niin hyvin pystyy kiemurtelemaan aiheesta irti.Toinen asia minkä olen pistänyt merkille on se että kun meillä menee hyvin eli olemme pelkästään kirjoitus väleissä,niin hänellä menee silloin myös toisten naisten kanssa hyvin,mutta kun jätän hänet,niin hän ei pystykkään olemaan muiden kanssa.Joku kumma kierre tässä hommassa on.

Ehkäpä tätä voisi käyttää myös toisin päin.Tosin sillä ei tuntunut olevan merkitystä hänelle vuosi sittenkään olinko varattu vai en.Ehkäpä ennemminkin hänestä oli hyvä että olin varattu, jotta ei tarvinnut sitoutua,mutta sai pitää pikkukivana ajanvietteenä.Samoin on tämän toisen asian kanssa.Tietyllä tapaa kun olen mieheni kanssa minulla menee oikein hyvin kun olen vain viestitysväleissä toisen kanssa,mutta kun toinen mies antaa ymmärtää että välillämme voisi olla jotain muutakin, niin en tiedä mitä tehdä.Kuten myös jos hänestä ei kuulu mitään, alkaa minulla mennä huonosti myös mieheni kanssa.

Tämä on sellainen kierre jota ei helposti voi pysäyttää.Ehkäpä raju keskustelu kasvotusten toisen kanssa voisi tuoda asioihin selvyyden.Vaikeutena on että hän ei halua keskustella vakavista asioista eikä uskalla tavata minua naamatusten ja tehdä päätöstä tälle meidän yhteiselle ongelmalle.Jos jätän toisen miehen kokonaan on toden näköistä että en pysty olemaan onnellinen pitkään aikaan mieheni kanssa,vaikka muuten menisikin hyvin.Toisaalta jos saisin toiselta mieheltä 100% varmuuden pelkästä ystävyydestä ,ei minun tarvitsisi luopua hänestä.Minun ja mieheni väliltä puuttuu tietynlainen vaativuus.Se ei vaadi mitään.Se on jo olemassa ja siltä tietää mitä saa.Tässä nyt aluksi noita pohdintoja.

En tiedä mitä kertoisin ja miten kertoisin.Viikonloppu meni hyvin.Mitään kovin mullistavaa ei sattunut minun ja mieheni välillä.Hyvin tasaista ja rauhallista, mitä nyt sain hänet itkemään.Emme kuitenkaan riidelleet,huutaneet eikä mitään muutakaan hälyyttävää tapahtunut.Tilanne oli normaali.Tämä oli hyvä edistys askel.

Ongelmani on kun en pysty valehtelemaan ja kaikki vastaukseni eivät häntä miellytä.Enhän itsekkään kaikesta tykkää.Se mikä hänet sai itkemään on se että en pysty lupaamaan onnellista yhteistä elämää.Paluutani entiseen kotiin.Luvata että olemme onnellisia yhdessä lopun elämää tai että avioliittomme jatkuu vielä Lokakuunkin jälkeen.En vaan uskalla päästää sitä kodikseni.Menetinhän sen jo kerran.En pysty suunnittelemaan yhteistä kotia ,tosin ymmärsin että minun pitäisi olla tyytyväinen ilman omia kamojani ja tyytyä siihen kotiin mikä se nyt on .En nyt osaa tätä tämän enempää analysoida.

Sama koskee miestäni.En voi näin vähällä aikaa muodostaa luottamusta ja kiintymystä häntä kohtaan.Ne entiset asiat ovat yhä esteenä.Kun yritän saada tunteen että voin luottaa häneen ja hän kunnioittaa minun mielipidettäni,niin en voi mitään kun “suutun”.Esim. En voi sietää tässä vaiheessa kielareita.En nyt selitä syytä miksi en,mutta kun olen siitä hänelle jo tuhat kertaa sanonut, niin hän vaan aina sen tekee juuri kun alan lämpeemään.Sitten minulla nousee vitutus ja koko tunnelma on pilalla.Siksi en yleensä edes suostu suutelukohtauksiin hänen kanssaan.En tiedä miksi tämmöiset pikku asiat saa minut välillä äkkeentymään.Ehkäpä se ettei hän kunnioita edelleenkään minun mielipiteitäni ja tahtoani.Hän kyllä yrittää,mutta välillä tulee väkisinkin mieleen että hän haluaa hallita minua.Nämä ovat minun ongelmia ja en tiedä miten pystyn asiat ratkaisemaan tai miten nopeasti voin toipua ja millon olen varma mistäkin asiasta.

Toinen syy on tämä toinen mies.Päädyimme taas keskustelemaan hänestä.Myönsin että minulla on häntä ikävä ja etten tiedä mitä tehdä jos hän pyytää tapaamaan häntä.En nyt tänä viikonloppuna pystynyt olemaan “normaali”,koska toinen mies soitti minulle torstaina ja olen taas lähtö kuopassa.Siitä olen ylpeä että se en ollut minä joka ratkesi yhteydenotoon.Tämä puhelu nyt vaan vaikuttaa minuun syvästi.Nyt en taas tiedä voinko oikeasti ikinä päästä tästä miehestä yli.Mieheni siis vaistosi että ajatukseni ja tunteeni ovat taas jossain muualla.Eihän se hänen syynsä ole.Mietinkin nyt mitä ihmettä minä oikein pystyn oikeasti tekemään.Toinen tuo väkisinkin minulle olon että en voi olla varma mistään mitä olen päättänyt.Totuus on että en edelleenkään hallitse itse omaa elämää,vaikka kuinka yritän.Missä oikein menee pieleen?

Siihen olen miehessäni tyytyväinen että hän antaa minun mennä ja ei siitä kiukuttele.Kävin nytkin viikonloppuna kaverini luona juhlissa.

Minulla on siis yhä ongelmia itseni kanssa.Olen tällä hetkellä vastahakoinen muuttamaan uudesta kodistani minnekkään.Haluan itselleni paikan joka on taatusti minun eikä kukaan vie sitä minulta.Kuulua jonnekkin.Nyt tuntuu siltä etten kuulu minnekkään enkä osaa panostaa tähän asuntoon.Olen unohtanut että tämä on nyt tällä hetkellä kotini.Minun on nyt panostettava tähän,vaikka en tähän tulevaisuudessa jäisikään.Toinen asia on että minun pitäisi selvittää tunteeni ja päämääräni.Saada joku selvyys asioihin.En halua menettää ketään.Molemmat miehet ovat tärkeitä minulle,mutta onko toinen tärkeämpi,haluanko elää yhdessä jomman kumman kanssa vai yksin,mitä minä merkitsen näille miehille jne.

Hukassa ollaan tunteiden myllertäessä.Ehkäpä huomenna on selkeämpi päivä.

Niinhän siinä kävi lopulta että olin exän luona kolme yötä.Kuten arvaatte viikonloppu meni hyvin.Minulla on tyyni ja rauhallinen olo.Saimme keskusteltua monista asioista.Tuntui ihan hyvältä olla siellä.Meidän välillä oli sitä jotain,mitä ei ole minusta ollut pitkään aikaan ellei peräti koskaan.En osaa sanoa vielä tämän enempää.En tunteistani enkä siitä onko muutos pysyvää vai mitä se on.Sulattelen asioita tällä viikolla.

On hyvä kun mieskin on nyt tajunnut ettei tässä tarvitse kiirehtiä.Aikaa on.Vielä kuitenkin on sitä että minun pitäisi todistella ja vakuutella että olen tässä aidosti mukana.Koen sen kuitenkin jotenkin outona koska mehän ollaan yhä naimisissa,mutta asumuserossa.Hänhän se on minua työntänyt pois koko ajan.Eikä asiat ole lähimainkaan selvät.Enhän voi luvata ikuista onnea kun en tiedä miten meidän käy.Toiveita kuitenkin on terveestä parisuhteesta.

Uutta minulle oli kuitenkin että mies todella nyt yrittää.Hän ei enää komentele ja käske eikä yritä syyllistää.Tuli saunaillastakin jo yhdeksältä takaisin ,vaikken edes pyytänyt.Myös välillemme on kehittynyt leikkimielisyyttä ja jotain mitä en nyt osaa selittää.Saan hymyillä ja olla iloinen sekä nauraa.Eikä hän juonut itseään humalaan.Pelit eivät hallitse enää päiviämme(aamujamme).Meillä on aikaa olla vain hellästi yhdessä kosketellen,suudellen…voisin jopa käyttää sanaa rakastellen.Olemme oppineet uuttakin:)

Pelkään eniten että vauhti on silti liian kova.Itse olen yhä toipilas ja elämänhallinta kesken.Tiedän että exän pitäisi oppia olemaan yksin.Täytyy vaan toivoa että tämä erillään olo on riittävää myös hänen toipumista ajatellen.Itse vasta seuraan omalta osalta onko tämä riittävää.En halua vaarantaa omaa hyvinvointia liiallisella yhdessä ololla.Se vaikuttaa kuitenkin myös kehittyviin tuntesiin.Jos olen liikaa hänen kanssaan tunteeni saattaa tukahtua ja toipumiseni keskeytyä.

Niin…kutsuisin tätä nyt seurusteluksi.Me seurustellaan ja ollaan sitoutuneita yrittämään ratkoa ongelmamme.Hassua että keskenään naimisissa olevat seurustelee ekaa kertaa keskenään.Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.Ainakin minulle jäi ihan hyvä kuva viikonlopusta.Katsellaan viikolla tuntoja ovatko ne oikeita.

Paljon on tapahtunut torstain jälkeen.Tässä tulee toinen osa tarinaa.Vuorossa ex-mies.

Perjantaina töiden jälkeen ajoin exälle hakemaan postini.Ymmärsin että siellä olisi ollut enemmänkin postia,mutta ei sitten ollut kun muutama lappu ja sekään ei oikeasti ollut minulle.Ainoastaan kaksi vihkosta oli minun.

Olin jo valmiiksi herkässä tilassa.Olinhan jo viikolla potenut ikävää exän kainaloon.Myös perjantai oli minulle erittäin herkkä päivä ja niinpä sitten lopuksi en pystynyt pitämään itkua sisällä vaan repesin siellä täysin.Arvaatte varmaan miten kävi.Päädyin loppujen lopuksi jäämään sinne yöksi ja keskustelemaan asioista varsinkin kun exä halusi minun jäävän.Hän oli nyt täysin erilainsen oloinen kun ennen.Ehkäpä johtui siitä kun oli selvin päin.Yllättävää kyllä ilta,yö ja aamu menivät oikein hyvin.Hänellä oli vaihdettu lääkitys(skitsofreniapohjainen) ja sitten ei ollut ottanut kaljaa ,joten keskustelu oli asiallista, mitä nyt minä sitten tulin parkuneeksi sisälle kätkettyjä asioita ulos.Välillä hermostuin kysymyksistä joihin minulla ei ollut edelleenkään vastauksia.Löysin kyllä joihinkin asioihin vastauksen.

En enää toiseksi yöksi jäänyt ettei mene riitelyksi.Sain kumminkin joihinkin asioihin varmuuden.Löysin myös vastauksen asiaan joka on askarruttanut mieltäni jo yli vuoden.Se tuli yhtäkkisenä oivalluksena.Uskomatonta että minulla on nyt ihan hyvä olla ja se ahdistunut tunne on nyt poistunut melkein kokonaan.Tiedän kyllä mikä osa sitä vielä minulle tuottaa ja sen aionkin korjata seuraavaksi oikeaan tilaan.

Nyt tiedän että minulla on vielä exän kanssa taivalta jäljellä siihen asti kun tarvitsee.Kuten jo arvaatte aion pitää hänet ykkös miehenä edelleen.Joudun tämän katsomaan loppuun.Tämä ei vielä ole lähimainkaan ohitse.Toivon että hänelle löytyy toimiva lääkitys ja paranee.Sitten vasta voimme alkaa keskustelemaan suhteemme tilasta ja jatkumisesta tai päättymisestä.Se jää sitten nähtäväksi.Onneksi minulla ei ole kiirettä.On vaan niin paljon selvittämättömiä asioita.Olen itsekkin vasta toipilas ja hän ei vielä lähimainkaan toipilas.Hänellä asiat ovat vasta alussa.Uskonkin että oikean lääkityksen ja oikean sairausdiagnoosin jälkeen vasta hän alkaa toipua.Sitten vasta voimme katsoa sovimmeko yhteen enää ja pääsemmekö yli omista heikkouksistamme.Olkaa silti huoleti jalat ovat maassa edelleen ja asiat etenee ja selkiytyy.En ole muuttamassa takaisin vielä pitkään aikaan ja ero pysyy voimassa.Valitettavasti tämä on vuosia kestävä projekti,mutta tiedän että tämä kannattaa silti katsoa loppuun.Uskon tämän olevan sen arvoista.On kuitenkin sitä hyvääkin paljon ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole muuttuneen miksikään vuosien varrella.Kävi miten kävi.Olen silti voittaja.Erottiin tai ei.

Nyt menemme hissukseen eteenpäin ja muutan tapaamispäivän perjantaille niin hän on ainakin selvänä kun keskustelemme asioista yms.Makaamme sängyllä toistemme kainalossa ilman seksiä tai pakottavaa tarvetta siihen.Sitä mitä olen kaivannut ja halunnut koko ajan saamatta sitä.Hellyyttä,mukavaa yhdessä oloa ilman kiirettä pois.Minulla on pitkästä aikaa hyvä olo.Voisin sanoa olevani onnellisuuden kynnyksellä.Tuntuu että nyt taas kaikki asiat alkavat lonksua paikalleen.Käynkin varmuuden vuoksi varaamassa ajan psykologille että tiedän olenko oikealla raiteella oikeastikkin.Uskon yhä siihen,että JOS molemmat parantuvat terveiksi yksilöiksi yhteinen elämämme on rakkauttakin suurempaa, mutta ainoastaan sitten kun todellakin molemmat on terveitä.Minullahan on aikaa koko loppu elämä.Tarvetta muille miehille ei ole tällä hetkellä ja jos en ex-miehen kanssa jaa tulevaisuutta ei sekään ole esteenä unelmieni täyttymiselle.

Tavoitteet,unelmat ja toiveet löytävät pikkuhiljaa paikkansa.En aseta niitä enää kenenkään varaan eli en mieti että teen tämän toista varten ,vaan teen asioita oikeastikkin itseäni ja omaa tulevaisuuttani varten.Oli sitten matkassani joku toinen tai ei.Alan tosiaan löytämään  peruskysymyksiin vastaukset.Tulevaisuuteni suunnitelmat eivät voisi olla selkeämmät.Teinkin uudestaan tuon kohti “pyramidin huippua “ja sieltä löytyy vielä asioita joita joudun työstämään.Olen jo pitkän taipaleen kulkenut etsiessäni itseäni ja alan sen vihdoinkin olla löytänyt.Terveen minän.

Päätin sitten kumminkin kirjoittaa tämän tänne ylös.Tapasin toisen miehen pitkästä aikaa.Hän ilmestyi yllättäin työpaikalleni.Ei mikään hyvä kokemus.Ei olisi voinut tulla enää yhtään huonompi ja sairaampi olo.En edes muista millon viimeksi minulla olisi ollut hyvä olla hänen seurassaan.Siksi tämän nyt tänne kirjoitankin muistiin.Tajusin ettei tuosta miehestä ole minulle ikinä kuuna päivänä mieheksi.Ei edes seksiseuraksi.Hän se vasta vaarallinen onkin ainakin henkiselle hyvinvoinnille.

Hän ei ilmoittanut taaskaan minulle tulostaan,vaikka lupasi.Tunnen sen takaraivossa kun hän on lähettyvillä.Ekaksi näin sen hänen VOSUNsa.Se oli minulle aikamoinen shokki.Meinasin paeta paikalta,mutta ajattelin sitten kumminkin kohdata tämän kokemuksen.Paljon en taaskaan muista käydystä keskustelusta.Paljon puhuttiin.Minulla meni täysin energia itseni hallitsemiseen.Yritin hymyillä ja vakuuttaa sekä itseni ,että hänet ettei tunnu missään.Kyllä hänellä saa olla nais seuraa ja minua saa kiusata siinä oheessa.Hän ei taaskaan pystynyt pitämään näppejä minusta erossa.Tökki koko ajan jne.Tällä kertaa tehdäkseen tuon eukon mustasukkaiseksi ja minut saadakseen taas koukkuun,kerjäämään seksiä ja tehdäkseen mustasukkaiseksi.

Koko loppu päivä meni perseelleen.Kuljin sydän särkyneenä mitäänsaamattomassa tilassa ja sain hyvän muistutuksen siitä millainen tuo mies oikeasti on.Minun ei tee mieli yhtään sextailla hänen kanssaan.Inhoan miehiä, jotka yrittävät tehdä minua mustikseksi.Kerron kyllä tunteistani ja ajatuksistani kun kysytään.Minua on ihan turha kohdella noin.Minusta on tuntunut tuolta jo elokuusta asti(19.8).Hän minulle ilmoitti ettei tiedä onko exä enään exä.Silloinhan ekakerran hänelle ilmoitin että pysyy kaukana minusta.Eli tämä mies on aika heivata kokonaan ulos elämästäni.Hän on narri kirjaimellisestikkin.

Tajusin myös tämän kokemuksen jälkeen että olen pitänyt häneen yhteyttä ainoastaan siksi ,että hän on varalla kun exän kanssa suhde loppuu.Toinen mies on ollut koko ajan kakkosena ,enkä edes ole tajunnut sitä.Tunteet kyllä häntä kohtaan ovat kuin suoraan roskapokkarista.Palavaa intohimoa ja vetovoimaa mustasukkaisuuksineen.Tunteeni ovat todellakin samat kun noihin kirjoihin on kirjoitettu.Niissä tosin kaikki päätyy lopuksi hyvin.Tämäkö mukamas rakkautta.Koen siis häntä kohtaan pelkkää käsittämätöntä himoa.Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta.

Onneksi tämäkin minulle selvisi.Miten vapauttavaa tajuta asioiden oikea tila ja taso.Nyt voin hänet jättää taakse lopullisesti.Tämä tyttö ei ole enää tässä leikissä mukana.Valitettavasti joudun tapaamaan hänet vielä kerran, sillä hän ei tätä muuten usko.Yhteyttä en nyt aio ottaa.Kyllä hän kyselee kuulumisiani jonain päivänä.Sitten repäistään totuus julki.

Tänään pääsi itku.En edes muista millonka viimeksi olen itkenyt.Muutaman kerran on ollut lähellä,mutta ei sitten itkua ole tullut kumminkaan.Olen ehkä ollut liian väsynyt itkeäkseni.Nyt kun minun pitäisi lähteä töihin parun ikävää ulos itsestäni.Koetan kuitenkin koota itseni,vaikka en pystykkään peittämään punaisia silmiäni.Toivottavasti saan hautautua omaan työhön koko illaksi.

Nyt minuun iski suunnaton ikävä exää kohtaan.Oli ihan pakko soittaa.En oikein ymmärrä miten olen vieläkin hänessä niin kiinni.Johtuuko tämä nyt tästä toisen miehen vaikutuksesta vai mistä.Miten tämä ero voikaan ottaa näin koville.Kanavoinko omat tunteeni exään.Olen taas ihan pihalla tuntemusteni kanssa.

Soitin hänelle tänään ja ilmoitin hakevani postini pois perjantaina.Se on taas jostain syystä mennyt nyt jo toisen kerran sinne .Exä siitä ilmoittelikin viime lauantaina.Sillon pidin viisaampana olla hakematta,mutta on ehkä kumminkin parempi että haen sen pois.Ehkäpä saan helpotettua tuota painon tunnetta samalla sisälläni.Ja ikävää häntä kohtaan laimennettua.Kaipaan sitä miestä joka hän pohjimmiltaan on.Ilman sairautta.

Olen myös väsynyt.Tämä tilanne uuvuttaa minut täysin.Epäselvyys johon en kykene tekemään ratkaisuita.Inhoan omaa saamattomuuttani.

En voi kun jälleen kerran todeta että olen ottanut takapakkia.Joka päivä on nyt ollut ihan erinlaista.Tunteet tuntuvat olevan nyt täysin vuoristorataa.Kohteetkin vaihtuvat vinhaa vauhtia.Voi kunpa saisin sisäisen rauhan asioilleni.

Voihan hyvät hyssykät.Mihin olenkaan taas itseni sallinut joutua.Enkö tosiaankaan ole oppinut yhtään mitään menneestä vuodesta.Miksi sallin yhä entisten asioiden tunkeutua alitajuntaani.Miksi annan yhä miesten käyttää minua tarpeidensa tyydyttämiseen.

Juuri kun olen saanut asiat exän kanssa selväksi niin joudun omien tunteideni vietäväksi.Miten yksi puhelu voi saada minut näin sekaisin.Olen yhä altis toiselle miehelle.Luulin että voisin pysyä ystävänä ja kestän hänen läsnäolonsa sekä äänensä ilman tunnemyrskyä niinkun tammikuussakin.Se meni oikein hienosti silloin.Tämä kevät sotkee selvästi ajatukseni ja saa hormoonit hyrräämään.

Nyt yritän selvitä taas tästä päivästä.Saada itseni tajuamaan ettei mitään oikeasti tapahtunut ,eikä tule tapahtumaan.Silti sydän hakkaa ja korvissa suhisee.Päästin mielikuvitukseni lentoon antaen ymmärtää, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan.Jos hän nyt pyytäisi luokseen,juoksisin varmaan sata kilometriä pysähtymättä ollakseni edes hetken hänen lähellään.

No huomenna olen normaali, Koonnut itseni ja unohtanut sen mitä tapahtui.(Kuka tämänkin uskoo.)

Eniten minua ärsyttää ja ahdistaa se ,etten pysty pitämään häntä ulkopuolisena.Sallin yhä hänen päästä ajatuksiini.Hänellä on vaan sellainen vaikutus.Hän on kuin magneetti.Vetää vaan puoleensa.Miksen pysty tekemään hänelle rajoja selväksi niinkun muillekkin.Tämä jos joku ahdistaa minua.Ei enää niinkään se epäselvä tilanne välillämme, vaan tämä kun en pysty olemaan tunteeton.Sydämmeni on hänellä ja hän käyttää sitä miten tahtoo.Minä haluan sen kyllä takaisin.Olen todellakin onnellinen ja kunnossa ilman häntä.En tarvitse häntä sotkemaan hyvää uutta elämääni.En nyt kun olen päässyt vasta elämässä alkuun ja olen tyytyväinen yksinoloon.Nyt kun voisin nauttia elämästä ilman sydänsuruja.Olla oikeasti onnellinen.

Aionko tosiaan sallia tämän.Minun on  nyt tehtävä itselleni rajat selväksi hänen suhteen.Oikeastikkin selväksi.Niin ja saatava hänet tajuamaan etten enää ole sama ihminen kun vuosi sitten keväällä.Olen tosiaan muuttunut ja myös tarpeeni ovat muuttuneet.Vaikka olenkin häneen kuumana,niin se mitä silloin oli,sitä ei enää ole.Kaikki on nyt täysin toisin.Nyt koitan muistaa mottoni”Teen vain sitä mikä ei ahdista.Muu saa jäädä.”

Päätin etten kirjoita muista miehistä enää,mutta en nyt sit malttanutkaan olla kirjoittamatta.Minulle meinaan oli järjestetty sokkotreffit.En ollut valmistautunut mitenkään tämmöistä tilannetta varten.Lähdin sinne ihan muusta syystä.Tarkoitus oli olla serkun seurana samoin kun viimeksikin.Ettei hänen tarvitse olla kolmantena pyöränä.

Olin ainoastaan käynyt saunassa ja puhtaat vaatteet yllä kun menin sinne.En ollut edes hiuksia laittanut mitenkään.Ne olivat vielä todella kosteat ja harjaamattakin vielä.Ilta oli tosi hyvä ja tulimme mainiosti juttuun.Onneksi emme olleet kaksin.Tilanne olisi saattanut muodostua kiusalliseksi.Nyt ei niin käynyt ja hyvinkin saatan tähän mieheen törmätä myöhemminkin.Ihan varteen otettava kolli.Onneksi en kieltäytynyt kutsusta väsymyksen takia ,vaikka läheltä piti.Nyt sain sen tarvitsemani piristyksen ja huomasin että olen ihan kelvollista treffi seuraa.Oli aika mukavaa todeta,että pystyn jo katselemaan miehiä sillä silmällä.Olen tosiaankin päästänyt menneestä irti.

Olen nyt lomalla ollessa käynyt vanhoja juttuja läpi ja koettanut saada niitä vähän pienemmän aiheiston alle kootuksi.On sitten helpompi myöhemmin poimia ne jutut joihin haluan muistutusta miten ne asiat olikaan silloin ja silloin.Yllättävän paljon se vie aikaa saada kaikki luettua ja miettiä poistanko vai en.

Myös exä soitteli minulle.Luuli että kaikki jatkuu kuten ennenkin ja oli odotellut minua saunaan.Ei hän ollut ymmärtänyt etten ole sinne menossa sen kahakan jälkeen ja hän silloin itsekkin minulle sanoi että, “jos menet nyt niin avioero toteutuu eikä enää ikinä tarvitse tänne tulla”.Eihän minuun enää uhkailut pure.Kävimme läpi asiat jotka kaihersivat ,sekä tuon illan tapahtumat.Luulen että asiat on nyt setvitty.Mitään epäselvää ei ole.Hän otti asiat ihan rauhallisesti.Minä kyllä kiihdyin ja korotin ääntäni ellen peräti huutanut puhelimeen.Toivon että hän myös ymmärti että meidän juttu ei enää jatku.Että emme tule saamaan välejä kuntoon.Kumpikaan meistä ei luota toiseen.Hänelle oli lääkkeet vaihdettu taas kerran ja kehui että ne ovat nyt paremmat.Mun käy sääliksi exää kun se ei tajua että sen pitää oikeastikkin tajuta tehdä asioilleen jotain, eikä odottaa että minä otan vastuun hänestä.Minulle jäi ainakin se kuva tuosta puhelusta että sanomani meni perille.Tuli sellainen pöytä on putsattu olo.Itse jatkan ainakin elämää eteenpäin.On kuitenkin vähän sellainen haikea olo,mutta muuten olen ihan ok ja tyytyväinen omaan elämään.Minulla on kuitenkin paljon hyvää vielä edessä päin.

Toiselle miehelle laitoin pääsiäistervehdyksen.Hän siihen vastasikin.Meidän välit ovat ok ja mitään odotuksia eikä vaatimuksia ole siihen suuntaan minulla olemassa.Jatkamme niinkun keväällä sovittiin.Tasaista ystävyyttä ilman pakkoa tapailla tai  mitään muutakaan.Luulen että nyt olen sinut tämänkin asian kanssa.Se hässäkkä ja sotku mitä meillä oli on siivottu.Enää ei lähetellä outoja viestejä kumminkaan puolin,joista ei tiedä mitä ne tarkoittavat.

Elämäni on palanssissa vihdoinkin.Ei tarvitse enää muuta kun itsetuntoni saada nousemaan.Varmuutta omaan uuteen minään.Elämä tosiaan muodostuu hyväksi pienistä asioista.Ne vaan täytyy poimia mukaan ja arvostaa niitä sellaisenaan ,eikä odottaa yhtä isoa hyvää joka täyttäisi kerralla tyhjyyden tunteen ja tekisi onnelliseksi.Olen onnellinen ja onnekas kun minulla on ystäviä jotka järjestävät sokkotreffejä ja ovat tukeneet minua tämän vaikean ajan yli.Mitä muuta enää voisin elämältä haluta.Nyt aion heittäytyä elämänvirran vietäväksi.Kohti tuntemattomia seikkailuita.