Nean tarina

Olen yllättynyt kuinka nopeasti kakkosvaihe meni prosessin läpi.Vein laput Torstaina iltapäivällä ja jo Maanantaina oli päätös laatikossa.En uskonut sitä todeksi.Luulin sitä vain ilmoitukseksi asian käsittelystä,mutta kaverini vahvisti minulle,että kyseessä on eropäätös.Vielä on hankittava paperi jossa lukee että ositus on suoritettu.Se on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä paperi.

Olen siis nyt vapaa,eronnut nainen.Voin tehdä mitä huvittaa ja nyt kun seuraajani ja rikoskumppanit on myös paljastunut voin aloittaa tapailemaan miehiäkin ilman pelkoa niskassa siitä mitä minulle sen jälkeen tapahtuu.En kuitenkaan vielä sano että olisin saanut elämäni takaisin.Menee vielä viikko ja sitten on ohi yksi kamalimmista tapahtumista ja elämäni kamalin vuosikin on takana.

Mieheni ,nykyään siis virallisestikkin exäni ei edelleenkään käsitä mitä hän on minulle tehnyt ja hänestä mitään rikosta ei edes ole tapahtunut,vaikka henkinen kärsimykseni ei olisi voinut olla suurempi.Onhan kyseessä aika vakava tunkeutuminen yksityisalueelle ja myöskin tietynlainen vapauden riisto ja muutakin.Hirvittävää manipuloimista ja ihmissuhteideni sotkemista joka sektorilla.Vieläkin on vaikeaa uskoa että hän on niin sairas.Oikeita sanoja en nyt osaa nimetä ja sanoa.Moni asia on vieläkin puurona pään sisällä.Uusia asioita tulee koko ajan ilmi ja niiden käsittely vie aikaa.En oikein osaa suhtautua niihin oikein.En jaksa iloita kun hetken hyvistä asioista.

Ilman näitä hyviä asioita en olisi näin tolpillaan.Tieto siitä että ero on nyt virallinen ,sekä tieto siitä että pääsen lopullisesti eroon henkisestisairaasta miehestä on loisto juttu.Ehkäpä saan jo perjantaina hänen sairaudelleen oikean nimenkin.Voin sitten etsiä oikeaa kanavaa josta hakea tukea.Sekin minua ihmetyttää etten tunne vihaa kuitenkaan häntä kohtaan.Ehkäpä se tulee sitten myöhemmin.Nyt olen vaan niin lukossa.

Onneksi minulla on nyt ystäviä,jotka pitävät minut tolpillaan.Kerroinkin eilen heille että he ovat minulle nyt tosi tärkeitä.Niistä hyvistä asioista kerron sitten myöhemmin.Vaikka exä yritti tuhota minut ja ihmissuhteeni hän ei siinä kuitenkaan onnistunut.Onnekseni ehdin toipua täällä yksin ollessani niin paljon ja en häneen luottanut,vaikka työasiani pystyikin sotkemaan.Monia asioita hän vaan hidasti.

Niinhän siinä kävi lopulta että olin exän luona kolme yötä.Kuten arvaatte viikonloppu meni hyvin.Minulla on tyyni ja rauhallinen olo.Saimme keskusteltua monista asioista.Tuntui ihan hyvältä olla siellä.Meidän välillä oli sitä jotain,mitä ei ole minusta ollut pitkään aikaan ellei peräti koskaan.En osaa sanoa vielä tämän enempää.En tunteistani enkä siitä onko muutos pysyvää vai mitä se on.Sulattelen asioita tällä viikolla.

On hyvä kun mieskin on nyt tajunnut ettei tässä tarvitse kiirehtiä.Aikaa on.Vielä kuitenkin on sitä että minun pitäisi todistella ja vakuutella että olen tässä aidosti mukana.Koen sen kuitenkin jotenkin outona koska mehän ollaan yhä naimisissa,mutta asumuserossa.Hänhän se on minua työntänyt pois koko ajan.Eikä asiat ole lähimainkaan selvät.Enhän voi luvata ikuista onnea kun en tiedä miten meidän käy.Toiveita kuitenkin on terveestä parisuhteesta.

Uutta minulle oli kuitenkin että mies todella nyt yrittää.Hän ei enää komentele ja käske eikä yritä syyllistää.Tuli saunaillastakin jo yhdeksältä takaisin ,vaikken edes pyytänyt.Myös välillemme on kehittynyt leikkimielisyyttä ja jotain mitä en nyt osaa selittää.Saan hymyillä ja olla iloinen sekä nauraa.Eikä hän juonut itseään humalaan.Pelit eivät hallitse enää päiviämme(aamujamme).Meillä on aikaa olla vain hellästi yhdessä kosketellen,suudellen…voisin jopa käyttää sanaa rakastellen.Olemme oppineet uuttakin:)

Pelkään eniten että vauhti on silti liian kova.Itse olen yhä toipilas ja elämänhallinta kesken.Tiedän että exän pitäisi oppia olemaan yksin.Täytyy vaan toivoa että tämä erillään olo on riittävää myös hänen toipumista ajatellen.Itse vasta seuraan omalta osalta onko tämä riittävää.En halua vaarantaa omaa hyvinvointia liiallisella yhdessä ololla.Se vaikuttaa kuitenkin myös kehittyviin tuntesiin.Jos olen liikaa hänen kanssaan tunteeni saattaa tukahtua ja toipumiseni keskeytyä.

Niin…kutsuisin tätä nyt seurusteluksi.Me seurustellaan ja ollaan sitoutuneita yrittämään ratkoa ongelmamme.Hassua että keskenään naimisissa olevat seurustelee ekaa kertaa keskenään.Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.Ainakin minulle jäi ihan hyvä kuva viikonlopusta.Katsellaan viikolla tuntoja ovatko ne oikeita.

Paljon on tapahtunut torstain jälkeen.Tässä tulee toinen osa tarinaa.Vuorossa ex-mies.

Perjantaina töiden jälkeen ajoin exälle hakemaan postini.Ymmärsin että siellä olisi ollut enemmänkin postia,mutta ei sitten ollut kun muutama lappu ja sekään ei oikeasti ollut minulle.Ainoastaan kaksi vihkosta oli minun.

Olin jo valmiiksi herkässä tilassa.Olinhan jo viikolla potenut ikävää exän kainaloon.Myös perjantai oli minulle erittäin herkkä päivä ja niinpä sitten lopuksi en pystynyt pitämään itkua sisällä vaan repesin siellä täysin.Arvaatte varmaan miten kävi.Päädyin loppujen lopuksi jäämään sinne yöksi ja keskustelemaan asioista varsinkin kun exä halusi minun jäävän.Hän oli nyt täysin erilainsen oloinen kun ennen.Ehkäpä johtui siitä kun oli selvin päin.Yllättävää kyllä ilta,yö ja aamu menivät oikein hyvin.Hänellä oli vaihdettu lääkitys(skitsofreniapohjainen) ja sitten ei ollut ottanut kaljaa ,joten keskustelu oli asiallista, mitä nyt minä sitten tulin parkuneeksi sisälle kätkettyjä asioita ulos.Välillä hermostuin kysymyksistä joihin minulla ei ollut edelleenkään vastauksia.Löysin kyllä joihinkin asioihin vastauksen.

En enää toiseksi yöksi jäänyt ettei mene riitelyksi.Sain kumminkin joihinkin asioihin varmuuden.Löysin myös vastauksen asiaan joka on askarruttanut mieltäni jo yli vuoden.Se tuli yhtäkkisenä oivalluksena.Uskomatonta että minulla on nyt ihan hyvä olla ja se ahdistunut tunne on nyt poistunut melkein kokonaan.Tiedän kyllä mikä osa sitä vielä minulle tuottaa ja sen aionkin korjata seuraavaksi oikeaan tilaan.

Nyt tiedän että minulla on vielä exän kanssa taivalta jäljellä siihen asti kun tarvitsee.Kuten jo arvaatte aion pitää hänet ykkös miehenä edelleen.Joudun tämän katsomaan loppuun.Tämä ei vielä ole lähimainkaan ohitse.Toivon että hänelle löytyy toimiva lääkitys ja paranee.Sitten vasta voimme alkaa keskustelemaan suhteemme tilasta ja jatkumisesta tai päättymisestä.Se jää sitten nähtäväksi.Onneksi minulla ei ole kiirettä.On vaan niin paljon selvittämättömiä asioita.Olen itsekkin vasta toipilas ja hän ei vielä lähimainkaan toipilas.Hänellä asiat ovat vasta alussa.Uskonkin että oikean lääkityksen ja oikean sairausdiagnoosin jälkeen vasta hän alkaa toipua.Sitten vasta voimme katsoa sovimmeko yhteen enää ja pääsemmekö yli omista heikkouksistamme.Olkaa silti huoleti jalat ovat maassa edelleen ja asiat etenee ja selkiytyy.En ole muuttamassa takaisin vielä pitkään aikaan ja ero pysyy voimassa.Valitettavasti tämä on vuosia kestävä projekti,mutta tiedän että tämä kannattaa silti katsoa loppuun.Uskon tämän olevan sen arvoista.On kuitenkin sitä hyvääkin paljon ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole muuttuneen miksikään vuosien varrella.Kävi miten kävi.Olen silti voittaja.Erottiin tai ei.

Nyt menemme hissukseen eteenpäin ja muutan tapaamispäivän perjantaille niin hän on ainakin selvänä kun keskustelemme asioista yms.Makaamme sängyllä toistemme kainalossa ilman seksiä tai pakottavaa tarvetta siihen.Sitä mitä olen kaivannut ja halunnut koko ajan saamatta sitä.Hellyyttä,mukavaa yhdessä oloa ilman kiirettä pois.Minulla on pitkästä aikaa hyvä olo.Voisin sanoa olevani onnellisuuden kynnyksellä.Tuntuu että nyt taas kaikki asiat alkavat lonksua paikalleen.Käynkin varmuuden vuoksi varaamassa ajan psykologille että tiedän olenko oikealla raiteella oikeastikkin.Uskon yhä siihen,että JOS molemmat parantuvat terveiksi yksilöiksi yhteinen elämämme on rakkauttakin suurempaa, mutta ainoastaan sitten kun todellakin molemmat on terveitä.Minullahan on aikaa koko loppu elämä.Tarvetta muille miehille ei ole tällä hetkellä ja jos en ex-miehen kanssa jaa tulevaisuutta ei sekään ole esteenä unelmieni täyttymiselle.

Tavoitteet,unelmat ja toiveet löytävät pikkuhiljaa paikkansa.En aseta niitä enää kenenkään varaan eli en mieti että teen tämän toista varten ,vaan teen asioita oikeastikkin itseäni ja omaa tulevaisuuttani varten.Oli sitten matkassani joku toinen tai ei.Alan tosiaan löytämään  peruskysymyksiin vastaukset.Tulevaisuuteni suunnitelmat eivät voisi olla selkeämmät.Teinkin uudestaan tuon kohti “pyramidin huippua “ja sieltä löytyy vielä asioita joita joudun työstämään.Olen jo pitkän taipaleen kulkenut etsiessäni itseäni ja alan sen vihdoinkin olla löytänyt.Terveen minän.

Päätin sitten kumminkin kirjoittaa tämän tänne ylös.Tapasin toisen miehen pitkästä aikaa.Hän ilmestyi yllättäin työpaikalleni.Ei mikään hyvä kokemus.Ei olisi voinut tulla enää yhtään huonompi ja sairaampi olo.En edes muista millon viimeksi minulla olisi ollut hyvä olla hänen seurassaan.Siksi tämän nyt tänne kirjoitankin muistiin.Tajusin ettei tuosta miehestä ole minulle ikinä kuuna päivänä mieheksi.Ei edes seksiseuraksi.Hän se vasta vaarallinen onkin ainakin henkiselle hyvinvoinnille.

Hän ei ilmoittanut taaskaan minulle tulostaan,vaikka lupasi.Tunnen sen takaraivossa kun hän on lähettyvillä.Ekaksi näin sen hänen VOSUNsa.Se oli minulle aikamoinen shokki.Meinasin paeta paikalta,mutta ajattelin sitten kumminkin kohdata tämän kokemuksen.Paljon en taaskaan muista käydystä keskustelusta.Paljon puhuttiin.Minulla meni täysin energia itseni hallitsemiseen.Yritin hymyillä ja vakuuttaa sekä itseni ,että hänet ettei tunnu missään.Kyllä hänellä saa olla nais seuraa ja minua saa kiusata siinä oheessa.Hän ei taaskaan pystynyt pitämään näppejä minusta erossa.Tökki koko ajan jne.Tällä kertaa tehdäkseen tuon eukon mustasukkaiseksi ja minut saadakseen taas koukkuun,kerjäämään seksiä ja tehdäkseen mustasukkaiseksi.

Koko loppu päivä meni perseelleen.Kuljin sydän särkyneenä mitäänsaamattomassa tilassa ja sain hyvän muistutuksen siitä millainen tuo mies oikeasti on.Minun ei tee mieli yhtään sextailla hänen kanssaan.Inhoan miehiä, jotka yrittävät tehdä minua mustikseksi.Kerron kyllä tunteistani ja ajatuksistani kun kysytään.Minua on ihan turha kohdella noin.Minusta on tuntunut tuolta jo elokuusta asti(19.8).Hän minulle ilmoitti ettei tiedä onko exä enään exä.Silloinhan ekakerran hänelle ilmoitin että pysyy kaukana minusta.Eli tämä mies on aika heivata kokonaan ulos elämästäni.Hän on narri kirjaimellisestikkin.

Tajusin myös tämän kokemuksen jälkeen että olen pitänyt häneen yhteyttä ainoastaan siksi ,että hän on varalla kun exän kanssa suhde loppuu.Toinen mies on ollut koko ajan kakkosena ,enkä edes ole tajunnut sitä.Tunteet kyllä häntä kohtaan ovat kuin suoraan roskapokkarista.Palavaa intohimoa ja vetovoimaa mustasukkaisuuksineen.Tunteeni ovat todellakin samat kun noihin kirjoihin on kirjoitettu.Niissä tosin kaikki päätyy lopuksi hyvin.Tämäkö mukamas rakkautta.Koen siis häntä kohtaan pelkkää käsittämätöntä himoa.Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta.

Onneksi tämäkin minulle selvisi.Miten vapauttavaa tajuta asioiden oikea tila ja taso.Nyt voin hänet jättää taakse lopullisesti.Tämä tyttö ei ole enää tässä leikissä mukana.Valitettavasti joudun tapaamaan hänet vielä kerran, sillä hän ei tätä muuten usko.Yhteyttä en nyt aio ottaa.Kyllä hän kyselee kuulumisiani jonain päivänä.Sitten repäistään totuus julki.

Huh huh mikä myräkkä.Jouduin kuivaamaan kyyneleet täysin siinä vaiheessa kun astuin ovesta ulos.Ei täältä ilman lapiota päässyt yhtikäs minnekkään.Teki mieli soittaa töihin ja sanoa että pelottaa ihan älyttömästi lähteä ajamaan umpihankeen.Parkkipaikka sekä tiet täysin auraamatta.Lunta valehtelematta puolimetriä.Ainoastaan aurauskepeistä saattoi päätellä missä tien pitäisi kulkea.Onneksi liikennettä oli kuitenkin ollut päivän mittaan sen verran,että keskellä tietä oli raiteet.Auto heittelehti puolelta toiselle.Vastaantulijoita ei tehnyt mieli väistää,mutta pakkohan se oli ajaa umpihankeen ja toivoa että ei jää kiinni.Tätä tämmöistä oli noin 20 kilsaa.

Matka tuntui kestävän ikuisuuden.Jäinkin hetkeksi isompaan taajamaan vetämään henkeä ja putsaamaan vinkkareita.Onneksi tai huonoksi onneksi.Vinkkari hajosi käyttökelvottomaksi.Olin aivan varma että nyt en ainakaan pääse töihin enkä kotiinkaa.Olen ennenkin ollut täys tumpelo pyyhkijää vaihtaessa.Viimeksi se lenti muutaman kilometrin jälkeen pois paikaltaan ja jouduin selviämään ilman.Nyt oli pakko taas kokeilla.Matkaa ei voinut jatkaa ilman.Auttajia ei näkynyt.Pitkään  ja kohmeisin sormin taistelin uuden sulan kanssa kunnes vahingossa osui paikalleen.Nyt en voi kun toivoa että se on oikeastikkin oikein.Oli se sen verran kallis.

Siinäpä sitten toiveikkaana nelkkarille ajelemaan jospa se olisi paremmassa kunnossa.Toive ajattelua.Sielläkin oli reippaasti lunta.Tosin vähemmän runsaan liikenteen takia.Reunassa ei ollut kun 30 senttiä.No selvisin töihin todetakseni että sielläkään ei ollut parkkipaikkaa aurattu.Ajoin kuitenkin paikalleni ja samalla toivoin että illalla pääsen siitä isolle tielle kunnialla.Matka kesti yli puolet kauemmin kun normaalisti.Eniten ihmetytti ettei kukaan ollut ajanut kolaria tai mehtään.

Sisälle päästyäni jalat ja kädet tärisivät puoli tuntia.Olin selvinnyt töihin,mutta  mitenköhän selviän takaisin kotiin.

Tiet oli aurattu sillä aikaa ja nyt tyytyväisenä kotona.Onneksi tämäkin päivä päättyi lopulta hyvin.

Päätin etten kirjoita muista miehistä enää,mutta en nyt sit malttanutkaan olla kirjoittamatta.Minulle meinaan oli järjestetty sokkotreffit.En ollut valmistautunut mitenkään tämmöistä tilannetta varten.Lähdin sinne ihan muusta syystä.Tarkoitus oli olla serkun seurana samoin kun viimeksikin.Ettei hänen tarvitse olla kolmantena pyöränä.

Olin ainoastaan käynyt saunassa ja puhtaat vaatteet yllä kun menin sinne.En ollut edes hiuksia laittanut mitenkään.Ne olivat vielä todella kosteat ja harjaamattakin vielä.Ilta oli tosi hyvä ja tulimme mainiosti juttuun.Onneksi emme olleet kaksin.Tilanne olisi saattanut muodostua kiusalliseksi.Nyt ei niin käynyt ja hyvinkin saatan tähän mieheen törmätä myöhemminkin.Ihan varteen otettava kolli.Onneksi en kieltäytynyt kutsusta väsymyksen takia ,vaikka läheltä piti.Nyt sain sen tarvitsemani piristyksen ja huomasin että olen ihan kelvollista treffi seuraa.Oli aika mukavaa todeta,että pystyn jo katselemaan miehiä sillä silmällä.Olen tosiaankin päästänyt menneestä irti.

Olen nyt lomalla ollessa käynyt vanhoja juttuja läpi ja koettanut saada niitä vähän pienemmän aiheiston alle kootuksi.On sitten helpompi myöhemmin poimia ne jutut joihin haluan muistutusta miten ne asiat olikaan silloin ja silloin.Yllättävän paljon se vie aikaa saada kaikki luettua ja miettiä poistanko vai en.

Myös exä soitteli minulle.Luuli että kaikki jatkuu kuten ennenkin ja oli odotellut minua saunaan.Ei hän ollut ymmärtänyt etten ole sinne menossa sen kahakan jälkeen ja hän silloin itsekkin minulle sanoi että, “jos menet nyt niin avioero toteutuu eikä enää ikinä tarvitse tänne tulla”.Eihän minuun enää uhkailut pure.Kävimme läpi asiat jotka kaihersivat ,sekä tuon illan tapahtumat.Luulen että asiat on nyt setvitty.Mitään epäselvää ei ole.Hän otti asiat ihan rauhallisesti.Minä kyllä kiihdyin ja korotin ääntäni ellen peräti huutanut puhelimeen.Toivon että hän myös ymmärti että meidän juttu ei enää jatku.Että emme tule saamaan välejä kuntoon.Kumpikaan meistä ei luota toiseen.Hänelle oli lääkkeet vaihdettu taas kerran ja kehui että ne ovat nyt paremmat.Mun käy sääliksi exää kun se ei tajua että sen pitää oikeastikkin tajuta tehdä asioilleen jotain, eikä odottaa että minä otan vastuun hänestä.Minulle jäi ainakin se kuva tuosta puhelusta että sanomani meni perille.Tuli sellainen pöytä on putsattu olo.Itse jatkan ainakin elämää eteenpäin.On kuitenkin vähän sellainen haikea olo,mutta muuten olen ihan ok ja tyytyväinen omaan elämään.Minulla on kuitenkin paljon hyvää vielä edessä päin.

Toiselle miehelle laitoin pääsiäistervehdyksen.Hän siihen vastasikin.Meidän välit ovat ok ja mitään odotuksia eikä vaatimuksia ole siihen suuntaan minulla olemassa.Jatkamme niinkun keväällä sovittiin.Tasaista ystävyyttä ilman pakkoa tapailla tai  mitään muutakaan.Luulen että nyt olen sinut tämänkin asian kanssa.Se hässäkkä ja sotku mitä meillä oli on siivottu.Enää ei lähetellä outoja viestejä kumminkaan puolin,joista ei tiedä mitä ne tarkoittavat.

Elämäni on palanssissa vihdoinkin.Ei tarvitse enää muuta kun itsetuntoni saada nousemaan.Varmuutta omaan uuteen minään.Elämä tosiaan muodostuu hyväksi pienistä asioista.Ne vaan täytyy poimia mukaan ja arvostaa niitä sellaisenaan ,eikä odottaa yhtä isoa hyvää joka täyttäisi kerralla tyhjyyden tunteen ja tekisi onnelliseksi.Olen onnellinen ja onnekas kun minulla on ystäviä jotka järjestävät sokkotreffejä ja ovat tukeneet minua tämän vaikean ajan yli.Mitä muuta enää voisin elämältä haluta.Nyt aion heittäytyä elämänvirran vietäväksi.Kohti tuntemattomia seikkailuita.  

Tänään alkoikin pääsiäisen odotus tästä pitkästä perjantaista.Toivonkin että tämä myös on pitkä päivä,että saa huilata oikein kunnolla.

Eilen olin jo niin väsynyt,että nukuin ensin päikkärit töiden jälkeen ja melkein suorilta jatkoin yöuniin.En jaksanut tänne edes kirjoitella kuulumisia.

En tiedä mikä niin kovasti taas tekee minut väsyneeksi.Eikö tästä jatkuvasta väsymyksestä pääse eroon millään.Toki on ollut aika raskasta töissä.Olen nyt kaksi viikkoa tehnyt projekteja valmiiksi ja näyttää siltä että uusiakin taas tulee.Välillä menin “huilaamaan” omiin hommiin kun en jaksanut olla jalkeilla koko päivää ja tehdä ajatus/suunnitteluhommaa.Ajatukset eivät pysy kasassa.Yritin pitää myös reilummat tauot.Viime syksynä oli ihan kiva tehdä näitä hommia kun en halunnut pysähtyä hetkeksikään,mutta nyt oikeastaan kaipaan rauhallisempaa menoa.Silloinhan laihduin tosi rajusti.Jos näitä töitä teen vielä jatkossakin,niin aion kyllä hakea palkkaa lisää.Sehän jäi pyytämättä kun johtaja vaihtui ja hän ei virallistanut toimintaani.En koe nyt olevani niin kunnossa että pystyisin tätä tekemään jatkuvasti.Ainakin jotain muutoksia tähän täytyy tehdä.Muutoksia on kyllä tulossa,mutta en tiedä helpottavatko ne minun hommiani.Vastuuta on kumminkin tullut lisää.Se mikä on muuttunut viime syksyyn verrattuna on se,että en enää kuullut niitä v-mäisiä huuteluita yms.Kiusaajat ovat jättäneet minut ainakin toistaiseksi rauhaan.Ehkäpä he ovat vihdoinkin huomanneet,että vaikka he kuinka huutelevat ja “kantelevat”,niin teen silti näitä hommia.Huomasin kyllä joidenkin jupisevan keskenään,mutta eivät nyt nostaneet isoa haloota asiasta.Jotain on kyllä tapahtunut.Ehkäpä jotkut ovat huomanneet,että se mitä tein syksyllä olikin hyödyllistä ja nyt kun olin pois niin työnteko ei mennytkään niin sujuvasti.

Totean siis,että olen vieläkin uuvuksissa vuosien painolastin takia.Luulin että kun stressitekijät on poistettu niin helpottaa,mutta ei tämä käykkään ihan hetkessä.Laitankin tähän toipumiseen lisää aikaa.Arvioin asiaa uudestaan syksyllä kesäloman jälkeen.Onhan se oikea kesäloma ties kuin moneen vuoteen.Jospa saisin silloin huilattua itseni kuntoon.

Se mitä muuta tajusin eilen on että olen saanut olla rauhassa myös sukulaisilta.Kukaan ei ole kahteen viikkoon soittanut ja yrittänyt saada minua hoitamaan asioitaan kuntoon.Kukaan ei ole vaatinut mitään minulta.Eilen velipoika kuitenkin soitti.Helpotus on suuri kun minun ei tarvitse olla hänen sotkuissaan enää mukana.Tuli ns. vapauttava päätös.Onkin ollut ihan kiva kun ei ole joutunut minkään sotkun keskelle.Siitä johtuu tämä minun outo tyhjä olo.Ihmettelinkin mitä oikein puuttuu.Tämä välissä olohan se puuttuu:)

Exäni soitti myös eilen.Olin jo hyvässä unessa ja en edes meinannut tajuta mikä minut herätti.No jaksoin jutella siihen asti kunnes tuli sanat”kyllä lyötyä taas lyödään”.En jaksa kuunnella enää hänen valitustaan.Tekisi asioilleen jotain eikä aina vaan valittais minulle.Olen tuota saanut kuunnella 9 vuotta.En enää jaksa kuunnella sekunttiakaan ja niinpä toivottelin saman tein hyvät yöt ja luuri kiinni.Hän on nyt rypenyt omassa keitoksessaan yli vuoden,vaikka ei ole ollut siihen edes mitään syytä.Kun sieltä lähdin viikko sitten,niin sanoin kun se tilanne oli päällä eli hänen mielenosoitus alkoi,että juuri tätä en kaipaa ja juuri tämän takia en tänne tule asumaan.Ei kukaan jaksa aikuisen lapsellista mielenosoitusta.Nämä tilanteet johtivat lähes joka kerta puukkohippasille.Nyt en halunnut katsoa niin pitkälle vaan lähdin.Olen vieläkin järkyttynyt niistä.Hän ei todellakaan tajua miksi olemme eroamassa.Hänestä kaikki on hyvin kun jätän ystäväni ja alan rakastamaan häntä.No olen päätökseni tehnyt jälleen kerran ja nyt todellakin jatkan eteenpäin.Enää ei edes hyvä seksi saa minua sinne palaamaan.Muutaman kuukauden päästä koko juttu on virallisesti ja lopullisesti ohi.

Muista miesasioista sen verran että…En voi niistä tänne enää kirjoitella ainakaan julkisesti.Se miksen johtuu lukemastani lehti jutusta.Siinä nainen piti blogia ja exä oli ilmeisesti tunnistanut ja mennyt tämän uuteen kotiin ja tappanut mustasukkaisuuden puuskassa.En halua joutua enää exäni tappolistalle enkä mahdollisesti jos joskus tapaan jonkun miehen jonka kanssa synkkaa altistaa häntä exän käsittelyyn.Toinen mies joutui exäni takia ensin tappolistalle ja sitten hakkauslistalle.En halua kenenkään kokevan samaa kohtaloa.Exäni kun saattaa joko jo lukea tätä tai löytää tämän myöhemmin.Terveenä exäni ei tällaista tee,mutta sairaana kyllä.Hänen sairautensa voi jatkua ikuisuuden tai päättyä jo huomenna jos vain itse tahtoo sen päättyvän.

Olen väsynyt,mutta tyytyväinen.Nyt kun saisin jonkun energia piikin,niin jaksaisin tehdä jotain mikä piristää mieltäni.Piristystä on kyllä tiedossa,mutta se odottaa vielä tulemistaan.Taidan sittenkin laatia listan siitä mitä itselleni teen.Kaikki rästihommat alta pois kiusaamasta ja mietittävä mikä on tärkeää ja mikä ei.Parturiin ehdottomasti ja hierojalle voisi varata säännöllisen ajan myös jokapäiväinen lenkkeily ei olisi pahitteeksi,mutta sen estää yhä tuo kipeä varvas.Sopisikohan uinti sijaiseksi?Vitamiineja pitäisi popsia säännöllisesti.Ruokavalio muuttaa terveellisemmäksi ja säännölliseksi muutenkin.Näillähän jo pääsisi ainakin alkuun.

Tällä hetkellä koko elämä on täynnä odotusta.Monenlaisia odotuksia.Nyt odotan,että sopimusmies  tulisi käymään.Hän ei eilen saapunut.Ilmoitti illalla että tuli muuta menoa.Toivottavasti tulee tänään,että saan olla jännittämättä ja sotkea rauhassa.

Sitten odotan pääsiäisen pitkää lomaa ,että pääsen laittamaan kotia kuntoon.Kävin ostamassa jo suklaamunia ja tulppaaneita ison kimpun…niin ja mämmiä.Aion rentoutua kunnolla ja hemmotella itseäni.Varastossa on vielä monenlaista roinaa setvittävänä.Verhot odottaa silittämistä, jne.

Odotan myös ystävän näkemistä.Hänellä on pesuainekutsut.Pääsen pitkästä aikaa muihinkin kuvioihin.

Odotan myös eropapereiden saapumista,että saa hommaa vietyä eteenpäin ja saa talon myyntiin.Sen elämän vaiheen päättymistä.Se aika koittaa kohta.Ehkäpä kolmen viikon päästä ja siitä vielä jokunen aika.Helpotus tulee olemaan iso.

Täytyy myöntää että odotan myös näkeväni toisen miehen aikaansaannoksia…no voisin kyllä nähdä häntäkin.Kunnon juttutuokiosta on jo aikaa kovasti.Odotan myös kuulevani häneltä onko lupaukset toteutettavissa.Onko mikään mitä hän on sanonut ollut odotusten arvoista.Onko ylipäätään mitään odotettavaa sieltä suunnasta.

Odotan myös kesää ja sitä mitä se voisi minun elämään tuoda.Kesälle olinkin ehtinyt jo suunnitella monenaista,mutta suurin osa näistä odotuksista ei toteudukkaan.Täytyy tehdä uusia suunnitelmia.

Missä tässä nyt mennään?Onko elämäni muuttumassa tylsäksi odottamiseksi?Enkö voisi vaan pistää vaihteen silmään ja olla odottamatta?Alkaisin ihan oikeastikkin elää.Luulen että vasta kun exän kanssa asiat ovat 100% selvät voin vasta lakata odottamasta.Nyt olen tämmöisessä välivaiheessa.En maassa muuten ilmassakaan.Leijun tuulen vietävänä eteenpäin.Onneksi kesä on tulossa ja siitä ei voi alkaa muuta kun uusi upea vaihe elämässä.

On ollut mukava käydä lukemassa toisten juttuja.Miten heillä menee prosessi eteenpäin.En vaan aina saa sanotuksi mitä haluan ja usein jää kommentoimatta sen takia.Monesti olen alkanut kirjoittamaan ja huomannut etten saa laitettua sanoja ymmärrettävään muotoon.Nytkin minulla on sellainen vaihe menossa etten saa aikaiseksi kirjoittaa kunnon kommentteja.Olen kuitenkin hengessä mukana tukemassa taipaleella kohti parempaa huomista.

Sain eilen todella oudon puhelun.En voi kertoa mistä tuon puhelun sain,mutta sanotaan   että  en  olisi koskaan  uskonut,että sieltä soitettaisiin.Jouduin kysymään kun en uskonut korviani ekalla kerralla.Vielä tänäänkin hymyilen sille,vaikka oikeasti ei sen kyllä olisi pitänyt hymyilyttää.Virkansa puolesta hän vaan soitti.Se mikä tästä tekee mukavaa oli se että hän oli aivan uskomattoman kohtelias ja mukava.Semmonen ihanan pehmoinen ja rauhallinen.Rupattelin hänelle kaikenlaista kun vanhalle ystävälle.En yleensä puhele turhia ventovieraille.Lopuksi hän vielä sanoi,että nyt sinulla on minun numero ja voit aina soittaa ja kysyä jos on jotain kysyttävää.Noh…mistä ihmeestä osaisin mitään kysyä.En oikein päässyt edes jyvälle miksi hän oikein soitti.Minä vaan puhuin ja hän kuunteli.Siksi hymyilen kun tämän olisi pitänyt minusta mennä ihan toisin.Mikä ihme minuun oikein iski puhelimitse.Tämä todella hymyilyttää, sillä meinasin jopa kysyä häneltä sivilisäätyä.Olen aivan ihmeissäni vieläkin tuosta maagisesta puhelusta.Luulen …ei vaan tiedän että kuulen hänestä vielä.

Sain siivottua ja nyt voinkin huoletta sotkea taas paikkoja.Olisi kiva kun saisin itsestäni sen verran ylimääräistä irti,että alkaisin vihdoinkin purkamaan keittiötä.Toisaalta kesällä on mukavampi tehdä.Eihän tässä ole kiire.Pääasia on että muuten on kaikki järjestyksessä.

Exä soitteli myös eilen.Pahoitteli tilannetta.Niin myös minäkin.En pystynyt enempään.Puhelu päättyi sillai ikävästi etten saanut hänen puheestaan lopussa mitään selvää ja hän sitten nappasikin luurin korvaan.En alkanut soittelemaan perään ja kyseleen mitä asiaa lopussa oli.

Toisen miehen kanssa mennään hiljaiseloa kuten ennenkin.En ole ottanut yhteyttä eikä hänkään minuun.Eiköhän sitten kuulu kun tarvitsee juttuseuraa tai muuta apua ongelmiinsa.Minulla kun ei ole mitään vaatimuksia hänen suhteen.

Nettiystävästä en nyt ole kuullut pitkään aikaan mitään.Muille en ole edes viitsinyt kirjoittaa.Se vaatii ihan liikaa ponnisteluja.Täytyy nykyään todeta että mihin ihmeeseen enää miehiä tarvitsee.Pärjään hyvin ilmankin.

Sain vielä kolmannenkin puhelun ja odotan nyt vierasta kylään.Tämä onkin sitten yrityspuolen immeinen ja uusimme sopimusta tuleviksi vuosiksi.

Voin vain todeta ,että elämä on tässä ja nyt.Se on vain elettävä päivä kerrallaan.Voi sattua ihan mitä vaan.

Tämän hetken olotila.Väsynyt,mutta onnellinen.

Katsotaan olenko oppinut mitään eilisestä.Olen täysin uppoutunut kuvien maailmaan.Miten paljon onkaan ihania kuvia.Vielä en kuitenkaan ole löytänyt omaa tyyliäni ja voi olla että menee vielä pitkään ennenkun löydän haluamani tuhansien joukosta.Tämä sopii hyvin myös sen oikean etsimiseen.Vaikka kuinka etsii niin ei löydä ja kun lakkaa etsimästä niin huomaakin sen olevan silmien edessä.Itse olen vasta uppoutunut etsimään.Onneksi ei ole aikataulua ja voin rauhassa nauttia kaiken ihanuuden keskellä.

Olotila on yllättävän hyvä.Olen todella yllättynyt.Olen väsynyt,mutta tyytyväinen kaikesta huolimatta.Voisin sanoa olevani rakastunut.Tuntuu ainakin siltä että rakastan kaikkea kaikkialla.Kukkia,ruokaa,elämää ja kyllä jopa itseänikin.En tiedä onko siihen edes aihetta.Yhtä ainoaa kohdetta ei ole.Se on vain tämä sisäinen tunne joka tulee tuolta jostakin.Tyytyväisyys nykyhetkeen,riippumattomuuteen,kun olen elossa enkä ole henkisesti kuollut.Kukaan ei sano että nyt sinun on elettävä näin tai sitten tapahtuu jotain ikävää,jos et tottele.Kukaan ei kuluta voimavarojani.Tämä on sitä vapautta .Vapaa kaikesta kuten tuo perhonenkin.Voin lentää ihan mihin haluan ja olla vaikka mitenkä päin.

On ainoastaan yksi asia jota en voi tuntea yksin..toisen läsnäoloa.Sitä kun joku on vain vieressä hiljaa ja rutistaa kainaloon.

Tallentaminen ei jostain syystä onnistu vieläkään kovin hyvin.Vielä on opeteltavaa.Sain sentään perhosen lentämään.