Nean tarina

Mitä muutakaan elämä on kun rypemistä pohjamudissa.Juuri kun luulee kaiken olevan hyvin ja mikään ei voi viedä alas,niin sillon juuri se tapahtuu.Vaikka kuinka varautuisi pahimpaan niin et ole koskaan valmistautunut siihen kuitenkaan.

No ei minulla ihan noin huonosti mene kuitenkaan.En ole vielä tippunut kun muutaman askeleen.Pelkään kyllä putoavani.

Exän luona meni kuten ounastelinkin,vaikka arvioin siellä tilanteen toisin.Päätin sittenkin mennä sinne ja toisaalta hyvä että menin.Tämä alkoi menemään niin väärälle raiteelle taas kerran, että muuta ei ollut tehtävissä.Valitettavasti ne merkit näkee kun homma lipsuu alamäkeen.Exä ei tietenkään ymmärtänyt.Sehän on selvää.Molempien parhaaksi tämä oli.

On kamalaa katsoa kun toinen alenee uhkailemaan ja kiristämään.Hyökkää nyrkkien kanssa eteen saadakseen haluamansa vastaukset ja lupaukset.

En ehtinyt sanoa lausetta loppuun kun hän veti herneen nenään ja lähti hakemaan kaljaa.Pohjia oli jo jonkun verran,mutta en pitänyt häntä niin humalaisena etteikö olisi pystytty normaaliin keskusteluun.Oli todella asiallinen koko illan.Todellakin luulin hänen olevan kunnossa.No sitten kaljan saattelemana kaikki alkoi.Minä tottakai pidin viisaimpana lähteä ennenkun syytökset minua kohtaan kasvavat niin suuriksi,että väkivalta astuu kuvaan.En ehtinyt tarpeeksi nopeasti.Jäin tilanteeseen.Nämä ovat hänen mielen tuotoksiaan.Totuutta näissä ei ole juurikaan.Seuraavaa sain kuulla.”jätät minut että saat olla toisen miehen kanssa”Jos nyt lähdet hankin uuden naisen”Jos nyt lähdet kirjoitan avioeropaperit heti eteenpäin.Tämä on loppu.Enää ei tarvitse ikinä tulla tänne”Kuka on Pekka”Kuinka monta miestä sinulla oikein on”Olet pettänyt minua muidenkin kanssa ja vieläpä keväästä asti”Tapan itseni”Minulla ei ole ketään”Kukaan ei välitä”Minulla on huono itsetunto”…ja sitten se toinen puoli…”Älä lähde”Minulla on ikävä”Tulisit kotiin”Jutellaan vielä” jne.

Totuus syytöksiin tulee tässä.Minulla ei ole ollut kun yksi suhde joka loppui jo vuosi sitten valitessani mieheni ja avioliittoni korjaamisen.Suhde ei edes kestänyt kauan.Toki hänen kanssaan olemme vielä yhteydessä viestitellen joskus ja ystävinä.En nytkään ollut jättämässä miestäni kenenkään takia,vaan molempien toipuminen on estynyt ja lähtenyt alamäkeen.Eilisen jälkeen näen että exän kohdalla mennään aika alhaalla.Itse olen paremmassa jamassa ja toivun kyllä.Ainoastaan sydämmessä tuntuu raskaalta toisen takia.

Olin kännipäissäni mennyt sanomaan jotain sellaista joka ei ollut totta tai ainakin hän väänsi sen sillai että minulla oli suhde tämän Pekan kanssa.Tätä asiaa hän on nyt hautonut päässään jo kolme viikkoa.Senhän arvaa mitä sillä saa aikaiseksi.Nyt ymmärrän miksi hän on taantunut noin paljon.Totuus on että Exäni ei koskaan parane.Säälin jo nyt hänen tulevaa naistaan,jos astuu kuvaan tässä vaiheessa.Myöhemmin kyllä hän on ihan hyvä mies.Nainen ei vaan saa suostua alistettavaksi ja kontrollin piiriin.

Harmi että exäni ei näe minun olevan hänen kanssaan hänen itsensä takia ,vaan luulee minun kuvittelevan hänet joksikin toiseksi mieheksi.Tiedän ,hän on sairas.Hän ei myöskään ymmärrä etten palaa hänen luokseen niin kauan kun hän yrittää elää minun kautta ,eikä suostu itsenäiseen elämään.Hän tarvitsee kontrollointia tukeakseen itetuntoaan ja saadakseen vahvistusta omille näkemyksillee.Sehän on täysin mahdotonta kun hän näkee asiat “väärin”.Kuvittelee minulle suhteen jota ei edes ole ja yrittää saada minut tunnustamaan olemattoman suhteen.

Nyt minun pitääkin alkaa pohtimaan omaa käyttäytymistäni.Mitkä ovat niitä asioita joilla minä kontrolloin exää.Niitä täytyy olla,mutta on niin vaikea niitä havaita itse.Onhan se yhtä vaikeaa havaita niitä toisessakin.Jokohan minä nyt uskon että tämä tie on kuljettu ja katsottu loppuun.Alan tekemään lopullisia valmisteluja suhteen lopulliseen loppuun.Olen irti kaikesta viimeistään Toukokuun lopussa.

Olen oikeasti tosi järkyttynyt eilisesestä.Niin järkyttynyt etten kykene edes itkemään.Eilen olisi itkettänyt,mutta en jaksanut olin jo niin väsynyt.Nyt onneksi päälimmäisenä on helpotus.

Sen vielä sanon että exä ei ole tosiaankaan ainoa syypää tähän tilanteeseen.Kannan oman vastuun asioista,mutta hän joutuu kantamaan omansa vaikkei haluakkaan.On niin paljon helpompi etsiä syyllisiä muista kun alkaa tutkimaan omia virheitä.Toivottavasti löydän kaikki virheeni ja kipupisteeni…

En olekkaan elämässäni niin selvillä vesillä kun luulin.Viimeinen käyntini psykologilla toi esiin asioita,joihin minulla ei ollut vastausta.Niihin joudun nyt hakemaan vastaukset.Minusta tuntui että olen hiukan taantunut ja elämäni ei olekkaan niin vakaalla pohjalla vielä kun luulin.

Keskustelimme suhteesta mieheni kanssa sekä suhteesta toisen miehen kanssa.Miten ne ovat alkaneet ja missä tilanteessa ollaan nyt.Minun on nyt vaan todettava tosiasiat ja se,että joudun ottamaan aikalisän.En voi tapailla exää kun oma toipumiseni alkaa kärsimään.Minusta myös hänen toipumisensa on nyt jäänyt kesken ja alkanut taantumaan.Ensi viikonloppuna otan häneen taas välimatkaa joksikin aikaa.En voi muuta tehdä.Tämä on molempien parhaaksi.Hän on itse suurin este suhteellemme ,eikä edes tajua sitä.Hän yhä pitää minua ja minun sairastumistani suurimpana esteenä suhteellemme ja paluulle yhteen.Totuus on että hänen kontrollointi estää minua palaamasta ja rakastumasta häneen.Pohdin samalla myös sitä kontrolloinko myös minä yhä häntä jotenkin.

Toisen miehen kanssa onkin sitten hankalampaa pistää välit poikki kokonaan kun olemme ystävyys suhteessa ja hän tarvitsee tukea vuorostaan minulta.Enkä siinä ole onnistunut vuoden yrittämisen jälkeenkään.Ehkä se riittää että viestittely on minimissään.Viesti kerran viikkoon.Joka tapauksessa tarvitsen nyt irtiottoa kaikista maailman miehistä kootakseni ehjän minän ja pohtiessani omaa käyttäytymistäni suhteessa miehiin.

Nyt kun sain tuon kirjoitettua tunnen kuinka ahdistava olo poistuu.En tiennyt että tämä painaa minua näin kovasti tällä viikolla.Jännää miten tuntee kuinka hyvä olo astuu tilalle.

Enää minua jännittää se kuinka uutiseni otetaan vastaan.Saako mieheni raivarin kun hänet jätän tauolle joksikin aikaa.Tiedän kyllä millaisia syytöksiä sieltä sataa, vaikka ne ovatkin perusteettomia.Toivottavasti en mene tilanteeseen mukaan ja ala selittelemään tai puolustelemaan mitään mihinkään.

Aina ei huomaa kaikkia toisen kontrollointia.Minun ei olisi tarvinnut sanoa viesteistä ja niiden sisällöstä mitään ,eikä edes keskustella koko aiheesta.Luulin sen olevan ok kun kerroin rehellisesti miten asiat ovat.Ei minun olisi tarvinnut.Itse asiassa se oli viime viikonlopun pahin moka jolla olisi voinut välttää suurimman osan huonosta olostani.En voi kun todeta että vieläkin on matkaa ja opittavaa.Saattaa olla että varaan uuden ajan kun tästä on ollut minulle ihan älyttömän iso apu.

“Kaikista kipein opetus on kaikista välttämättömin opetus”.

On jännä huomata miten erivireinen olen eri paikoissa.Kotona olen hyvinkin seesteinen ja rauhallinen ja onnellinen sekä huoleton.Exän luona taas olen touhukas ja energinen.Vaikka siellä on ollut ihan hyvä olla se hetki minkä olen ollut,niin jotenkin olo on kuitenkin irrallinen.Töissä taas olen energinen,onnellinen,aikaansaava ja tunteikas.

Näissä on minusta ristiriitaisuuksia.Olotilat eivät vastaa oikeaa paikkaa.Luulisi että ei töissä voi olla tunteikas,mutta niin vaan on.Tai miksi koen olevani irrallinen entisessä kodissani.Tämmöisiä ajatuksia minulle heräsi yön jäljiltä.

Töissä siis menee hyvin.Sain projektityöt tehtyä ja palaan taas omiin askariin takaisin.Jotain on vielä tänään vietävä eteenpäin.Ne tuskin tulevat minun työkseni.Sen tuossa huomasin,että varvas kipeytyi kun jouduin koko eilisen päivää olemaan seisovillaan ja kävelemään jonkun verran.Kokonaan terve se ei ole ollutkaan,mutta ei juuri kipeäkään.Maanantaina se alkoi taas kipeytyä,mutta ei ole öisin vaivannut kuten aikaisemmin.Nyt se on kipeä,mutta ei niin paha kun pahimmillaan.Toivon yhä että kyseessä on vain rasitusvaiva/luupiikki.Jos se ei tuosta ala paranemaan menen ensiviikolla uudestaan lääkäriin.Inhoan vaan röngeniin menoa.Toivottavasti saan tänään istua töissä.

Tänään en ole pirteimmilläni.Ehkäpä yöuneni ei ollutkaan tarpeeksi hyvää.Olihan kyllä eilinen työpäivä tosi uuvuttava ja varvas yöllä turvoksissa.Aikataulu oli tosi tiukka,mutta nyt se projekti on tehty pois pyörimästä.

Tuntuu ettei oikein ole sanottavaa.Etenen yhä suunnitelmieni mukaan.Ei ole mitään syytä muuttaa mitään toisin tällä hetkellä.Kun muutoksen aika tulee,niin sitten vasta tarkastelen elämääni uudestaan.Siihen kuitenkin menee vielä ainakin puolivuotta ellei enemmänkin.Tämä linja on nyt hyvä eikä aiheuta minulle pahaa oloa.Levottomuuteni tällä hetkellä johtuu ihan muista syistä,mutta menee ohi kun kevätkin menee ohi.Tälle päivälle voisin laittaa mietelauseeksi seuraavan.

“Jokainen päivä on erinlainen.Voi sattua mitä tahansa ja huomenna voi olla hauskempaa”.

Olen nyt tälläviikolla panostanut uneen.Nukun pitkään.Teen tällaisia kausi kuureja itseäni varten,etten vetäisi itselleni tiukkoja raameja ja aikatauluja sekä yritän poistaa pinttyneitä tapoja.”Rajoitan” elämääni oppiakseni ja antaakseni tilaa uusille asioille.Nyt on tällä viikolla nukkumisen/rentoutumisen viikko.Käytän aikaa myös hyvien asioiden miettimiseen.Keskeneräiset asiat saavat odottaa.En tee yhtään mitään kotona.Lepään ja nautin kiireettömästä aamusta ennen töihin lähtöä.Tuntuu aika kivalle tämä rauhallisuus ja kiireettömyys.

Sukan kutomisesta sen verran että sain ne tehtyä sunnuntaina varsia myöten.Teen aina molemmat tiettyyn vaiheeseen.Näin niistä tulee samanlaiset eikä tarvitse muistella mitään.Nyt ne odottavat.Teen sitten viikonloppuna niitä eteenpäin,jos ehdin.

Sain myös ilmaiset messuliput ja viikonloppuna lähdenkin messuille.En vielä tiedä mikä päivä sinne menen.Seuralainen pääsee mukaan vasta sunnuntaina.Itse kuitenkin haluaisin mennä jo lauantaina,mutta täytyy vielä miettiä siihen ratkaisua mihin päädyn.

Töissä menee edelleen hyvin ja alakuloni haihtuikin siellä touhutessa.Tänään onkin taas projektipäivä.Toivottavasti pääsen sitä tekemään valmiiksi.

Mies asioista sen verran että eräs tapaus nosti hymyn huulille.Luulen että hän on minuun hiukan ihastunut.No näissä asioissa on arvaukseni mennyt ennenkin pieleen,mutta onhan se mukava ajatus kuitenkin.Luulla että joku tykkää minusta tämmöisenä.Minä kun en ole viitsinyt enää miehiä etsiä edes seksiseuraksi.

Sain myös kadonneen kaapinlistan haettua.Että voikin yksi lista muuttaa kaapin ulkonäköä aikalailla.Ruuvvailen sen sitten joskus paikalleen kiinni.Kävin samalla katsomassa sohvia ja luulen että löydän sieltä tänne sohvankin.Päädyin kahdenistuttavaan harmaaseen vuodesohvaan.Sivutyynyt tulevat sitten vähän tummemmasta tai vaniljasta.En sitä vielä tilannut,mutta suunnitteilla on.

Elämä soljuu eteenpäin näköjään kiirehtimättä ja omalla painollaan.En enää viitsi ottaa paineita mistään asioista.Näin menee oikein hyvin eteenpäin.Silti kaikki asiat tulee tehtyä.Loppuun pieni mietelause.

“Elä elämäsi ikään kuin se olisi elämisen arvoinen niin huomaat ,että se onkin.”

Täytyykin heti kirjoittaa tuoreeltaan ajatukset ylös viikonlopusta.Tapaaminen exän kanssa meni ihan hyvin.Hän todella yritti parhaansa.Tämä oli todellakin hyvä viikonloppu monella tapaa.Oikeastikkin.Viimeksi oli eri asiat nyt taas toiset.Emme riidelleet ja keskustelimme asioista ihan normaalisti ,hän ei ryypännyt ja muutenkin kaikki meni hyvin,mutta kun lähdin sieltä iski outo tunne.

En pääse vieläkään yli omista epäilyksistäni hänen suhteen.Tietynlainen ahdistava tunne jäi silti tästä tapaamisesta.Rinnassa puristaa.En siis luota häneen ja tässä tulevat ne tekijät jotka saivat viisarini värähtämään tällä tapaamisella.Hän kyllä sanoi minulle ettei tiedä pääseekö itsekkään koskaan omista epäilyksistään irti.Samaa mietin nyt minäkin.Itse olen toipunut hyvin,mutta hänellä on vielä pahasti kesken.Voi olla että hän luovuttaa eikä aio sittenkään viedä paranemistaan loppuun.Tämä minun on pidettävä mielessä.Seurauksenahan on väkisinkin lopullinen ero.Itse en enää samaa soppaa lähde kauhomaan.Minun on silloin parempi olla yksin kokonaan.

Ensinnäkin hän pyytää rahaa joka kerta kun minut tapaa ja nytkin kieltäydyin antamasta.Kyse ei ole lainaamisesta vaan antamisesta.En tiedä miksi minun pitäisi antaa rahaa ja miksi hän luulee että minun tarvitsee antaa.No tästä jää se sama epäilys kun aina on ollut näinä menneinäkin vuosina.Epäilin hänen monesti ottavan rahaa pussistani pelaamista varten.Joskus sain kiinnikkin.Jäin äsken ihmettelemään miksi kolikkopuolen vetoketju oli auki ,vaikka se sinne mennessä oli kiinni.Olen aika varma että se oli kiinni kun kävin tankkaamassa auton ennen sinne menoa.Nyt sieltä lähtiessä se siis oli auki.En voi sata varmasti sanoa onko hän käynyt pussillani vai ei,mutta minulla ei ole tapana pitää sitä auki ja hänellä se taas on aina auki kun ei toimi.Tämä ei ollut eka kerta ja siksi tuo jättää joka kerta pienen epäilyksen siemenen itämään.Täytyy laittaa muistiin että alan asiaa seuraamaan ja laitan rahavarani ylös ennenkun menen sinne että saan varmuuden siitä olenko minä itse käynyt huolimattomaksi vai onko epäilykseni oikeassa.En halua syyttää häntä turhaan jos ei olekkaan aihetta tämän suhteen.

Toinen asia on sitten tämä puhelin,joka on myös aiheuttanut outoja yhteensattumia vuoden varrella.En tiedä miten hän osaa kysyä juuri ne asiat jotka ovat minulla tekstiviesteinä tulleet muilta ihmisiltä.Olen monesti luullutkin että viestini menevät myös hänen puhelimeensa.Koko keskustelu joka käytiin pohjautui juuri tähän.Hän kysyi mm. keneltä olin saanut viestin kun vastasin,niin hän totesi siihen että “ai naistenpäiväonnittelut”Mistä hän sen osasi niin sanoa kun ei minua ainakaan osannut itse siitä onnitella.Olisihan se voinut olla mitä tahansa muutakin.Muu keskustelu sitten pohjautuikin toisen miehen lähettämin viesteihin ja sekin tuli hänen suustaan juuri ne kysymykset, jotka minulle oli lähetetty.Tämä tämmöinen yhteensattumien summa minua ihmetyttää.Ei hänellä ollut aikaisemmin telepaattisia kykyjä tietää mitä viestejä olen saanut.Hän sillon aikaisemmin tunnustikin lukeneensa.Luulin että voin jättää puhelimen pöydälle,mutta en näköjään voi.Seuraavan kerran se jää kotiin.Olisin toki voinut nämä poistaa ennen sinne menoa,mutta en sitten viitsinyt.Ajattelin että yritän toimia normaalisti,mutta en näköjään voi.Tässä on nyt sitten tulos.Jäi kaivelemaan todella vahvasti tuo että hän on lukenut viestini puhelimesta.Ei minua muu tässä kaivele kun ei ollut mitään salattavaa,mutta en vaan voi mitään sille että tuli taas se sama tunne kun aikaisemminkin että lukee minun viestini.Eivät ne hänelle kuulu.Jouduin tavallaan selittelemään hänelle asioita joita hän ei takuulla olisi osannut kysyä.Inhoan sitä että en saa itse valita asioita joita haluan kertoa.Ei minulla ole mitään salattavaa enkä ole toiminut väärin,mutta hän saa minut tuntemaan niinkun olisin tehnyt jotain väärin.Yleensä vaistoni osuvat oikeaan.Viimeksi kun siellä kävin en tämmöisiin epäilyksiin törmännyt,mutta silti oli sellainen häiritsevä tunne.En oikein osannut selittää itselleni miksi.Viimeksi hän joi ,jonka seurauksena kuulin mm. lauseen “Etpä tietenkään kun et mua rakasta”Nyt tunnistin ainakin kohteet joitka häiritsivät.

Oli myös kolmas asia joka häiritsee joka kerta.Hän yrittää saada minut mustasukkaiseksi.Hän peilaa reaktiotani koko ajan toisen naisen mahdolliseen olemassa oloon.Hän halusi tietää taaskin saako hän paneskella muiden naisten kanssa ja kertoi tarvitsevansa jonkun joka maksaa puolet asumiskustannuksista.No en todellakaan voi estää enkä vaikuttaa hänen päätöksiin.Senkun ottaa toisen.Tämä kertoo minulle aika paljon hänen yhä sairaasta tavastaan toimia ja siitä että en edelleenkään usko hänen tunteiden olevan todellista rakkautta.Ei hänen tarvitse esittää tuommoisia kysymyksiä ja ajatuksia jos kaikki olisi kohdallaan ja hän todella vilpittömästi haluaisi minut takaisin rakkauden takia.Minusta hän tietyllä tapaa kiristää,mutta nyt aika eri tavalla kun ennen.Hän antaa minun ymmärtää,että jos en suostu antamaan rahaa ja viemään hänen yksinäisyyden tunnettaan hän etsii jonkun joka sen tekee.Onko hän todella rakastunut minuun?Hänellä on siis kaksi isoa ongelmaa yhä.Pelaaminen,jonka rahoittaja puuttuu ja yksinäisyys ,jota ei kestä yksin.En nyt analysoi tätä tämän enempää.Ehkäpä myöhemmin sitten.

Hän myös  haluaa yhä kontrolloida ja sitoa minua tietyllä tapaa itseensä kiinni.Hän halusi tietää mitä teen.Se tässä on jännää kun hän ei kysy suoraan vaan erittäin kiertävällä tavalla.Hän on mm.laatinut suunnitelmia yhteisistä menoista,joita ei ole kertonut minulle.Hän haluaa varata aikani yhä kysymättä.Kyllä hän nyt kertoi viikonloppuna ne asiat esim. oli suunnitellut tulevalle viikolle kolme ajankohtaa millonka lähtisin hänen mukaan seuraksi. Voihan se olla ajattelemattomuuttakin,mutta voi se olla sitäkin että olen silloin enemmän hänen kontrollin piirissä.Pidän yhä kiinni siitä että viikolla en häntä tapaa enkä pidä yhteyttä.Vain yhdessä sovitut asiat pitävät.No ei tästä sen enempää.Ei tämä vaikuta minun onnellisuuteeni nyt mitenkään.Olen yhä tyytyväinen nyky menoon.

Nyt kun hän tuntuu tietävän ja en edes välitä vaikka tämän lukeekin,niin kerron toisen miehen ajatuksista ja viesteistä joita hän minulle viimeksi lähetti.En niitä ala pohtimaan sen enempää kun hän ei kuulu elämääni muuta kun ystävänä enkä aio muuhun suuntaan edes edetä näillä eväillä.

Hän laittoi kyselyn kuulumisista ja avautui muutenkin olotilastaan.Vastasin hänelle ja yllätyksekseni hän ilmoitti minulle että joutaisin hänen kanssaan reissuun muutamaksi päiväksi.(Ei hänkään muuten kysy lähtisinkö)Olisin voinut lopettaa kerrasta tämän viestittelyn ja kertoa ettei käy,mutta uteliaisuuteni sai voiton ja jatkoin kyselyä mitä hänellä oikein on mielessä.Ei kovin ihmeitä.Kylmä totuus on tässä.Hän haluaa jonkun seuraksi 3-4 päiväksi eikä mitään muuta.Ymmärrän kyllä että hän on todella loman tarpeessa ja luotettavia ystäviä ei ole kovin paljon tarjolla.En vastannut muuta kun etten osaa sanoa vielä mitään.Olin aika yllättynyt kun kysyi tuommosta minulta.Teen yhä niin kun parhaalta tuntuu ,niin ei tarvitse katua jälkeenpäin.Tänään sitten ilmoittelen hänelle että etsii jonkun toisen.En edes usko hänen olevan tosissaan.Jatkan hänen suhteen samalla tavoin kun ennenkin.Minulla ei ole mitään tarvetta muuttaa elämässäni mitään.Olen yhä tyytyväinen tähän mitä nyt on.

Lopuksi vielä totean että ajoin myös ojaan.Tie on erittäin kapea ja se oli aurattu ojan päältä.Västäessäni kuorma-autoa ajoin ojaan.He sitten vetivät minut poiskin.Autolle ei käynyt kuinkaan.

Olen myös joutumassa ikävään välikäteen eräässä asiassa.En tiedä miten siitä selviän.Olen koko ajan yrittänyt pysyä siitä ulkopuolella.En ollut antanut suostumusta sellaiseen asiaan ja tiedän ettei tässä asiassa kysellä ,vaan joudun siihen pakostakin kun kutsu tulee.Se on kuitenkin asia johon en todellakaan halua puuttua.Ikävää että ihmiset käyttävät minua hyväksi omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.En voi tästä kertoa tämän enempää.

Tiesin että tästä tulee aikamoinen viikonloppu,mutta en silti odottanut ihan näin outoa.Työstettävää riittää.Nyt jään kuulostelemaan omia tuntemuksia ja teen asioita eteenpäin niiden pohjalta jotka tuntuvat hyvältä eikä aiheuta pahaa oloa tulevalle viikolle.

Taas tästä kirjasta lainaus eli Havahtuminen,Anthony de Mello.”Kun samaistutte yhä vähemmän ehdollistettuun itseenne,teidän on yhä helpompi tulla toimeen kaikkien ja kaiken kanssa.Tiedättekö miksi?Siksi,että ette enää pelkää loukkauksia tai sitä,että teistä ei pidetä.Ette enää halua tehdä vaikutusta kehenkään.Voitteko kuvitella miten helpottavaa on ,ettei  tarvitse tehdä enää vaikutusta kehenkään?Voi mikä helpotus se on.Viimeinkin olette onnellinen!Ette tunne enää tarvetta tai pakkoa selitellä asioita.Kaikki on hyvin.Mitä selittelemistä enää missään on?Ettekä tunne enää tarvetta tai pakkoa pyydellä anteeksi.”

Tuo on minusta aika ratkaiseva tekiä kun ei tarvitse tehdä kehenkään VAIKUTUSTA.Sehän se luo näitä paineita ja suorittamisen tarpeita.

.

…ja eilen.Hyvä olo jatkuu vieläkin.Hyvä oloni tarttuu jo muihinkin.Pitävät varmaan kajahtaneena:)

Sain eilen yllättävän puhelun heti aamusta.En ole tältä henkilöltä saanut  puhelua kesän jälkeen .Ei tule muutenkaan ystäville kovin usein soiteltua,mutta tekstareita sentään lähetellään ainakin sesonkikausina.En joutanut kauan juttelemaan kun olin töissä,mutta hetken turistiin kuulumisia.Harmittaa kun hänellä ei mene kovin hyvin.Lähinnä minua harmittaa se etten pysty nyt tarjoamaan apua,vaikka osaisinkin.Hän on niin monesti minua tukenut ja auttanut eteenpäin.Olen kuitenkin itse vielä niin kiinni tässä omassa selviytymisessä,etten voinut kertoa sitä mitä olisin halunnut.Ehkäpä sitten myöhemmin kun olen tarpeeksi vahva tukemaan.Hän on niin pahasti raiteilta ja vauhti ei kun kiihtyy.Ei löydä jarruja eikä osaa vaihteillakaan hidastaa vauhtia.Jotain sentään sain sanottua.Onhan sekin jotakin kun tiedostaa jo ongelmansa.

Myös toinen ystäväni on omannut uutta asennetta ja alkaa kuulostamaan jo hyvältä.Eivät kaikki puheeni olekkaan menneet hukkaan.Olen ottanut uuden asenteen asioihin ja nyt totuttaudun siihen.Täytyy myöntää että hyvin on mennyt.Paremmin kun uskoinkaan.Viikonloppuna tämä taas joutuukin koetukselle ja tulee olemaan tiukkapaikka saada uusi ihminen ymmärtämään etten ole sama kun viimeksi näimme.Luulen että aika monen leukaluu vielä loksahtaa sijoiltaan kun minut tapaa.Olen niin paljon itsevarmempi ja tämä rauhallisuus huokuu väkisinkin ulos.Tiedän nykyään mitä teen ja mikä tuntuu hyvälle ja miten korjata virheitä.

Miehistä voisin pitkästä aikaa kirjoittaa sen verran että toinen mies on…en tiedä mitä.Hän haluaa kutsua minut kylään.No onhan se kuultu jo sata kertaa.Ehkä joskus.En enää vaivaa päätäni sillä kutsuuko vai ei.Olen nykyään hänestä jo aika kaukana.Helppoa ei ole ollut kun on niitä yhteentörmäyksiä tullut,mutta nyt kun on mennyt jo yli vuosi aikaa niin olen tainnut päästää hänestä irti ihan oikeastikkin.Kyllä hän on kuitenkin ystävä ja tarvittaessa autan,mutta muuten olen nyt tyytyväinen tähän tilanteeseen.Textareita vain joskus.Jouduin tekemään kovasti töitä että sain ne asiat poistettua jotka minua tässä ystävyydessä ahdistivat.Nyt on hyvä näin.

Exästä sen verran että tapaan hänet viikonloppuna ja keskustelemme asioista.Postini oli mennyt sinne ja hän laittoi siitä viestiä.Meillä on ihan hyvät välit nykyään.Loppujen lopuksi vesivahingosta oli ainakin se hyöty että en tunne vihaa.On tosi seesteinen olo.Tahdon vieläkin mennä lankaan hänen jutuistaan ja provosoitua,mutta aika lyhyeen ne kuitenkin loppuvat.Tiedän sen siitä kun tulee se ahdistava tunne.En ole menneelle katkera.Olen täysin sinut viimeisen vuoden aikana sattuneista tapahtumista.Olen ymmärtänyt miksi kaikki tapahtui.Mistä lumipallo alkoi vyöryä ja miksi olin niin eksyksissä että tarrasin kiinni ensimmäiseen joka tarjosi kättä.En jäänyt rypemään vaan sain annettua itselleni anteeksi heikkouteni ja sen että tuin väärin miestäni.Mahdollistin hänen väärän toimintansa.En voi syyttää häntä tapahtuneesta.Kyllä jokainen vastaa vain omasta toiminnastaan.Enää sama ei voi toistua kun vaan muistaa ne omat hälytys merkit eli se AHDISTAVA TUNNE.Sillon heti stoppi päälle ja ulos tilanteesta.En tarkoita tällä kuitenkaan sitä että hän onkin terve ja minä sairas vaan kyllä hänellä on edelleen työstettävää paljon oman elämänsä kanssa,mutta hän on kuitenkin hyvällä alulla.Olen myös tähän tilanteeseen tyytyväinen.Hän siellä ja minä täällä toipumassa.Tulevaa en sen enempi pohdi.Sen näyttää itse elämä mitä se tuo tullessaan.

Kissaa kaipaan ja onkin ihana nähdä sitä.Siihen onkin vielä muutama yö.

Olen onnellinen.Ainakin luulen niin.En tiedä onko siihen oikeasti syytä,mutta minusta tuntuu kuitenkin koko ajan paremmalta ja paremmalta.Tuntuu hyvältä myös sisäisesti.Asiat loksahtelevat paikoilleen.Voihan tämä olla kupla joka puhkeaa kohta,mutta nautin tästä nyt niin kauan kun voin.Vaikka eilinen saikin minulta pienen miikan ja varvas ei ole kunnossa,niin silti tunnen syytä hymyillä.Tämä päivä meni ihan hyvin ja alan löytämään paikkani elämässä,niin töissä kun muutenkin.

Eilen oli tarkoitus viettää rentoa iltaa ja melkein siinä onnistuinkin.Kävin saunassa kun jäseniä niin kolotti ja ajattelin katsoa elokuvan jonka olin nähnyt jo monesti,mutta aina se jaksaa vain kiinnostaa uudestaan.No katkoksia tuli ja veljeni kaipasi olkapäätäni.Hänen uusi kihlattunsakin soitteli minulle mikä oli ihan positiivinen yllätys vaikkakin tuo elokuva sitten jäi osittain näkemättä.

Sukan kutominen lähti hyvin alkuun,mutta tyssäsi sitten raitalankaan.Minulla ei ollut siihen mieleistä väriä ja niinpä tänään hain siihen langan.Ihanan imelää pinkkiä.

Tänään päästin taas suustani viisauksia joita en uskonut itse omaavani.Sanat vain tulivat ulos.Alkaa olo tuntua jo yliluonnolliselta:)Tajusin kun kaveri valitti ongelmiaan,että eihän oikeasti ole ongelmia.Me itse teemme asioista ongelman.Ongelmat ovat siis korvien välissä.Aina on olemassa vaihtoehto tai voi tehdä toisenlaisen valinnan.Se ei välttämättä ole mieluisa ,mutta se voi kuitenkin parantaa elämän laatua.Itse me teemme valintamme ja niiden kanssa on vain elettävä.Jos jokin ongelma on, niin luontevintahan on yrittää päästä siitä eroon tai ratkaista se tai lakata ajattelemasta sitä ongelmana. Missän tapauksessa ongelmaa ei kuitenkaan saa hyväksyä.Suurin ongelma olemme me itse tälle ongelmalle.Omat vaatimuksemme täydelliseen elämään johon pyrimme,tavotteet jotka itsellemme asetamme,mutta miksi?Mitä se oikeasti tuo meille?Pääasiahan on OMA hyvinvointi.Sillon voivat muutkin hyvin.Omilla valinnoilla olemme päätyneet siihen missä olemme.Muita ei voi syyttää.Aina voi kuitenkin ottaa uuden suunnan.Risteyksiä riittää ja haaroja tulee.Vaikeinta onkin se valinta mihin suuntaan lähteä kun on eksyksissä.Tähän olen itselleni antanut ohjeeksi että sinne missä tuntuu paremmalle.Teen niinkun tuntuu parhaimmalle.Sillon en sodi itseäni vastaan eikä minulla ole syytä tuntea oloa syylliseksi vaikka menisikin pieleen.En jää harmittelemaan miksi en valinnut toisin.

Niin tiedän.Ompas itsekästä.Minua sanottiin tänään itsekkääksi juuri tämän ongelma-asian takia .Sen mitä siihen vastasin.Ja kyllä sitä varmaan nykyään olenkin,mutta kun sen olisi pitänyt tuntua pahalta, niin sepä tuntuikin minusta hyvältä.Todella hyvältä.Jes! Kun on niin pitkään ajatellut aina vain muita ja yrittänyt olla kiltti ja olla loukkaamatta ketään,niin tämä repäisy tuli hyvään saumaan.Olen oppinut olemaan itsekäs ja suhtaudun syytöksiin myöntämällä ne reippaasti.En ala puolustella itseäni.Onneksi olen kuitenkin terveellä tavalla itsekäs.Se oli minulle ykköspalkinto jonka tänään sain.Siksi siis olen onnellinen.Olen päässyt eteenpäin myös töissä tämän projektini kanssa.Olen itsekäs myös töissä ja kotonahan sitä olenkin jo ihan luonnostaan kun olen yksin.Jos joku vaatii jotain,niin saa vaatia yksinään.Tottahan toki johtajan sana on laki eikä työ saa kärsiä.Kysyähän aina saa,mutta suostua ei tarvitse.

Määrittelisin terveen ja sairaan itsekkyyden rajaksi ahneuden.Sillon kun ahneus astuu kuvaan eli selvä taloudellinen hyöty on mielessä keinoja kaihtamatta,niin sillon mennään sairaan puolelle.Löytyy varmasti poikkeuksia,mutta omasta vinkkelistä katsottuna se menisi näin.

Nyt alan suunnittelemaan raitoja ihan vaan itseäni varten:)

Tänään tein heräteostoksen.En tiedä minkä ihmeen kipinän oikein sain viikonloppuna ja nyt sitten kun osui vahingossa silmään kaupassa,tulin ostaneeksi vaaleanpunaista villalankaa.Ajattelin alkaa tekemään sukkia itselleni.Vaaleanpunaisia minulla ei vielä olekkaan ja entiset sukat alkavat kulua puhki.

Ehkäpä tämä jäytävä kolotus nivelissä pistää minut tekemään noita sukkia.Jalat tuntuvat jääkylmiltä vaikka kuinka laittaisi sukkia jalkaan.Siis molempia jalkoja.Toisen jalankaan arvoitus ei vielä ole selvinnyt.Sen verran kuitenkin jo tiedän ettei siinä ole sittenkään tulehdusta eikä reumaa eikä kihtiä.Arvoitukseksi jääkin mikä siinä aiheuttaa turvotuksen ja viiltävän kivun.Se on nyt eilis illasta ollut parempi.Tänä aamuna jomotus oli tullut takaisin ja nyt taas ei enää pakota,mutta silti jalka on kuin lankku,turvoksissa ja jäykkä nivelistä.Raahaan sitä perässäni.

Ehkäpä lääkäri osaa huomenna sanoa jotain siihen enemmän.Mielenkiintoisinta tässä asiassa on kuitenkin se minkälaisen härdellin tämä jalka aiheutti työpaikalla tänään.Päätin etten kirjoita työasioista ,mutta nyt en malta olla kirjoittamatta.Olen ottanut töissä saman linjan kun muutenkin elämässäni ja luulen että tämä seuraava tarina johtuu siitä,koska näin ei ole aikaisemmin käynyt,vaikka linkutan harva se viikko tämän perustautini takia.

Minulta siis kysyttiin(työpaikan toiseksi uteliain) heti aamusta mikä jalkaani vaivaa kun linkutan.En siihen kommentoinut mitään ,vaan vaihdoin puheenaihetta.Sitten tuli työpaikan uteliain kysymään että olenko loukannut sen ja vastasin vain että en, ja jatkoin matkaa.No tämän olisi jo luullut riittävän,mutta perääni juoksi työsuojeluvaltuutettu. Todettakoon tähän väliin että olen pitänyt häntä luotettavana ja tällaisten asioiden ulkopuolelle kuuluvana,mutta väärin meni. Hän halusi tietää olenko edes työkuntoinen ,Tarvitseeko minulle hommata sijainen ja mikä minua vaivaa ja minä hölmö menin kertomaan mitä tiesin.Asiaa pohdittuani ja vitutus suurimmillaan, älysin että hänellä ei ollut mitään valtuuksia oikeasti tulla kyselemään näistä asioista ja minun ei olisi tarvinnut kertoa ja en olisi halunnut kertoakkaan.Niinpä painelin johtajan puheille ja tein valituksen virka-aseman väärinkäytöstä.

Kun uteliaat haluavat tietää niin he ovat valmiita tekemään kaikkensa onkiakseen haluamansa tiedot jopa käyttäen työsuojeluvaltuutettuja apunaan pyörittäessään sairasta työyhteisömaailmaa.Työpaikkani on todella sairas.Vasta nyt kun laput ovat pudonneet silmiltäni näen sen erittäin selkeästi.Näen ne asiat mitkä siitä tekee sairaan.Uskomattominta on se että isojohtaja suosii näitä työpaikkakiusaajia ja asemanväärinkäyttäjiä,vaikka asiasta on tiedotettu työterveydenhoitajaa/lääkäriä myöten.Kiusaajien nimet ovat tiedossa.Myös tämän joka käskee erästä kiusantekoon eli yllyttäjän nimi on myös siellä.Hän onkin paikan pahin narsisti.

Menin vielä tämän valtuutetun henkilön juttusille ja ilmoitin että asiat oli luottamuksella kerrottu.Hän vakuutti että asia on turvassa,mutta ilmeestä näin että tiedotus oli jo tapahtunut ja pikkunarsistien tiedonjano oli tyydytetty.Nyt he voivat rauhassa hengittää ja kykenevät tekemään töitä.Heidän maailmansa järkkyi hetken,mutta nyt kaikki on taas hallinnassa ja hyvin.Salaisuudet selvitetty ja tiedon merkitys analisoitu.Uhka eliminoitu.Kenttä vapaa.

Nyt en voi kun todeta mokanneeni ja toimineeni itseäni vastaan vaikkakin harhautettuna,mutta tästä voi vain päätellä että vielä on matkaa taitettava ennenkun olen saanut itseni oppimaan uusille tavoille etten sorru alistettavan kaavaan takaisin ja huomaan kaikki nämä sumutus keinot mitkä ovat käytössä.Aina näkyy tulevan uusia temppuja.Koko elämä uusiksi projekti jatkuu.Otan opikseni ja nuolen haavat.Huomenna linjani on vieläkin jämäkämpi.Nyt alan luoda silmukoita:)

Jouduin antamaan periksi ja hain sairasloman ja kävin verikokeissa.Ensi viikolla kuulen mitä tuolta varpaasta löytyy.Varvas on nyt todella kipeä koko ajan ja turvoksissa.Sain siihen lääkekuurin ja hain kepit että pääsen liikkumaan.Pitäs auttaa noiden lääkkeiden kihtiinkin.Jotenkin minusta tuntuu että se ei ole kihtiä,mutta jotain tulehdusta siellä kuitenkin on.Eniten pelkään reumaa.Sitä en enää halua näiden muiden vaivojen lisäksi.Minulla oikeastaan menikin liian hyvin.No en vaivu vielä kuitenkaan synkkyyteen.

Sain vihdoinkin kulmakaappini.Kuten epäilinkin ei sen nouto sujunut ongelmitta.Eräs koristelista siitä uupuu ja joudunkin menemään liikkeeseen uudelleen sitä noutamaan.Samalla kyllä reklamoin siitä.Ei tuo ihan ehjä ole vieläkään.Nyt se seisoo kasattuna nurkassa ja odottaa että laittaisin sinne jotakin.En ole vielä päättänyt mitä astioita sinne laitan.Ehkäpä lasit olisi ainakin sinne laitettava.Ihan nätti se kyllä on ja kuin tuohon nurkkaan tehtykin.Just sopiva.

Verojen teko tökkii ja nyt yritänkin hiukan nollata ajatuksia ennenkun käyn uudelleen pohtimaan noita alveja.Ne on vieläkin minulle täys arvoitus.Eiköhän se tästä suttaannu.Ekax kuitenkin taidan kasata tietokonepöydän että pääsen tulostamaan lanketteja kun ei minulla kaikkia ole tarpeeksi.Tämä puuhastelu on oikein kivaa välijumppaa varsinkin kun näkee mitä on saanut aikaiseksi.

Lopuksi tähän laitan psykologilta saamastani kirjasta lainauksen.Toivottavasti tämä herättää uusia ajatuksia.Tämä on Anthony de Mellon kirjoittama Havahtuminen.

“Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään.Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa.Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki mitä kanat tekivät.Se kuopsutti maasta matoja ja hyönteisiä.Se kotkotti ja kaakatti.Se saattoi räpyttää siipiään ja lentää ilmassa muutaman metrin.

Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha.Eräänä päivänä se näki mahtavan Kotkan liitävän yläpuolellaan pilvettömällä taivaalla.Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa hädin tuskin liikauttaen vahvoja kultaisia siipiään.Vanha kotka katseli sitä lumoutuneena.

Mikä se on? se kysyi.

Se on kotka,lintujen kuningas.Se kuuluu taivaalle.Me kuulumme maahan.Me olemme kanoja .vastasi naapuri.

Niin kotka eli ja kuoli kanana koska se luuli olevansa kana .”

Jos meille kerrotaan mitä olemme,niin emme ehkä koskaan saa tietää mitä olemme ja miksi voimme tulla.Tämäkin päivä on mennyt niin ettei ahdista mikään.En osaa edes tuosta jalasta stressata tämän enempää.Se mikä on tullakseen,niin se tulee. Tämä stressitön ajattelutapa tekee ihmeitä ja nykyään minua hymyilyttää se kuinka paljon aikaisemmin stressasinkaan ihan turhaan ja vieläpä asioista jotka eivät edes minulle kuulu.

Ensimmäinen työpäivä neljänviikon sairasloman jälkeen takana päin.Oli ihan mukava palata töihin takaisin,vaikka olisin mielellään vielä jatkanut sairaslomalla muutaman viikon.Terkkari sanoikin että jos tuntuu yhtään huonolta ja väsyttää niin lomaa pitää jatkaa.Väsymys vaan tahtoo yhä painaa,mutta eiköhän se aikaa myöten helpota kun alkaa perusasiat olla kunnossa.

Terkkarina oli pitkästä aikaa eräs henkilö jolle aikoinaan avauduin näistä ongelmistani ja joka oli iso tuki siihen että sain tämän ruljanssin vauhtiin ja pääsin pohtimaan asioitani.Hän oli se kolmas henkilö jolle juttelin.Siitä on nyt puolitoista vuotta kun viimeksi nähtiin.Hän oikein yllättyi miten paljon minulle on tuon viimeisen tapaamisemme jälkeen tapahtunut ja että olen edistynyt hienosti eteenpäin.Muutokset elämässäni ovat olleet isoja ja niitä on ollut paljon.Sain taas vahvistusta sille etten olekkaan ottanut takapakkia niinkun luulin vaan rymisten on menty eteenpäin paranemisprosessissa.Ajatukset ovat niin selkeitä verrattuna entiseen aikaan.Siihen kun en edes tiennyt kuka olen ja mitä täällä teen ja miksi.

Tänään olen oikein tyytyväinen tähän päivään ja siihen mitä olen saavuttanut.Uskonkin että pystyn tähän muutokseen ja pitämään asiat omissa käsissä ja päätettävinä.Miehiä en nyt pysty ajattelemaan sillai että ottaisin vakavasti ketään.Toista miestä kyllä kaipaan aina välillä ja varsinkin hänen läsnäoloaan ja juttujaan.Ehkäpä sekin asia joskus selkenee ja saan hänet sijoitettua johonkin rooliin.Nyt on vaan niin vaikea olla ystävänä kun välillä tulee ikävän tunteita ja halukkuutta tapailuun.Hän on kuitenkin ehdottomasti tärkeä ystävä ja tarvitsen häntä tässä muutoksessa mukana.Hän on se joka pitää minua oikealla polulla.

Voinkin todeta yhteenvetona että tämä päivä on ollut erinomainen.Tänään ei tapahtunut mitään mistä tuntisin syyllisyyttä tai ahdistusta eli en ole tehnyt mitään väärää itseäni kohtaan.