Nean tarina

Ei se olekkaan niin yksinkertaista kun luulin.Kyllä sillä on väliä tuleeko hän vielä käymään.Sain häneltä viestin pitkästä aikaa ja kyseli onko kaikki hyvin.Uskalsin nyt tunnustaa ettei ole ja se helpotti minua kovasti.En tosin vielä ole kyennyt kertomaan mikä mieltäni painaa.Hän lupasi soittaa.

Tuon viestin jälkeen tajusin myös sen että minulla on häntä ikävä.Sydän on jo pelkästään siksi niin raskas kun ei saa ikävän tunteeseen tyydytystä.Patoan sen sisälleni kuten vielä paljon muutakin.Minun pitäisi olla rohkeampi ja kertoa mitä tunnen.Se vaan ei ole niin helppoa kun ei aina itsekkään tiedä ja on tottunut niin pitkään kätkemään tunteet.

Sitten asiaa exästä.Näin hänet eilen.Yritin välttää törmäämästä ja fiksuna ajoin kiertoteitse.No se oli väärä valinta.Törmäsin häneen heti kirjaimellisestikkin.En pystynyt ajamaan ohitse kun hän oli edessäni.Hetken juttelimme ja ilmoitin siirtäväni rahat hänen tililleen.Hän ei ole muuttunut mihinkään ulkoisesti.Ryyppäämässä oli.Hän oli minulle kun kuka tahansa tuttu.Ainoa ero ettei tee mieli edes jutella vapaaehtoisesti.En kuitenkaan voi sanoa olevani hänestä täysin 100% yli.Mennyt piinaa kuitenkin mielessä.

Mennyt ei päästä irti minusta vaan tulee eteen yllättäin ja yllättävissä tilanteissa.Ajattelin ensin etten tänne kirjoita toisesta mitään,mutta tavallaan hän kuitenkin kuuluu tähän blogiin ja tähän tervehtymis prosessiini.Toivottavasti tämä kirjoittaminen avaa minut näkemään asiat oikein.

Olen nyt yrittänyt selvitellä itselleni mikä meni pieleen viimeisellä tapaamisella toisen kanssa.Meillä meni sitä edellinen tapaaminen loistavasti ja odotin tietenkin seuraavan menevän yhtä hyvin,mutta ei sitten mennyt.Hänen kanssaan kun on ollut sopuisaa.On edetty varovaisesti ja rakentavasti.Viestittely yms. on sujunut hyvin ,paitsi että viimeisen viikon hän on käyttäytynyt erittäin sekavasti.Ollut samasta asiasta täysin kahta eri mieltä.Hän haastaa riitaa.Nyt hän onnistui pelästyttämään minut pahanpäiväisesti ja olen yhä järkyttynyt, en vaan tiedä miksi.

Minulle tuli mieleen ne ajat kun hän oli exänsä kanssa.Käytös oli sitä samaa luokkaa mitä hän minuun silloin käytti ,enkä siitä tykännyt yhtään.Ärsytti tahallaan ja yritti saada minut reakoimaan johonkin mitä ei oikeasti ollut.Olenkin tänne aikaisemminkin kirjoittanut hänen omituisesta käytöksestään.Nyt hän käyttäytyi samoin ja loukkaannuin.Taidan loukkaantua nykyään helposti tietyistä asioista.Pelkään riita tilanteita ja vältän niitä.

Kaikki alkoi siitä kun hän ensiksi kylläkin asiallisesti toivoi minulta erästä palvelusta ja minä kieltäydyin tekemästä,koska en halunnut.Minulle tuli exä mieleen kyseisestä asiasta välittömästi ja järkytyin kun en ollut moiseen varautunut.Siksi kieltäydyin ja halusin palata asiaan myöhemmin kunhan ensin olisin sulatellut asiaa ja hyväksynyt sen itse.No hän ei hyväksynyt kieltävää vastausta ,vaan alkoi seuraavana vaatimaan ja sitten käskemään.Hän osaa käskeä erittäin pelottavasti.Olen sen nähnyt ennenkin erästä alaistaan kohtaan.Loukkaannuin kun minua ei uskottu.Siitä olen itseeni tyytyväinen että pystyin pitämään pääni ,enkä sortunut tekemään itseäni vastaan.En alkanut miellyttämään vastentahtoisesti.Silti minulle tuli paska olo ja on yhä.

Jäinkin miettimään onko hän oikeastikkin suhteessa sellainen.Käskee ja toisella ei ole vara kieltäytyä muuten seuraa rangaistus ,vai oliko tämä pelkää testausta.Hän heittäytyi suutelulakkoon(kiristykseen).Minä vähän näpäytin takaisin samalla mitalla.Eihän minulla ollut enää mitään menetettävää ja kiristin takaisin.Hän totesikin että kiristän häntä.Sorruin siis johonkin mihin en olisi uskonut sortuvani.Tosin olin yhä järkyttynyt hänen käytöksestään.

Tapahtui myös muuta mikä loukkaa minua.En tiedä miksi tämä on toinen asia mikä saa minut karttamaan häntä eli seksi asiat.Meillä on ollut koko ajan sillä osastolla ongelmia.Viimeksi meni minusta hyvin,mutta nyt meni taas täysin pieleen.Olen nyt tehnyt kaikkeni että se sujuisi ja ongelmiin löytyisi ratkaisu,mutta jotain outoa tässä kuviossa on, enkä tiedä mitä.Olen tullut seuraavaan johtopäätökseen.Lyhyesti sanottuna hän haluaa pelkän suihin oton,mutta ei ole valmis antamaan minulle mitään.En saa olla päällä, koska hänestä se on raiskaus.Hän ei halua olla päällä, koska silloin hän joutuu tekemään työt.Ei siis jää mitään vaihtoehtoja.Minusta onkin nyt ihan sama tuleeko hän enää luokseni vai ei.Minun on pakko todeta että en saa häneltä mitään.En läheisyyttä,en hellyyttä,enkä tyydytystä omiin tarpeisiini.Itse olen valmis antamaan paljonkin.Hän ei halua antaa mitään toiselle,vaan haluaa ainoastaan itse saada ,näkemättä vaivaa toisen takia.Se loukkaa minua syvästi.Luulin jo että tuon vaiheen yli oltiin päästy kun asiat eteni niin hyvin,mutta väärässä olin.Tulee väkisin mieleen että hänellä on muita virityksiä eikä pysty keskittymään yhteen kunnolla.Se sekava käytös voisi johtua tästä.

Emme ole pitäneet yhteyttä tuon yön jälkeen juuri ollenkaan.En tiedä mitä hänelle sanoisin kun ei ole mitään hyvää sanottavaa, enkä osaa sanoa mikä minua vaivaa.En nyt pysty käyttäytymään normaalisti häntä kohtaan.Enkä pysty korjaamaan mitään ,kun minusta vika ei ole minussa.Ennen luulin että se kaikki johtuu minusta,mutta nyt tiedän että vika on hänessä.Sille asialle en pysty tekemään mitään.Pahoin pelkään ettei tästä suhteesta tule oikeaa suhdetta vaan jäämme pelkiksi ystäviksi.Nyt ei minulla ainakaan ole motivaatiota enää muuhun,vaikka tunteita minulla häntä kohtaan onkin.Jos hän haluaa jotain, niin hänen on tehtävä asioiden eteen jotain.Minä olen nyt tehnyt kaiken mihin pystyn ja enempään en pysty.Jos en kelpaa tällaisena kun olen,niin ei voi mitään.

Sitten vielä asiaa exästä.Olisi jo sen luullut olevan ohi,mutta ei se lopu koskaan.Hän soitti,mutta en vastannut.Minulle iskee aina tunne että jotain kamalaa on tulossa.Hän sitten laittoi tekstiviestin että hänen vakuutushyvitysrahansa ovat tulleet minun tilille ja että voisinko siirtää ne hänen tililleen.Uskomatonta että hän ei osaa antaa edes omaa tilinumeroaan.Tulee väkisinkin mieleen että hän haluaa pitää minuun yhä yhteyden.Millonkohan tämä on ohitse kokonaan.

Huomenna on päivä jota olen kovasti odottanut.Toivottavasti kaikki menee hyvin ja asiat ovat 100% lopullisesti ohitse minun ja exän kohdalla.Se viimeinenkin lanka joka sitoo meitä katkeaa huomenna,jos ei mitään mullistavaa tapahdu.Eli yhteinen omaisuutemme lakkaa olemasta.

Olen nyt tällä viikolla nähnyt hänestä painajaisia ja vieläkin kun kuulen hänestä jotain saa se minut paniikin valtaan.Pelko astuu vääjäämättä tielleni.Jotkut asiat tuovat mieleen hyviä muistoja ja saavat minut itkemään,mutta nykyään todella harvoin.Tämä nyt meneillään oleva asia on tuonut näitä erilaisia muistoja mieleen ja tunteitakin pintaan.Eniten kuitenkin olen tyytyväinen siihen että en enää tunne minkäänlaista halua olla ikinä missään tekemisissä hänen kanssaan.Nuo unet muistuttavat minua hänen loukkaavasta/julmasta luonteestaan.Niissä on se ihminen jota yhä pelkään.Ehkäpä tulen pelkäämään koko loppuelämän.Psykologini kehoitti minua miettimään tilannetta etukäteen jos vaikka jossain törmäämme joskus.Miten reagoin ja miten siitä tilanteesta selviän parhaiten satuttamasta itseäni.Pakoreittiä yms.En ole vielä kyennyt siihen.

Olen hänet nähnyt viimeksi kasvotusten silloin kun hain tavarani pois.Olihan hän läsnä silloinkin kun kävin kiinteistövälittäjän kanssa,mutta nukkui tai tekeytyi nukkuvaksi ja emme näin ollen vaihtaneet sanaakaan.Asiani on hoitanut puolestani oikeusasiamies ja hoitaa myös minun valtuuttamanani kaupatkin.En edes kirjoita nimeäni kauppakirjaan.Ainoa asia jonka vasta muistin on avaimet.Minulla on yhä tuon talon avaimet ja nyt en tiedä mitkä niistä käy sinne oveen.Joudun jotenkin ne palauttamaan.En vaan tiedä miten.Mietin sitä asiaa huomenna sitten.

Oloni on ollut erittäin hyvä kun olen hänestä kokonaan erossa.Olen toipunut siitä vääristyneestä tavasta toimia kokonaan.Se katosi kun en enää ole altistuneena exän vaikutuksen ja kyttäämisen alaisena.Sen huomaa kun olen toisen seurassa normaali ja toimin normaalilla tavalla.Voinkin todeta olevani vapautunut,iloinen oma itseni nykyään.Tunnen itseni nykyään huolettomaksi teiniksi jolla on koko elämä edessä.Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.En kaipaa entiseen elämääni millään tavalla takaisin.Tämä mitä nyt on on aitoa oikeaa elämää.Koko ajan menen kuitenkin vielä parempaan suuntaan.Painolastini mitä on vuosien varrella kertynyt vähenee koko ajan.Sitä ei kuitenkaan ole enää kovin paljon.Uskonkin että pääsen toteuttamaan syksyllä kauan haaveillun projektini aloittamisen.

Vaikka syksyinen projektini jostain syystä ei onnistuisikaan,niin se ei kaada minua.Olenkin nyt elämässä elämäni parasta aikaa eikä sitä voi mikään pilata.Nautin kaikesta mitä teen ja mitä tulee.Otan kaiken nykyään hyvin kevyesti.En murehdi tulevaa enkä mennyttä.Elän vain tätä hetkeä.Otan nykyisen elämän ehkäpä liiankin kevyesti,mutta olen sen ansainnut.

EDIT: Hän kertoi minulle että tuona päivänä kun kävimme kiinteistövälittäjän kanssa,niin hän oli ajatellut ensin juoda itsensä känniin ja olikin juonut jonkun verran,mutta muuttanut mielensä ja päättänyt nukkua tuon käyntimme ajan eli oli ottanut tuhdin annoksen unilääkkeitä.Tuli vaan mieleen että yrittikö hän lavastaa itsemurhan ja saada minut reagoimaan taas jotenkin olotilaansa.Onneksi en tajunnut hänen suunnitelmiaan.

Tämä avioeroprosessi on toistaiseksi ohitse ja loppuun saatettu.Vastaan kysymyksiinne vielä jos jotain jäi epäselväksi tai jostain muusta syystä tulee kysyttävää.Jos exä tekee kärpäsestä härkäsen ja alkaa tehtailemaan oikeusjuttuja palaan tänne kirjoittamaan niistä.Nyt koetan unohtaa tämän kamalan epävakaastapersoonallisuushäiriöstä kärsivän tapauksen sekä paljon muista luonnehäiriöistä virtansa saavan yksilön.En voi väittää että olisin päässyt ylitse täysin näin traumaattisesta kokemuksesta,mutta vaakakupissa painavat eniten ne tämänhetken hyvät asiat. http://www.omaiset-tampere.fi/opassarja/epavakaa_persoonallisuus.pdf

Pahoittelen etten lunasta lupausta niistä kivoista asioista.Senverran voin kuitenkin sanoa että toinen mies on kuvioissa mukana ja olemme viettäneet ihania hetkiä yhdessä.Kaikki toisena olleet eivät jää toisiksi,vaikka tilastot niin väittävätkin .Hyvää kesää kaikille tukijoilleni ja lukijoilleni.Komppaan täysin Valimon Biisiä Mikä Kesä.”Tästä kesä voi alkaa….”

EDIT  9.6-08 Palasin tänne vielä kertomaan että mikään ei ole varmaa kun epävarma.Toinen mies paljastui epäluotettavaksi.Hänelle ihanat hetkemme eivät merkinneet samaa kun minulle.Hän pyörittää useita naisia koko ajan riippuen mitä milloinkin tarvitsee.Joten olenkin sitten sinkku.Se mitä hänestä olen aikaisemmin kirjoittanut pitää paikkansa.Olen ollut oikeassa,mutta halusin uskoa hänen muuttuneen.Totuus on että ihmiset eivät muutu.Tunnen suurta surua hyvän ystävän menettämisen johdosta,mutta en anna tämän nujertaa.Hän tässä menetti loppujen lopuksi paljon enemmän.

Kesä on vasta alussa ja jo monta viikonloppua on menoille varattu.

Niinhän siinä sitten kävi että mieheni kompastui samaan kun ennenkin.Tämä sama tapahtui myös vuosi sitten.Mikään ei mennyt erilailla.Hän oli eri paikkakunnalla erään asian tiimoilta kuten vuosi sitten ja sai kuulla samat asiat kun vuosi sitten.Minut on kuulemma taas nähty toisen miehen kanssa.Tämähän taas ei pidä paikkaansa,mutta kun hänelle on kerrottu niin täytyyhän sen olla totta.Arvatkaa jaksanko kuunnella toistamiseen perättömiä syytöksiä?Jos mieheni on tuollainen idiootti niin antaa olla.Ette edes usko mitä sain taas kuulla.No en enää kuuntele.Lähdin loppujen lopuksi pois.Minun syyksihän tämä meni.Minä kuulemma haluankin juuri tätä.No saamansa pitää sitä mitä tilaa.

Avioliittoni on nyt päättynyt kuten myös seksisuhteeni mieheni kanssa.Enää menen sinne siivoamaan omat loput tavarani pois eli talon myynti kuntoon.Hän ei suostunut tarjoukseeni,vaikka se on reilusti alle oikean myyntiarvon.Asioitani laitan nyt hoitamaan lakimiehet.En enää jaksa/viitsi jauhaa tätä samaa yhtään kauemmin.Kävi sitten miten tahansa.

Taas tuli todistettua se että mieheni ei kykene muuttumaan ja että kun sukset menee ristiin,niin ei niitä edes aika selvitä.Hän on yhä kykenemätön joustamaan.Tämän päivän itkujen jälkeen on aika lopettaa vanha elämä lopullisesti ja aloittaa uusi.

Kaikki samat uhkailut ja syyllistämisethän sieltä tuli.Hänelle ei voi olla suhdetta minun kanssa jos en suostu olemaan naimisissa.Sorruin kyllä sitten itsekkin sanomaan kaikenlaista.En enää viitsinyt välittää kun tämä on jo ennenkin käyty läpi.Ehkäpä hän kuitenkin tätä toivoikin.Kuka sen tietää mitä sen päässä liikkuu.Monet lauseet käänti nurinperin.

Itkemisen jälkeen olen ok.Katsotaan miltä tuntuu huomenna.Tavallaan olen helpottunut kun ei enää tarvitse yrittää saada suhdetta kuntoon.Voin keskittyä nyt täysin vain omaan elämään.

Tässä tätä nyt tulee silläkin uhalla että tiedän mieheni vetävän herneen nenään sillä uskon vakaasti hänen tätä lukevan.

Tärkein päätökseni on se että en lakkaa elämästä kenenkään takia vaikka olisi kuinka mustasukkainen tahansa.Miesten/miehen on vaan pakko hyväksyä minut tällaisena kun olen.En aio muuttua toiseksi enkä tee asioita vain siksi että toisella olisi turvallinen olla.Haluan olla juuri se ihminen mikä olen ilman että tarvitsee miettiä sanomisia tai tekemisiä.Ei minun tarvitse suojella toisen tunteita.Ne ovat hänen ongelmansa jos ei niitä voi hallita.Sen taidon joutuu opettelemaan ja sen oppii.Minäkin opin.Uskomatonta kyllä.Kärsivällisyyttä joudun vielä opettelemaan.Välillä sorrun siihen,että minulle heti kaikki.En odota.Luulen sen kuitenkin johtuvan siitä että olen vieläkin toipilas ja kun minun ei enää tarvitse olla törkeän itsekäs nujertajia vastaan voin siinäkin asiassa hellittää.Nythän yhä joudun taistelemaan hyväksikäyttäjiä vastaan raivatessani tietä.Vaikkakin vähemmän kun ennen.

Osa minusta yhä kuitenkin riitelee keskenään ja vetää takaisin kohti vanhaa.Vaihdan mielipiteitäni.Tunteeni ovat kuin vuoristorata,mutta yhä vähemmän kun ennen.Olen ne asiat nyt tunnistanut.En olekaan niin erakkoluonne kun olen luullut olevani.Tarvitsen muiden ihmisten seuraa.Ystäviä ja jonkun kainaloa välillä.Viihdyn kyllä yksin ja tarvitsen yksinäisyyttä.Pahinta on olla jonkun kanssa 24 tuntia vuorokaudessa koko ajan.En siis voi palata perinteiseen parisuhteeseen enää.En kestä sitä jatkuvaa läsnäoloa.Tämä tieto tulee olemaan miehelleni kova pala.Emme tule palaamaan yhteen vaikka hän onkin kovasti muuttunut.En usko että jaksan olla jokupäivä parisuhteessa hänen kanssa.Hänen pitäisi muuttua valtavan paljon ja siihen menee  aikaa.En voi lakata elämästä siksi aikaa, mitä hän tuntuu nyt vaativan minulta.Minun on päästettävä hänet menemään ja annettava hänelle mahdollisuus löytää joku joka haluaa parisuhteen.En voi pitää häntä vain omien tarpeideni tyydyttäjänä.Se on liian julmaa häntä kohtaan.

Nyt muutaman viikon aikana olen pohtinut monia asioita.Haluan olla vapaa.Haluan olla itsenäinen.Inhoan kyttääjiä.Haluan olla iloinen ja mennä minne huvittaa.Inhoan ripustautujia.Ne ovat taakka ja vaativat jotain koko ajan.Inhoan myös mustasukkaisuutta.Se on loukkaavaa.

Tapasin erään ihmisen johon tutustuin vajaa vuosi sitten ja hän avasi taas minulle muistiin asioita joita olin unohtanut.Niitä olen nyt pohtinut muutaman päivän ja siksi nämä asiat ovat vain vahvistuneet.Olenkin kahden vaiheilla tapaanko häntä vielä.Hän on nykyään varattu,mutta ystävä kuitenkin.Emme ole pitäneet yhteyttä,mutta aina välillä törmäämme.Olen myös törmännyt ihmiseen jonka kanssa on helppo olla.Ei ripustaudu eikä ole taakka eikä vaadi mitään sellaista mitä en pysty antamaan.Voin olla oma itseni  koko ajan eikä siitä seuraa murjotusta yms.Hän voisi hyvinkin olla sitä mitä tarvitsen ilman sen kummempaa sitoutumista.Eikä vielä siinäkään kaikki.Sain mielenkiintoisen tarjouksen,mutta kieltäydyin siitä toistaiseksi.Pidän sen kuitenkin mielessä ja sitten on vielä yksi varteenotettava mies joka ei taatusti takerru minuun.Senkin pidän mielessä tulevaisuutta varten.

Nyt varmaan ihmettelen miksen ole kirjoittanut toisesta miehestä vielä mitään.No en ole häntä unohtanut.Hän on yhä läheinen ystävä ja yhteyttä pidämme toisiimme silloin kun tuntuu siltä että haluaa tietää miten toisella menee.Mitään sen kummempaa ei ole menossa.Se menee eteenpäin omalla painollaan.Ystävyydentestausvaiheemme on päättynyt ja olemme nyt erottamattomia ystäviä vaikka emme pitäisi yhteyttä vuosiin.Olen tunnetasolla päässyt neutraaliin tilaan.Luulen että olemme nyt löytäneet yhteisymmärryksen siitä miten toisiamme ystävinä käsittelemme.Kumpikaan ei halua menettää ystävyyttämme.Se on tärkeä tuki että jaksamme huomisen yli

Niin siitä vielä että olen nyt toipunut jo melkein kokonaan stressistä ja uupumuksesta.Uskonkin olevani kesäloman jälkeen täysin toipunut vaikka syksy onkin minulle aina uupumusta aiheuttavaa.Eli kyllä tässä erossa vaan vuosi menee halusi tai ei .

Olen nyt päässyt eteenpäin ongelmani kanssa.Tajusin että jos toinen mies olisi vakavasti sitoutunut johonkin toiseen ja sen minulle ilmoittaisi suorin sanoin, ei minulla olisi ongelmaa.Pystysin kyllä olemaan hänelle pelkkä ystävä,vaikka olen joskus muuta väittänyt.Hänhän se minua härnää kun antaa ymmärtää välillä jotain muutakin.Hän jostain syystä varoo kertomasta minulle asioita joiden tietää saavan minut “jättämään” hänet ja nykyään välttelee myös aiheita minun mahdollisista miehistä tai menoista.Hän on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon.Kohtelee minua ihan eri tavalla kun muita naisiaan.Hän jostain syystä tarvitsee minua eikä pysty olemaan ilmankaan.Jos jotain tunteisiin tai muihin mahdollisiin naisiin liittyvää yrittää saada hänet kertomaan,niin hyvin pystyy kiemurtelemaan aiheesta irti.Toinen asia minkä olen pistänyt merkille on se että kun meillä menee hyvin eli olemme pelkästään kirjoitus väleissä,niin hänellä menee silloin myös toisten naisten kanssa hyvin,mutta kun jätän hänet,niin hän ei pystykkään olemaan muiden kanssa.Joku kumma kierre tässä hommassa on.

Ehkäpä tätä voisi käyttää myös toisin päin.Tosin sillä ei tuntunut olevan merkitystä hänelle vuosi sittenkään olinko varattu vai en.Ehkäpä ennemminkin hänestä oli hyvä että olin varattu, jotta ei tarvinnut sitoutua,mutta sai pitää pikkukivana ajanvietteenä.Samoin on tämän toisen asian kanssa.Tietyllä tapaa kun olen mieheni kanssa minulla menee oikein hyvin kun olen vain viestitysväleissä toisen kanssa,mutta kun toinen mies antaa ymmärtää että välillämme voisi olla jotain muutakin, niin en tiedä mitä tehdä.Kuten myös jos hänestä ei kuulu mitään, alkaa minulla mennä huonosti myös mieheni kanssa.

Tämä on sellainen kierre jota ei helposti voi pysäyttää.Ehkäpä raju keskustelu kasvotusten toisen kanssa voisi tuoda asioihin selvyyden.Vaikeutena on että hän ei halua keskustella vakavista asioista eikä uskalla tavata minua naamatusten ja tehdä päätöstä tälle meidän yhteiselle ongelmalle.Jos jätän toisen miehen kokonaan on toden näköistä että en pysty olemaan onnellinen pitkään aikaan mieheni kanssa,vaikka muuten menisikin hyvin.Toisaalta jos saisin toiselta mieheltä 100% varmuuden pelkästä ystävyydestä ,ei minun tarvitsisi luopua hänestä.Minun ja mieheni väliltä puuttuu tietynlainen vaativuus.Se ei vaadi mitään.Se on jo olemassa ja siltä tietää mitä saa.Tässä nyt aluksi noita pohdintoja.

En tiedä mitä kertoisin ja miten kertoisin.Viikonloppu meni hyvin.Mitään kovin mullistavaa ei sattunut minun ja mieheni välillä.Hyvin tasaista ja rauhallista, mitä nyt sain hänet itkemään.Emme kuitenkaan riidelleet,huutaneet eikä mitään muutakaan hälyyttävää tapahtunut.Tilanne oli normaali.Tämä oli hyvä edistys askel.

Ongelmani on kun en pysty valehtelemaan ja kaikki vastaukseni eivät häntä miellytä.Enhän itsekkään kaikesta tykkää.Se mikä hänet sai itkemään on se että en pysty lupaamaan onnellista yhteistä elämää.Paluutani entiseen kotiin.Luvata että olemme onnellisia yhdessä lopun elämää tai että avioliittomme jatkuu vielä Lokakuunkin jälkeen.En vaan uskalla päästää sitä kodikseni.Menetinhän sen jo kerran.En pysty suunnittelemaan yhteistä kotia ,tosin ymmärsin että minun pitäisi olla tyytyväinen ilman omia kamojani ja tyytyä siihen kotiin mikä se nyt on .En nyt osaa tätä tämän enempää analysoida.

Sama koskee miestäni.En voi näin vähällä aikaa muodostaa luottamusta ja kiintymystä häntä kohtaan.Ne entiset asiat ovat yhä esteenä.Kun yritän saada tunteen että voin luottaa häneen ja hän kunnioittaa minun mielipidettäni,niin en voi mitään kun “suutun”.Esim. En voi sietää tässä vaiheessa kielareita.En nyt selitä syytä miksi en,mutta kun olen siitä hänelle jo tuhat kertaa sanonut, niin hän vaan aina sen tekee juuri kun alan lämpeemään.Sitten minulla nousee vitutus ja koko tunnelma on pilalla.Siksi en yleensä edes suostu suutelukohtauksiin hänen kanssaan.En tiedä miksi tämmöiset pikku asiat saa minut välillä äkkeentymään.Ehkäpä se ettei hän kunnioita edelleenkään minun mielipiteitäni ja tahtoani.Hän kyllä yrittää,mutta välillä tulee väkisinkin mieleen että hän haluaa hallita minua.Nämä ovat minun ongelmia ja en tiedä miten pystyn asiat ratkaisemaan tai miten nopeasti voin toipua ja millon olen varma mistäkin asiasta.

Toinen syy on tämä toinen mies.Päädyimme taas keskustelemaan hänestä.Myönsin että minulla on häntä ikävä ja etten tiedä mitä tehdä jos hän pyytää tapaamaan häntä.En nyt tänä viikonloppuna pystynyt olemaan “normaali”,koska toinen mies soitti minulle torstaina ja olen taas lähtö kuopassa.Siitä olen ylpeä että se en ollut minä joka ratkesi yhteydenotoon.Tämä puhelu nyt vaan vaikuttaa minuun syvästi.Nyt en taas tiedä voinko oikeasti ikinä päästä tästä miehestä yli.Mieheni siis vaistosi että ajatukseni ja tunteeni ovat taas jossain muualla.Eihän se hänen syynsä ole.Mietinkin nyt mitä ihmettä minä oikein pystyn oikeasti tekemään.Toinen tuo väkisinkin minulle olon että en voi olla varma mistään mitä olen päättänyt.Totuus on että en edelleenkään hallitse itse omaa elämää,vaikka kuinka yritän.Missä oikein menee pieleen?

Siihen olen miehessäni tyytyväinen että hän antaa minun mennä ja ei siitä kiukuttele.Kävin nytkin viikonloppuna kaverini luona juhlissa.

Minulla on siis yhä ongelmia itseni kanssa.Olen tällä hetkellä vastahakoinen muuttamaan uudesta kodistani minnekkään.Haluan itselleni paikan joka on taatusti minun eikä kukaan vie sitä minulta.Kuulua jonnekkin.Nyt tuntuu siltä etten kuulu minnekkään enkä osaa panostaa tähän asuntoon.Olen unohtanut että tämä on nyt tällä hetkellä kotini.Minun on nyt panostettava tähän,vaikka en tähän tulevaisuudessa jäisikään.Toinen asia on että minun pitäisi selvittää tunteeni ja päämääräni.Saada joku selvyys asioihin.En halua menettää ketään.Molemmat miehet ovat tärkeitä minulle,mutta onko toinen tärkeämpi,haluanko elää yhdessä jomman kumman kanssa vai yksin,mitä minä merkitsen näille miehille jne.

Hukassa ollaan tunteiden myllertäessä.Ehkäpä huomenna on selkeämpi päivä.

Tunteet kulkevat omia latuja enkä niihin pysty vaikuttamaan.Olen koko viikon työstänyt toista miestä ulos itsestäni.Väillä olen vihainen ja välillä näen sen ihanan ihmisen johon tutustuin.En tiedä millonka hän on poistunut mielestäni ja sydämmestäni,mutta toivon että pian kuitenkin.

On vaikeaa surra toisen menettämistä ja toisaalta iloita toisen olemista.Kun taas perjantaina menen exälle heitän toisen miehen syrjään ja keskityn vain parisuhteeseen.Nauttimaan oman miehen läsnäolosta.Uskon vakaasti tehneeni oikean päätöksen.Siltikin vaikka kaikki menisi mönkään ja jäisin yksin.

Tiesin että toisesta miehestä irroittautuminen olisi vaikeaa,koska olen yrittänyt sitä jo vuoden.Toisaalta taas en ole halunnut päästääkään irti.Nyt se kuitenkin on tehty.Olen tehnyt päätökseni.Tuskaa ja surua tuntien.Kohta kaksi viikkoa viimeisestä tapaamisesta.15 päivää viimeisimmästä viestistä.Kyllä tämä tästä etenee päivä päivältä.

Monet ovat sanoneet että älä palaa enää exään.Siinä on kuitenkin hyvät puolensa.Ne asiat joiden takia hänet aikanaan valitsin.Ne eivät ole jääneet pois.Sain häneltä viestin jollaisia en ole häneltä ennen saanut(Minulla on ikävä kukkasi mettä).Arvostan sitä tosi paljon.Hän tosiaan yrittää.En vaan itse pystynyt heittäytymään leikkiin mukaan.Kunhan aikaa kuluu niin suhteemme kehityy oikeaan suuntaan varsinkin kun nyt häiriötekijät on poistettu.

Olen loman tarpeessa monesta syystä.Kohta minulla onkin talviloma.Toivottavasti jaksan sinnitellä sinne asti.Olen yhä väsynyt.En aio viettää koko lomaa exän kanssa.Tarvitsen ne päivät itseäni varten.Minun on saatava huilata ja tehdä omia juttuja.Aion nauttia vapaistani ja hemmotella itseäni.Kasvatan henkistä pääomaa että jaksan jatkaa parisuhderemontin parissa.

Päätin sitten kumminkin kirjoittaa tämän tänne ylös.Tapasin toisen miehen pitkästä aikaa.Hän ilmestyi yllättäin työpaikalleni.Ei mikään hyvä kokemus.Ei olisi voinut tulla enää yhtään huonompi ja sairaampi olo.En edes muista millon viimeksi minulla olisi ollut hyvä olla hänen seurassaan.Siksi tämän nyt tänne kirjoitankin muistiin.Tajusin ettei tuosta miehestä ole minulle ikinä kuuna päivänä mieheksi.Ei edes seksiseuraksi.Hän se vasta vaarallinen onkin ainakin henkiselle hyvinvoinnille.

Hän ei ilmoittanut taaskaan minulle tulostaan,vaikka lupasi.Tunnen sen takaraivossa kun hän on lähettyvillä.Ekaksi näin sen hänen VOSUNsa.Se oli minulle aikamoinen shokki.Meinasin paeta paikalta,mutta ajattelin sitten kumminkin kohdata tämän kokemuksen.Paljon en taaskaan muista käydystä keskustelusta.Paljon puhuttiin.Minulla meni täysin energia itseni hallitsemiseen.Yritin hymyillä ja vakuuttaa sekä itseni ,että hänet ettei tunnu missään.Kyllä hänellä saa olla nais seuraa ja minua saa kiusata siinä oheessa.Hän ei taaskaan pystynyt pitämään näppejä minusta erossa.Tökki koko ajan jne.Tällä kertaa tehdäkseen tuon eukon mustasukkaiseksi ja minut saadakseen taas koukkuun,kerjäämään seksiä ja tehdäkseen mustasukkaiseksi.

Koko loppu päivä meni perseelleen.Kuljin sydän särkyneenä mitäänsaamattomassa tilassa ja sain hyvän muistutuksen siitä millainen tuo mies oikeasti on.Minun ei tee mieli yhtään sextailla hänen kanssaan.Inhoan miehiä, jotka yrittävät tehdä minua mustikseksi.Kerron kyllä tunteistani ja ajatuksistani kun kysytään.Minua on ihan turha kohdella noin.Minusta on tuntunut tuolta jo elokuusta asti(19.8).Hän minulle ilmoitti ettei tiedä onko exä enään exä.Silloinhan ekakerran hänelle ilmoitin että pysyy kaukana minusta.Eli tämä mies on aika heivata kokonaan ulos elämästäni.Hän on narri kirjaimellisestikkin.

Tajusin myös tämän kokemuksen jälkeen että olen pitänyt häneen yhteyttä ainoastaan siksi ,että hän on varalla kun exän kanssa suhde loppuu.Toinen mies on ollut koko ajan kakkosena ,enkä edes ole tajunnut sitä.Tunteet kyllä häntä kohtaan ovat kuin suoraan roskapokkarista.Palavaa intohimoa ja vetovoimaa mustasukkaisuuksineen.Tunteeni ovat todellakin samat kun noihin kirjoihin on kirjoitettu.Niissä tosin kaikki päätyy lopuksi hyvin.Tämäkö mukamas rakkautta.Koen siis häntä kohtaan pelkkää käsittämätöntä himoa.Tällä suhteella ei ole tulevaisuutta.

Onneksi tämäkin minulle selvisi.Miten vapauttavaa tajuta asioiden oikea tila ja taso.Nyt voin hänet jättää taakse lopullisesti.Tämä tyttö ei ole enää tässä leikissä mukana.Valitettavasti joudun tapaamaan hänet vielä kerran, sillä hän ei tätä muuten usko.Yhteyttä en nyt aio ottaa.Kyllä hän kyselee kuulumisiani jonain päivänä.Sitten repäistään totuus julki.