Nean tarina

Voihan hyvät hyssykät.Mihin olenkaan taas itseni sallinut joutua.Enkö tosiaankaan ole oppinut yhtään mitään menneestä vuodesta.Miksi sallin yhä entisten asioiden tunkeutua alitajuntaani.Miksi annan yhä miesten käyttää minua tarpeidensa tyydyttämiseen.

Juuri kun olen saanut asiat exän kanssa selväksi niin joudun omien tunteideni vietäväksi.Miten yksi puhelu voi saada minut näin sekaisin.Olen yhä altis toiselle miehelle.Luulin että voisin pysyä ystävänä ja kestän hänen läsnäolonsa sekä äänensä ilman tunnemyrskyä niinkun tammikuussakin.Se meni oikein hienosti silloin.Tämä kevät sotkee selvästi ajatukseni ja saa hormoonit hyrräämään.

Nyt yritän selvitä taas tästä päivästä.Saada itseni tajuamaan ettei mitään oikeasti tapahtunut ,eikä tule tapahtumaan.Silti sydän hakkaa ja korvissa suhisee.Päästin mielikuvitukseni lentoon antaen ymmärtää, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan.Jos hän nyt pyytäisi luokseen,juoksisin varmaan sata kilometriä pysähtymättä ollakseni edes hetken hänen lähellään.

No huomenna olen normaali, Koonnut itseni ja unohtanut sen mitä tapahtui.(Kuka tämänkin uskoo.)

Eniten minua ärsyttää ja ahdistaa se ,etten pysty pitämään häntä ulkopuolisena.Sallin yhä hänen päästä ajatuksiini.Hänellä on vaan sellainen vaikutus.Hän on kuin magneetti.Vetää vaan puoleensa.Miksen pysty tekemään hänelle rajoja selväksi niinkun muillekkin.Tämä jos joku ahdistaa minua.Ei enää niinkään se epäselvä tilanne välillämme, vaan tämä kun en pysty olemaan tunteeton.Sydämmeni on hänellä ja hän käyttää sitä miten tahtoo.Minä haluan sen kyllä takaisin.Olen todellakin onnellinen ja kunnossa ilman häntä.En tarvitse häntä sotkemaan hyvää uutta elämääni.En nyt kun olen päässyt vasta elämässä alkuun ja olen tyytyväinen yksinoloon.Nyt kun voisin nauttia elämästä ilman sydänsuruja.Olla oikeasti onnellinen.

Aionko tosiaan sallia tämän.Minun on  nyt tehtävä itselleni rajat selväksi hänen suhteen.Oikeastikkin selväksi.Niin ja saatava hänet tajuamaan etten enää ole sama ihminen kun vuosi sitten keväällä.Olen tosiaan muuttunut ja myös tarpeeni ovat muuttuneet.Vaikka olenkin häneen kuumana,niin se mitä silloin oli,sitä ei enää ole.Kaikki on nyt täysin toisin.Nyt koitan muistaa mottoni”Teen vain sitä mikä ei ahdista.Muu saa jäädä.”

Tänään sain taas maistaa todellisuutta siitä millaiseen soppaan olen itseni laittanut.Tämä uusi elämä näköjään asettaa minulle koko ajan uusia haasteita.Sain meinaan jo toisen puhelun toiselta mieheltä vähällä aikaa.Olen yrittänyt hallita tunteeni ja pidättäytyä tosi asioissa.Siinä,ettei hänen puoleltaan ole tulossa mitään vakavaa meidän välille.Tänään sain siihen taas vahvistuksen.Miksi en pysty olemaan tunteeton.Pakko myöntää että haluan häntä ihan tolkuttoman paljon.Ikävä raastaa sisintäni.Siihen ei kuitenkaan ole tulossa helpotusta pitkään aikaan jos ei ehkä ikinä.

Olemme viestitelleet ahkeraan.Hän on kirjoitellut enemmänkin.Ottanut minut mukaan elämäänsä.En osaa sanoa mitä on tapahtunut kun hän nykyään kertoo menemisistään ja tekemisistään sekä tulevaisuuden suunnitelmista minulle noinkin avoimesti.Hän myös vastaa viesteihini,vaikka en edes odota niihin mitään vastausta.Tänään oikein soittikin.Olemme palaamassa vuoden takaiseen aikaan.Olin silloin onnellinen,mutta se ei kuitenkaan tehnyt minua onnelliseksi.

Haluaisin vatvoa asiaa enemmänkin,mutta minun on nyt pakko saada itseni tajuamaan se että olen ymmärtämättömyyttäni mennyt antamaan hänelle luvan käyttää minua omien tarpeidensa tyydyttäjänä.Yhtenä monista.Emme kylläkään ole vielä niin pitkällä,mutta merkit ovat selvät.Oudointa on kun hän selvästikkin on mustasukkainen,mutta silti käyttäytyy niinkuin välillämme ei olisi muuta kun ystävyyttä ikuisiksi ajoiksi kunnes löytää sen oikean.Tuon väitteen perustan käytyyn puhelinkeskusteluun sekä aikaisempiin merkkeihin.Hän ei meinaan kestä kuulla sanaakaan exästäni.

Tämä minun uusi minä on saanut minut kertomaan hänelle avoimesti kaikenlaista.Menin jopa kertomaan etten aio hänelle asettaa mitään vaatimuksia enkä rajoituksia.(Minua siis saa käyttää hyväksi).Voi mitä olenkaan mennyt tekemään.Lupasin myös mennä häntä katsomaan jos pyytää.Lupasi pyytää.Varmasti pyytää kun haluaa minut hetkeksi kainaloonsa,vaikka tosin on kyllä ollut puhe ainoastaan hänen tekemisiensä katselusta.Ehkäpä hän ei sitten kuitenkaan ajattele minua muuna kun ystävänä.Ystävä joka on mustis tai oikeastaan molemmat ollaan.Menin myös lupaamaan että saa käydä minua töissä tapaamassa.No onneksi hän lopettaa nuo työt paitsi että hänen työmaansa siirtyy sen myötä etelään lähelle exää.Niin tai näin sydämmeni särkyy miljooniksi sirpaleiksi.Kuka senkin korjaa.

Minä en näytä sopivan hänen tulevaan elämäänsä mitenkään muuta kun tyydytysvälineenä.Pelkkä ajatuskin saa minut pois tolaltani.Sydämmeni tulee särkymään monta kertaa vielä ellen saa sitä jotenkin kovetettua tai keksi tähän jotain toista keinoa.Varmaa kuitenkin on että hän ei minua halua tyttöystäväkseen.Hän haluaa minusta samanlaisen kun exänsä on eli että hän voisi tulla sillontällön minun luokse kun tuntuu siltä että kaipaa seuraa.Siihen en aio suostua.Hän ei todellakaan käy viihdyttämässä itseään täällä.Tämä on minun kotini ja täällähän ei gigolot käy.Tässä leikissä aion olla minä se joka päättää.Hän voi vain toivoa että suostun.

Nyt minun on laitettava jäitä hattuun.Minun on palattava tammikuiseen päätökseeni sekä tähän mennessä opittu.Olemme vain ystäviä.Kyllä minä tämän kestän selkä suorana kunhan en erehdy hänelle kertomaan tunteistani ja ajatuksistani häntä kohtaan.Halusin tähän selvyyden,mutta nyt näyttää siltä että selvyyttä ei tule ja olen rakkauteni vanki omassa yksiössäni kunnes joku prinssi tulee ja pelastaa sydämmeni toiselta mieheltä.

Päätin etten kirjoita muista miehistä enää,mutta en nyt sit malttanutkaan olla kirjoittamatta.Minulle meinaan oli järjestetty sokkotreffit.En ollut valmistautunut mitenkään tämmöistä tilannetta varten.Lähdin sinne ihan muusta syystä.Tarkoitus oli olla serkun seurana samoin kun viimeksikin.Ettei hänen tarvitse olla kolmantena pyöränä.

Olin ainoastaan käynyt saunassa ja puhtaat vaatteet yllä kun menin sinne.En ollut edes hiuksia laittanut mitenkään.Ne olivat vielä todella kosteat ja harjaamattakin vielä.Ilta oli tosi hyvä ja tulimme mainiosti juttuun.Onneksi emme olleet kaksin.Tilanne olisi saattanut muodostua kiusalliseksi.Nyt ei niin käynyt ja hyvinkin saatan tähän mieheen törmätä myöhemminkin.Ihan varteen otettava kolli.Onneksi en kieltäytynyt kutsusta väsymyksen takia ,vaikka läheltä piti.Nyt sain sen tarvitsemani piristyksen ja huomasin että olen ihan kelvollista treffi seuraa.Oli aika mukavaa todeta,että pystyn jo katselemaan miehiä sillä silmällä.Olen tosiaankin päästänyt menneestä irti.

Olen nyt lomalla ollessa käynyt vanhoja juttuja läpi ja koettanut saada niitä vähän pienemmän aiheiston alle kootuksi.On sitten helpompi myöhemmin poimia ne jutut joihin haluan muistutusta miten ne asiat olikaan silloin ja silloin.Yllättävän paljon se vie aikaa saada kaikki luettua ja miettiä poistanko vai en.

Myös exä soitteli minulle.Luuli että kaikki jatkuu kuten ennenkin ja oli odotellut minua saunaan.Ei hän ollut ymmärtänyt etten ole sinne menossa sen kahakan jälkeen ja hän silloin itsekkin minulle sanoi että, “jos menet nyt niin avioero toteutuu eikä enää ikinä tarvitse tänne tulla”.Eihän minuun enää uhkailut pure.Kävimme läpi asiat jotka kaihersivat ,sekä tuon illan tapahtumat.Luulen että asiat on nyt setvitty.Mitään epäselvää ei ole.Hän otti asiat ihan rauhallisesti.Minä kyllä kiihdyin ja korotin ääntäni ellen peräti huutanut puhelimeen.Toivon että hän myös ymmärti että meidän juttu ei enää jatku.Että emme tule saamaan välejä kuntoon.Kumpikaan meistä ei luota toiseen.Hänelle oli lääkkeet vaihdettu taas kerran ja kehui että ne ovat nyt paremmat.Mun käy sääliksi exää kun se ei tajua että sen pitää oikeastikkin tajuta tehdä asioilleen jotain, eikä odottaa että minä otan vastuun hänestä.Minulle jäi ainakin se kuva tuosta puhelusta että sanomani meni perille.Tuli sellainen pöytä on putsattu olo.Itse jatkan ainakin elämää eteenpäin.On kuitenkin vähän sellainen haikea olo,mutta muuten olen ihan ok ja tyytyväinen omaan elämään.Minulla on kuitenkin paljon hyvää vielä edessä päin.

Toiselle miehelle laitoin pääsiäistervehdyksen.Hän siihen vastasikin.Meidän välit ovat ok ja mitään odotuksia eikä vaatimuksia ole siihen suuntaan minulla olemassa.Jatkamme niinkun keväällä sovittiin.Tasaista ystävyyttä ilman pakkoa tapailla tai  mitään muutakaan.Luulen että nyt olen sinut tämänkin asian kanssa.Se hässäkkä ja sotku mitä meillä oli on siivottu.Enää ei lähetellä outoja viestejä kumminkaan puolin,joista ei tiedä mitä ne tarkoittavat.

Elämäni on palanssissa vihdoinkin.Ei tarvitse enää muuta kun itsetuntoni saada nousemaan.Varmuutta omaan uuteen minään.Elämä tosiaan muodostuu hyväksi pienistä asioista.Ne vaan täytyy poimia mukaan ja arvostaa niitä sellaisenaan ,eikä odottaa yhtä isoa hyvää joka täyttäisi kerralla tyhjyyden tunteen ja tekisi onnelliseksi.Olen onnellinen ja onnekas kun minulla on ystäviä jotka järjestävät sokkotreffejä ja ovat tukeneet minua tämän vaikean ajan yli.Mitä muuta enää voisin elämältä haluta.Nyt aion heittäytyä elämänvirran vietäväksi.Kohti tuntemattomia seikkailuita.  

Tänään alkoikin pääsiäisen odotus tästä pitkästä perjantaista.Toivonkin että tämä myös on pitkä päivä,että saa huilata oikein kunnolla.

Eilen olin jo niin väsynyt,että nukuin ensin päikkärit töiden jälkeen ja melkein suorilta jatkoin yöuniin.En jaksanut tänne edes kirjoitella kuulumisia.

En tiedä mikä niin kovasti taas tekee minut väsyneeksi.Eikö tästä jatkuvasta väsymyksestä pääse eroon millään.Toki on ollut aika raskasta töissä.Olen nyt kaksi viikkoa tehnyt projekteja valmiiksi ja näyttää siltä että uusiakin taas tulee.Välillä menin “huilaamaan” omiin hommiin kun en jaksanut olla jalkeilla koko päivää ja tehdä ajatus/suunnitteluhommaa.Ajatukset eivät pysy kasassa.Yritin pitää myös reilummat tauot.Viime syksynä oli ihan kiva tehdä näitä hommia kun en halunnut pysähtyä hetkeksikään,mutta nyt oikeastaan kaipaan rauhallisempaa menoa.Silloinhan laihduin tosi rajusti.Jos näitä töitä teen vielä jatkossakin,niin aion kyllä hakea palkkaa lisää.Sehän jäi pyytämättä kun johtaja vaihtui ja hän ei virallistanut toimintaani.En koe nyt olevani niin kunnossa että pystyisin tätä tekemään jatkuvasti.Ainakin jotain muutoksia tähän täytyy tehdä.Muutoksia on kyllä tulossa,mutta en tiedä helpottavatko ne minun hommiani.Vastuuta on kumminkin tullut lisää.Se mikä on muuttunut viime syksyyn verrattuna on se,että en enää kuullut niitä v-mäisiä huuteluita yms.Kiusaajat ovat jättäneet minut ainakin toistaiseksi rauhaan.Ehkäpä he ovat vihdoinkin huomanneet,että vaikka he kuinka huutelevat ja “kantelevat”,niin teen silti näitä hommia.Huomasin kyllä joidenkin jupisevan keskenään,mutta eivät nyt nostaneet isoa haloota asiasta.Jotain on kyllä tapahtunut.Ehkäpä jotkut ovat huomanneet,että se mitä tein syksyllä olikin hyödyllistä ja nyt kun olin pois niin työnteko ei mennytkään niin sujuvasti.

Totean siis,että olen vieläkin uuvuksissa vuosien painolastin takia.Luulin että kun stressitekijät on poistettu niin helpottaa,mutta ei tämä käykkään ihan hetkessä.Laitankin tähän toipumiseen lisää aikaa.Arvioin asiaa uudestaan syksyllä kesäloman jälkeen.Onhan se oikea kesäloma ties kuin moneen vuoteen.Jospa saisin silloin huilattua itseni kuntoon.

Se mitä muuta tajusin eilen on että olen saanut olla rauhassa myös sukulaisilta.Kukaan ei ole kahteen viikkoon soittanut ja yrittänyt saada minua hoitamaan asioitaan kuntoon.Kukaan ei ole vaatinut mitään minulta.Eilen velipoika kuitenkin soitti.Helpotus on suuri kun minun ei tarvitse olla hänen sotkuissaan enää mukana.Tuli ns. vapauttava päätös.Onkin ollut ihan kiva kun ei ole joutunut minkään sotkun keskelle.Siitä johtuu tämä minun outo tyhjä olo.Ihmettelinkin mitä oikein puuttuu.Tämä välissä olohan se puuttuu:)

Exäni soitti myös eilen.Olin jo hyvässä unessa ja en edes meinannut tajuta mikä minut herätti.No jaksoin jutella siihen asti kunnes tuli sanat”kyllä lyötyä taas lyödään”.En jaksa kuunnella enää hänen valitustaan.Tekisi asioilleen jotain eikä aina vaan valittais minulle.Olen tuota saanut kuunnella 9 vuotta.En enää jaksa kuunnella sekunttiakaan ja niinpä toivottelin saman tein hyvät yöt ja luuri kiinni.Hän on nyt rypenyt omassa keitoksessaan yli vuoden,vaikka ei ole ollut siihen edes mitään syytä.Kun sieltä lähdin viikko sitten,niin sanoin kun se tilanne oli päällä eli hänen mielenosoitus alkoi,että juuri tätä en kaipaa ja juuri tämän takia en tänne tule asumaan.Ei kukaan jaksa aikuisen lapsellista mielenosoitusta.Nämä tilanteet johtivat lähes joka kerta puukkohippasille.Nyt en halunnut katsoa niin pitkälle vaan lähdin.Olen vieläkin järkyttynyt niistä.Hän ei todellakaan tajua miksi olemme eroamassa.Hänestä kaikki on hyvin kun jätän ystäväni ja alan rakastamaan häntä.No olen päätökseni tehnyt jälleen kerran ja nyt todellakin jatkan eteenpäin.Enää ei edes hyvä seksi saa minua sinne palaamaan.Muutaman kuukauden päästä koko juttu on virallisesti ja lopullisesti ohi.

Muista miesasioista sen verran että…En voi niistä tänne enää kirjoitella ainakaan julkisesti.Se miksen johtuu lukemastani lehti jutusta.Siinä nainen piti blogia ja exä oli ilmeisesti tunnistanut ja mennyt tämän uuteen kotiin ja tappanut mustasukkaisuuden puuskassa.En halua joutua enää exäni tappolistalle enkä mahdollisesti jos joskus tapaan jonkun miehen jonka kanssa synkkaa altistaa häntä exän käsittelyyn.Toinen mies joutui exäni takia ensin tappolistalle ja sitten hakkauslistalle.En halua kenenkään kokevan samaa kohtaloa.Exäni kun saattaa joko jo lukea tätä tai löytää tämän myöhemmin.Terveenä exäni ei tällaista tee,mutta sairaana kyllä.Hänen sairautensa voi jatkua ikuisuuden tai päättyä jo huomenna jos vain itse tahtoo sen päättyvän.

Olen väsynyt,mutta tyytyväinen.Nyt kun saisin jonkun energia piikin,niin jaksaisin tehdä jotain mikä piristää mieltäni.Piristystä on kyllä tiedossa,mutta se odottaa vielä tulemistaan.Taidan sittenkin laatia listan siitä mitä itselleni teen.Kaikki rästihommat alta pois kiusaamasta ja mietittävä mikä on tärkeää ja mikä ei.Parturiin ehdottomasti ja hierojalle voisi varata säännöllisen ajan myös jokapäiväinen lenkkeily ei olisi pahitteeksi,mutta sen estää yhä tuo kipeä varvas.Sopisikohan uinti sijaiseksi?Vitamiineja pitäisi popsia säännöllisesti.Ruokavalio muuttaa terveellisemmäksi ja säännölliseksi muutenkin.Näillähän jo pääsisi ainakin alkuun.

Tällä hetkellä koko elämä on täynnä odotusta.Monenlaisia odotuksia.Nyt odotan,että sopimusmies  tulisi käymään.Hän ei eilen saapunut.Ilmoitti illalla että tuli muuta menoa.Toivottavasti tulee tänään,että saan olla jännittämättä ja sotkea rauhassa.

Sitten odotan pääsiäisen pitkää lomaa ,että pääsen laittamaan kotia kuntoon.Kävin ostamassa jo suklaamunia ja tulppaaneita ison kimpun…niin ja mämmiä.Aion rentoutua kunnolla ja hemmotella itseäni.Varastossa on vielä monenlaista roinaa setvittävänä.Verhot odottaa silittämistä, jne.

Odotan myös ystävän näkemistä.Hänellä on pesuainekutsut.Pääsen pitkästä aikaa muihinkin kuvioihin.

Odotan myös eropapereiden saapumista,että saa hommaa vietyä eteenpäin ja saa talon myyntiin.Sen elämän vaiheen päättymistä.Se aika koittaa kohta.Ehkäpä kolmen viikon päästä ja siitä vielä jokunen aika.Helpotus tulee olemaan iso.

Täytyy myöntää että odotan myös näkeväni toisen miehen aikaansaannoksia…no voisin kyllä nähdä häntäkin.Kunnon juttutuokiosta on jo aikaa kovasti.Odotan myös kuulevani häneltä onko lupaukset toteutettavissa.Onko mikään mitä hän on sanonut ollut odotusten arvoista.Onko ylipäätään mitään odotettavaa sieltä suunnasta.

Odotan myös kesää ja sitä mitä se voisi minun elämään tuoda.Kesälle olinkin ehtinyt jo suunnitella monenaista,mutta suurin osa näistä odotuksista ei toteudukkaan.Täytyy tehdä uusia suunnitelmia.

Missä tässä nyt mennään?Onko elämäni muuttumassa tylsäksi odottamiseksi?Enkö voisi vaan pistää vaihteen silmään ja olla odottamatta?Alkaisin ihan oikeastikkin elää.Luulen että vasta kun exän kanssa asiat ovat 100% selvät voin vasta lakata odottamasta.Nyt olen tämmöisessä välivaiheessa.En maassa muuten ilmassakaan.Leijun tuulen vietävänä eteenpäin.Onneksi kesä on tulossa ja siitä ei voi alkaa muuta kun uusi upea vaihe elämässä.

On ollut mukava käydä lukemassa toisten juttuja.Miten heillä menee prosessi eteenpäin.En vaan aina saa sanotuksi mitä haluan ja usein jää kommentoimatta sen takia.Monesti olen alkanut kirjoittamaan ja huomannut etten saa laitettua sanoja ymmärrettävään muotoon.Nytkin minulla on sellainen vaihe menossa etten saa aikaiseksi kirjoittaa kunnon kommentteja.Olen kuitenkin hengessä mukana tukemassa taipaleella kohti parempaa huomista.

Sain eilen todella oudon puhelun.En voi kertoa mistä tuon puhelun sain,mutta sanotaan   että  en  olisi koskaan  uskonut,että sieltä soitettaisiin.Jouduin kysymään kun en uskonut korviani ekalla kerralla.Vielä tänäänkin hymyilen sille,vaikka oikeasti ei sen kyllä olisi pitänyt hymyilyttää.Virkansa puolesta hän vaan soitti.Se mikä tästä tekee mukavaa oli se että hän oli aivan uskomattoman kohtelias ja mukava.Semmonen ihanan pehmoinen ja rauhallinen.Rupattelin hänelle kaikenlaista kun vanhalle ystävälle.En yleensä puhele turhia ventovieraille.Lopuksi hän vielä sanoi,että nyt sinulla on minun numero ja voit aina soittaa ja kysyä jos on jotain kysyttävää.Noh…mistä ihmeestä osaisin mitään kysyä.En oikein päässyt edes jyvälle miksi hän oikein soitti.Minä vaan puhuin ja hän kuunteli.Siksi hymyilen kun tämän olisi pitänyt minusta mennä ihan toisin.Mikä ihme minuun oikein iski puhelimitse.Tämä todella hymyilyttää, sillä meinasin jopa kysyä häneltä sivilisäätyä.Olen aivan ihmeissäni vieläkin tuosta maagisesta puhelusta.Luulen …ei vaan tiedän että kuulen hänestä vielä.

Sain siivottua ja nyt voinkin huoletta sotkea taas paikkoja.Olisi kiva kun saisin itsestäni sen verran ylimääräistä irti,että alkaisin vihdoinkin purkamaan keittiötä.Toisaalta kesällä on mukavampi tehdä.Eihän tässä ole kiire.Pääasia on että muuten on kaikki järjestyksessä.

Exä soitteli myös eilen.Pahoitteli tilannetta.Niin myös minäkin.En pystynyt enempään.Puhelu päättyi sillai ikävästi etten saanut hänen puheestaan lopussa mitään selvää ja hän sitten nappasikin luurin korvaan.En alkanut soittelemaan perään ja kyseleen mitä asiaa lopussa oli.

Toisen miehen kanssa mennään hiljaiseloa kuten ennenkin.En ole ottanut yhteyttä eikä hänkään minuun.Eiköhän sitten kuulu kun tarvitsee juttuseuraa tai muuta apua ongelmiinsa.Minulla kun ei ole mitään vaatimuksia hänen suhteen.

Nettiystävästä en nyt ole kuullut pitkään aikaan mitään.Muille en ole edes viitsinyt kirjoittaa.Se vaatii ihan liikaa ponnisteluja.Täytyy nykyään todeta että mihin ihmeeseen enää miehiä tarvitsee.Pärjään hyvin ilmankin.

Sain vielä kolmannenkin puhelun ja odotan nyt vierasta kylään.Tämä onkin sitten yrityspuolen immeinen ja uusimme sopimusta tuleviksi vuosiksi.

Voin vain todeta ,että elämä on tässä ja nyt.Se on vain elettävä päivä kerrallaan.Voi sattua ihan mitä vaan.

Tämän hetken olotila.Väsynyt,mutta onnellinen.

Katsotaan olenko oppinut mitään eilisestä.Olen täysin uppoutunut kuvien maailmaan.Miten paljon onkaan ihania kuvia.Vielä en kuitenkaan ole löytänyt omaa tyyliäni ja voi olla että menee vielä pitkään ennenkun löydän haluamani tuhansien joukosta.Tämä sopii hyvin myös sen oikean etsimiseen.Vaikka kuinka etsii niin ei löydä ja kun lakkaa etsimästä niin huomaakin sen olevan silmien edessä.Itse olen vasta uppoutunut etsimään.Onneksi ei ole aikataulua ja voin rauhassa nauttia kaiken ihanuuden keskellä.

Olotila on yllättävän hyvä.Olen todella yllättynyt.Olen väsynyt,mutta tyytyväinen kaikesta huolimatta.Voisin sanoa olevani rakastunut.Tuntuu ainakin siltä että rakastan kaikkea kaikkialla.Kukkia,ruokaa,elämää ja kyllä jopa itseänikin.En tiedä onko siihen edes aihetta.Yhtä ainoaa kohdetta ei ole.Se on vain tämä sisäinen tunne joka tulee tuolta jostakin.Tyytyväisyys nykyhetkeen,riippumattomuuteen,kun olen elossa enkä ole henkisesti kuollut.Kukaan ei sano että nyt sinun on elettävä näin tai sitten tapahtuu jotain ikävää,jos et tottele.Kukaan ei kuluta voimavarojani.Tämä on sitä vapautta .Vapaa kaikesta kuten tuo perhonenkin.Voin lentää ihan mihin haluan ja olla vaikka mitenkä päin.

On ainoastaan yksi asia jota en voi tuntea yksin..toisen läsnäoloa.Sitä kun joku on vain vieressä hiljaa ja rutistaa kainaloon.

Tallentaminen ei jostain syystä onnistu vieläkään kovin hyvin.Vielä on opeteltavaa.Sain sentään perhosen lentämään.

Mitä muutakaan elämä on kun rypemistä pohjamudissa.Juuri kun luulee kaiken olevan hyvin ja mikään ei voi viedä alas,niin sillon juuri se tapahtuu.Vaikka kuinka varautuisi pahimpaan niin et ole koskaan valmistautunut siihen kuitenkaan.

No ei minulla ihan noin huonosti mene kuitenkaan.En ole vielä tippunut kun muutaman askeleen.Pelkään kyllä putoavani.

Exän luona meni kuten ounastelinkin,vaikka arvioin siellä tilanteen toisin.Päätin sittenkin mennä sinne ja toisaalta hyvä että menin.Tämä alkoi menemään niin väärälle raiteelle taas kerran, että muuta ei ollut tehtävissä.Valitettavasti ne merkit näkee kun homma lipsuu alamäkeen.Exä ei tietenkään ymmärtänyt.Sehän on selvää.Molempien parhaaksi tämä oli.

On kamalaa katsoa kun toinen alenee uhkailemaan ja kiristämään.Hyökkää nyrkkien kanssa eteen saadakseen haluamansa vastaukset ja lupaukset.

En ehtinyt sanoa lausetta loppuun kun hän veti herneen nenään ja lähti hakemaan kaljaa.Pohjia oli jo jonkun verran,mutta en pitänyt häntä niin humalaisena etteikö olisi pystytty normaaliin keskusteluun.Oli todella asiallinen koko illan.Todellakin luulin hänen olevan kunnossa.No sitten kaljan saattelemana kaikki alkoi.Minä tottakai pidin viisaimpana lähteä ennenkun syytökset minua kohtaan kasvavat niin suuriksi,että väkivalta astuu kuvaan.En ehtinyt tarpeeksi nopeasti.Jäin tilanteeseen.Nämä ovat hänen mielen tuotoksiaan.Totuutta näissä ei ole juurikaan.Seuraavaa sain kuulla.”jätät minut että saat olla toisen miehen kanssa”Jos nyt lähdet hankin uuden naisen”Jos nyt lähdet kirjoitan avioeropaperit heti eteenpäin.Tämä on loppu.Enää ei tarvitse ikinä tulla tänne”Kuka on Pekka”Kuinka monta miestä sinulla oikein on”Olet pettänyt minua muidenkin kanssa ja vieläpä keväästä asti”Tapan itseni”Minulla ei ole ketään”Kukaan ei välitä”Minulla on huono itsetunto”…ja sitten se toinen puoli…”Älä lähde”Minulla on ikävä”Tulisit kotiin”Jutellaan vielä” jne.

Totuus syytöksiin tulee tässä.Minulla ei ole ollut kun yksi suhde joka loppui jo vuosi sitten valitessani mieheni ja avioliittoni korjaamisen.Suhde ei edes kestänyt kauan.Toki hänen kanssaan olemme vielä yhteydessä viestitellen joskus ja ystävinä.En nytkään ollut jättämässä miestäni kenenkään takia,vaan molempien toipuminen on estynyt ja lähtenyt alamäkeen.Eilisen jälkeen näen että exän kohdalla mennään aika alhaalla.Itse olen paremmassa jamassa ja toivun kyllä.Ainoastaan sydämmessä tuntuu raskaalta toisen takia.

Olin kännipäissäni mennyt sanomaan jotain sellaista joka ei ollut totta tai ainakin hän väänsi sen sillai että minulla oli suhde tämän Pekan kanssa.Tätä asiaa hän on nyt hautonut päässään jo kolme viikkoa.Senhän arvaa mitä sillä saa aikaiseksi.Nyt ymmärrän miksi hän on taantunut noin paljon.Totuus on että Exäni ei koskaan parane.Säälin jo nyt hänen tulevaa naistaan,jos astuu kuvaan tässä vaiheessa.Myöhemmin kyllä hän on ihan hyvä mies.Nainen ei vaan saa suostua alistettavaksi ja kontrollin piiriin.

Harmi että exäni ei näe minun olevan hänen kanssaan hänen itsensä takia ,vaan luulee minun kuvittelevan hänet joksikin toiseksi mieheksi.Tiedän ,hän on sairas.Hän ei myöskään ymmärrä etten palaa hänen luokseen niin kauan kun hän yrittää elää minun kautta ,eikä suostu itsenäiseen elämään.Hän tarvitsee kontrollointia tukeakseen itetuntoaan ja saadakseen vahvistusta omille näkemyksillee.Sehän on täysin mahdotonta kun hän näkee asiat “väärin”.Kuvittelee minulle suhteen jota ei edes ole ja yrittää saada minut tunnustamaan olemattoman suhteen.

Nyt minun pitääkin alkaa pohtimaan omaa käyttäytymistäni.Mitkä ovat niitä asioita joilla minä kontrolloin exää.Niitä täytyy olla,mutta on niin vaikea niitä havaita itse.Onhan se yhtä vaikeaa havaita niitä toisessakin.Jokohan minä nyt uskon että tämä tie on kuljettu ja katsottu loppuun.Alan tekemään lopullisia valmisteluja suhteen lopulliseen loppuun.Olen irti kaikesta viimeistään Toukokuun lopussa.

Olen oikeasti tosi järkyttynyt eilisesestä.Niin järkyttynyt etten kykene edes itkemään.Eilen olisi itkettänyt,mutta en jaksanut olin jo niin väsynyt.Nyt onneksi päälimmäisenä on helpotus.

Sen vielä sanon että exä ei ole tosiaankaan ainoa syypää tähän tilanteeseen.Kannan oman vastuun asioista,mutta hän joutuu kantamaan omansa vaikkei haluakkaan.On niin paljon helpompi etsiä syyllisiä muista kun alkaa tutkimaan omia virheitä.Toivottavasti löydän kaikki virheeni ja kipupisteeni…

En olekkaan elämässäni niin selvillä vesillä kun luulin.Viimeinen käyntini psykologilla toi esiin asioita,joihin minulla ei ollut vastausta.Niihin joudun nyt hakemaan vastaukset.Minusta tuntui että olen hiukan taantunut ja elämäni ei olekkaan niin vakaalla pohjalla vielä kun luulin.

Keskustelimme suhteesta mieheni kanssa sekä suhteesta toisen miehen kanssa.Miten ne ovat alkaneet ja missä tilanteessa ollaan nyt.Minun on nyt vaan todettava tosiasiat ja se,että joudun ottamaan aikalisän.En voi tapailla exää kun oma toipumiseni alkaa kärsimään.Minusta myös hänen toipumisensa on nyt jäänyt kesken ja alkanut taantumaan.Ensi viikonloppuna otan häneen taas välimatkaa joksikin aikaa.En voi muuta tehdä.Tämä on molempien parhaaksi.Hän on itse suurin este suhteellemme ,eikä edes tajua sitä.Hän yhä pitää minua ja minun sairastumistani suurimpana esteenä suhteellemme ja paluulle yhteen.Totuus on että hänen kontrollointi estää minua palaamasta ja rakastumasta häneen.Pohdin samalla myös sitä kontrolloinko myös minä yhä häntä jotenkin.

Toisen miehen kanssa onkin sitten hankalampaa pistää välit poikki kokonaan kun olemme ystävyys suhteessa ja hän tarvitsee tukea vuorostaan minulta.Enkä siinä ole onnistunut vuoden yrittämisen jälkeenkään.Ehkä se riittää että viestittely on minimissään.Viesti kerran viikkoon.Joka tapauksessa tarvitsen nyt irtiottoa kaikista maailman miehistä kootakseni ehjän minän ja pohtiessani omaa käyttäytymistäni suhteessa miehiin.

Nyt kun sain tuon kirjoitettua tunnen kuinka ahdistava olo poistuu.En tiennyt että tämä painaa minua näin kovasti tällä viikolla.Jännää miten tuntee kuinka hyvä olo astuu tilalle.

Enää minua jännittää se kuinka uutiseni otetaan vastaan.Saako mieheni raivarin kun hänet jätän tauolle joksikin aikaa.Tiedän kyllä millaisia syytöksiä sieltä sataa, vaikka ne ovatkin perusteettomia.Toivottavasti en mene tilanteeseen mukaan ja ala selittelemään tai puolustelemaan mitään mihinkään.

Aina ei huomaa kaikkia toisen kontrollointia.Minun ei olisi tarvinnut sanoa viesteistä ja niiden sisällöstä mitään ,eikä edes keskustella koko aiheesta.Luulin sen olevan ok kun kerroin rehellisesti miten asiat ovat.Ei minun olisi tarvinnut.Itse asiassa se oli viime viikonlopun pahin moka jolla olisi voinut välttää suurimman osan huonosta olostani.En voi kun todeta että vieläkin on matkaa ja opittavaa.Saattaa olla että varaan uuden ajan kun tästä on ollut minulle ihan älyttömän iso apu.

“Kaikista kipein opetus on kaikista välttämättömin opetus”.

Olen nyt tälläviikolla panostanut uneen.Nukun pitkään.Teen tällaisia kausi kuureja itseäni varten,etten vetäisi itselleni tiukkoja raameja ja aikatauluja sekä yritän poistaa pinttyneitä tapoja.”Rajoitan” elämääni oppiakseni ja antaakseni tilaa uusille asioille.Nyt on tällä viikolla nukkumisen/rentoutumisen viikko.Käytän aikaa myös hyvien asioiden miettimiseen.Keskeneräiset asiat saavat odottaa.En tee yhtään mitään kotona.Lepään ja nautin kiireettömästä aamusta ennen töihin lähtöä.Tuntuu aika kivalle tämä rauhallisuus ja kiireettömyys.

Sukan kutomisesta sen verran että sain ne tehtyä sunnuntaina varsia myöten.Teen aina molemmat tiettyyn vaiheeseen.Näin niistä tulee samanlaiset eikä tarvitse muistella mitään.Nyt ne odottavat.Teen sitten viikonloppuna niitä eteenpäin,jos ehdin.

Sain myös ilmaiset messuliput ja viikonloppuna lähdenkin messuille.En vielä tiedä mikä päivä sinne menen.Seuralainen pääsee mukaan vasta sunnuntaina.Itse kuitenkin haluaisin mennä jo lauantaina,mutta täytyy vielä miettiä siihen ratkaisua mihin päädyn.

Töissä menee edelleen hyvin ja alakuloni haihtuikin siellä touhutessa.Tänään onkin taas projektipäivä.Toivottavasti pääsen sitä tekemään valmiiksi.

Mies asioista sen verran että eräs tapaus nosti hymyn huulille.Luulen että hän on minuun hiukan ihastunut.No näissä asioissa on arvaukseni mennyt ennenkin pieleen,mutta onhan se mukava ajatus kuitenkin.Luulla että joku tykkää minusta tämmöisenä.Minä kun en ole viitsinyt enää miehiä etsiä edes seksiseuraksi.

Sain myös kadonneen kaapinlistan haettua.Että voikin yksi lista muuttaa kaapin ulkonäköä aikalailla.Ruuvvailen sen sitten joskus paikalleen kiinni.Kävin samalla katsomassa sohvia ja luulen että löydän sieltä tänne sohvankin.Päädyin kahdenistuttavaan harmaaseen vuodesohvaan.Sivutyynyt tulevat sitten vähän tummemmasta tai vaniljasta.En sitä vielä tilannut,mutta suunnitteilla on.

Elämä soljuu eteenpäin näköjään kiirehtimättä ja omalla painollaan.En enää viitsi ottaa paineita mistään asioista.Näin menee oikein hyvin eteenpäin.Silti kaikki asiat tulee tehtyä.Loppuun pieni mietelause.

“Elä elämäsi ikään kuin se olisi elämisen arvoinen niin huomaat ,että se onkin.”