Tässä tätä nyt tulee silläkin uhalla että tiedän mieheni vetävän herneen nenään sillä uskon vakaasti hänen tätä lukevan.
Tärkein päätökseni on se että en lakkaa elämästä kenenkään takia vaikka olisi kuinka mustasukkainen tahansa.Miesten/miehen on vaan pakko hyväksyä minut tällaisena kun olen.En aio muuttua toiseksi enkä tee asioita vain siksi että toisella olisi turvallinen olla.Haluan olla juuri se ihminen mikä olen ilman että tarvitsee miettiä sanomisia tai tekemisiä.Ei minun tarvitse suojella toisen tunteita.Ne ovat hänen ongelmansa jos ei niitä voi hallita.Sen taidon joutuu opettelemaan ja sen oppii.Minäkin opin.Uskomatonta kyllä.Kärsivällisyyttä joudun vielä opettelemaan.Välillä sorrun siihen,että minulle heti kaikki.En odota.Luulen sen kuitenkin johtuvan siitä että olen vieläkin toipilas ja kun minun ei enää tarvitse olla törkeän itsekäs nujertajia vastaan voin siinäkin asiassa hellittää.Nythän yhä joudun taistelemaan hyväksikäyttäjiä vastaan raivatessani tietä.Vaikkakin vähemmän kun ennen.
Osa minusta yhä kuitenkin riitelee keskenään ja vetää takaisin kohti vanhaa.Vaihdan mielipiteitäni.Tunteeni ovat kuin vuoristorata,mutta yhä vähemmän kun ennen.Olen ne asiat nyt tunnistanut.En olekaan niin erakkoluonne kun olen luullut olevani.Tarvitsen muiden ihmisten seuraa.Ystäviä ja jonkun kainaloa välillä.Viihdyn kyllä yksin ja tarvitsen yksinäisyyttä.Pahinta on olla jonkun kanssa 24 tuntia vuorokaudessa koko ajan.En siis voi palata perinteiseen parisuhteeseen enää.En kestä sitä jatkuvaa läsnäoloa.Tämä tieto tulee olemaan miehelleni kova pala.Emme tule palaamaan yhteen vaikka hän onkin kovasti muuttunut.En usko että jaksan olla jokupäivä parisuhteessa hänen kanssa.Hänen pitäisi muuttua valtavan paljon ja siihen menee aikaa.En voi lakata elämästä siksi aikaa, mitä hän tuntuu nyt vaativan minulta.Minun on päästettävä hänet menemään ja annettava hänelle mahdollisuus löytää joku joka haluaa parisuhteen.En voi pitää häntä vain omien tarpeideni tyydyttäjänä.Se on liian julmaa häntä kohtaan.
Nyt muutaman viikon aikana olen pohtinut monia asioita.Haluan olla vapaa.Haluan olla itsenäinen.Inhoan kyttääjiä.Haluan olla iloinen ja mennä minne huvittaa.Inhoan ripustautujia.Ne ovat taakka ja vaativat jotain koko ajan.Inhoan myös mustasukkaisuutta.Se on loukkaavaa.
Tapasin erään ihmisen johon tutustuin vajaa vuosi sitten ja hän avasi taas minulle muistiin asioita joita olin unohtanut.Niitä olen nyt pohtinut muutaman päivän ja siksi nämä asiat ovat vain vahvistuneet.Olenkin kahden vaiheilla tapaanko häntä vielä.Hän on nykyään varattu,mutta ystävä kuitenkin.Emme ole pitäneet yhteyttä,mutta aina välillä törmäämme.Olen myös törmännyt ihmiseen jonka kanssa on helppo olla.Ei ripustaudu eikä ole taakka eikä vaadi mitään sellaista mitä en pysty antamaan.Voin olla oma itseni koko ajan eikä siitä seuraa murjotusta yms.Hän voisi hyvinkin olla sitä mitä tarvitsen ilman sen kummempaa sitoutumista.Eikä vielä siinäkään kaikki.Sain mielenkiintoisen tarjouksen,mutta kieltäydyin siitä toistaiseksi.Pidän sen kuitenkin mielessä ja sitten on vielä yksi varteenotettava mies joka ei taatusti takerru minuun.Senkin pidän mielessä tulevaisuutta varten.
Nyt varmaan ihmettelen miksen ole kirjoittanut toisesta miehestä vielä mitään.No en ole häntä unohtanut.Hän on yhä läheinen ystävä ja yhteyttä pidämme toisiimme silloin kun tuntuu siltä että haluaa tietää miten toisella menee.Mitään sen kummempaa ei ole menossa.Se menee eteenpäin omalla painollaan.Ystävyydentestausvaiheemme on päättynyt ja olemme nyt erottamattomia ystäviä vaikka emme pitäisi yhteyttä vuosiin.Olen tunnetasolla päässyt neutraaliin tilaan.Luulen että olemme nyt löytäneet yhteisymmärryksen siitä miten toisiamme ystävinä käsittelemme.Kumpikaan ei halua menettää ystävyyttämme.Se on tärkeä tuki että jaksamme huomisen yli
Niin siitä vielä että olen nyt toipunut jo melkein kokonaan stressistä ja uupumuksesta.Uskonkin olevani kesäloman jälkeen täysin toipunut vaikka syksy onkin minulle aina uupumusta aiheuttavaa.Eli kyllä tässä erossa vaan vuosi menee halusi tai ei .
Elämäni menee kuten ennenkin.Mitään uutta ei ole ilmaantunut.Olen ollut välillä mieheni luona ja nyt kesällä luultavasti enemmänkin.Riippuu voimavaroistani.Katselen ja kuulastelen miten menee ja teen vasta sitten päätöksen jatkuuko suhteemme millä pohjalla eteenpäin.Nyt annan meille aikaa vain olla.
Toisen miehen kanssa menee nyt myös hyvin.Olemme yhä ystäviä ja aina välillä kuulen hänestä jotain.Kunhan hän joutaa,niin tapaamme ja setvimme asioita.Siihen on tosin aikaa vielä paljon.Luultavasti syksyllä kun on hänellä enemmän vapaata.Aika näyttää mihin elämä vie.Tällähetkellä en tiedä miten hänellä menee.Tämä nykyinen tilanne kuitenkin sopii minulle.
Omaa kotia rakentelen pikkuhiljaa ja olen tyytyväinen nykyiseen elämääni.Minulta ei puutu mitään ja kaikki sujuu muutenkin hyvin.Olen nyt täysin tietoinen siitä mitä elämältäni haluan ja sen mukaan etenen.Kesän jälkeen on elämäni entistäkin paremmin.En kuitenkaan sen enempää aseta aikarajoja,sillä aikaa minulla kyllä on.
Olen nyt päässyt eteenpäin ongelmani kanssa.Tajusin että jos toinen mies olisi vakavasti sitoutunut johonkin toiseen ja sen minulle ilmoittaisi suorin sanoin, ei minulla olisi ongelmaa.Pystysin kyllä olemaan hänelle pelkkä ystävä,vaikka olen joskus muuta väittänyt.Hänhän se minua härnää kun antaa ymmärtää välillä jotain muutakin.Hän jostain syystä varoo kertomasta minulle asioita joiden tietää saavan minut “jättämään” hänet ja nykyään välttelee myös aiheita minun mahdollisista miehistä tai menoista.Hän on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon.Kohtelee minua ihan eri tavalla kun muita naisiaan.Hän jostain syystä tarvitsee minua eikä pysty olemaan ilmankaan.Jos jotain tunteisiin tai muihin mahdollisiin naisiin liittyvää yrittää saada hänet kertomaan,niin hyvin pystyy kiemurtelemaan aiheesta irti.Toinen asia minkä olen pistänyt merkille on se että kun meillä menee hyvin eli olemme pelkästään kirjoitus väleissä,niin hänellä menee silloin myös toisten naisten kanssa hyvin,mutta kun jätän hänet,niin hän ei pystykkään olemaan muiden kanssa.Joku kumma kierre tässä hommassa on.
Ehkäpä tätä voisi käyttää myös toisin päin.Tosin sillä ei tuntunut olevan merkitystä hänelle vuosi sittenkään olinko varattu vai en.Ehkäpä ennemminkin hänestä oli hyvä että olin varattu, jotta ei tarvinnut sitoutua,mutta sai pitää pikkukivana ajanvietteenä.Samoin on tämän toisen asian kanssa.Tietyllä tapaa kun olen mieheni kanssa minulla menee oikein hyvin kun olen vain viestitysväleissä toisen kanssa,mutta kun toinen mies antaa ymmärtää että välillämme voisi olla jotain muutakin, niin en tiedä mitä tehdä.Kuten myös jos hänestä ei kuulu mitään, alkaa minulla mennä huonosti myös mieheni kanssa.
Tämä on sellainen kierre jota ei helposti voi pysäyttää.Ehkäpä raju keskustelu kasvotusten toisen kanssa voisi tuoda asioihin selvyyden.Vaikeutena on että hän ei halua keskustella vakavista asioista eikä uskalla tavata minua naamatusten ja tehdä päätöstä tälle meidän yhteiselle ongelmalle.Jos jätän toisen miehen kokonaan on toden näköistä että en pysty olemaan onnellinen pitkään aikaan mieheni kanssa,vaikka muuten menisikin hyvin.Toisaalta jos saisin toiselta mieheltä 100% varmuuden pelkästä ystävyydestä ,ei minun tarvitsisi luopua hänestä.Minun ja mieheni väliltä puuttuu tietynlainen vaativuus.Se ei vaadi mitään.Se on jo olemassa ja siltä tietää mitä saa.Tässä nyt aluksi noita pohdintoja.
En tiedä mitä kertoisin ja miten kertoisin.Viikonloppu meni hyvin.Mitään kovin mullistavaa ei sattunut minun ja mieheni välillä.Hyvin tasaista ja rauhallista, mitä nyt sain hänet itkemään.Emme kuitenkaan riidelleet,huutaneet eikä mitään muutakaan hälyyttävää tapahtunut.Tilanne oli normaali.Tämä oli hyvä edistys askel.
Ongelmani on kun en pysty valehtelemaan ja kaikki vastaukseni eivät häntä miellytä.Enhän itsekkään kaikesta tykkää.Se mikä hänet sai itkemään on se että en pysty lupaamaan onnellista yhteistä elämää.Paluutani entiseen kotiin.Luvata että olemme onnellisia yhdessä lopun elämää tai että avioliittomme jatkuu vielä Lokakuunkin jälkeen.En vaan uskalla päästää sitä kodikseni.Menetinhän sen jo kerran.En pysty suunnittelemaan yhteistä kotia ,tosin ymmärsin että minun pitäisi olla tyytyväinen ilman omia kamojani ja tyytyä siihen kotiin mikä se nyt on .En nyt osaa tätä tämän enempää analysoida.
Sama koskee miestäni.En voi näin vähällä aikaa muodostaa luottamusta ja kiintymystä häntä kohtaan.Ne entiset asiat ovat yhä esteenä.Kun yritän saada tunteen että voin luottaa häneen ja hän kunnioittaa minun mielipidettäni,niin en voi mitään kun “suutun”.Esim. En voi sietää tässä vaiheessa kielareita.En nyt selitä syytä miksi en,mutta kun olen siitä hänelle jo tuhat kertaa sanonut, niin hän vaan aina sen tekee juuri kun alan lämpeemään.Sitten minulla nousee vitutus ja koko tunnelma on pilalla.Siksi en yleensä edes suostu suutelukohtauksiin hänen kanssaan.En tiedä miksi tämmöiset pikku asiat saa minut välillä äkkeentymään.Ehkäpä se ettei hän kunnioita edelleenkään minun mielipiteitäni ja tahtoani.Hän kyllä yrittää,mutta välillä tulee väkisinkin mieleen että hän haluaa hallita minua.Nämä ovat minun ongelmia ja en tiedä miten pystyn asiat ratkaisemaan tai miten nopeasti voin toipua ja millon olen varma mistäkin asiasta.
Toinen syy on tämä toinen mies.Päädyimme taas keskustelemaan hänestä.Myönsin että minulla on häntä ikävä ja etten tiedä mitä tehdä jos hän pyytää tapaamaan häntä.En nyt tänä viikonloppuna pystynyt olemaan “normaali”,koska toinen mies soitti minulle torstaina ja olen taas lähtö kuopassa.Siitä olen ylpeä että se en ollut minä joka ratkesi yhteydenotoon.Tämä puhelu nyt vaan vaikuttaa minuun syvästi.Nyt en taas tiedä voinko oikeasti ikinä päästä tästä miehestä yli.Mieheni siis vaistosi että ajatukseni ja tunteeni ovat taas jossain muualla.Eihän se hänen syynsä ole.Mietinkin nyt mitä ihmettä minä oikein pystyn oikeasti tekemään.Toinen tuo väkisinkin minulle olon että en voi olla varma mistään mitä olen päättänyt.Totuus on että en edelleenkään hallitse itse omaa elämää,vaikka kuinka yritän.Missä oikein menee pieleen?
Siihen olen miehessäni tyytyväinen että hän antaa minun mennä ja ei siitä kiukuttele.Kävin nytkin viikonloppuna kaverini luona juhlissa.
Minulla on siis yhä ongelmia itseni kanssa.Olen tällä hetkellä vastahakoinen muuttamaan uudesta kodistani minnekkään.Haluan itselleni paikan joka on taatusti minun eikä kukaan vie sitä minulta.Kuulua jonnekkin.Nyt tuntuu siltä etten kuulu minnekkään enkä osaa panostaa tähän asuntoon.Olen unohtanut että tämä on nyt tällä hetkellä kotini.Minun on nyt panostettava tähän,vaikka en tähän tulevaisuudessa jäisikään.Toinen asia on että minun pitäisi selvittää tunteeni ja päämääräni.Saada joku selvyys asioihin.En halua menettää ketään.Molemmat miehet ovat tärkeitä minulle,mutta onko toinen tärkeämpi,haluanko elää yhdessä jomman kumman kanssa vai yksin,mitä minä merkitsen näille miehille jne.
Hukassa ollaan tunteiden myllertäessä.Ehkäpä huomenna on selkeämpi päivä.
En kestänyt kolmatta päivää kokonaan yksin sairastellessa vaan mieheni laittaessa viestin päätin soittaa hänelle.Oli niin tylsää että teki mieli lähteä kainaloimaan ja saunomaan.Kaipasin toisen kosketusta niin kovasti.Vietimme ihan mukavan illan grillaillen ja syöden hiiltyneitä makkaroita.Oli ihanaa nukkua kullan kainalossa.Huomenna olenkin taas siellä viettämässä nautinnollista viikonloppua.Luvassa on jotain muutakin tekemistä.En vaan vielä tiedä mitä.
