En tiedä mikä minua nyt väsyttää näin kovasti,vaikka olen levännyt koko viikon.Silti olen lopen uupunut.Ei huvita enkä jaksa lähteä mihinkään.Taidan vetää peiton korvien yli ja nukkua koko viikonlopun.Täytynee exälle ilmoitella etten mene sinne nyt keskustelemaan nyky tilanteestamme.Taitaa jäädä messuillekkin lähtö väliin.Jospa huomenna saisin jotain aikaiseksi.
No olen ollut jo viikon ahdistunut olo ja tämä viikko on tuonut kuormaa lisää.Minun olisi nyt selvitettävä vielä mitkä muut tekiät nyt lisäävät ahdistustani ja poistettava ne tai korjattava tilanne.Ehkäpä tuo että en ollut niin toipunut enää viimeisen viikon aikana lisää ahdistusta.Myös se että velvollisuudet alkavat painaa mieltäni yhä enemmän.
Olen siis uupumassa uudestaan,vaikka en ole ehtinyt olla töissä kun vasta muutaman viikon.Jospa se tästä suttaantus jotenkin eteenpäin…
Olen nyt tälläviikolla panostanut uneen.Nukun pitkään.Teen tällaisia kausi kuureja itseäni varten,etten vetäisi itselleni tiukkoja raameja ja aikatauluja sekä yritän poistaa pinttyneitä tapoja.”Rajoitan” elämääni oppiakseni ja antaakseni tilaa uusille asioille.Nyt on tällä viikolla nukkumisen/rentoutumisen viikko.Käytän aikaa myös hyvien asioiden miettimiseen.Keskeneräiset asiat saavat odottaa.En tee yhtään mitään kotona.Lepään ja nautin kiireettömästä aamusta ennen töihin lähtöä.Tuntuu aika kivalle tämä rauhallisuus ja kiireettömyys.
Sukan kutomisesta sen verran että sain ne tehtyä sunnuntaina varsia myöten.Teen aina molemmat tiettyyn vaiheeseen.Näin niistä tulee samanlaiset eikä tarvitse muistella mitään.Nyt ne odottavat.Teen sitten viikonloppuna niitä eteenpäin,jos ehdin.
Sain myös ilmaiset messuliput ja viikonloppuna lähdenkin messuille.En vielä tiedä mikä päivä sinne menen.Seuralainen pääsee mukaan vasta sunnuntaina.Itse kuitenkin haluaisin mennä jo lauantaina,mutta täytyy vielä miettiä siihen ratkaisua mihin päädyn.
Töissä menee edelleen hyvin ja alakuloni haihtuikin siellä touhutessa.Tänään onkin taas projektipäivä.Toivottavasti pääsen sitä tekemään valmiiksi.
Mies asioista sen verran että eräs tapaus nosti hymyn huulille.Luulen että hän on minuun hiukan ihastunut.No näissä asioissa on arvaukseni mennyt ennenkin pieleen,mutta onhan se mukava ajatus kuitenkin.Luulla että joku tykkää minusta tämmöisenä.Minä kun en ole viitsinyt enää miehiä etsiä edes seksiseuraksi.
Sain myös kadonneen kaapinlistan haettua.Että voikin yksi lista muuttaa kaapin ulkonäköä aikalailla.Ruuvvailen sen sitten joskus paikalleen kiinni.Kävin samalla katsomassa sohvia ja luulen että löydän sieltä tänne sohvankin.Päädyin kahdenistuttavaan harmaaseen vuodesohvaan.Sivutyynyt tulevat sitten vähän tummemmasta tai vaniljasta.En sitä vielä tilannut,mutta suunnitteilla on.
Elämä soljuu eteenpäin näköjään kiirehtimättä ja omalla painollaan.En enää viitsi ottaa paineita mistään asioista.Näin menee oikein hyvin eteenpäin.Silti kaikki asiat tulee tehtyä.Loppuun pieni mietelause.
“Elä elämäsi ikään kuin se olisi elämisen arvoinen niin huomaat ,että se onkin.”
Tänään joudun antamaan periksi päiväunille.Jalkaa on särkenyt öisin ja kipulääke vie unten maille.Ei sinäänsä haittaa kun on vapaalla.Voihan se olla että myös stressi on helpottanut ,vaikka en nyt sen olemassa oloa ole tunnistanutkaan.Yöunet on olleet katkonaisia ja varpaalla on ollut oma elämä öisin nykimisreflekseineen josta seuraa kipua.
Eilen sainkin kämppää laitettua kuntoon ja tänään jos vielä jatkaisi.Viimeinenkin kaluste on nyt kasattu.Nyt jos vaan saisin itsestäni sen verran irti että jaksaisin ja heräisin ,että kävisi laatikoiden kimppuun.En ole kovin pirteä ja ajatukset kirkkaat.Toisaalta ei huvitakkaan tehdä mitään.Kyllä tämä tästä kun saan kipinän.
Verot tuli tehtyä ja vietyä.Nyt eikun odotellaan tuloksia.Seuraavaksi joutuu viemään veroehdotuksen takaisin korjattuna.Oikeastaan kun tätä miettii niin toisaalta hankalampaa tämä on kun ennen,mutta on jotain hyvääkin.Tympii vaan jatkuva papereiden etsiskely ja plaraaminen.
No eipä tästä nyt tule mitään.Ajatukset on tosiaankin nyt yhtä usvaa.Palattava uudelleen selkeiden ajatusten kanssa…
Ensimmäinen työpäivä neljänviikon sairasloman jälkeen takana päin.Oli ihan mukava palata töihin takaisin,vaikka olisin mielellään vielä jatkanut sairaslomalla muutaman viikon.Terkkari sanoikin että jos tuntuu yhtään huonolta ja väsyttää niin lomaa pitää jatkaa.Väsymys vaan tahtoo yhä painaa,mutta eiköhän se aikaa myöten helpota kun alkaa perusasiat olla kunnossa.
Terkkarina oli pitkästä aikaa eräs henkilö jolle aikoinaan avauduin näistä ongelmistani ja joka oli iso tuki siihen että sain tämän ruljanssin vauhtiin ja pääsin pohtimaan asioitani.Hän oli se kolmas henkilö jolle juttelin.Siitä on nyt puolitoista vuotta kun viimeksi nähtiin.Hän oikein yllättyi miten paljon minulle on tuon viimeisen tapaamisemme jälkeen tapahtunut ja että olen edistynyt hienosti eteenpäin.Muutokset elämässäni ovat olleet isoja ja niitä on ollut paljon.Sain taas vahvistusta sille etten olekkaan ottanut takapakkia niinkun luulin vaan rymisten on menty eteenpäin paranemisprosessissa.Ajatukset ovat niin selkeitä verrattuna entiseen aikaan.Siihen kun en edes tiennyt kuka olen ja mitä täällä teen ja miksi.
Tänään olen oikein tyytyväinen tähän päivään ja siihen mitä olen saavuttanut.Uskonkin että pystyn tähän muutokseen ja pitämään asiat omissa käsissä ja päätettävinä.Miehiä en nyt pysty ajattelemaan sillai että ottaisin vakavasti ketään.Toista miestä kyllä kaipaan aina välillä ja varsinkin hänen läsnäoloaan ja juttujaan.Ehkäpä sekin asia joskus selkenee ja saan hänet sijoitettua johonkin rooliin.Nyt on vaan niin vaikea olla ystävänä kun välillä tulee ikävän tunteita ja halukkuutta tapailuun.Hän on kuitenkin ehdottomasti tärkeä ystävä ja tarvitsen häntä tässä muutoksessa mukana.Hän on se joka pitää minua oikealla polulla.
Voinkin todeta yhteenvetona että tämä päivä on ollut erinomainen.Tänään ei tapahtunut mitään mistä tuntisin syyllisyyttä tai ahdistusta eli en ole tehnyt mitään väärää itseäni kohtaan.
Vihdoinkin sain tämän paremman koneen viritettyä paikalleen,mutta jostain syystä asetukset eivät ole kohdallaan ja netti ei toimi normaalisti.Mikä siinä onkin kun aina joutuu kaiken aloittamaan alusta.Pääsin onneksi kiertoteitse tänne kirjoittamaan.Harmittaa vaan kun ei toimi niinkun ennen.No eiköhän ne asetukset vielä löydy kun löydän ohjekirjan jostain laatikosta.
Vaikka en ole vielä ehtinyt paljon saada tavaroita paikoilleen kun yksin noita huonekaluja siirtelen ja on paikatkin hakusassa vielä kun en halua niitä laittaa semmoseen paikkaan josta keittiötä purkaessa niitä joutuisi taas siirtämään ja tyhjentelemään.
Saamattomuus vaivaa taas minua ja tahdon välillä vaipua masennukseen sen takia.Myös se masentaa kun minulle yritetään koko ajan työntää velvollisuuksia jotka ei minulle edes kuulu.Onneksi nyt tiedän mitkä asiat minua ahdistaa ja koetan saada myös muut tajuamaan etten kaipaa toisten töitä ja ongelmia ratkottavaksi.Psykolgi sanoi että kun itse sen ymmärrän niin muutkin ymmärtää,mutta ei vaan näytä tehoavan.Varsinkin isä on sen verran jäärä ettei usko kun sanon ettei toisten asiat minua kiinnosta ja jokainen tekee omat virheensä ihan itse.
Nyt on taas niin kamalan syyllinen olo kun kieltäydyin auttamasta,mutta kun on omiakin ongelmia vaikka muille jakaa ja en vaan jaksa olla toisia varten.Ei tässä turhaan olla saikulla ja vain lomaa pitämässä.Luulin että olisi ollut helpompaa saada muut tajuamaan että minusta ei ole auttamaan ja ottamaan vastuuta,niin ja etten haluakkaan ottaa vastuuta muista kun omista asioistani.
Huomasin myös sen että vaikka minun on ollut vaikea turvautua muihin,niin silti haluaisin että joku auttaisi minua sillon kun sitä tarvitsen eikä aina vaan niin päin että minä autan aina muita.Olisi mukava olla hetki osaamatta mitään.Täysin tumpelo.No ehkäpä minä tästä suosta nousen vielä.
Tämä neljän viikon evakkoreissu on jättänyt minuun jälkiä.Viimeiset kaksi viikkoa olen omasta mielestä taantunut paranemisen suhteen taaksepäin ja varsinkin tällä viikolla jätti askelin. Osa syy on siinä kun en ole päässyt purkamaan tänne asioita ja toinen syy on se että en ole voinut näyttää oikeita tunteitani.En ole saanut itkeä suruani ja se on nyt pakkaantunut sisälleni.Tämä skarppina olo on vaatinut voimia ja olen tosi uupunut.Onneksi pääsen kohta omaan kotiin asustamaan täyttä oikeaa elämää.Tarvitsen niin kipeästi yksinoloa.Uuvun niin helposti toisten läsnä olosta ja juttujen kuuntelusta.Koko ajan jotain hälinää ja touhua.Kaikenmaailman kysymyksiä jne.Minua tosiaan pidetään ihmisenä jolla ei ole omia ajatuksia ja joka ei osaa tehdä mitään käskemättä ja joka ei osaa syödä tuputtamatta.Voiko sukulaisia vaihtaa?Niin tämä kertoo vaan siitä että minua ei pidetä aikuisena eikä arvosteta.En siis arvosta vieläkään itseäni.Luulin jo pääseeni eteenpäin edes vähän.Tämä muistutukseksi.KUN ARVOSTAT ITSE ITSEÄSI,NIIN MUUTKIN ARVOSTAVAT SINUA! sekä myös kunnioituksen puutetta on eli KUN KUNNIOITAT ITSEÄSI NIIN MYÖS MUUTKIN KUNNIOITTAVAT SINUA!
Vaikka tämä kirjoitus meni näin synkäksi ja asiat eivät ole menneet viimeiseen kahteen viikkoon jouhevasti,niin uskon että viikonloppuna jo olen iloisempi.
Sen vielä tähän kirjaan että kulma kaappini ei tullut tänäänkään.Sen piti olla valmis viikolla viisi,mutta se oli unohtunut tehdä ja nyt tänään sen piti olla vihdoinkin valmis niin oli sattunut onnettomuus ja kaappini oli mennyt kuljetuksessa romuksi.Että semmoista.Se nyt vähän hymyilyttää.On se sen verran koominen tapaus muutenkin ollut.
Nyt jatkan suunnittelua ja tavaroiden paikalleen laittoa.Johan helpotti kun sai nämäkin murheet pois pyörimästä.
